Okei eli jätin purkan lautasen reunalla ruuan jälkeen ja tulin takas koneelle. Nyt sitte meijän äiti tuli tohon valittaa siitä hiton purkasta ja uhkauksena toimi tietenkin:-Ei tule kuukausirahaa en pese sun pyykkejä. Ja sitte se vielä tokas, että eipä lähdetä huomenna harrastuksiinkaan...
Pitäiskö toi nyt tulkita niin, että mun pitäis mennä pyytelee anteeks siltä sitä purkkaa vai annanko asian olla? Kun en oo mitään alistuvaista tyyppiä.
Ei tällästä yleensä oo tapahtunu, että tullaa purkasta valittaa, mutta puhuttiin just pyykin pesusta, kk-rahasta ja harrastuksita.
Ei jaksais aina kuunnella valitusta jostai pikkuasiasta, sillä meidän mutsi on pahempi ku minä huonoina päivinä XD.
Kiitos jos sait edes selvää ;)
Pitäiskö toi nyt tulkita niin, että mun pitäis mennä pyytelee anteeks siltä sitä purkkaa vai annanko asian olla? Kun en oo mitään alistuvaista tyyppiä.
Ei tällästä yleensä oo tapahtunu, että tullaa purkasta valittaa, mutta puhuttiin just pyykin pesusta, kk-rahasta ja harrastuksita.
Ei jaksais aina kuunnella valitusta jostai pikkuasiasta, sillä meidän mutsi on pahempi ku minä huonoina päivinä XD.
Kiitos jos sait edes selvää ;)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jos mä olisin sun mutsi, mä katkaisisin pääkatkaisijasta sähköt siksi aikaa että sulle järki kasvais. Enkä koskaan enää pesis sun pyykkejäs.
Luulenpa, että äitiäsi korpeaa isommat jutut sinun käutöksessäsi. Purkka nyt oli se pisara, joka sai kupin nurin.
Näen silmissäni kuvan, että sinä jo iso ihminen istut ja viihdytät itseäsi koneella tuntikausia. Äitisi on työstä ja huushollinhoidosta väsynyt ja silti joutuu tekemään kaiken, kuten pesemään ison ihmisen pyykit ja jopa korjaamaan purkat astioista.
Korjaa, jos meni ihan pieleen.
Ole kiltti ja sulje silmäsi. En tiedä mikä sinusta on "iso ihminen", mutta itse pidän itseäni vielä aika nuorena tavallisena murrosikäisenä tyttönä.
Ja siitä purkasta vielä sellaista, että se oli kyllä vain unohtunut siihen. Enkä minä nyt kuvitellut, että siitä noin iso juttu syntyisi.
Kuitenkin asia on nyt sovittu ja kaikki on hyvin.
tuskin olisi tuonut minkäänlaista ratkaisua asiaan.
Kai yritit vain olla sarkastinen?
Asia selvä. Et ehkä ole niin iso kuin mitä kuvittelin, mutta kuitenkin sen verran iso, että voit jo itsekin huolehtia asioista. Kuten ilmeisesti teetkin.
Purkka on toisaalta pikkujuttu, mutta kyllä ymmärrän sen, että voi ottaa pannuun kun niitä joutuu toisten jäljiltä siivoamaan. Vaikka toinen olisikin ihan vahingossa sen jättänyt.
Mutta koska olette asian sopineet, niin kaikki tuntuu olevan ok. Äiditkin on vaan ihmisiä, jotka saattavat tuiskahtaa pienestäkin. Mutta jos teillä on lämpimät suhteet, niin siinä on tilaa niin äidin kuin tyttärenkin ärtymyksille.
Hyvää jatkoa sinulle!
että itse omat vaatteesi pesisit. Siinä sulle sarkasmia. Taidat olla vaan laiska?
äitisi olevan yhtään sen alistuvampaa tyyppiä? Miksi hänen pitäisi sun purkkasi siivota....tai edes AINA sun pyykkisi pestä? Kyllähän tuosta nyt aika selvästi kävi ilmi, että äitisi kokee että sä pätkän vertaa arvosta häntä ja otat itsestäänselvyytenä huushollin hoitamisen. Näin suoraan ja tönkösti sanottuna. Jos vieläpä vaikka töissä huono päivä ja lapsi ei viitsi edes purkkaa laittaa roskiin, niin ei sellasta enää kotonansa jaksa.
Mun nuoruudessa samat huudot tuli, jos eteisessä lojui kengät sikinsokin.
En ymmärrä mikset vaikka voisi tehdä yllätykseksi kotitöitä äitisi puolesta - se varmasti pehmittää äidin kuin äidin. Ja miksi sun pitää ajatella tuota alistumisena? Sä asut heidän huushollissa, jonka he tienanneet ja saat vieläpä kuukausirahaa, tottakai sä autat kotitöissä ja tottelet vanhempiasi.
että sinä et lukenut koko keskustelua?
