Vielä 60-luvulla voitiin yliopistossa psykologian peruskussilla silloin paikkansapitäviin tutkimuksiin vedoten opettaa, että liike-elämässä menestyvät usein ns. dullin tasoiset ihmiset, eli älyllisesti hieman heikkolahjaiset. Nämä epäintellektuellit ottivat talouden haasteet tosissaan ja loivat näin itselleen loistavan uran. perustuivat
Ajat ovat muuttuneet. Nykyiset mielikuvat "menestymisestä" liittyvät talouden numeropelien älylliseen hallintaan. Kun vielä 50-60-luvulla aineellisen menestymisen ajateltiin seuraavaan ahkeraa puhertamista ja sitkeyttä, nykyisin sen ajatellaan kuin luonnostaan lankeavan joidenkin loistavien sijoitusoperaatioiden tms. seurauksena. Menestyminen ja älykkyys liitetään nyt mielikuvissa yhteen.
Yhtäältä tapahtunut muutos kertoo jotain älykkyydestä, toisaalta menestymisestä. Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten käsitteeseen "älykkyys" liitettiin automaattisesti joitain yleisinhimillisiä ja arvostettuja ominaisuuksia, ajateltiin sen liittyvän esim. laajaan tietomäärään, sivistyksellisiin ja kulttuurisiin arvoihin ja harrastuksiin, luonteen ylevyyteen, jne. Älykkyys ja ns. sydämen sivistys löivät kättä toisilleen. Sen sijaan materiaalisten elämänarvojen tavoittelemisen ei katsottu kertovan korkeasta henkisestä tasosta.
Nyt elämme aikaa jolloin materiaalista menestymistä ympäröi sädekehä. Se mikä ennen leimattiin väheksyvästi "liike-elämäksi" on irronnut reaalisen työnteon ja puurtamisen maailmasta ja metaforfoitunut "taloudeksi", jossa rahaoperaatioita tekemällä joko luodaan omaisuuksia tai hävitetään niitä. Tämä kulttuurimuutos on ollut hämmästyttävä, sillä todellakin "talouden" arvostaminen on viime vuosisadan mittaan noussut elämän kaikkein taaimmaisesta, vain "pakollisesta ja välttämättömästä" tekijästä jonkinlaiseen tunnustukselliseen, suorastaan uskonnolliseen pyhitykseen. Samaan aikaan "älykkyys" on menettänyt ne valistuneisuuteen liittyvät yleiset ominaisuudet jotka siihen aiemmin automaattisesti kytkettiin, ja älykkyydestä on tullut vain kylmää kykyä operoida puhtailla muodoilla. Tämän seurauksena sitten menestymisen ja älykkyyden mielikuvat ovat naksahtaneet yhteen.
Tässä tarkastelussa muodostuu yksi näkökulma kysymykseen älykkyyden ja kulttuurin sidonnaisuudesta. Arvot ovat muuttuneet. Kun menestymisessä on ruvettu edellyttämään tunnevammaisen kyynikon ominaisuuksia, samaan aikaan on älykkyystesteissä yhä selvemmin pyritty mittaamaan vain kaikista arvovarauksista vapaata "teknistä" suorituskykyä. Mikä on se yhteinen tekijä joka löytyy kehityksen taustalta?
Olemmeko todistamassa sitä miten maailmamme muuttuu jatkuvasti epäinhimillisemmäksi? Harhat valtaavat mielemme. Kumarramme rahatalouden keinottelijoita, vaikka samaan aikaan reaalitalouden toimintaedellytykset häviävät nenämme edestä. Samoin saa kunnioitusta se joka panee palikat paikoilleen älykkyystesteissä, vaikka meillä ei ole mitään takeita siitä miten hän älyään käyttää. Jokin tai joku on siis kokenut ansiottoman arvonnousun. Kuka puhkaisisi kuplat niin rahatalouden imaginaariarvojen kuin älykkyyden mittareista?
