adhd ja muut muotihöpinät tulevat erittäin kalliiksi lapsille jotka joutuvat lääkkeet syömään
minullekin psykologi väitti että minulla se olisi. loppui rahat. minulta rikollisin keinoin vietiin rahaa. ei ollut varaa maksaa vuokraa.
sosiaalitoimisto päätti että minustahan se johtui ja laittoi psykologille joka harmitteli että miksi olen niin huono ollut koulussa jne.
no, olin koulun parhaimmistoa, viimeisessä koulussa jota kävin, sellaisessa joka jo vähän valitsi oppilaitaan eli ihan psykologin tasolla ei sinne olisi päästy.
lääkkeitä olisi ollut tarjolla. voimakkaita sellaisia. muutaman kerran höpinää kuuntelin, lähdin pois. soppala uhkaili vaikka millä, en saanut asuntoon rahaa. olin asunnotta monta kuukautta.
minullekin psykologi väitti että minulla se olisi. loppui rahat. minulta rikollisin keinoin vietiin rahaa. ei ollut varaa maksaa vuokraa.
sosiaalitoimisto päätti että minustahan se johtui ja laittoi psykologille joka harmitteli että miksi olen niin huono ollut koulussa jne.
no, olin koulun parhaimmistoa, viimeisessä koulussa jota kävin, sellaisessa joka jo vähän valitsi oppilaitaan eli ihan psykologin tasolla ei sinne olisi päästy.
lääkkeitä olisi ollut tarjolla. voimakkaita sellaisia. muutaman kerran höpinää kuuntelin, lähdin pois. soppala uhkaili vaikka millä, en saanut asuntoon rahaa. olin asunnotta monta kuukautta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onkohan niin, että lääketehtaat ja lääkärit tekevät näitä diagnooseja ja lääke- ym. määräyksiä ihan vaan rahan takia?! Sellainen olo tästä kaikesta tulee. Eikä koske pelkästään ADHD:ta. Lisäksi alan ihmisiltä saa kaikenlaista piruilua osakseen, itselläni oli masennus ja minua kohdeltiin todella huonosti ja syyttävästi (olivat naisia, kuten minäkin). Ovat taatusti olleet kouluaikoinaan koulukiusaajia. Psyk.alalla ei oikein pysty harrastamaan työpaikkakiusaamista, ainakaan kollegat, joten potilaisiinhan se ilkeys kohdistetaan!
Minä jouduin - tai pyysin itse päästä - aikoinani tarkkikselle AD/HD-oireitteni vuoksi. Älykkyydessäni ei ollut mitään vikaa (ÄO 150 testien mukaan), eikä missään ollut, mutta opinnoistani ei vain tullut mitään. Silloiseen aikaan ei AD/HD-oireyhtymästä; liian alhaisista aivojen dopamiini-välittäjäainetasoista jne. tiedetty koulumaailmassa sitäkään vähää kuin nykyään; sain vain kuulla olevani laiska, tyhmä, huolimaton ja haluton, vaikka tosissani yritin pysyä opintojeni tasalla ja kaikella tapaa "mukana menoissa".
Myöhemmin työelämässä oireeni aiheuttivat saman minkä koulussa: epäonnistumisen.
Sittemmin poikani aloitti koulun ja hänellä alkoivat oireet, samanlaiset kuin minulla koulussa, ilmetä välittömästi. Koulunkäynti oli katastrofista katastrofiin kulkemista, koulun vaihtamista toiseen, avustajan hakemista, paperisotaa jne...
Lopulta poika sai diagnoosin AD/HD, ja siihen lääkityksen (metyylifenidaatti Concerta) ja naps: kouluongelmat olivat historiaa (kotona ongelmia ei ole juurikaan ollut). Sain itsellenikin diagnoosin hakeuduttuani tutkimuksiin poikani lääkärin suosituksesta. Olen AD/HD-henkilö ja nyt lääkityksellä (Concerta) elämä vihdoin sujuu niin työssä kuin kotosallakin!
Minulle tämä AD/HD ei ole todellakaan ollut mikään "muotijuttu", eikä pojallenikaan. Se on, minulle, olemassaoleva ja erittäin suurta kärsimystä aiheuttanut oireyhtymä, jonka vuoksi "hukkasin" kolmekymmentä vuotta elämästäni (ajan ennen lääkitystä), ja jonka vuoksi sain nämä kolmekymmentä vuotta tuntea huonommuutta, kyvyttömyyttä ja erilaisuutta sekä jatkuvaa hyljeksyntää.