Söin tänään jugurttia illalla seitsämältä - oman kielitajuni ja luultavasti useimpien suomalaisten kielitajun mukaan. Mutta miksi ihmeessä suomen kielessä on menty englannin kielen käytäntöön, jossa puhUttu kieli (ei siis murre) ei vastaa kirjoitettua kieltä.
Sivumennen, alussa, kun jugurtit tulivat markkinoille, sana jugurtti myös kirjoitettiin puheen mukaisena, kunnes jokin tuntematon idiotian lähde muutti käytännön "jogurtiksi".
Englannin kielen tunkeutumisesta ja vaikutuksesta kieleen voisin sanoa paljonkin, mutta kerron vain yhden tapauksen. Kun suomen kielen omia sanoja jostain syystä määrätietoisesti tai ehkä vain typeryyden takia, vaihdetaan englanninkielisiin, samalla menetetään muutetun sanan yhteys itse kieleen.
Ja nyt se tapaus. Englantilainen ystäväni, jolla on omasta maastaan akateeminen koulutus, mutta puhuu suomea kohtuullisesti, katsoi itselleen tuntematonta englannin kielen sanaa englanti-suomi-sanakirjasta. Ja suomenkielisestä sanasta hän ymmärsi myös englanninkielisen sanan, koska suomen kielessä sanojen merkitys johdetaan asiasta, johon se liittyy, toisin on englannissa.
Ja tällä menolla pian myös suomessa, pelkään.
Sivumennen, alussa, kun jugurtit tulivat markkinoille, sana jugurtti myös kirjoitettiin puheen mukaisena, kunnes jokin tuntematon idiotian lähde muutti käytännön "jogurtiksi".
Englannin kielen tunkeutumisesta ja vaikutuksesta kieleen voisin sanoa paljonkin, mutta kerron vain yhden tapauksen. Kun suomen kielen omia sanoja jostain syystä määrätietoisesti tai ehkä vain typeryyden takia, vaihdetaan englanninkielisiin, samalla menetetään muutetun sanan yhteys itse kieleen.
Ja nyt se tapaus. Englantilainen ystäväni, jolla on omasta maastaan akateeminen koulutus, mutta puhuu suomea kohtuullisesti, katsoi itselleen tuntematonta englannin kielen sanaa englanti-suomi-sanakirjasta. Ja suomenkielisestä sanasta hän ymmärsi myös englanninkielisen sanan, koska suomen kielessä sanojen merkitys johdetaan asiasta, johon se liittyy, toisin on englannissa.
Ja tällä menolla pian myös suomessa, pelkään.
Vastaukset 56
Vanhimmat
"Suomen kielessä sanojen merkitys johdetaan asiasta, johon se liittyy"? Kuulostaa kovin humanistissävyiseltä lausahdukselta; ei oikein valkene näin neljännelläkään lukemalla. Entä mitä tekemistä sillä on jugurtin kanssa? Viittaako jugurtti ääneen, joka syntyy, kun jogurttia hörppää lusikasta tms..? Miten "jugurtti" on merkityksien yhteydessä suomalaisempi sana kuin "jogurtti"? En ymmärrä, en, vaikka kielellisistä solmuista tykkäänkin...
Tuo tarinasi tapauksesta englantilaisen ystäväsi kanssa saa antikliimaksin siinä kohdassa, missä kaikkien odotusten vastaisesti ahaa-elämyksen tuonutta sanaa ei mainita.
Tuo viittaus "englantilaiseen ystävään" jäi kyllä todella ontoksi, kun korkealla profiililla markkinoitu esimerkki osoittautuikin sisällöltään torsoksi.
Mutta mitä tulee jugurttiin, niin tokihan me kaikki jugurtista puhumme - emme jogurtista. Pointti lieneekin siinä, että kielitoimiston mukaan kyseinen sana pitäisi varmaankin myös lausuaa "o" -äänneasullisena, vaikka suomalaiset eivät ohjetta noudatakaan.
Koska täällä kaivattiin esimerkkiä, johon viittasin, vaikka se ei sillä hetkellä enää mielessäni ollutkaan, tapauksesta kun on kulunut toistakymmentä vuotta. Kaivelin muistilokeroitani ja puhtkahtihan se sana sieltä: "bryology".
En kylläkään pidi tätä tapausta minään poikkeuksena, vaan kuten sanoin, vain esimerkkinä.
