Onko n. 6kk vanha terapialausunto jo vanhentunut? Auttaako jos kirjoittaa viestin Kelalle ja selvittää että on vasta nyt saanut työtä ja kokenut itsensä työkykyiseksi (=omavastuu maksukykyiseksi)? Kuinka välttämätöntä on löytää terapeutti ennen kuin Kela tekee asiasta päätöksen?
Terapialausunto
trisse
282280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kuinka paljon terapeutit sietävät negatiivista transferenssia? Olen ihan varma että erinäisten psyykkisten juttujen vuoksi suuttuisin ensimmäisenä transferenssireaktionani heti alkututustumisen jälkeen. Syy löytyisi jostakin - haukkuisin terapeutin jostain "möläytyksestä" joka loukkasi minua, väittäisin sen sanoneen jotain mitä se ei itse usko sanoneensa ja/tai alkaisin venyttää terapiarajoja eli jättäisin tulematta ja vaatisin ettei käynnistä laskuteta, haluaisin lisätä tai vähentää tai siirtää terapia-aikoja jne. Voisiko tämän asian ottaa puheeksi haastattelussa vai onko näin reagoiva ihminen sopimaton terapiaa?
En tiedä sinusta, mutta terapeutit laittavat hoidokeilleen selkeät rajat, joita pitää noudattaa, myös sinun. Et ole erikoistapaus, vaan säännöt koskevat myös sinua. Terapeutit ovat tottuneet monenlaisiin tapauksiin eivätkä kovin helposti lannistu. Jotta terapiasta olisi hyötyä, sinun pitää olla "tottelevainen" ja tehdä oma osuutesi. On turha mennä terapiaan vain räyhäämään ja kenkkuilemaan. Sitä voi tehdä muualla vaikkapa itsekseen, ei muita vahingoittaen.
Oletko epävakaa? Minulle terapeuttini sanoi, etten ainakaan ole epävakaa ja se on varsinkin lapsillemme hyvä asia. Ei pidä lannistua vastoinkäymisista, vaan mennä niiden "lävitse". Terapeutti auttaa eteenpäin. Niin ainakin tekee omani.
Että kiusallaan alkaisin kiukuttelemaan vaan että tälläinen transferenssi syntyisi mm. koska omat psykologian opintoni jäivät kesken joten ensimmäisenä pyrkisin omista syistäni diskvalifioimaan terapeutin.
Jos tuohon asti päästäisiin niin sekin olisi jo plussaa. Kävin aikanaan 20 kerran terapian ja siellä ainoastaan leikin kilttiä tyttöä kun sain terapeutista kuvan että sitä odotti.
Minulla on vaativia ja epävakaita piirteitä. Muistutan kuulemma huomattavan paljon tyypillistä päihdeperheen tyttöä joka on nuorena estynyt ja aikuisempana enemmän epävakaa vaikka minulla on vaativat piirteet estyneen sijasta,
-
Tristan kirjoitti:
"... Muistutan kuulemma huomattavan paljon tyypillistä päihdeperheen tyttöä joka on nuorena estynyt ja aikuisempana enemmän epävakaa vaikka minulla on vaativat piirteet estyneen sijasta,"
Saanko tiedustella mistä lähteestä arviointi on peräisin?
Psyk. polin psykologi jonka kanssa kävimme scid-II:sta läpi noin neljä tapaamista kunnes psykiatri keskeytti koko puuhan kun kuulemma käytän liikaa alkoholia ja se sotkee. Psykologi on sittemmin kai kuollut tai sairastunut erittäin vakavasti - vaikka oli noin minun ikäiseni -sillä hän on ollut sairaslomalla jo kaksi kuukautta.
-
Ilmaus "huomattavan paljon" on epämääräinen, mutta siitä huolimatta (maallikkona) ajattelen toisin.
Unohdin KELA:an liittyen kysyä, mikset hanki uutta lausuntoa; tuoreella lausunnolla voisi olla paremmat läpimenomahdollisuudet.
Ei ole kauheasti ylimääräistä. Haastatteluihinkin menisi. Yksityinen lausunto haastatteluihin veisi kaiken ylimääräisen ja se tuntuisi kohtuuttomalta.
