Nimimerkki asiantuntija on typerys. Jos mies ei kykene ymmärtämään, että levyjarrut ovat enemmän kuin tarpeelliset niin sitten pitää olla päässä vikaa. Suomen oloissa kura ja rapa syövät vannetta pahemmin kuin mikään muu, joten levyjarru on myös maantiepyörässä tarpeellinen vanteiden kestävyyden kannalta. En laita omiin pyöriini enää ikinä v-jarruja vaan hankin aina hydrauliset levyjarrut.
Käyrätanko taas on mukavuustekijä. Useimmat haluavat maantiepyörään käyrätangon ajomukavuuden ja vauhdin takaamiseksi. Toiset pitävät suorasta tangosta. Itse valitsin suoran tangon koska olen sellaiseen tottunut. Voi olla, että joskus laitan käyrätangon maantiepyöräänkin.
Sitäpaitsi "asiantuntija" puolustanut vanhemmissa viestiketjuissa Bilteman Yosemitea mukamas hyvänäkin pyöränä, vaikka kyseessä on täysi paska kaikilla mahdollisilla mittareilla. Laitetaan vastakkain Olmo ja Yosemite Zion racer, niin Olmohan hakkaa Yosemiten miten vaan.
Asiantuntija voisi jäädä palstalta pois kun ei edes tajua perusasioita. "levyjarrut ovat turhaa kotkotusta". Ehkä asiantuntija haluaa maksella vanteista tasaisin väliajoin sitä mukaa kun kuluvat. Levyjarrullisella ajeleva säästää niissäkin kuluissa pitkän pennin.
Bilteman Yosemitessa ei ole levyjarruja, koska kyseiset paskat on tarkoitettu siihen 200 euron hintaluokkaan ja vähän yli. Mutta kun mennään oikeisiin polkupyöriin niin nykyisin ne levyjarrut alkavat löytyä useimmista malleista vakiona. Joo, on olemassa myös maantiepyöriä joissa on ihan tavalliset jarrut ilman levyjä. Maastopyörissä ja Dirteissä levyjarrut ovat sääntö, eikä poikkeus.
Käyrätanko taas on mukavuustekijä. Useimmat haluavat maantiepyörään käyrätangon ajomukavuuden ja vauhdin takaamiseksi. Toiset pitävät suorasta tangosta. Itse valitsin suoran tangon koska olen sellaiseen tottunut. Voi olla, että joskus laitan käyrätangon maantiepyöräänkin.
Sitäpaitsi "asiantuntija" puolustanut vanhemmissa viestiketjuissa Bilteman Yosemitea mukamas hyvänäkin pyöränä, vaikka kyseessä on täysi paska kaikilla mahdollisilla mittareilla. Laitetaan vastakkain Olmo ja Yosemite Zion racer, niin Olmohan hakkaa Yosemiten miten vaan.
Asiantuntija voisi jäädä palstalta pois kun ei edes tajua perusasioita. "levyjarrut ovat turhaa kotkotusta". Ehkä asiantuntija haluaa maksella vanteista tasaisin väliajoin sitä mukaa kun kuluvat. Levyjarrullisella ajeleva säästää niissäkin kuluissa pitkän pennin.
Bilteman Yosemitessa ei ole levyjarruja, koska kyseiset paskat on tarkoitettu siihen 200 euron hintaluokkaan ja vähän yli. Mutta kun mennään oikeisiin polkupyöriin niin nykyisin ne levyjarrut alkavat löytyä useimmista malleista vakiona. Joo, on olemassa myös maantiepyöriä joissa on ihan tavalliset jarrut ilman levyjä. Maastopyörissä ja Dirteissä levyjarrut ovat sääntö, eikä poikkeus.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja elämäni kaipasi suuntaa..
Mielipiteesi tuli selväksi, mutta tarvitseeko siitä kumminkaan uutta aihetta enää tehdä..
Ja kun kerran vaivauduin tähän typeryydessäni vastaamaan, pätemisentarpeinen mieleni haluaa taas hieman oikaista.. :D
Myös ruotsalaiskaupan liki kaikissa fillareissa alkaa tätänykyä olemaan levyt. Samoin kaikissa muissakin kakkivehkeissä. Kun valmistusmäärät suurenevat, niin yksittäisten tuotteiden hinnat putoavat.
