Moi
En ole oikein varma että mistä tätä voisi kysyä, mutta pahoittelen jos tämä on väärä paikka. No asiaan -> minulla on ollut lapsesta asti eräs parafilia/fetissi (vorarefilia ja ehkä ihan jossain vaiheessa zoofiliaakin) niin voikohan noista mitenkään parantua? Kun mielestäni minulla jossain murrosiän alkuvaiheessa tuntui siltä että tuo vorarefilia olisi mennyt kokonaan pois, mutta se sitten tuli jotenkin takaisin. En kyllä ole asiaa hirveästi tutkinut, mutta olisin ymmärtänyt että parafiliat ovat kuitenkin jonkinlaisia mielenhäiriöitä, joten voisikohan noista parantua sitten jonkin terapian avulla? Elämä tuntuu jotenkin raskaalle tuon kanssa, kokoajan jotenkin hävettää ja harmittaa kun ei viitsisi aloittaa seurusteluakaan (painostaa vielä, kun kaikki sukulaiset kokoajan kyselevät, että miksei sulla likkaa oo kun noin "vanhakin" jo olet) kun kukapa tälläisen kanssa haluaisi olla, jota kiihotta nainen vain silloin tällöin (eli minulla tuntuu tulevan jotenkin "syklissä" että milloin naiset kiihottaa ja milloin "vore" jutut). Olen muuten huomannut että naisessakin minua ei kiihota ollenkaan rinnat? Mistä se sitten voi johtua?
Eli miten selvitä parafilian/fetissin kanssa, onko niihin olemassa jotain hoitokeinoa ja vielä noista rinnoista...voiko se olla tavallaan ihan normaalia että rinnat ei kaikkia kiihota juurikaan yhtään?
Mitään traumoja en ole kokenut elämäni aikana, että sellaisesta tuskin tuo johtuu.
Tämä viesti ei sitten ole mikään provo, ja toivon että ihan oikeasti vastaisitte minulle asiallisesti....taisin tätä joskus jossain kysyä mutta hakukuttiin vaan spämmäämisestä :(
PS.
ajattelin vielä laittaa linkin wikipediaan, jossa selviää vähän että mitä vorarefilia on, kun se tuntuu olevan aika huonosti tunnettuna
http://en.wikipedia.org/wiki/Vorarephilia
En ole oikein varma että mistä tätä voisi kysyä, mutta pahoittelen jos tämä on väärä paikka. No asiaan -> minulla on ollut lapsesta asti eräs parafilia/fetissi (vorarefilia ja ehkä ihan jossain vaiheessa zoofiliaakin) niin voikohan noista mitenkään parantua? Kun mielestäni minulla jossain murrosiän alkuvaiheessa tuntui siltä että tuo vorarefilia olisi mennyt kokonaan pois, mutta se sitten tuli jotenkin takaisin. En kyllä ole asiaa hirveästi tutkinut, mutta olisin ymmärtänyt että parafiliat ovat kuitenkin jonkinlaisia mielenhäiriöitä, joten voisikohan noista parantua sitten jonkin terapian avulla? Elämä tuntuu jotenkin raskaalle tuon kanssa, kokoajan jotenkin hävettää ja harmittaa kun ei viitsisi aloittaa seurusteluakaan (painostaa vielä, kun kaikki sukulaiset kokoajan kyselevät, että miksei sulla likkaa oo kun noin "vanhakin" jo olet) kun kukapa tälläisen kanssa haluaisi olla, jota kiihotta nainen vain silloin tällöin (eli minulla tuntuu tulevan jotenkin "syklissä" että milloin naiset kiihottaa ja milloin "vore" jutut). Olen muuten huomannut että naisessakin minua ei kiihota ollenkaan rinnat? Mistä se sitten voi johtua?
Eli miten selvitä parafilian/fetissin kanssa, onko niihin olemassa jotain hoitokeinoa ja vielä noista rinnoista...voiko se olla tavallaan ihan normaalia että rinnat ei kaikkia kiihota juurikaan yhtään?
Mitään traumoja en ole kokenut elämäni aikana, että sellaisesta tuskin tuo johtuu.
Tämä viesti ei sitten ole mikään provo, ja toivon että ihan oikeasti vastaisitte minulle asiallisesti....taisin tätä joskus jossain kysyä mutta hakukuttiin vaan spämmäämisestä :(
PS.
ajattelin vielä laittaa linkin wikipediaan, jossa selviää vähän että mitä vorarefilia on, kun se tuntuu olevan aika huonosti tunnettuna
http://en.wikipedia.org/wiki/Vorarephilia
Vastaukset 11
Vanhimmat
-
Maallikkoneuvoni on, että hakeutuisit psykoterapiaan. Tuskin se ainakaan pahaa tekisi tai asiaa entisestään vaikeuttaisi.
No ensimmäisenä tulee mieleen että syö joku, niin huomaat että ehkä se ei olekaan niin kivaa.
Moni asia kun tuntuu niin jännittävältä kunnes sen pääsee käytännössä kokemaan ja huomaa ettei se ollukaan niin siistiä.
haluni ei ole syödä oikeasti ketään, tuo parafilia ei ainakaan minun kohdallani anna haluja oikeasti ketään syödä, korkeintaan siitä ehkä fantasioii, mutta tuo ei anna samalla tavalla halua tehdä sitä, siis samalla tavalla kuin "tavallista seksiä" haluaa tehdä, tai ei ainakaan minun kohdallani.
