Kiusoittelu on kiusoittelua ja sen kyllä yleensä hoksaakin. Joskus tulee sanottua kuitenkin asioita, jotka loukkaavat toista, vaikka ei ole sellaista tarkoittanutkaan. Haluatko sinä, että toinen kertoo, miten on sanasi kokenut? Kerrotko sinä, jos jonkun sanat loukkaavat, vaikka huomaatkin, että toinen ei niitä pahalla mielellä ole sanonut?
Leikistä suuttuu vain höpöt!
Lirularuloru...
3228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tuo toinen pitäisi tuntea niin hyvin, että tuo toinen tajuaa kyseessä olevan vitsin.
Toinen puoli kolikosta vastaavasti on se, että pituilu sattaa olla arka kohta, vaikka kyse olisikin henkilöstä, jonka uskoo tuntevansa hyvin.
Kolmas puoli taasen on, ettei missään kohtaa voi olla varma, onko todellinen tarkoitus, esim. nolata toinen julkisesti.
Sitten pitää myös huomioida, jos osuu todella arkaan paikkaan, toinen voi vastata luuvitosella.
Onko silloin hänellä, joka aloitti piruilun, oikeus ottaa siitä nokkiinsa?
Minä en osaa piruilla, senkin edestä ja tarvittaessa voin olla totisen v**tumainen.
asiassa on puolia. Viimeistään kai siinä vaiheessa, jos tulee mieleen nuo luuvitosjutut, voisi yrittää asiaa selittää sanallisesti.
Kyllä mulla on kokemusta leikillisestä sananvaihdosta, jossa lopulta on sitten ollut jo vähän ilkeääkin sanomista. Eli jossain kohti raja on ylitetty ja vieläpä puolin ja toisin. Mutta silloin syyt, ainakin mun mielestä, on olleet siinä, että on sohittu aiheisiin, jotka syystä tai toisesta on herkkiä. Ja jossain kohtaa on voinu ottaa "sattumalta" puheeksi seikan, josta tietää toisen ärsyyntyvän. Eli kysehän on jo silkasta tappelusta....
kaveri kutsuu tilannetta, kun tekijä/sanoja saa lisähankaluuksia elämäänsä.
Sinänsä pidän tuota "Lirularuloru" rallatusta alle 15 v. kiusaajan puolustuslauluna, jotta voisi kiusata toista jatkossakin.
Enkä nyt tarkoittanut millään tavoin ky. puskanikkiä.