Ajat ovat muuttuneet. Nykyiset mielikuvat "menestymisestä" liittyvät talouden numeropelien älylliseen hallintaan. Kun vielä 50-60-luvulla aineellisen menestymisen ajateltiin seuraavaan ahkeraa puhertamista ja sitkeyttä, nykyisin sen ajatellaan kuin luonnostaan lankeavan joidenkin loistavien sijoitusoperaatioiden tms. seurauksena. Menestyminen ja älykkyys liitetään nyt mielikuvissa yhteen.
Yhtäältä tapahtunut muutos kertoo jotain älykkyydestä, toisaalta menestymisestä. Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten käsitteeseen "älykkyys" liitettiin automaattisesti joitain yleisinhimillisiä ja arvostettuja ominaisuuksia, ajateltiin sen liittyvän esim. laajaan tietomäärään, sivistyksellisiin ja kulttuurisiin arvoihin ja harrastuksiin, luonteen ylevyyteen, jne. Älykkyys ja ns. sydämen sivistys löivät kättä toisilleen. Sen sijaan materiaalisten elämänarvojen tavoittelemisen ei katsottu kertovan korkeasta henkisestä tasosta.
Nyt elämme aikaa jolloin materiaalista menestymistä ympäröi sädekehä. Se mikä ennen leimattiin väheksyvästi "liike-elämäksi" on irronnut reaalisen työnteon ja puurtamisen maailmasta ja metaforfoitunut "taloudeksi", jossa rahaoperaatioita tekemällä joko luodaan omaisuuksia tai hävitetään niitä. Tämä kulttuurimuutos on ollut hämmästyttävä, sillä todellakin "talouden" arvostaminen on viime vuosisadan mittaan noussut elämän kaikkein taaimmaisesta, vain "pakollisesta ja välttämättömästä" tekijästä jonkinlaiseen tunnustukselliseen, suorastaan uskonnolliseen pyhitykseen. Samaan aikaan "älykkyys" on menettänyt ne valistuneisuuteen liittyvät yleiset ominaisuudet jotka siihen aiemmin automaattisesti kytkettiin, ja älykkyydestä on tullut vain kylmää kykyä operoida puhtailla muodoilla. Tämän seurauksena sitten menestymisen ja älykkyyden mielikuvat ovat naksahtaneet yhteen.
Tässä tarkastelussa muodostuu yksi näkökulma kysymykseen älykkyyden ja kulttuurin sidonnaisuudesta. Arvot ovat muuttuneet. Kun menestymisessä on ruvettu edellyttämään tunnevammaisen kyynikon ominaisuuksia, samaan aikaan on älykkyystesteissä yhä selvemmin pyritty mittaamaan vain kaikista arvovarauksista vapaata "teknistä" suorituskykyä. Mikä on se yhteinen tekijä joka löytyy kehityksen taustalta?
Olemmeko todistamassa sitä miten maailmamme muuttuu jatkuvasti epäinhimillisemmäksi? Harhat valtaavat mielemme. Kumarramme rahatalouden keinottelijoita, vaikka samaan aikaan reaalitalouden toimintaedellytykset häviävät nenämme edestä. Samoin saa kunnioitusta se joka panee palikat paikoilleen älykkyystesteissä, vaikka meillä ei ole mitään takeita siitä miten hän älyään käyttää. Jokin tai joku on siis kokenut ansiottoman arvonnousun. Kuka puhkaisisi kuplat niin rahatalouden imaginaariarvojen kuin älykkyyden mittareista?
Vastaukset 7
Vanhimmat
oletko ajatellut että eihän sitä koskaan ole ollut sellaisia aikoja, jolloin ei olisi ajateltu jotenkin typerästi. Ainahan suurin osa ihmisistä elää mystiikan parissa, vai onko ehkä tämä talousmystiikka sitten paljon raaempaa tai vaarallisempaa kuin aikaisempi mystiikka?