Ja yleensäkin pidän paikat järjestyksessä. Siivoan huoneeni, autan ruuanlaitossa jne.
Ja tottakai tottelen vanhempiani, sillä hehän minusta pitävät huolata, tukevat ja antavat rakkautta, mutta ei sitä kukaan aina huomioi jotain purukumia? Jokaiselle tapahtuu virheitä.
Kukaan meistä ei ole täydellinen ei edes minun äitini!
Parhaani yritän ja jos ei sulle kelpaa, nii anna olla.
Miksei voisi pyytää anteeksi sitä purkkaa? Se on aika paskamaista pestä purkkia astioista ja sitten joku siinä vielä ihmettelee että se nyt vaan oli purkka. Vahinkoja ja unohduksiakin voi pyytää anteeksi ja olla pahoillaan toiselle aiheutetun harmin johdosta.
ja nyt on anteeksi pyydetty ;).
Enkä minä sitä purkkaa siihen "liiskannut", niin että pitäis ruveta oikein hinkkaamaan, mutta meidän äidillä on oma tapa ilmaista asioita :D.
äitis tekee paljon sun eteen, pyykin pesusta asti, mitä sinä teet takasin?
Ehkä sitä sun mutsias alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää sun passaaminen.
Passaamiseksi ei mun elämää oikein oo hyvä kutsua, sillä siitä se on aika kaukana. Kyllä, äitini pesee pyykit ja laittaa ruuat, mutta eikös se ole aika normaalia vielä tässä iässä? Totta puhuakseni en osaa pyykkikonetta vielä edes käytttää, mutta aina on vaatteet pyykkikorissa, eikä suinkaan lattialla pyörimässä!
Ja mitä teen takaisin? No senhän minä jo mainitsinkin tuossa aikaisemmin eli omahuone on aina oltava järjestyksessä, omat jäljet on korjattava, takit naulakkoon, postin hakua, tiskikoneen tyhjennystä aina silloin ja tällöin.. jne.
Ei kai tuo nyt ole mitään passaamista? :o
Oletkin varmasti sellainen peruskunnollinen ja siisti, mutta niinkuin joku jo sanoikin, purkka sinänsä ei varmaan ollut se syy, vaan se viimeinen oljenkorsi. Ehkä kannattaisi kauniisti kysyä, mistä raivo johtui. Vanhenevilla äideillä on riesanaan kaiken muun lisäksi sekin, että väsyy helpommin, ikää karttuu ja vaihdevuodet pukkaavat niskaan, mutta älä nyt vaan mene kysymään siitä aiheesta mitään :) Todennäköisesti se purkka vain oli liikaa.
Näin varhaisteinien äitinä painin myös sellaisten ongelmien kanssa, joita en olisi voinut kuvitellakaan. Esim. jos annan kotitöitä tehtäväksi, niitä ei yleensä muisteta tehdä, ei muisteta yhtään ainutta ohjetta niiden tekemiseksi (vaikka opastusta on annettu monet kerrat) ja tehdään sitten päin prinkkalaa. Jos jotain tehdään, valitetaan ylenmäärin, kun ei ehdi mitään. Huone on kuin sikolätti (koska olen kieltäytynyt siitä siivousurakasta). Silti aika riittää kylillä pyörimiseen ja tietokoneella istumiseen, ei niinkään läksyihin eikä kotitöihin. Rahaa kun tarvitaan, niin käsi on kyllä reippaasti ojossa, vaikka sen eteen on aina vaadittu jotain askaretta. Ja nyt on kyse pojista, en tiedä, millaisia tuonikäiset tytöt ovat. Ja ei, en ole ikinä passannut poikieni eteen mitään, mitä he eivät olisi itse kyenneet tekemään. Olen kyllä opettanut oma-aloitteiseksi, mutta nyt tuntuu kuin se kaikki olisi valunut kuin vesi hanhen selästä.
Vaikka olen monet kerrat sanonut, että en raskaan työn ja koulunkäyntini lisäksi yksinkertaisesti jaksa enkä ehdi tekemään kaikkea, niin ei, ei vaikutusta. Oma napa, lähin napa.
Olenkin alkanut kallistua samalle kannalle, että loppuu pyykkäys ja ruoanlaitto, jos ei apua heru. Nimittäin teini-ikäisen itsekkyys ja vanhempien lähes halveksunta ja toisaalta tyhjiin imeminen ottaa joskus niin raskaasti pattiin. Ikäänkuin me emme olisi ihmisiä lainkaan. Jos nuori joskus edes oivaltaisi, että omilla teoilla, sanoilla ja asenteilla on asioihin hyvin suuri vaikutus, niin näkisin ehkä jotain valoa tunnelin päässä.
