Jos esim. kalaa uhkaisi sukupuutto ja ravinnon loppuminen merestä ja ainoa vaihtoehto olisi tulla kuivalle maalle ruokaa hakemaan, niin kuinka kauan kestäisi, että kyseinen kalalaji voisi kävellä tai muuten liikkua kuivalla maalla?
Evoluution nopeus
Evouskovainen
171108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ensin sukupuutto ja sitten loppuu ravinto?
:)
Esimerkiksi jos maapallosta loppuisi happi, niin kaikki happea tarvitsevat eliöt kuolisi ja maapallon evoluutio hyppäisi arviolta noin kaksi miljardia vuotta taaksepäin.
Alkaisimme todennäköisesti kehittymään nykyiseen lajirunsauteen jostain bakteereista jotka ei siedä happea.
PS. Kreationistit eli luomisuskoiset ei tätä ymmärrä, koska he eivät tajua sitä, että maapallon ja maailmankaikkeuden ikä lasketaan miljardeissa vuosissa.
Öö, mikä on tämä tietoisuus tai "vietti" mikä saa nämä bakteerit kehittämään itseään? Ympäristö? Tai pikemminkin miksi he halauvat pyrkiä elämään ja ponnistelemaan ja muuttumaan ilman lopullista päämäärää? Miksi kaiken pitää pyrkiä sopeutumaan paremmin ja paremmin jos kuitenkin kaikki muuttuu kokoajan..
Ympäristö muuttuu esim. jossain alueella bakteerille liian kuumaksi ja siinä selviää hengissä vain määrätynlaisen mutaation omaavat bakteerit.
Mitään muuta siihen ei minun ymmärryksen mukaan tarvita.
Olosuhteiden muutokset ja mutaatiot ovat avaintekijöitä evoluutiossa, näin olettaisin, vaikka alan koulutusta mulla ei ole.
Pöpöjen tapauksessa (jakautuminen) tosiaan mutaatiot taitavat näytellä pääosaa. Suvullisessa lisääntymisessä soppaa hämmentää lisäksi risteytyminen. Pöpötkin tosin ymmärtääkseni saattavat joskus vaihtaa geenejä tai soluelimiä keskenään, mikä voi aiheuttaa huomattavan harppauksen kehityksessä.
...siis perimmäiseen. Ok, mutaatioiden avulla ne siis muutautuvat ympäristölle suotuisammaksi ja selvityvät, mutta siis miksi? Onko niillä jokin ärsyke siitä että "nyt ei selvitä-täytyy muuntua", Tai ehkä tämä liian monimutkaista tajuta minulle.
Joten seuraava amatöörivastaus:
Kysymys on olemassa olon "taistelusta".
Meillä ihmisillä se on niin itsestään selvää että emme kiinnitä siihen huomiota.
Me syömme, juomme, hengitämme, lisäänymme yms.
kaikissa olosuhteissa missä joudumme olemaan.
Mutaatiot ovat joko valmiina jolloin sopeutuma alkaa automaattisesti. Toisessa tapauksessa mutaatio lähtee lisääntymään raja-alueella esimerkiksi mutaation vuoksi "liian" lämpimään sopeutuvat bakteerit lisääntyvät parhaiten, koska tämä sopeutuma on kilpailuetu.
vain vahinkoa. Mutaatiot ei edistä mitään.
Missä on muuten lajien väliset yhdistävät (renkaat) tekijät?
Väitteesi mutaatioista on todistettavissa hölynpölyksi yhdellä ainoalla sanalla: nylonaasi*.
(*engl. nylonase)
Oletko muuten kuullut kehälajeista? Siinä sinulle löydettyä rengasta.
Kyllä se vastasi mutta et ymmärtänyt. Eivät ne eliöt pyri muuttumaan mitenkään tietoisesti. Mutta jos ympäristöön ilmestyy joku tekijä joka on niille tuhoisa, vain ne selviävät joilla on joku ominaisuus jonka ansiosta ne selviävät. Tämä ominaisuus saattaa olla mutaation tulosta, tai ei sillä väliä, joka tapauksessa vain ne selviävät jotka selviävät. Muut kuolevat pois. Näin vain ne yksilöt joilla oli tarvittava ominaisuus pystyvät lisääntymään, ja jos ominaisuus on periytyvä, myös jälkeläiset selviytyvät. Jos ominaisuus ei ole periytyvä, laji kuolee.
Evoluutio ei siis pyri "kehittymään", ei sillä ole mitään tavoitetta.
Pikemminkin kysymys on siitä,että muuntautumisia tapahtuu koko ajan erilaisia.Olosuhteiden muuttuessa vain pieni osa (joskus ei yksikään) muunnoksista pystyy sopeutumaan uusiin olosuhteisiin ja lisääntymään.Kaikki muut karsiutuvat.Evoluutiolla ei ole "tarkoitusta" tai halua mihinkään suuntaan vaan kyseessä on pikemminkin elämän lottopeli.Valtaosa häviää,mutta aina joskus joku voittaa.
Se kalalaji nimittäin kuolisi sukupuuttoon. Sen sijaan semmoiset kalat jotka jo nyt pärjäävät maalla ja saavat ravintonsa sieltä, kuten liejuryömijä, selviäisivät kyllä.
on vain tyhmiä vastauksia. Kukaan ei nimittäin tiedä vielä mitään.
"ainoa vaihtoehto olisi tulla kuivalle maalle ruokaa hakemaan"
Ei kala ajattele sukupuuton vaihtoehtoja. Ei se taida ajatella paljon mitään. Se yrittää vain selvitä parhaansa mukaan.
"kuinka kauan kestäisi, että kyseinen kalalaji voisi kävellä tai muuten liikkua kuivalla maalla?"
Niin kauan että se ehdittäisiin syödä pois. Maalla näes on jo erittäin liikkuvaisia petoja, toisin kuin silloin satoja miljoonia vuosia sitten kun kalat nousivat maalle.
sitten taas. Tietenkin oletetaan, että ravinto ei lopu kuin salamaniskusta, vaan että kaikille yksilöille ei riitä aina ravintoa ja kehityssuunta etenee hitaasti ravinnon loppumisen suhteen. Tai on joku muu uhka, joka pakottaa sopeutumaan. Lisäksi joutuu näköjään aina painottamaan, että kala oli vain esimerkkilaji, se voisi olla mikä tahansa muukin. Oletetaan siis, että laji muutoin selviää meressä niin kauan, kunnes se sopeutuu maalla ravitsemaan itseään, tai pelkästään osa lajin yksilöistä. Tottakai yksilöitä kuolisi rannalle erinäisistä syistä, mutta luonnolla on tapana löytää lopulta keino. Puhutaanko siis vuosista, kymmenistä vuosista, sadoista vuosista, tuhansista vuosista, kymmenistä tuhansista vuosista vai mistä? Tietysti lajeilla on eroja, mutta noin niin kuin keskimäärin. Onko siitä olemassa mitään arvioita?
Evoluutio on kestänyt n. 3,5 miljardia vuotta ja ihminenkin on ollut kutakuinkin samanlainen 100000 vuotta.
Sopeutumisen kesto vaihtelee niin paljon ettei siitä voi sanoa mitään keskimääräistä aikaa.
Veikkaisin että 0 vuodesta 1 miljardiin vuoteen.
koska sellaisia kaloja on jo.