Vaatii luottamusta ja turvallisuutta, että uskaltaa päästää tunteensa esille, näkyviksi. Sen kehittyminen kestää aikansa, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Minulla se kestää hyvin kauan. Olen jo vuoden käynyt nykyisellä terapeutillani ja vasta viime aikoina olen alkanut opetella tunnistamaan tunteitani. Apuna minulla on tunneluettelo, josta voin etsiä sopivaa tunteen nimeä.
Terapeutti kyllä auttaa käsittelemään tunteita. Hän on siihen perehtynyt ja on hänen ammattitaitoaan osata. Tärkeää on päästää terapeutti niin lähelle, että uskaltaa näyttää hänelle "koko totuuden", myös omat heikkoudet, ei vain "kilttiä tyttöä". Hän hyväksyy sinut sellaisena kuin olet, vaikka ehkä pelkäät, ettei, jos käyttäydyt "huonosti". Myös muistaminen vaatii turvallisuutta, se, että uskaltaa kertoa vähitellen vaikeista asioista, niistäkin, joista ongelmat lopulta kumpuavat.
Kerron vielä esimerkin omasta terapiastani. Terapeuttini ohjaa minua usein kehon ja sen liikkeiden kautta. Hän opettaa minulle liikkeitä, jotka "puuttuvat minulta". Muutama viikko sitten hän sanoi, että minulta puuttuu kurottautumisliike, jonka avulla lähestytään muita sekä otetaan ja annetaan. Aloin siis opetella liikettä, jossa ojennan käteni eteenpäin. Se liike oli aivan kauhistuttava ja vastenmielinen ja aiheutti kuristusta ja dissosiaatiota kuristuksen tullessa. Terapeuttini sanoi, että se liike on varmaan jäänyt minulta kesken (?). En ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. Jatkoin harjoittelua ja muistin todella, että liike oli jäänyt kesken ja koin tuon traumaattisen keskenjäämisen aina kurottautuessani. Kirjoitin muistoni ja luin sen terapiassa. Sitten käsittelimme sitä muistoa. Jonkin päivän kuluttua yllättäen huomasin, ettei liike enää kurista tai aiheuta dissosiaatiota, vaan pystyn oikeasti kurottautumaan. Liikkeestä tuli neutraali, joksi terapeuttini oli sitä vakuuttanut monta kertaa. Kehoni vain ei uskonut häntä. Kun lopulta pystyn tekemään tuon liikkeen niin, että kehoni ja mieleni ovat siinä läsnä, tulee minulle se oikea ajatuskin, joka siitä voi tulla. Uskallankin ehkä lähestyä tai antaa tai ottaa. Ensi kerralla kerron terapeutilleni, että nyt "osaan" kurottautua, yllätän hänet.
että se oli terapeutin vika etten osannut hyödyntää tuolloin terapiaa. Niin se osin olikin mutta minulta myös puuttui sellaista heittäytymiskykyä. Pidin jonkinlaista terveyden facadia.
Terapeuttini sanoi joskus minulle, että monet pelot estävät terapian etenemisen ja että niin on minunkin tapauksessani. Pelot voitetaan vähitellen, houkuttelemalla, sanoi psykiatrini minulle. Kun on ollut kauan pelkojen puristuksessa, niistä on tullut kuin osa itseä ja niistä luopuminenkin pelottaa.
-
En ole KELA:n kanssa koskaan asioinut, mutta etsimättä tulee mieleen se mahdollisuus, että KELA:ssa ihmettelevät sitä ettet ole (saamastasi lausunnosta huolimatta)terapiaan vielä hakeutunut ja että terapiasi ei niin ollen ole sinulle välttämättömyys.
itse psyk polilta apua? Minulla oli tosiaan tapaaminen siellä psykiatrin ja psykologin kanssa kaksi kuukautta sitten mutta tapaaminen peruuttiin kun psykologi sairastui eikä ole vissiin aikeissa enää tervehtyä. Psyk. poli vaikuttaa minusta joltain käännytysvastaanotolta niin että siellä katsotaan jokainen tilanne ja keksitään tilannekohtaisesti miksi kukin *ei* kuulu heidän hoitonsa piiriin. Kuka on liian terve ja kuka liian sairas, kuka liian akuutti ja kuka liian kroonikko. Minä kuulemma käytän liikaa alkoholia ollakseni potilas siellä ja pitäisi hakeutua A-klinikalle. Jos joskus saan vähennettyä alkoholinkäyttöä niin sitten pitäisi hakea yksityisesti terapiaa eikä heillä ole mitään minulle.