Embryologia = alkiokehitysoppi. Voitaisiinko alkiolaisuutta kutsua myös santerismiksi?
Valtioneuvostomme nykyisellä puheenjohtajalla on Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalaisen Maalaisliiton perustajan Aleksander Filanderin kanssa tiettävästi yhteistä ainakin persous alkoholittomiin juomiin.
Sammakoita suustaan päästäessään hän sammaltaa raittiudestaan huolimatta tai siitä johtuen monesti niin että häntä saattaisi luulla bryologiksi eli sammaltieteilijäksi.
Tämä 1960-luvun lopussa Porissa. Syy o:n lausumiseen u:n sijasta on täysin tuntematon. Niin se vain oli.
G:tä ei sanaan tietenkään tungettu, kun k-kirjainkin on olemassa. Sanovatko tavalliset suomalaiset nykyään 'jugurtti' eikä 'jukurtti'?
Näin ulkosuomalaisena en pääse kuulemaan arkipuhetta, olen nettiradion varassa.
>Tämä 1960-luvun lopussa Porissa.
Ellei pikapyrähdystä Tukholmaan lasketa, olin ensimmäisellä ulkomaanmatkallani kesällä 1968. Saksassa, perhemajoituksessa, 4 viikkoa.
Aamiaispöydässä tein ensi kertaa tuttavuutta jogurtin kanssa. Mieleeni jäi sekin, että etunimeni ”maistui” isäntäväkeni korvissa ja suussa jogurtilta.
Koti-Suomeen palattuani havaitsin, että näkyypä tuota tuotetta löytyvän meikäkaupoistakin.
Kuinka ollakaan: Valio on siunannut meitä kuluttajia jogurtillaan juuri vuodesta 1968 alkaen:
http://www.jukola2008.net/r12/index.php?option=com_content&task=view&id=363&Itemid=156
Valiojugurttia ennen myytiin mielestäni Suomessa Herajoen jugurttia, joka oli pakattu kuution muotoisiin aika isokokoisiin tetroihin. Itse asiassa se jugurtti oli tietyssä mielessä parempaa kuin nykyiset "kevytversiot" ja "hylat" y.m. Se oli paksua ja maukasta ja mansikanpalat olivat siinä isoja pehmeitä riekaleita.
OLI HYVÄÄ! :)
ihan Valion jogurttia tuo "Herajoenkin", Valion jogurttitehdas vain sattui sijaitsemaan Herajoella sikäläisen Valion meijerin kyljessä. Ei se jogurtti virallisesti ollut nimeltään "Herajoen jogurtti", vaan kyseisen jogurtin televisiomainoksessa viitattiin tuotteen valmistuspaikkakuntaan.
Lisätietoja:
http://images.google.fi/imgres?imgurl=https://www.ess.fi/upload/image/2008/9/24/Valio_jo1116806.jpg&imgrefurl=https://www.ess.fi/?article=209475&usg=__JrhqJUvHjzyGnw5V_9b4aAK3OQg=&h=436&w=250&sz=15&hl=fi&start=1&tbnid=g3vDiRrBeWwiXM:&tbnh=126&tbnw=72&prev=/images?q=herajoen jogurtti&gbv=2&hl=fi&sa=G
Ihmettelyn aihehan on täsmälleen toisin päin: miksi suomenkieliset vääntävät jogurtin o-kirjaimen u-äänteeksi, toisin kuin miten sana kirjoitetaan ja lausutaan kaikissa muissa kielissä, mukaan lukien naapurikielet?
Jogurttihan on suomessa lainasana, ja vieläpä varsin uusi sellainen - ehkä 1960-luvulla meille "kotoutunut". Jos sana (nimitys) olisi täysin kotoperäinen, olisi tietenkin omasta halusta kiinni, miten jonkin sanan haluaa kirjoittaa ja lausua.
Jogurtin muuntuminen "jugurtiksi" on suuri mysteeri, ei aloittajan ihmettely.
Kun k.o. tuote tuli markkinoille kaikki puhuivat jugurtista. "O":llista muotoa ei viljelty lainkaan. Noin puolen vuoden tai vuoden kuluttua alettiin ehkä kielitoimiston kehoituksesta käyttää "jogurtti" -muotoa, mutta siinä vaiheessa "jugurtti" oli jo iskostunut puhekieleen vakiintuneeksi ilmaisuksi.