Ja kyllä vain, minä äiti räjähdän joskus, kun mitta on täynnä, ilmeisesti nuoren mielestä ilman syytä/turhasta. Mutta kun ei viitsisi sitäkään alinomaa tehdä. Nytkin jo kuulee tavallisella puheäänellä sanottuun aiheelliseen huomautukseen, kuinka "huudettiin".
Jep. Kyllä voin myöntää, että välillä tavallinen puhe on ainakin minun korviini huutoa, vaikka sitten yrittääkin äiti väittää että puhui ihan normaalilla äänellä..
Huoneen siivoan ilman eri kehoitusta, koska en vain yksinkertaisesti viihdy sikolätissä. Eikä äitini mitään mun puolesta siivoa. Läksyt kannattaa tehdä heti koulun jälkeen, niin ei tarvitse huolehtia niistä.
Ja tuo pyykkäys ja ruuanlaitto juttu on pelkkää "uhkailua", sillä kaikki teinit tietävät, että kyllä niiden äitien on jossain vaiheessa pyykit pestävä, mutta itse en ota sitä kantaa.
Meillä ei myöskään ole koskaan ollut kotiarestia tai muuta sellaista, kun on äiti aina sanonut etten ole tarvinnut (niin kiltti kun olen :D)
Kuukausirahan eteen teen myös jotain hommia (20e/kk) kuten tyhjennän tiskikoneen tai siivoan keittiön jne.
Ja voi tosiaan olla, että se purkka oli viimeinen pisara, mutta en usko sitä itse aiheuttaneeni?
Äiti maininnut, että töissä on ollut rankkaa, ehkä se kiristi pinnaa, joka laukesi mun kohdallani :S.
Heh ja kyllä ne vaihdevuodet saavat vielä odottaa ;).
jotenkin en usko että äiti uhittelisi tuon ikäisen pyykinpesusta. heh. varsinkaan noin kiltin enkelin, kun nyt olet antanut ymmärtää.
Taidat olla yli parikymppinen, ja noiden enkelipiirteidenkin kanssa on vähän niin ja näin. Totuuskin on vähän miten se kulloinkin katsotaan.
En minäkään nyt aina ole enkeli, mutta en mikään pirukaan? Parikymppinen olen seitsemän vuoden päästä. 13 täytin tässä vähän aikaa sitten, mutta kai mä olen henkisesti vanhempi, kun kerran luullaan 20-vuotiaaksi?
"Tuon ikäiselle pyykinpesusta?" Jaa.. Onko mun äiti sitten jotenkin erikoinen, kun uhkailee pyykinpesulla? Musta se on aika normaalia, kun ollaan kiukkuisia toiselle.
"itse omat vaatteesi pesisit. Siinä sulle sarkasmia. Taidat olla vaan laiska?"
Vai niin..
Ymmärsinköhän oikein että tässä kaksi ihmistä edellä keskustelivat. Kun nuo nimimerkit vaihtuivat.
Jos saan tuoda oman mielipiteeni keskustelun suolaksi, niin tässäpä ajatuksiani (kun ei muuta tekemistä näin unta odotellessa).
Kieltämättä ensiksi syntyi mielikuva, että nuori siellä vain istuu netin ääressä ja välinpitämättömästi liiskailee purkkia astioihin jotka äitiparka sitten raaputtaa pois ennen tiskausta. Sitten aloin miettimään, että miksikäs tuo toinen keskustelija (ilmeisesti teinipoikien äiti) noin hyökkää tätä purkan liimaajaa vastaan. Taitaa kohdistaa tätä "purkkahenkilöä" vastaan niitä tuntoja, joita hänellä on omia poikiaan kohtaan. Kun noin heti on syyttävänä, vaikkei tiedä paljonko tämä 13-vuotias tekee kotitöitä.
Sitten vielä sellainenkin näkökulma, että se riippuu ihan vanhemmista, voiko kohtuudella velvoittaa nuoren tekemään kotitöitä. On niin ilkeitä vanhempia olemassa, että oikeasti kohtuullista olisi saada nuori turvaan sellaisilta vanhemmilta. Eli siinä tilanteessa vähät kotitöistä, mitä vähemmän viettää aikaa vanhempiensa kanssa, sen parempi. Ja on vähän lievempiä ilkeyden, välinpitämättömyyden jne muotoja sitten myös.