Ihka oikeissa dirteissä ei muuten käytetä mm: jousitettua keulaa, 26" vannekokoa, usemmiten ei alurunkoakaan, ei minkäänsorttisia vaihteita, eikä varsinkaan levyjarruja, takana on vannejarru jos sitäkään. Pyörän pitää kestää aikamoista rankaisemista, ja ylimääräiset osat ovat tästä syystä vain riesa. Vehje on ollut alunperin hyvin lähellä BMX-pyörää, ja on sitä vieläkin. Se on taas eri asia minkämoisia kiduttimia lapsille tehdään..
Levyjarrut ovat ihan hyvät talvella ja sontaisissa paikoissa, mutta hyvät vannejarrut ovat silti oikeissa olosuhteissa tehokkaammat.
Esimerkkinä, jotkut vanhat parrat käyttävät maastokisoissa vieläkin täysjäykkää Kleiniä cantilevereillä..
Itselläni vannejarrut ovat kyllä olleet erittäin hyvät. Ei ole tarvinnut vanteita vaihdella,vaikka olen ajanut ympäri vuoden. Jarrupalat aina välillä. Tehoakin tarpeeksi ja ovat kevyemmäkin kuin levyjarrut sekä helpompi huoltaa.
Käyrätanko on parempi kuin suora,koska se tarjoaa enemmän otevaihtoehtoja. Monet tuntuvat kuvittelevan että sellaisella ajellaan aina alaotteella. Useimmiten ajetaan kuitenkin yläotteella kädet jarrukahvoilla.Voi pitää kiinni myös tangon suorasta yläosasta.Vastatuulessa ja alamäessä sitten siirrytään alaottelle.
Ei se että asioista on omat mielipiteet tee kenestäkään typerystä. Usein typeryksiä ovat ne jotka menevät massan mukana vain siksi että se on turvallista on se mielipide sitten mikä tahansa, kunhan se on sama kuin muilla.
Levyjarrut on kilpailukäyttöön keksitty tuote jota ei tavallinen pyöräilijä tarvitse mihinkään. Maantiefillareissa ei varsinkaan tarvita mitään levyjarruja koska sillä harvemmin edes jarrutellaan.
Jarrut ovat kulutustavaraa, ei niitten ole tarkoituskaan kestää koko pyörän elinikää vaan niitäkin voidaan vaihtaa ja uusia. Maastofiluissa jotenkin voi ymmärtää levarit mutta sielläkin pärjää oikein mainiosti ilmankin. Erittäin raskaassa käytössä kuten DH, levarit on paikallaan. Tavispyörissä levyjarrut on tätä hifistelypa*kaa jonka markkinat on saaneet iskostettua heikkoitsetuntoisten selkärankaan, "nämä pitää olla joka pyörässä".
Kippuratanko on mukavuusjuttu ja hyvin henk koht asia. Vaikka omassa pyörässäni on kippurat, en niitä käytä kuin satunnaisesti kun haluaa välillä vaihtaa ajoasentoa, jokainen valitsee tämän miten haluaa, ei tähän ole mitään sääntöä.
Yosemite on ihan ok, olen tarkastellut ko fillaria läheltä, runko on ihan jämäkkä ja ko fillari sopii tavalliseen kauppakäyttöön ja työmatkalle ihan kivasti. Yosemite saa yleensä haukut koska hinta on halpa ja osat ei ole merkkikamaa. Sehän nyt on selvä että kaikille nämä asiat eivät merkitse mitään, jotkut vain tarvitsevat halvan pyörän. Ja sehän on halpa mutta se vie silti eteenpäin.
Todelliseen harrastekäyttöön on omat fillarinsa.
On naurettavaa edes yrittää verrata 200 euron fillaria parin tonnin kilpuriin kun lähtökohtanakin on täysin erilainen asiakaskunta.
