Kun en ole mistään löytänyt juttua, miten nämä meidän suuret kaasuplaneettamme kehittyvät, niin kertokaapa. Meitähän on 4 ns kiviplaneettaa ja nuo kauempana olevat ovat kaasujättijäisiä joilla on jonkinlainen kiinteä sydän. Siellä ne nyt hyrrää, mutta kehittyvätkö ne vuosimiljoonien kuluessa samanlaisiksi kiinteiksi kiviplaneetoiksi kun nämä neljäkin. Ja minkä kokoisia niistä voisi kovettuessaan tulla? Niillähän on nykyisen kokonsa johdosta valtava massa ja vetovoima, mutta muuttuuko mahdollisen kivettymisen tapahduttua esim niiden vetovoima?
MITEN PLANEETAT KEHITTYVÄT
planetaarikko
15579
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kaasujättiläisten painovoima aiheutuu pääasiassa juuri niiden sisältämästä kaasusta. Ytimen osuus massasta on suhteellisen pieni. Jupitersissa ytimen massa muodostaa 3%-15% koko planeetan massasta. Suurin osa jupiterin massasta johtuu siis kaasusta.
Eikä nyt ole ainakaan vielä ilmaantunut syytä miksi esim. Jupiter yht'äkkiä menettäisi kaasukehänsä, joten tuskinpa ne kehittyvät ns. normaaleiksi kiviplaneetoiksi. Tietty ihminenhän voi asiaan joskus ehkä puuttua.
Tuolta jo loytyy vastauksia Jupiterin osalta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Jupiter
Kuinka suuren osan maapallon massasta muodostaa maapallon ilmakehä?
Hyvin pienen osan.
Eli siellä ne tulevat "pieruineen" pyörimään ikuisuuden pienine ytimineen.
Jos Jupiteriin kuviteltaisiin laskeuduttavan niin laskeutujaan kohdistuva painovoima kai sitten pienenisi lähestyttäessä pientä ydintä eli itse planeettaa? Kuinka pitkä matka leijutaan laskuvarjolla ja päästäänkö alas lainkaan?
ihan kokeiltuakin tietoa...
Galileo-luotaimen mukana oli laskeutumiskapseli, jonka oli tarkoitus tehdä mittauksia Jupiterin kaasukehästä. Galileon 339 kg painava, 1,3 metrin läpimittainen suurta kulhoa muistuttava musta laskeutumiskapseli irtosi kiertolaisaluksesta heinäkuussa 1995, viisi kuukauttta ennen törmäämistään Jupiteriin. Kapseli saapui Jupiterin kaasukehään huikealla 47 kilometrin sekuntinopeudella eli 170000 km/h ilman minkäänlaista jarrutusta. Se hehkui kuin meteori syöksyessään tihenevään kaasukehään. Koskaan ei oltu saavuttu minkään taivaankappaleen kaasukehään niin nopeasti. Kapselin lämpökilpi höyrystyi hieman alle pari minuuttia törmäyksen aiheuttamasta kitkasta. 152 kg:n painoinen lämpökilpi jonka oli melkein puolet luotaimen massasta, menetti painostaan 80 kg. Tämän jälkeen kapseli lensi alle äänen nopeudella syöksyen syvemmälle Jupiterin kaasukehään. Noin 0,08 bariin paineessa -160 C:ssa 50 km 1 barin pinnan yllä avautui apuvarjo. 2 km alempana aukesi päävarjo.
Pian kapseli leijui 2,5 metrin läpimittaisella laskuvarjolla, ja pudotti lämpökilpensä 5 km apuvarjon avautumista syvemmällä.
Niinpä pyöreä mittalaiteosa leijui alaspäin laskuvarjon varassa.
