Mitä tarkoittaa itsetunto?

Hyvällä itsetunnolla tunnutaan tarkoittavan samaa kuin itsevarma.

Mutta jos "itsetunto" on todellisen itsen tuntemista, niin entä jos se todellinen itse ei olekaan varma ja vahva? Itsevarmuus voi siis olla valheellista "vahvuutta", mutta heikko itsetunto realismia.

on oman itsensä pönkittäminen muiden kustannuksella. Esimerkkinä voin antaa tämän. Minulla on naisystävä, joka ei ole kovin viehättävä. Usein ollessamme ravintolassa yhdessä, hän mainitsee miehille joiden kanssa juttelen, että minulla on skitsofrenia. Sen jälkeen hän tarjoaa itseään heille.

No tulen tähän taas sorkkimaan. Itsetunto on mielestäni sitä, että tuntee mihin itse kykenee. Niihin arkisiin askareisiin ja kaikikeen mitä normaaliin elämään kuuluu tuntematta siitä syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa. Tähän ei pidä laskea ujoutta. Se on normaalia.

Huono itsevarmuus tarkoittaa mielestäni sitä, ettei kykene päättämään päivittäin, oli ne asiat isoja tai pieniä, teinkö oikein vai väärin, miettii mitä on tullut tehtyä ja saa siitä paineita. Paineet on useimmiten turhia ja itse kehiteltyjä.

En kykene paremmin esittämään tätä eroa joten voi olla verbaalisia vaikeuksia mutta en halua lukea minkään psykologin tekstejä jotka perustuvat usein omiin kokemuksiin ja siitä kehiteltyihin teorioihin.

Minulle itsetunto merkitsee tuntemusta itsestä.Siihen kuuluu aika paljon ja se mitä itsestään tietää ja tuntee ei ole aina kaunista ja hyvää. Tietää omat vahvuudet ja on myös selvillä omista vioista ja heikoista puolista ja niistä luo kuvan kokonaisuudesta.Mutta tärkein pointti on sitten että hyväksyy tään kokonaisuuden ja on siihen suhtkoht tyytyväinen.Kukaanhan ei ole virheetön tai täydellinen, enkä tiedä voisiko se olla onni että olisi, jos sellainen olisi mahdollista.Itsetuntemus kasvaa iän myötä, mutta ei ole silti selviö. Kuitenkin se millaiselta oma henkinen tila vaikuttaa, vaihtelee paljonkin.Se on ihan luonnollista ja tarpeellistakin, mutta sitä en sanoisi itsetunnoksi, vaan se on itsevarmuuden tai varmuudettomuuden kuvausta.On ihan luonnollista, että se seikka vaihtelee, koska tilanteet,jossa elämme vaihtelevat myös. Mielestäni ei ole väliä luokitteleeko itsetuntonsa hyväksi tai huonoksi, nehän ovat vain sanoja ja määritelmiä, tärkeämpää on hyväksyä itsensä ihan juuri sellaisena, kun sillä hetkellä on ja rakastaa itseään yhtä pyyteettömästi kuin huonosti kohdeltua esim. kissaa. Siihen vain harvat pystyvät. On siis helpompi rakastaa kissaa kuin itseä, mikä on aika hassua, jos nyt ajatuksen tuon ihan konkreettisen esimerkin....

Itsetunto pohjautuu itsetuntemukseen.
Jos ihmisellä on hyvä itsetuntemus, hänellä on myös hyvä itseluottamus.

Itsetunto eli omanarvontunto tarkoittaa tietoisuutta omasta arvosta, itsekunnioitusta. Itsetunto ei liity välttämättä juurikaan siihen, kuinka menestyksekäs ihminen tosiasiassa on, vaan kysymys on oman itsensä hyväksymisestä ja omiin mahdollisuuksiin uskomisesta.

tuntemista. Sitä että tietää omat vahvuudet ja heikkoudet ja on oppinut hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Ja näkee myös toisten hyvät ja huonot puolet ja hyväksyy heidät sellaisina kuin on, ellei joku nimenomaan käyttäydy kusipäisesti, muita uhkailevasti tai alentavasti JUURI heikon itsetunnon vuoksi. Tuntuu, että Suomessa ihmisillä on äärimmäisen heikko itsetunto, jonka he yrittävät hukuttaa viinaan ja vittuiluun. Pitkälti itsetunto alkaa rakentumaan lapsuudesta, omien vanhempien tyylistä kommunikoida muille ja lapsilleen. Usein suomalaiset puhuvat vihaisella äänellä ja vaan tarpeellisen, ei mitään yksityiskohtaista/henkilökohtaista kysytä, ikään kuin ei voisi vähempää kiinnostaa läheistensä asiat ja hyvinvointi.

Käsitän sen sillälailla itse että miten kokee itsensä ja oman arvonsa. Mielestäni kun se on kunnossa voi arvostaa toisia. näin lyhyesti.