Tästä ei nyt kuitenkaan saa selvää, asutko suht. onnellisessa kodissa. Eikä saa selvää, miten paljon osallistut kotitöihin. Jos on ihan fiksut vanhemmat, mutta silti tytär usein esim unohtelisi purkkia lautasiin, niin se olisi kyllä epäkohteliasta. Ylipäätään oma lautanen pitää fiksun ihmisen hoitaa niin pitkälle kuin mahdollista. Jos on esim tiskikone käytössä, jossa ei ole puhtaita astioita sisällä, niin lautanen tulisi tietenkin laittaa sinne ilman purkkaa. Ei kukaan fiksu ihminen hoidata omia ruuantähteitään toisilla.
Mutta sitä ihmettelen, että äitisi tuli huutamaan asiasta. Hän voisi luoda selkeät säännöt, ja niiden isommasta rikkomisesta seuraisi esim kuukausirahan menetys. Ei tietysti menetystä tulisi mistään satunnaisesta purkasta. Ja ystävällisesti ensin voisi huomauttaa. Taitava ja fiksu kasvattaja ei tarvitse uhkailuja.
Mietin tässä kyllä sitäkin, että että itse sain lapsena vaivaiset 20 penniä viikkorahaa, josta sitten yritin säästää johonkin omiin ostoksiin. Eipä kyllä sellainen opeta rahankäyttöön. Pitäisi rahaa olla sen verran käytössä, että sen avulla voi opetella ostosten suunnittelua. Mietin, että 5 eurolla viikossa ei myöskään voi paljon harjoitella. Siinähän kaikki ostokset jäävät vanhempien tehtäviksi. Itse antaisin rahaa vaikka 70-100 euroa. Mutta valvoisin kyllä että sitä ei mihinkään ihan hullutuksiin laitettaisi. Vastaavasti näyttäisin 13-vuotiaalle pesukoneen käytön. Eli monipuolisesti saisi jo opetella itsenäisyyttä. Ei niin että loppuikänsä vihaa pyykinpesua, vaan niin että se on ihan mukavaa, eikä siihen niin kauaa aikaa mene.
Monesti muuten nuoret ovat fiksumpia kuin aikuiset, ja 12-13 vuotiaina fiksuimmillaan. Pettymykset saavat heidät sitten luopumaan hyvyydestään ja periaatteistaan ja uskosta ihmisiin. Ja pettymys alkaa monesti omista vanhemmista, jotka muuttuvat kamaliksi, kun nuorella on vähänkään omaa tahtoa. Haluaisinkin vedota nuoriin, että kasvakaa hyviksi ihmisiksi, vaikka elämä koettelisi.
Kiva kuitenkin kun saitte äitisi kanssa sovittua :) Toivottavasti äitisi on kuitenkin ihan ok :)
Loppuun vielä lainaus jonka "racsu" kirjoitti eräässä toisessa keskustelussa siitä, kuinka tullaan hyviksi ihmisiksi:
"Samaan perheeseen voi syntyä luonteeltaan erilaisia lapsia, mutta myös ihmisen omat valinnat erilaisissa tilanteissa muovaavat hänen persoonallisuuttaan: jos ihmisellä on tilanne, jossa voi valita, onko empaattinen ja ystävällinen tai kylmä ja ilkeä ja valitsee edellisen, ihminen alkaa nähdä itsensä sellaisena, ja seuraavilla kerroilla on helpompi menetellä samoin, ja yhä käsitys itsestä empaattisena ja ystävällisenä vahvistuu. Ihan vastaavas käy, jos valitsee jälkimmäisen. Mitä useammin on ilkeä, sitä ilkeämpänä ihmisenä itsensä kokee, eikä sitten tunnu enää luontevalta muuta ollakaan. Käyttäydy siis ystävällisesti, oikeudenmukaisesti ja rehellisesti, niin sinusta tuleekin ihan oikeasti sellainen. Et voi vaihtaa lapsuuden perhettäsi, mutta sinulla voi itselläsi kerran olla perhe, jossa vallitsee lämpö, rakkaus ja keskinäinen luottamus. Hyvän puolison kanssa se on helpompaa saavuttaa. Harjoittele hyväksi ihmiseksi käyttäytymällä kuin hyvä ihminen, niin hyvä puoliso on helpompi saada ja pystyt myös olemaan omille lapsillesi parempi äiti kuin äitisi oli sinulle ja siskollesi."
Sitä vielä ihmettelen, että teinipoikien äiti puhuu noin epäaikuismaiseen sävyyn ja vielä 13-vuotiaalle. Minkälaisen mallin me aikuiset oikein annammekaan nuoremmillemme? Niin usein ajattelen, että aikuiset, jotka eivät osaa puhua rauhallisesti ja fiksusti nuorempiensa kanssa, eivät ansaitsisi omia lapsia ollenkaan. Mikä ihmeen hinku niitä lapsia on hankkia, jos ei ole lainkaan miettinyt, miten niiden kanssa on fiksua toimia.