Vanteet kestää vuosia, kannattaa valita parempilaatuinen vanne eikä sitä halvinta roinaa jos kuluminen on ongelma. Levyjarrut ovat monasti aivan turhaa kotkotusta ja huuhaata, vain harva käyttöolosuhde vaatii levyjarrua, ei edes se metsäpolulla rymyäminen. Maantiefiiluissa levareita ei ole ja syykin on selvä, ei niillä ole käytännön merkitystä mihinkään. Myytävissä maastofillareissa on levarit koska markkinat näin vaativat, ei siksi että ilman niitä ei voi fillaroida.
Kun katsotaan näitä sinun kommenttejasi, niin sinun ajatuksesi ja vuodatuksesi on lähinnä säälittävää markkina-orjan vouhotusta jostain sellaisesta millä ei oikeasti ole mitään käytännön merkitystä. Joten tämä "tyhmä" todistusaineistosi on kyllä kääntänyt katseet kohti omaa itseäsi.
No laitetaampas tänne tähän väliin hiukan faktaa jarrulaitteiden eroavaisuuksista, näin yksinkertaistaen. Mutun suoltaminen puolin ja toisin ei ole järin kehittävää. :)
Ekaksi yleistystä vaijerivetoisista vannejarruista:
-Vannejarruille on ominaista suuri momentti.
-Kahvan vaste on suurempi kuin hydraulisessa järjestelmässä.
-Huollon tarve on suuri, palat kuluvat nopeasti, kuluttaen samalla vanteen kehää. Samoin vaijeri kuluu ja kuluttaa kuoria.
-Tehokkaat kuivassa ja lämpimässä, mutta sitäkin tehottomammat huonoissa olosuhteissa
-Usein halpa hankintahinta.
Hydrauliset vannejarrut eroavat vaijerillisista: -hieman vähäisemmällä huollontarpeella, vähäisemmästä kahvan vasteesta, puristustehojen suhteen, sekä suurella hankintahinnallaan.
Jarruissa yhdistyy hydraulisen järjestelmän suuri puristusteho ja vannejarrujen suuri momentti, joka yhdessä tekevät jarruista erittäin tehokkaat. Siksi ne ovatkin suositut kovassa retkeilykäytössä.
Hydraulisista levyjarruista:
-pienempi momentti, verraten vannejarruihin.
-Tasaisen tehokkaat olosuhteista riippumatta.
-Suhteellisen vähäinen huollontarve. Levyt ja palat kestävät kulutusta pitkään, eikä ilmaustakaan tarvitse enää suorittaa niin tiheään kuin joskus ennen.. Eikä tietenkään kuluta vannetta.
-Suuri puristusteho.
-Kahvan vetovaste on pieni.
-Suurehko hankintahinta.
Mekaanisista levyjarruista:
-pienempi momentti, verraten vannejarruihin.
-Hieman halvemmat kuin hydrauliset vastaavat.
-Eivät niin varmatoimiset.
-Suurempi huollontarve kuin hydraulisissa. Ei kuitenkaan myöskään kuluta vannetta.
-Suurempi kahvan vetovaste.
-vähäisempi puristusteho hydraulisiin verrattuna.
-Näin siis erittäin pitkälle yksinkertaistettuna, neljässä eri kategoriassa.
Erilaisia malleja en ajan ja tilan puutteen vuoksi tässä ala nyt vertailemaan.
----------------------- --- -- -- - - - - - -
"Kippuratanko on mukavuusjuttu ja hyvin henk koht asia..."
Nk. maantietanko ei edelleenkään ole vain pelkkä mukavuustekijä, eikä varsinkaan mitään henkilökohtaisuuksiin viittaavaa. Satulan malli voi sitä kenties olla, mutta sekin perustuu lähinnä sukupuoleen ja istuinluiden etäisyyteen toisistaan.
Ilmanvastus kärsii suorasta tangosta, samoin niin moni muukin tekijä, kun alaotetta ei voi täten hyödyntää. Vain asiasta tietämättömät/ymmärtämättömät usein jättävät hyödyntämättä..
"Yosemite on ihan ok, olen tarkastellut ko fillaria läheltä, runko on ihan jämäkkä ja ko fillari sopii tavalliseen kauppakäyttöön ja työmatkalle ihan kivasti."
Ei ole, edes hintaansa nähden. Silkkaa kuraa, kuten muutkin vastaavat.