Mitään muotoja ei ole olemassa siinä mielessä mitä nykyään ajatellaan. Ajatellaan appelsiinia, josta tehtäisiin kipsi muotti. Tämä muotti kopioisi tämän appelsiinin muodon. Sitten laittaisimme appelsiinin tehosekoittimeen ja kaataisimme tämän appelsiinin mehun tähän muottiin ja sulkisimme muotin. Kun avaisimme muotin, niin sieltä valuisivat appelsiinin mehut, vaikka sisältö ja muoto olivat samat kuin ennen kuin tämä muotti tästä appelsiinista tehtiin. Kuitenkin sisältö ja muoto olivat sama kuin aikaisemmin, missä oli vika? Eikä voida sanoa, että vika oli siinä, että sisältö ei ollut tismalleen samanlainen kuin aikaisemmin, koska mikä asia on tismalleen samanlainen esimerkiksi sekunnin kuluttua tästä hetkestä?
Sisältö ja muoto eivät ole toisistaan irrotettavissa ilman jonkinlaista kosketusta sisällön ja muodon välillä. Muodosta voidaan tehdä muotti, mutta muoto ei voi olla irrallinen sisällöstä.
Talousmystiikka on raaempaa, vaarallisempaa ja kattavampaa (sekä ajatuksellisesti että levinneisyydeltään) kuin mikään aikaisempi mystiikka. Pelko siitä, että talousmystiikan sumentama ihmisjärki on hävittämässä elämän edellytykset maapallolta, on aiheellinen.
>>Sisältö ja muoto eivät ole toisistaan irrotettavissa ilman jonkinlaista kosketusta sisällön ja muodon välillä.
Näin reaalimaailmassa. Talousajattelun muoto on raha. Reaalinen arvo, arvosisältö, vaikkapa appelsiini, muuttuu talousajattelussa raha-arvoksi, joka on pelkkää muotoa. Jos panet appelsiinin, ei väliä kiinteän vaiko valmiiksi nesteytyneen, toiseen vaakakuppiin, ja toiseen panet sen hinnan, vaikkapa 1€, appelsiinin hetkestä toiseen muuttuessa ja lopulta pilaantuessa toisessa vaakakupissa olevan euron elinvoima säilyy. Rahalla, puhtaalla muodolla on ominaisuuksia, joilla pystytään irrottamaan se kytkennöistään ja viemään se reaalimaailmasta sen omaan imaginaarimaailmaan. Siellä se voi esimerkiksi ostaa ja myydä itseään, palata vaakuppiin lihonneena kaksinkertaiseksi ja huudella sinulle: hoi poika, kaksi appelsiinia ja sassiin!
filosofista keskustelua älykkyyspalstalla?
Kysymys. Mitä tekemistä filosofialla on älykkyyden kanssa?
Kyllä kai sitä voi mistä hyvänsä asiasta puhua filosofisesti. Jos järki riittää.
Siis tekemistä älykkyyden kanssa. Ainakin jos minulta kysytään.
mutta oletan että tarkoituksesi oli osoittaa että filosofiasta ei kannata keskustella täällä, koska tämä ei ole filosofia palsta? (Tässäkin voin erottaa ajatuksestasi muodon ja asettaa sinne sisällön eli tarkoituksesi, mikä tosin ei kerro mitään siitä että onko se tarkoituksesi.)
Ainakin muodon ja sisällön eron tajuaminen on tärkeää että voi tajuta vaikka älykkyystestien mittaamisen merkityksen ja tarkoituksen. Eli siis älykkyyden mittaamiinen tapahtuu ilmeisesti muodoilla eli muoteilla, jotka taas todentavat onko siellä päässä jotain sellaista mikä voi tai kykenee yhdistelemään näitä perusmuotoja ja näkemään jotain yhteyksiä niitten välillä. Oli vähän huono selitys, mutta ei voi mitään.
Filosofinen keskustelu älykkyydestä ei ole mitenkään ristiriidassa älykkyydestä keskustelun kanssa!