Kertoisit tuon sijasta, mistä sinne on tullut tuo u. Kun sitä ei ole missään muissa kielissä.
Johtuisikohan tuo siitä, että sana on u:n kanssa paljon helpompi lausua kuin o:n kanssa?
suomalainen kansakunta on ainoa Telluksen päällä, joka ei osaa lausua "jogurt".
Mitä IHMEEN vaikeaa siinä on? Kerro! Onko sinusta? Onko sinulla jotakin vikaa päässäsi?
- koru
- loru
- torua
- hosua
- kohtu
- loppu?
Mitä horiset?
Niin, muutenhan olympialaiset olisivat ulumppialaiset. Muutenkin kyllä ihmetyttää tuo vokaaliharmonia. Miten on niin vaikea sanoa olympialaiset, mutta esimerkiksi peltopyy ei ole mitenkään ongelmallinen?
asia juuri on.
Koska se koostuu kahdesta eri sanasta pelto pyy.
Olympia on yksi sana. Olumpia kielenmukainen, siksi helppo. Kieli hakee helppoa ja kielenmukaista ääntämistä.
Kun Soulissa oli olympialaiset, niin siihen aikaan kaupungin nimi kirjoitettiin suomeksi "Söul". Kun kuuluttajat radiossa sitten yrittivät epätoivoisesti sanoa "Söulin Olympialaiset", niin siitä tuli vääjäämättä "Soylin Ölumpialaiset".
kanssa tekemistä???
Mutta jos noin on, ja on "helpompi" sanoa "olumpia", niin miksi et sitten osaa sanoa myös "jogurtti", vaan väännät "jugurtti"???
se hakee vokaaliharmoniaa pakollisen vokaalisoinnun lisäksi.
hoet tyhjää fraasia uudestaan ja uudestaan, etkä etene yhtään argumentaatiossasi. Sano jo jotain uuttakin.
Joka tapauksessa lausumismuoto "jugurtti" oli se alkuperäinen tapa suomalaisille lausua kyseisen tuotteen nimi ja kielitoimiston "jogurtti" -päätös tuli vasta sen jälkeen, kun lausuminen oli jo suomenkieleen vakiintunut. Siitä syystä suomalaiset eivät ole omaksuneet "jogurtti" -ääntämystä, semminkin kun se kaikesta todistelusta huolimatta luontuu suomen kielen vokaaliharmoniaan hiukan huonommin kuin "jugurtti". Ehkäpä tuota pehmeätä g-kirjainta jännitetään niin paljon, että ylimääräinen vokaalivahto o:sta u:hun koituu vaikeammaksi kuin vaikkapa sanassa "joku", kun samalla joutuuu pinnistelemään vielä epäsuomalaisen konsonantin lausumisen kanssa. ("ng"-äänne on ainoa alkuperäinen g:llinen äänne suomen kielessä eikä siinäkään "g" varsinaisesti äänny, vaan suomalaisen äänteen kirjoitusasuksi on vain valittu tuo g:llinen tapa.)
jogurtti "jungurtti"? Kas kun ei "junkurtti".
Miksi kielitoimisto ei suosittele sanaa "jukurtti" kovalla "koolla"?
Niinhän sitä sanotaan myös "Lontoo", "Kööpenhamina", "Peking",
"Hampuri", "Lyypekki", "Intia" ja vaikkapa "Kirahvi" !!!
Miksi ihmeessä ju- kun oikein on jo-gurtti?
... että kuten aloittajakin toteaa suomalaiset lausuvat sanan "uulla". En sitä paitsi ottanut kantaa siihen mikä nykyään on "oikein", vaan siihen, miten sen pitäisi olla.
Itse olen kirjoittanut 20 vuotta että 'jukurtti'. Mielestäni tässäkin sanassa on turha nöyristellä tai hienostella vieraskielisyydellä.
Seuraavaksi otetaankin 'serihviä' sarvista kiinni ja väännetään hänet pyssyineen esiin...
lausuvat jogurtin u:lla eli "jugurtti"???
Minä lausun "jogurtti", ja olen suomalainen.
Toinen suomalaisugrilainen kieli viro on jo vähän edellä tässä kehityksessä. Työ on suoristunut muotoon "töö", mies muotoon "mees" yö "öö" jne.