Ja tuo tuntuu ainakin fantasia tasolla siistiltä joka kerta, että ei sen ajattelu halu lopu vaikka sitä kuinka paljon tekisi fantasioissa. Enkä ole kyllä mistään ikinä kuullut että parafiliat noin parantuvat. eihän homokaan homoillessa heteroksi muutu.
Kyllä minun omaan parafiliaan tuo toteuttaminen on auttanut.
Sen jälkeen kun erään kieroutuneen fetissini toteutin en ole fantasioinut kertaakaan siitä. Ehkä syynä on osaltaan kiinnijäämisen pelko, mutta syy mikä syy se auttoi!
jotenkin en oikein usko että tuo voisi auttaa...mutta enpä ole asiaa kyllä pahemmin tutkinut...toisaalta jos vaikka näen esimerkiksi jossain elokuvassa kohtauksen, jossa joku syödään, niin kyllä se vaan joka kertaa kiihottaa, eikä siihen "tunnu kyllästyvän"
>>
>>Ehkä syynä on osaltaan kiinnijäämisen pelko
no onko se silti välttämättä kokonaan ohi?
--
ja toisaalta tuota olisi aika hankala toteuttaa, koska kiihotun eniten juuri niin päin että jonkin isokokoinen söisi minut, ja sitä tuskin voi toteuttaa mitenkään...olen kyllä nähnyt joskus unia että minut syödään, eikä se sen jälkeen kyllä ole ohi mennyt vaikka toisaalta ovathan unet vähän eri asia kuin oikeasti tapahtuva
loppujenlopuks aika muuteltavissa, kyse on haluatko oikeasti ajatuksistas eroon?,ja kehitä niiden tilalle parempia.
Häiritseekö parafilia elämääsi? Siis esim. niin, että pystytkö kiihottumaan ilman fetissi elementtiä? Hallitseeko se ajatuksiasi, elämääsi yms.
Jos normiseksi sujuu edes jotenkin, vaikka haluaisi "enemmän", en usko että tarviitkaan mitään parantumista. Se nyt vain on sitten asia jota et ehkä pysty toteuttamaan. Jos asiaa yhtään auttaa, niin on monia naisia joillaon raiskausfantasioita, mutta jotka eivät ikinä oikeasti haluaisi tulla raiskatuksi.
Jos pystyt, niin koita miettiä joku painoarvo tuolla parafilialle. Tyyliin "fetissini on minulle tärkeä, mutta tärkeämpää on...". Ettet päästä liian tärkeäksi, jolloin siitä tulee helposti pakkomielle.
hypnoosia,jonka avulla voit helpommin päästä eroon noista ongelmistas. Ja sinuna koittaisin unohtaa koko jutun,se on vähän sellasta et kun kieltää itseltään jotain niin sitä tahtoo vaan lujemmin. Kyl se siitä,ja senkun alat seurusteleen,kunhan hallitset itses,etkä ala silpomaan naistas:).
sori että nyt vastaan tähän sillä minulla ei ole mitään neuvoja kerrottavana..
ajattelin vaan kertoa että olen teni-ikäinen tyttö ja olen huomannut tämän saman parafilian muutama vuosi sitten.. häpeän sitä suuresti eikä kukaan (tätä ennen) tiedä/tiennyt siitä..
välillä minua pelottaa että tämä on jotain todella sairasta .. kun taas välillä jotenkin unohdan sen.. totta ihmeessä kyse ei ole siitä että voisin joskus tappaa jonkun..
en ole vielä ollut yhdynnässä joten en tiedä miten seksi sujuisi ilman fetissiä/parafiliaa... ainakin itsetyydyntä on hankalaa jos katsoo perus pornoa..
luettuani sinun viestisi pelästyin tätä vielä enemmän.. mutta tavallaan helpotuin etten ole ainoa..
en kuitenkaan pystyisi..ainakaan lähiaikoina hakeutua hoitoon sillä minulle tämä on maailman hävettävin asia..
jos olisi jokin psykiatri jolle voisi valittaa anonyymina niin ehkä
):
Tiiän tunteen. Mulla on myös samanlaisia parafilioita. Tämä niin kutsuttu "Vore" on aika moista tavaraa. Minulla ei ole mitään halua silppoa ihmisiä yms. vaan kiinnostukseni jostain kumman syyst "suurikokoinen henkilö syö pienemmän" tyylinen fantasiointi.
Häpeän fetissiäni suuresti.
Tämä kai sit kuuluu persoonallisuuteen :,)
Mut kiva nähä etten oo ainoo myöskään
T:teini-ikäinen poika
Turhaan otatte paineita jos nuo ovat vain fantasiaa ettekä halua toteuttaa niitä. Väkivalta ei hyvä reaalimaailmassa, jos koette tarvetta riistää joltain menkää hoitoon. Uskoakseni eniten pelkäätte jäämättä ilman ihmisten hyväksyntää. Normi fantasioita nuo kuitenkin mun mielestä ovat jotka vain tuovat persoonaa. Eli rohkeasti suhteeseen vaan jos nappaa.
Koittakaa silti vähentää pornon katselua, sillä se pilaa mielikuvituksen ja tisseihinkin turtuu joksikin aikaa.