Komponenttien valmistaja on useinmiten se varsin nimekäs Shimano, mutta ongelma on vain siinä, että Shitmano valmistaa myös ne halvimmat ja huonoimmat osat, jotka ovat varsin yleisesti käytössä tämän hintaluokan kiduttimissa.
Runkojen saumat ovat ilmaa täynnä ja putkimateriaali on halvinta sekä huonointa mahdollista mitä markkinoilla on tarjota.
Kokoonpanon ovat myös tehneet henkilöt, jotka eivät sitä selvästikään osaa.
Lisäksi fillarit ovat olleet jo suunnittelupöydältä lähtiessään tietyllä tavalla "persoonallisia" kapistuksia.
Tarvitseeko vehkeen olla välttämättä uusi?
Miksei voisi harkita vaikka käytettyä, paremman laatuista kehonliikutinta samalla hinnalla?
Niitä saa nykyään varsin halvalla. Ihme homma, jos ei muka ole rahaa, niin pitää pakolla ostaa se kaikkein huonoin mahdollinen vaihtoehto? Sehän se lopulta kalleimmaksi kumminkin tulee.
Ilmanvastuksella ei ole mitään väliä jos polkijaa ei sellaiset asiat tunnu haittaavan, siksi asia on hyvinkin henkilökohtainen, tähän ei ole olemassa mitään sääntöjä, kukin polkee miten huvittaa ja millaisella tangolla haluaa, olkoon niitten teoriaominaisuuksissa sitten eroja tai ei. Ymmärtämättömät eivät taas tajua sitä että on olemassa ns. henkilökohtaiset preferenssit eli omat mieltymykset mukavuuden suhteen. Kaikki eivät pidä matalasta ajoasennosta toiset eivät suorasta tangosta.
Yosemite on OK, se on polkupyörä ja täyttää tehtävänsä. Olkoon laatu sitten huonompi kuin tonnin pyörässä mutta toiminta on riittävää, tämäkin on henkilökohtainen asia, toisille riittää, toisille ei. Mutta perustoiminnon se suorittaa mainiosti. Jokainen päättää asian itse.
maantiellä ovat eri asioita. En ole ikinä nähnyt levyjarruja maantiepyörässä. CycloCrossarissa kyllä, vaikka ovatkin UCI:n kieltämiä, UCI:n kilpailuissa.
maantiepyörissä ei ole levyjarruja koska ovat painavemmat kuin vanne jarrut, ja ne ei myöskään tarvitse levyjarruja kun vannejarrut riittävät ihan hyvin maantielle.
maastopyörissä itse käyttäisin mieluummin levyjarruja vannejarrun väliin voi joku lehti tai jokin vilahtaa ja se on kivaa äkkijyrkässä alamäessä kun jarrut ei toimikkaa
nimimerkillä kokemusta on.
Vannejarruhan toimii hyvin kuivana, mutta metsälenkillä vanne ja jarrut kastuvat usein nopeasti, kuraantumisesta puhumattakaan. Silloin vannejarru, eli "v-jarru" ei todellakaan enää ole luotettava jarruratkaisu. Kun uit pyörän kanssa lantiota myöten kurassa tai suossa, on turha luulla, että jarrut toimivat seuraavassa jyrkässä kalliolaskussa luotettavasti.
Maastopyörässä ainoa todella luotettava ratkaisu on se levyjarru.
Se on tietenkin ajotavasta kiinni miten jarrut pelaavat. Minä en jaksa ruveta jotain muutaman metrin mittaista mutavelliä kiertämään vaan ajan läpi. Enkä kierrä suotakaan vaan ajan sen läpi. Sama koskee matalia metsälampia. Jos eteen sattuu niin pyörällä läpi vaan jos ei tule kaulaan saakka vettä. Maastossa ei aina voi valita mihin ajaa vaan joskus on mentävä siitä läpi mitä on tarjolla. Joskus se on oja, joskus suo, joskus mutavelliä ja joskus jyrkkiä kallioita tai juurakkoa. Sillä mennään mitä eteen sattuu. Pyörän on syytä olla hyvä, jos meinaa pärjätä metsässä.