-
Osasyy saattaa olla vahvat taustavoimat, osa sen ansiota, etten suostunut hyväksymään suullisia selityksiä vaan pyysin kaiken kirjallisena.
Kummallista miten nopeasti asiat kääntyvät lääkärin päässä ja suussa silloin jos on mahdollisuus joutua vastaamaan kirjallisesta hoitamattajättämispäätöksestä tai käännytyksestä muualle.
vahvat taustavoimat?
-
Aikoinaan pomo kirjoitti psykiatrian poliklinikalle kirjeen jossa sanoi hoitoni muistuttavan heitteillejättöä.
Pomo oli/on proffa (LKT), alansa kansainvälistä kärkeä.
oma lehmä ojassa?
-
Minkälaista "lehmää" tarkoitat?
Tietenkin kyse oli myös siitä, että hän sekä näki että koki tilanteeni. Olin myös hänelle kuvaillut ja kertonut "hoitoni" määrän ja laadun.
-
Vanha lausunto voisi myös olla toimiva. Rationaalina voisi olla, että vaikka olot muuttuvat, ihmisen persoonallisuus pysyy aikuisena suunnilleen samana.
puoli vuotta ei ole kauhean pitkä aika. Käynpän kysymässä Kelassa vaikka ne luultavasti ei tapansa mukaan tiedä mistään mitään.
Hei,
Neuvon sinua nyt omakohtaisilla kokemuksillani.
Tarvitset uudemman B-lausunnon psykiatrian poliklinikalta tai vastaavasta paikasta, jossa sinulla on vähintään 3kk hoitosuhde. Eli vaikka juuri sieltä, mistä viimeksi puoli vuotta sitten sait lausunnon terapian hakemista varten.
Kun haet tuota lausuntoa, tähdennä, että haluat lausunnon kuntoutusta varten ja aikomuksenasi on Kelan maksamaa tukea. Pitäisi myös huolehtia siitä, että lääkäri myös kirjoittaa lausunnossaan asioita, jotka puoltavat sitä, miksi sinun tulisi saada terapiaa.
Kela mm. huomioi tällaisessa tapauksessa sen; Oletko tarpeeksi ”terve”, jotta kykenet käymään terapiassa. Etenkin jos haet pitempikestoista ja intensiivisempää terapiaa esim. 2 kertaa viikossa. Mikäli Kela (siellä on heillä oma lääkäri, joka lukee lääkärisi kirjoittaman lausunnon) toteaa, että olet tarpeeksi ”terve”, se suostuu antamaan tukea terapiaan. Jos taas se katsoo sinun olevan liian sairas, tulee hylkypäätös.
Ennen kuin voit hakea tukea terapiaan, sinun tulee hankkia terapeutti. Tässä kannattaa miettiä, millaista terapiaa haluat ja tarvitset (lääkäri varmasti tässä neuvoo keskusteltuaan kanssasi). Sitten otat yhteyttä terapeuttiin ja sovit hänen kanssa tapaamisajan. Yleensä puhutaan ”tutustumiskäynnistä” eikä suurin osa terapeuteista veloita ensikäynnistä mitään. Jos sinua tässä askarruttaa mahdollinen käyntimaksu, puhu siitä jo aikaa varattaessa, Silloin selviää, millainen käytäntö terapeutilla on.