Kapseli alkoi lähettää tietoja Jupiterin ilmakehän valoisuudesta, paineesta, lämpötilasta, salamoinnista, tuulista. Ensimmäinen painetieto tuli korkeudelta, jossa oli 0,35 ilmakehän paine[1]. Alussa valoisuus vaihteli huomattavasti, kun kapseli liikkui osittain pilvisen taivaan alueella. Noin 30 km:n syvyyteen tästä pudottuaan valoisuus heikkeni. Galileon laskeutumiskapselissa oli valoisuuden mittari, ei varsinaista kameraa. Sillä oli tarkoitus mitata Jupiterin pilvien alkukohta. Paine oli siellä 0,6 bar ja tällä korkeudella arvioiden mukaan kumpupilvimäisiä ammoniakkipilviä. Noin 40 km ylimpien cirruspilvien alla 1 barin painepinnalla lämpötila oli -107 astetta. Kapseli oli toiminut 88 minuuttia tähän asti. Noin 130 km pilvien huipun alla oli 10 baria ja 63 astetta.
Lämpötila nousi odotettua nopeammin, ja kapselia heittelivät 700 km/h nopeudella puhaltavat tuulet, jotka olivat luultua voikmakkaampia. Galileon laskeutumisalueella oli odotettua pilvettömämpää ja kuivempaa. Uskotaan laskeutumiskapselin osuneen Jupiterin kaasukehän epätyypilliselle alueelle, "kuumaan pisteeseen" joka muistuttaa joidenkin maan myrskyjen alasvirtausaluetta.[2] Jupiterin kaasukehä on laskujen mukaan 5-baarin tason alapuolella konvektiovirtausten takia hyvin sekoittunut. Galileo-luotaimen mukaan pitoisuudet vaihtelivat. 5 baarin pinnalla ammoniakki, rikkivety ja vesi olivat arvioitua harvinaisempia. Sen sijaan alempana 10 baarin pinnalla ammoniakkia ja rikkivetyä oli kolme kertaa laskettua enemmän. Vesipitoisuus kasvoi jatkuvasti, ennen kuin yhteys luotaimeen katosi.[3]
Luotain toimi ehkä 130 km:n matkan 23 ilmakehän paineeseen asti. Luotain leijui alas ensimmäisen pilvikerroksen pohjalle jatkaen alaspäin. Salamointia havaittiin olevan vain matkan päässä. Se ei havainnut ennustettuja vesipisarapilviä juuri ennen vaikenemistaan. Lämpötila oli siellä 152 °C. Luotain jatkoi matkaansa toimintakyvyttömänä pudoten 200 km pilvien huipun alle, missä oli 30 baria painetta ja 192 C. Sen jälkeen luotain vajosi yhä syvemmälle Jupiterin kuumaan, valtavan tiheään kaasukehään tuhoutuen asteittain korkeaan lämpöön ja paineeseen, ja saapuen Jupiterin nestemäisen vedyn vaippaan.
ole itse planeetta, vaan se on ydin. Eihän maapallonkaan ydin ole itse planeetta, vaan ydin. Jupiter on kaasuplaneetta ja se on kaikkine kaasukehineen itse planeetta, mukaanlukien sen uloin ilmakehä.
Mikä sitten on maapallon ydin ja mikä planeetta? Onko niillä joku selvä raja joka erottaa ne toisistaan?
on itse planeetta... ilmakehä, kuori, vaippa ja ydin. Ydin ei siis ole itse planeetta, vaan koko systeemi on planeetta.
Mutta vielä aiheeseen liittyen: Minusta tavattoman myöhään vasta päästiin tietämään, että nuo suurplaneetat ovatkin pelkkiä kaasupolaneettoja. Muistan nähneeni joissakin tähtitiedettä käsitelleissä jutuissa joskus 50-luvulta niihin liittyviä taiteilijoiden näkemyksiä näiden suurplaneettojen pinnalta. Niissä oli mitä erikoisimpia vuoria ja solia. Muistan hämärästi että mm Satunuksen pinnalta olleessa kuvassa näkyi vuorten välistä niitä Saturnuksen renkaita upeassa valaistuksessa.