Suomessa on menossa sama suunta yksinkertaisuuteen äänteissä. Muoto, jossa on vähemmän kiharoita, voittaa. Kuka enää sanoo teknillinen teknisen sijasta?
Olen hyvin kiitonen ed. nimimerkin huomautuksesta. Aika moni sanoo kyllä edelleenkin "teknillinen" (ja "kiitollinen").
Sen perusteella mitä olen aiheesta lukenut, viron "töö" on vanhempi muoto kuin suomen "työ", samaten vastaavasti "mees" ja "mies". Suomalaiset alkoivat jossain vaiheessa suosia diftongia syystä, jota kukaan ei kai tiedä.
Onko kenelläkään parempaan tietoa?
Nuhruisista ja vähäarvoisia arvosanoja sisältävistä papereistani löytyy "PÄÄSTÖTODISTUS HELSINGIN TEKNILLISEN OPISTON ylioppilaspohjaiselta TIETOLIIKENNETEKNIIKAN OPINTOSUUNNALTA".
Onhan tuolla paperilla kieltämättä jo ikääkin – eikä oppilaitosta ole tuonnimisenä enää olemassakaan. Nimi on ehtinyt muuttua jo uudemmankin kerran; viimevuotisen fuusion jälkeen se lienee Metropolia Ammattikorkeakoulu. Apinoi kielenvastaisessa yhdysmerkittömyydessään yritysnimiä tyyliin Mäntti Pankki.
Suomen johtava tekniikan ja arkkitehtuurin yliopisto käyttää edelleen nimeä Teknillinen korkeakoulu (lyh. TKK). Kohta kai sekin lienee osa Aalto-yliopistoa (kas kun ei Aalto Yliopistoa!).
"On huomattava, että 1960-luvulta alkaen näiden oppilaitosten nimien oikeinkirjoitusta muutettiin siten, että sana ”tekninen” korvasi ”teknillisen”. Nykyään sanaa teknillinen käytetään vain puhuttaessa yliopistotasoisesta koulutuksesta tai haluttaessa tietoisesti vaikuttaa vanhahtavalta."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Insinööri
Varmaan kysymyksessä on vokaalisointu, eli pyrkimys samanlaisiin vokaaleihin yhdessä sanassa. On kevyempi puhua muuttamatta suun asentoja.
Jos nimi olisikin jogortti, eli suomeksi jokortti, se sopisi suomalaisen suuhun.
»Joghurt l. jogurtti, alk. bulg. piimävalmiste, jota nykyisin valmistetaan muissakin maitotalousmaissa. Maito haihdutetaan keittämällä n. 2/3:aan tai 3/4:aan alkuperäisestä tilavuudestaan ja juoksutetaan lisäämällä erään bakteerin (Bacillus bulgaricus) puhdasviljelystä. J. on ravitseva ja terveellinen juoma.»
»Jogurtti => Joghurt»
Jugurtti-hakusanaa ei kirjasta löydy. En löydä sitä omasta sanavarastostanikaan.
onkin kahden vuosituhannen suurimpia mysteerejä, mistä suomalaiset ovat työntäneet siihen tuon u-äänteen!
Sitähän ei tietenkään kannata ihmetellä, miksi se kirjoitetaan "jogurtti". Niin se kirjoitetaan. Mutta miksi on alettu sanoa "jugurtti"???
>> ... onkin kahden vuosituhannen suurimpia mysteerejä, mistä suomalaiset ovat työntäneet siihen tuon u-äänteen!
Kuin faneeri vaneriksi ja magnetofoni nauhuriksi. Kansankieli hakee kielenmukaista ääntämystä, vaikka sivistyneistö ja kielitoimistokin vastustaisivat.
Jugurtti on kevyempi lausua kuin jogurtti; paremmin suuhun sopiva vähempien vokaalien takia.
Parempi olisi sovinnolla hyväksyä kansan jo aikaa valitsema muoto.
Kielitoimisto ei kansaa kuuntele, vaan haluaa neuvoa ja lanseerata omia omituisia ideoitaan kansalle, joka ei niitä omaksu.
70-luvun alussa kielitoimisto keksi uuden sanan suomen kieleen, jonka sanan tuli korvata liian pitkä ilmaisu "ostoskeskus". Suositeltiin sanaa "puhos". Onko joku kuullut sellaista käytettävän? Mutta jostain syystä nuorison suosima "ostari" ei millään kelpaa. Typerääkin typerämpiä tyyppejä!
