Äitini oli loistava kotileipuri ja tunnettu taidoitaan laajemminkin. Hänen spesiaalinsa oli Kuumanveden limppu.
Peräpohjalaiseen rieskaan hän ei käyttänyt hiivaa tai muitakaan nostatusaineita. Taikinan hän teki jäähileiseen veteen tai maitoon ja jos oikein muistan hän selitti sitä sillä, että viljassa oleva sokeri lähti käymään kuumaan uuniin laitettaessa. Rakkuloita rieskaan ainakin syntyi. Eikä se seuraavana päivänäkään ollut erityisen kovaa.
Itse käytän rieskassa joko vehnää/ohraa, vehnää/ ruista tai vehnää/ kauraa, milloin mitenkin, näin rieska sopii paremmin nykylasten suuhun,- ja minunkin. Maittavin mittasuhde syntyy kokeilemalla. On tuhlausta tehdä rieska maitoon tai piimään, veteen tehty maistuu aivan yhtä hyvältä. Uuni 220 astetta ja pelti niin ylös kuin leivinpaperia polttamatta saat. Ne pintaan ilmestyvät ruskeat pilkut ovat varma merkki, että rieska on kypsää.
Leipomaan!
Peräpohjalaiseen rieskaan hän ei käyttänyt hiivaa tai muitakaan nostatusaineita. Taikinan hän teki jäähileiseen veteen tai maitoon ja jos oikein muistan hän selitti sitä sillä, että viljassa oleva sokeri lähti käymään kuumaan uuniin laitettaessa. Rakkuloita rieskaan ainakin syntyi. Eikä se seuraavana päivänäkään ollut erityisen kovaa.
Itse käytän rieskassa joko vehnää/ohraa, vehnää/ ruista tai vehnää/ kauraa, milloin mitenkin, näin rieska sopii paremmin nykylasten suuhun,- ja minunkin. Maittavin mittasuhde syntyy kokeilemalla. On tuhlausta tehdä rieska maitoon tai piimään, veteen tehty maistuu aivan yhtä hyvältä. Uuni 220 astetta ja pelti niin ylös kuin leivinpaperia polttamatta saat. Ne pintaan ilmestyvät ruskeat pilkut ovat varma merkki, että rieska on kypsää.
Leipomaan!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joista ei kannattane kiistellä.
Tunnen erään kaverin joka aina ylisti äitinsä tekemää leipää aivan ehdottomasti maailman parhaaksi ja jota ilman hän ei missään tapauksessa voi olla, eli sitä pitää hänen pöydästään aina löytymän.
No satuinpa kerran ruoka-aikaan samaan pöytään kaverini kanssa ja sitä kehuttua mamman leipää oli tietysti tarjolla. Tottakai sitä ihmeleipää piti maistaa, mutta kielenkannat kertoivat suussani olevan mauttoman, likilaskuisen ja surkean leivän imitaation. Valehtelematta huonointa leipää mitä konsanaan olin maistanut.
Näin se äitimuori on meille kullekin rakas ja äidin ruokaon aina maailman parasta, eikö niin!
se kai on. Toinen asia on, kun leipurin vanhetessa leipä jostakin syystä muuttuu mauttomaksi.
Ehkä puheet liiasta suolan käytöstä vaikuttivat ja tulos oli sitten mauton hiivaleipä.