Keittele ja huduttele soijaa, jotta saat siitä syötävää, tunti tolkulla. Tosi järkevää! Näin maailmapelastuu!
Soijan turvotus
tosi ekologista
151067
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kovia kikkareita ovat soossissa, muttakun jatkat keittelyä ja hauduttamista, niin jo paljastuu kumimainen luonne. Tykkää kuka tykkää!
Näin minä teen. Edellispäivänå likoamaan väljään suolalla maustettuun veteen. Seuraavana päivänä huuhtelen ja kattilaan kiehumaan haluamiesi mausteiden kanssa. Keitän vajaan tunnin ja levy pois päältä. Jätän kattilan hautumaan levylle ja annan siinä jäähtya. Evät ole kovia eikä kumimaisia vaan makoisia papuja ja pehmeitä.
Mä en laittaisi papuihin tai herneisiin suolaa kun vasta keiton jälkeen. Suola nimittäin hidastaa kypsymistä.
en ole huomannut hidastavan yhtään.
On se kuitenkin ekologisempaa kuin kierrättää se soija lehmän sisälmysten kautta, odottaa että se kasvaa lihakseksi ja siinä samalla piereskelee meidän otsonikerrokseen lehmänmentäviä reikiä, tappaa lehmä, pilkkoa se, kuljettaa eri puolille maailmaa, ja sitten keittää/paistaa tai mitä ikinä sille sitten tehdäänkään ja sitten vielä pitää lääkitä, leikata ja hoitaa ne sydän- ja verisuonitaudit jotka siitä lihan armottomasta vetämisestä seuraavat.
Jos käytät kokonaisia soijapapuja, kannattaa hankkia haudekeitin. Sillä valmistuvat pavut alle tunnissa. Aromipesä on toinen vaihtoehto. Puoliksi keitetyt pavut sinne yöksi muhimaan.
Soijarouheet ja suikaleet. Niitä ei tarvitse keittää kuin 10 minuuttia jos sitäkään. Ennen keittämistä ne voi turvottaa pakkauksen ohjeen mukaan tai pidempään, jos haluaa mureaa. Itse liotan marinadissa jääkaapissa yön yli.
Kyllä pelejä ja vehkeitä löytyy.
Ei voi olla näin vaikeeta.
Onko tää sittenkin useimmille jokin riitti?
"riitit", kuin pihvinpurijoilla lihan esivalmistelussa ennen kypsennystä. Et sinäkään sitä kokonaista sikaa sellaisenaan pannuun (ainakaan päivittäin) heitä. Kalat puhkotaan ja usein fileerataan, pihvit otetaan huoneenlämpöön ennen paistamista jne.
Soijarouhetta/suikaleita/paloja keitän musteliemessä vartin, jonka jälkeen lisään sen valmistamaani ruokaan. Ei ole sen kummempaa kikkailua, kuin esim. jauhelihan ruskistaminen ennen makaroonilaatikon paistoa...
Keittiöstäni puuttuvat täysin filerointiveitset, pihvinuijat, kalapiikit jne. Eli ei se tavaramäärä ole sen kummempi, kuin muidenkaan keittiöissä...
NO sinä se et ainakaan ruokaa itse tee, hyvä jos kaurapuuron osaat keittää, tai perunat, ja perunoistakin veden pohjaan.
Yksinkertaiset asiat ovat sinusta riittejä, äly hoi älä jätä!!!
Tämähän on selvää trollausta mutta koska asiassa on kyllä perääkin niin annanpa oman suositukseni eli painekattilan. Pavut valmistuvat nopeammin ja vatsavaivoja tulee ainakin mulle vähemmän. Energiaa kuluu todella paljon vähemmän kuin avoimessa kattilassa.
Painekattila helpottaa muutenkin elämää, monet ruuat voi tehdä aamulla valmiiksi ja kun jättää kannen kiinni niin ruoka säilyy pilaantumatta. Oma suosikki on hernekeitto.
Mitä jää 'mistään' jäljelle, jos tunteja keittelee ja hauduttaa. Kaikki vitamiinit ainakin tuhoutuu.
Soijapavuissa on jo lähdössä mitättömän vähän C-vitamiinia tuhottavaksi. Muut kestävät aika hyvin keittoa. Painekattilassa muuten C-vitamiinikin jää jäljelle.
Mitä järkeä?
B-ryhmän vitamiinit kestävät hyvin keittämisen, nesteeseen tietysti liukenee osa. Folaatti kestää huonommin.
Ei tuosta c-vitamiinistakaan kaikki häviä keiton yhteydessä, hävikki on luokkaa 30%.
Soijassa on eräs aine, en muista nimeä, joka on lieväsi myrkyllinen. Joten raakoja, ja puoliraakoja soijapapuja syödessä saat ns. ruokamyrkytyksenomaisia pahoinvointi tai jopa oksennusongelmia. Pahoinvointia tuli mullekkin. Pitihän sen testata, ei sitä suomalainen usko puheita, ennenkuin itse kokeilee.
Joten tuon kokeilemisen jälkeen kiltisti ja nurisematta, turvallisesti keitän ja haudutan pavut kunnolla. Proteiiniruokaahan sopijapavut ovat.