Välillä minuun iskee hillitön himo satuttaa miesystävääni henkisesti. Haastan usein riitaa ja olen henkisesti muutenkin todella aggressiivinen. En todellakaan tahtoisi tehdä mitään tällaista, mutta en pysty hallitsemaan itseäni kun sadistinen mielihalu valtaa mieleni. Vaikka tiedän että me molemmat kärsimme tästä suunnattomasti, aggressiivisen mielihalun vallassa nautin mieheni kärsimyksestä. En tiedä mitä tehdä... Tahdon olla mieheni kanssa enemmän kuin mitään muuta, mutta olen umpikujassa. En tosiaan odota mieheni jaksavan minua tällaisena, enkä ihmettele vaikka hän pian lähtisi lopullisesti.
Minun on myös todella vaikeaa nöyrtyä. Vaikka minä olen lähes aina se osapuoli joka tekee väärin, aloite anteeksipyytämiseen on lähes mahdotonta. Riidan jälkeen en koskaan ole se joka ottaa ensin kontaktia. Mieheni on tällä hetkellä sairaslomalla muutaman viikkon ja hän lähti tapaamaan vanhempiaan Ouluun viimeisen riitamme jälkeen. Emme ole siis puhuneet viikkoon. Tästä asiasta puhuminen tuntuu yhtä vaikealta kuin nöyrtyminen anteeksipyyntöön.
Olen ajatellut meneväni terapiaan, mutta jonot sinne ovat mahdottoman pitkät ja ylimääräistä rahaa ei oikein ole tuhlattavaksi (en sitten tiedä maksaako esimerkiksi Kela jotain korvausta). Tahdon pelastaa parisuhteeni ja itseni. Apuja...?
Minun on myös todella vaikeaa nöyrtyä. Vaikka minä olen lähes aina se osapuoli joka tekee väärin, aloite anteeksipyytämiseen on lähes mahdotonta. Riidan jälkeen en koskaan ole se joka ottaa ensin kontaktia. Mieheni on tällä hetkellä sairaslomalla muutaman viikkon ja hän lähti tapaamaan vanhempiaan Ouluun viimeisen riitamme jälkeen. Emme ole siis puhuneet viikkoon. Tästä asiasta puhuminen tuntuu yhtä vaikealta kuin nöyrtyminen anteeksipyyntöön.
Olen ajatellut meneväni terapiaan, mutta jonot sinne ovat mahdottoman pitkät ja ylimääräistä rahaa ei oikein ole tuhlattavaksi (en sitten tiedä maksaako esimerkiksi Kela jotain korvausta). Tahdon pelastaa parisuhteeni ja itseni. Apuja...?
Vastaukset 5
Vanhimmat
-
KELA:n psykoterapiatuen saamiseksi pitää olla 3kk kestänyt hoitosuhde psykiatriin. Käytännössä tuo on pelkkä muodollisuus, mutta vaatii kuitenkin sen, että hakeudut psykiatrille kertomaan (psyko)terapiatarpeestasi.
En tunne KELA:n systeemiä, mutta epäilen olevan vaikeaa saada psykoterapiatukea ongelmaan joka ei muodosta selvää uhkaa työ- tai opiskelukyvylle - KELA:n psykoterapiatukihan on tarkoitettu työ- ja/tai opiskelukyvyn säilyttämiseen ja palauttamiseen.
Toinen KELA:n tukimuoto on se tavallinen KELA-korvaus jonka käynneistä yksityispsykiatrilla saa, mutta eipä tuo viralliseen taksaan sidottu korvaus kovin suuri ole.
Oletko tiedustellut perhe- tai parisuhdeneuvontaa tai -terapiaa mistään? Tietääkseni sinnekin on pitkät jonot, mutta et varmaan menetä mitään vaikka asiaa tiedustelisitkin.
Väestöliitollla (ks nettisivut vissiin vaestoliitto,fi) on hyviä parisuhdesessioita, kirkolla myös. Olisi hyvä jos molemmmat saisitte itsenne sinne yhtäaikaa. Kun kerran noin rakastat miestäsi, niin pohja on olemassa hyvälle parisuhteelle. Viimeaikainen hokemhan on, että parisuhdettakin pitää hoitaa!
Olen ollut juuri kuvailemasi käytöksen kohteena itse. Siinä olisi voinut sairastua itsekin. Ironisinta kyllä, olin tän tapauksen jälkeen niin hajalla, että aloin välillä käyttäytyä samalla tavoin itse. Purin sitä kaunaa muihin ihmisiin ja kostin kärsimyksiäni muille. Kannattaa hakeutua terapiaan, tai kohta teitä on siellä kaksi epätoivoista ihmistä.
kerran elämässään ollut sadistinen. Eri asia on sitten jos ihan tarkoituksella haluaa olla sadisti. Ethän halua olla sadisti? Päätät itse oletko sadistinen vai et.
Millaisia olivat vanhempasi lapsuudessa? Oliko jompi kumpi vanhemmistasi sadisti? Tämähän on yleensä lapsuudesta matkittu tapa. Onko sinulla tämä sadismiongelma vain parisuhteessa vai onko se myös esim. ollut koulussa, työpaikalla tai harrastuksissa? Miehesi taitaa olla todella joustava ja kiltti?