Eli vielä tuolloin oli käsitys että nekin olisivat kiviplaneettoja. Hämäsiköhän Venus. Sehän kai varmuudella tiedettiin silloin kiviplaneetaksi joka on valtavan kaasupilven verhoama verhoama.
No jos koko roska on se planeetta niin mitataanko maapallon ympärysmitta sitten ilmakehän yläpinnalta ja miten voi tarkalleen määritellä missä se ilmakehä loppuu. Samoin miten saadaan mitattua Jupiterin ympärysmitta/halkaisija?
kuuluvaksi kaikki, eli myös kaasukehä. Jupiterin kaasukehä on luotaimien mittausten mukaan 1000 km paksu ja siitä alkaa sitten se Jupiterin pinta.
"Jupiterin kaasukehä on vain noin 1000 kilometriä paksu. Siitä alkaa asteittain kuuma, tihenevä vetymeri.
Vetymeri on nestemäistä molekyylimuodossa olevaa vetyä ja heliumia sisältävä kerros 12000 km:n syvyyteen asti. Molekulaarinen vety muuttuu nestemäiseksi metalliseksi vedyksi noin 1–4 miljoonassa barissa ja 5000–10000 K:n lämpötilassa. Metallisen vedyn kerros on 45000 km paksu, kattaen suuren osan Jupiterin säteestä, ja siinä on ehkä konvektiivinen vyöhyke. Vety-heliumkerroksessa helium sataa hiljalleen alas kohti ydintä. Jupiterin nestemäisen vedyn ja heliumin kerros on yhteensä yli 40 000 km:n paksuinen. Sen alapuolella vety muuttuu kiinteäksi. Sisimpänä on muutamien tuhansien kilometrien säteinen kiinteä ydin, jonka massa on muutama kymmenen Maan massaa. Kiinteän ytimen vähimmäiskooksi arvioidaan 10–15 Maan massaa. Osa kiinteästä ytimestä saattaa liueta ympäröivään vetyvaippaan. Lämpötila Jupiterin ytimessä on 20 000–30 000 K. Joidenkin arvioiden mukaan rautasilikaattiydin olisi 24000 km:n läpimittainen. Paine Jupiterin ytimessä lienee 40–80 megabaria."
Eli tuosta selviää se miksi ei Jupiterin koko kaasukehää ennen ydintä, joka ILMEISESTI on kiinteä, voi laskea sellaiseksi kaasukehäksi, kuin ilmakehä esim. ymmärretään. Läpimitat mitataan tietenkin alkaen pinnaksi ymmärretystä kohdasta, mutta ilmakehä/kaasukehä laksetaan myös planeettaan tai kuuhun kuuluvaksi. Alkuperäinen juttuhan oli se että Jupiterin ydin ei ole itse planeetta, vaan koko planeetta on se itse planeeetta...
suuret kaasuplaneetat tiedettiin kaasuplaneetoiksi, mutta ainakin 70-luvulla Jupiterista saatiin paljon tietoa Pioneer 10 ja 11 luotainten ansiosta ja 80-luvun alussa Voyager 1 ja 2 ansiosta...
jupiterissa tarvittaisiin siis sukellusvene
Jupiter on valtavan vetovoiman omaava valtava planeetta, jolla oletetaan olevan jonkinlainen kiinteä ydin. Jupiter on vuosimiljoonien aikana kaapannut sisäänsä valtavan määrän vetovoimapiiriinsä tulleita pieniä ja varmasti suurianin murikoita. Mihin ne päätyvät? Rysähtävätkö ne (ainakin suurimmat) sinne ytimeen asti ja kasvattavatko ne näin ytimen kokoa, vai tuhoutuvatko ne kuumien kaasujen syleilyssä muuttuen itsekin kaasuksi? Jos jompi kumpi näistä tapauksista toteutuu, joko ydin suurenee tai sitten sen kaasukehän täytyy suurentua, vai mitä ?