Kiteellä, vesiteiden varrella, Puhoslahden rannalla sijaitseva Puhos on Kiteen rantakylä, jossa on nähty liikennettä ja teollisuutta jos jonkinmoista.
Itä-Helsingin Puotinharjun ostoskeskuksen nimi on edelleen Puhos isolla P:llä, vaikka muista ostareista ei kukaan puhos-nimitystä käyttäisikään.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ostoskeskus_Puotinharjun_Puhos
Murehditaan me suomalaiset suomen kielen hölmöyksiä.
on sanassa "jogurtti"??? Debiilille ehkä, mutta miksi se olisi täysjärkiselle vaikeaa?
Ongelma on kielenmukaisuus. Jokainen kieli pyrkii mukauttamaan lainasanat omaan kielensä ääntämysjärjestelmään. Jos jokin sanamuoto haraa sitä vastaan, kielenmukainen vaihtoehto voittaa.
Mitä ihmeen "kielenmukaisuutta" on muodossa "jugurtti" ja mitä "kielenmukaisuuttomuutta" on muodossa "jogurtti"??? Miten "jogurtti" haraa suomen kieltä vastaan???
Muistanpa tuosta puhos-sanasta joskus käydyn keskustelua jollakin julkisella foorumillakin. En vain jaksa muistaa sanan alkuperäistä merkitystä. Taisikohan se olla sukua sm. puhto-sanalle?
Kitee, Puotinharju ja vielä toi seuraavakin:
http://www.pudasjarvi.fi/kylat/puhos/
Siinä niitä puhoksia olisikin, kai...
lyhenne nimestä PUotinHarjun OStoskeskus. Miksi se tarkoittaisi ostoskeskusta yleensä?
Olin kai noin 5–7-vuotias, kun meillekin tuli lähikauppa! Matkaa ehkä 300 metriä entisen 1300 metrin asemesta.
Kaupan nimi oli tietenkin sama kuin kauppiaankin nimi: Teuvo Moilala.
Samoissa tiloissa toimiva seuraaja olikin nimeltään Reino Puhto.
Kelpo kauppiaita molemmat!
Kielitoimisto suositteli ostoskeskuksen suomalaiseksi sanaksi "puhosta" josku 70-luvun alussa ja Puotinharjun Osotoskeskus keksi siitä ottaa sen nimekseen, kun sitä voi myös tulkita tuon esittämäsi lyhennyksen kautta. Kielitoimiston esitys vain ei ole ottanut tuulta purjeisiinsa suomen kielen käytössä yleisemmin.
...a jogging female with a voluptuous pair of jugs...
...meni tietysti väärin (typo). Just imagining.
Aika moni englannin kielen sana pohjautunee latinaan, joten eivät nekään nyt ihan juurettomia tai mielivaltaisia ole.
Vaikka englanti onkin germaaninen kieli, hyvin suuri osa sen sanastosta on normannivalloituksen ja -miehityksen seurauksena rankalaislainaa, eli latinalaisperäisiä. Se tekee tavallisille englantilaisille vaikeaksi tietää sanojen taustaa, näin nimenomaan latinalaisperäisten sanojen kohdalla. Kieli on ikäänkuin hajonnut sirpaleisiin.
...että "ranska on huonosti puhuttua latinaa, englanti huonosti puhuttua ranskaa, ja saksa huonosti puhuttua englantia." Ei nyt varmaan ihan täsmälleen näin, mutta vitsissä lienee perää. :-)
Ranska on huonosti puhuttua latinaa, siinä mielessä kommenttisi oli oikea. Ranskan kieli on latinan slangia - katupoikien ja roistojen huolimatonta ja piittaamatonta puhetyyliä.
Mutta muilta osin kommenttisi menee ohi hilseen!
Tuohan ei pidä ollenkaan paikkaansa, vaan on "parhaimmassa" tapauksessa pelkkää mutua. Olisi mielenkiintoista saada kuulla edes jonkinlaista dokumentaatiota väitteen muka todenperäisyydestä.
elänyt siihen aikaan ja mustan saman. Mutta mistäpä tähän ottaisi sen aikaisia mainoksia tai ruokaohjeita. Jos joku haluaa todistaa varmuudella jotain, ehkä vaivautuu etsimään.
Jukurttia syö kansa, jos ei paremmasta piimästä ymmärrä. Turha pulista.