Kun menet tapaamaan terapeuttia, kerro kaikki mikä sinua askarruttaa mahdollisessa yhteistyössänne (terapiahan on yhteistyötä!). Terapeutit ovat koulutettuja ja he ovat tottuneet erilaisiin ihmisiin, myös niihin, joilla on pelkoa siitä, että voisivat joskus suuttua terapeutille hänen sanoistaan jne. Kysele, kysele ja kysele! Vain siten voit saada vastauksia kysymyksiisi. Mieti myös mitä asioita toivoisit eniten terapeutilta. Toimivat kemiat ovat mielestäni se juttu, joka saa yhteistyön toimimaan parhaiten, ei vain se millaista terapiaa kyseinen terapeutti harjoittaa.
HUOMIOi, että jos haluat Kelalta tukea terapiaasi, on tämän terapeutin oltava Kela-pätevöitynyt. Yleensä tällaiset terapeutit erotat siitä, että heidän yhteystiedoissa tms. mainitaan ”Kela-pätevä”. Kela ei maksa sellaisen terapeutin käynnistä, jolla ei ole tuota Kela-pätevyyttä.
Kun lääkäri on lähettänyt B-lausunnon Kelaan, otetaan sieltä yhteyttä sinuun kirjeitse / puhelimitse, jossa sovitaan sinulle kuntoutushaastattelu. Haastattelu voidaan toteuttaa vasta sitten, kun sinulla on sopiva terapeutti jo tiedossa eli olet tavannut tämän terapeutin ja olette sopineet suurin piirtein, milloin aloitatte terapiahoitosuhteen. Kuntoutushaastattelussa Kelan työntekijä täyttää kanssasi tuon kuntoutushakemuksen (ne kohdat, jotka täytetään yhdessä, muutoin voit täyttää hakemuksen jo etukäteen). Kuntoutuspäätökseen menee yleensä alle kuukaudesta kuukauteen. Tiedä sitten, miten tämä taantuma on vaikuttanut noihin jonoihin.
Tässä on muutamia linkkejä, joissa voit hakea sopivaa terapeuttia:
Psykologien osaamisverkosto
http://psyli.eyhdistys.fi/osaamisverkosto/?sivu=haku
Therapeia-säätiön Psykoterapianeuvonta ja psykoterapeuttivälitys
http://www.therapeia-saatio.fi/psykoterapianeuvonta_ja_psykoter/
Kognitiivinen psykoterapia ry
http://www.kognitiivinenpsykoterapia.org/terapeuttiluettelo.php
Toivottavasti saat apua. Tsemppiä!
Ei minulla ole 3kk:n hoitosuhdetta missään. Tuo lausunto oli työkykytesteistä joissa olin viikon.
Nyt kannattaa siis heti varata aika lääkärille terveyskeskuksesta ja kysellä sieltä lisäohjeita. Voit näyttää tuon lausunnon, jonka silloin sait. Siitä lääkäri saa jo osviittaa ja varmasti pistää lähetteen sitten menemään.
Omalääkäri kieltäytyy kirjoittamasta lähetettä psyk. polille. Sanoo ettei saa lähettää sinne pelkkiä masennuspotilaita :( Kuulemma sinne pääsee vaan jos on harhainen tai itsetuhoinen.
-
Oletko pyytänyt häneltä tuon vastauksen kirjallisena?
Suusanallisesti lääkäri uskaltaa sanoa vaikka mitä, mutta kirjallisen (sitova) vastauksen antaminen on aivan toinen juttu.
pyyntöäni?
-
Perustele vaikka sillä, että haluat vastauksen kirjallisena jatkotoimenpiteitä varten.
Toisaalta, ei pyyntöä kirjallisesta vastauksesta tarvitse erikseen tai erityisesti perustella. Hyvään hallintotapaan kuuluu se, että päätökset ja ratkaisut saa myös kirjallisina niin halutessaan.
Voisin vaikka pyytääkin. Työkykytesteistähän sain sen lähetteen mutta lähetteestä olivat kiukkuisia jotenkin siellä.
Ensin minun ilmeisesti kyllä pitäisi alistua depressiohoitajaa tapaamaan mutta mikä ei tapa niin ei tapa - ainakaan välittömästi.
Mitä sinä terapialla teet? Minusta terapia ei kannata juurikaan. Vai mitä olet itse mieltä? Itselläni on diagnoosi, ja antaisin sen pois heti.