Löytykkö oikeita vanhempia?!
Ollaan lähemmäs kolmikymppinen yhden lapsen perhe. Molemmat käydään töissä ja itse opiskelen vielä. Monet ystäväperheet ovat saaneet tai ovat saamassa lapsia. Minulla on yksi asia josta tunnen kateutta oikeastaan kaikkia tuttuja perheitä kohtaan. Miedän poika on viisi vuotias ja hän on ensimmäisen viiden vuoden aikana ollut yhteensä 6 yötä mummon hoidossa toisella paikkakunnalla. Muuten isovanhemmat eivät ole pystyneet auttamaan, edes niin että hoitaisivat joskus iltaisin kun asuvat kaukana. Mietin tässä pikaisesti lävitse kaikki pojan hoitokaverien perheet, naapurit ja kaverit, kaikissa perheissä isovanhemmat auttavat säännöllisesti lastenhoidossa. Monella isovanhemmat osallistuvat hoitoon viikoittain joko hakemalla/viemällä päiväkotiin/kouluun. Lisäksi lapset ovat viikonloppuja ja lomaviikkoja vanhempien kanssa. Monet hoitavat lapsia viikolla kun vanhemmilla on työ tai opsikelukiireitä jne. Minä en jaksa muuta kuin ihmetellä miten nämä samat ihmiset kehtaavat valittaa miten raskasta lasten kanssa on. Toisaalta itse on tyytyäinen kun puolison kolmivuorotyöstä ja omista opinnoista huolimatta saa aikataulut tehtyä ja menot järjestettyä. Voi miten helppoa olisi kun lapset olisivat kerran kuussa jossakin ja iso vanhemmat hakisivat lapset päiväkodista kun itselläni on pitempi päivä ja vaimolla iltavuoro.
Tyyppiesimerkkejä
Naapuri, poika samanikäinen kuin oma. Perheellä poika ja tyttö käyvät mummolasa vähintään yhtenä viikonloppuna kukkaudessa. Lisäksi molempien vanhempien sisarukset käyvät viikoittain iltoja hoitamassa. "on raskasta lasten kanssa"
Kaverin perhe, kolmenkuukauden ikäinen tyttö. Äiti ja vauva olleet ensimmäisestä kolmesta kuukaudesta 3 viikkoa mummon luona toisella puolella Suomea että äiti saa nukkua kun "lapsi valvottaa yöllä"
Tuttavaperhe, ukki vie ja hakee pojat päiväkodista ainakin pari kertaa viikossa. vanhemmilla työkiireitä.
Jne jne. Sanottakoon vielä se etten todellakaan ole sitä mieltä että isovanhempien pitäisi auttaa noin paljoa. Minulle riittäisi kun tietäisin että edes joskus saisi apua kun tarvitsee. Lähinnä minua harmittaa kuunnella miten "raskasta ja väsyttävää" on niillä, jotka kuitenkin saavat lähes koko ajan apua.
Elämä on.
Ollaan lähemmäs kolmikymppinen yhden lapsen perhe. Molemmat käydään töissä ja itse opiskelen vielä. Monet ystäväperheet ovat saaneet tai ovat saamassa lapsia. Minulla on yksi asia josta tunnen kateutta oikeastaan kaikkia tuttuja perheitä kohtaan. Miedän poika on viisi vuotias ja hän on ensimmäisen viiden vuoden aikana ollut yhteensä 6 yötä mummon hoidossa toisella paikkakunnalla. Muuten isovanhemmat eivät ole pystyneet auttamaan, edes niin että hoitaisivat joskus iltaisin kun asuvat kaukana. Mietin tässä pikaisesti lävitse kaikki pojan hoitokaverien perheet, naapurit ja kaverit, kaikissa perheissä isovanhemmat auttavat säännöllisesti lastenhoidossa. Monella isovanhemmat osallistuvat hoitoon viikoittain joko hakemalla/viemällä päiväkotiin/kouluun. Lisäksi lapset ovat viikonloppuja ja lomaviikkoja vanhempien kanssa. Monet hoitavat lapsia viikolla kun vanhemmilla on työ tai opsikelukiireitä jne. Minä en jaksa muuta kuin ihmetellä miten nämä samat ihmiset kehtaavat valittaa miten raskasta lasten kanssa on. Toisaalta itse on tyytyäinen kun puolison kolmivuorotyöstä ja omista opinnoista huolimatta saa aikataulut tehtyä ja menot järjestettyä. Voi miten helppoa olisi kun lapset olisivat kerran kuussa jossakin ja iso vanhemmat hakisivat lapset päiväkodista kun itselläni on pitempi päivä ja vaimolla iltavuoro.
Tyyppiesimerkkejä
Naapuri, poika samanikäinen kuin oma. Perheellä poika ja tyttö käyvät mummolasa vähintään yhtenä viikonloppuna kukkaudessa. Lisäksi molempien vanhempien sisarukset käyvät viikoittain iltoja hoitamassa. "on raskasta lasten kanssa"
Kaverin perhe, kolmenkuukauden ikäinen tyttö. Äiti ja vauva olleet ensimmäisestä kolmesta kuukaudesta 3 viikkoa mummon luona toisella puolella Suomea että äiti saa nukkua kun "lapsi valvottaa yöllä"
Tuttavaperhe, ukki vie ja hakee pojat päiväkodista ainakin pari kertaa viikossa. vanhemmilla työkiireitä.
Jne jne. Sanottakoon vielä se etten todellakaan ole sitä mieltä että isovanhempien pitäisi auttaa noin paljoa. Minulle riittäisi kun tietäisin että edes joskus saisi apua kun tarvitsee. Lähinnä minua harmittaa kuunnella miten "raskasta ja väsyttävää" on niillä, jotka kuitenkin saavat lähes koko ajan apua.
Elämä on.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ELÄMÄ EI OLUTKAAN TARUA EIKÄ HURMIOTA
RIKKAUS OLIKIN MIELEN TILA
uhrasin "viattomia ymärsin sen savutukseksi
rikaudessa ei ole kyse rahasta rikkaus on mielentila
"viaton
kärsineet ovat mailmaa rakentaneet ei ne alhaiset
tulkinta hurmiossa luulivat itseään rikkaaksi
menetin kasvoni
ANTEEKSI