tai parisuhteeseen uskaltautuminen, on se muille ikäisilleni yhtä vaikeaa kuin minulle?
Jotenkin tuntuu että sunjamun-lapset, exät, suvut... ne on liikaa, vaikka haluaisinkin uskaltaa suhteeseen. Kuitenkin tulee se mutta-jos kaikki meneekin pieleen ja taas epäonnistun.
Olenkohan ihan yksin näine mietteineni?
Jotenkin tuntuu että sunjamun-lapset, exät, suvut... ne on liikaa, vaikka haluaisinkin uskaltaa suhteeseen. Kuitenkin tulee se mutta-jos kaikki meneekin pieleen ja taas epäonnistun.
Olenkohan ihan yksin näine mietteineni?
Vastaukset 9
Vanhimmat
helppoa ole!Aina voi epäonnistua.Pääasia että olet tuohon ikäään mennessä oppinut jotain itsestäsi etkä toista samoja mokia joita ehkä ennen teit?
Rakkaus on ihmeellinen moottori....
Itse myös pelkäsin aloitta suhdetta ollessani 46 ja vielä itseäni 7 vuotta nuoremman kanssa.
Mennyt elämä kun oli vienyt uskon siihen että olen vielä jotain.
Lähdin kuitenkin ja puhuin puoliskolle asiat niin kuin ne koin siis mitä tunnen ja pelkään.
Kaksi vuotta on nyt kulunut ja olen onnelinen että uskalsin ja onnelinen siitä että toinen kuunteli ja ymmärsi minua.
Eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta mielestäni ihmistä ei ole luotu olemaan yksin.
Nautin nyt tässä ja tästä hetkestä...huomista ei kannata surra.
Lähde vain rohkeasti uuteen suhteeseen jos sinusta se tuntuu oikealta.
Tsemppiä sinulle.
Olkaa aivan rauhassa ystäviä keskenään. Olettaen että teillä kummallakin on omat kodit. Te voitte täydellisen hyvin tehdä asioita yhdessä (matkailu, teatterit, elokuvat yhteiset aterioinnit silloin tälloin jne. jne ) teillä ei ole mitään kiirettä mihinkään.
Perheellesi täysin normaalina asiana vain esittelet uuden ystäväsi "tässä on ystäväni ..." Ei ole mitään syytä kertoa perheellesi että hän on vakituinen tai tuleva elämänkumppani. On turhaa ottaa noita paineita ennenkuin on tuntenut toisen tarpeeksi kauan (useita kuukausia jopa vuosia)
Olisi hyvä jos voisit laajentaa ystäväpiiriäsi että siihen kuuluisi muitakin joiden kanssa matkata ja tehdä asioita yhdessä. Silloin tuo liimautuminen VAIN yhteen ihmiseen ei tapahtuisi eikä tuntuisi rasitteelta.
Sitten aikojen kuluttua jos haluatte avioitua, teette sen kun olette aivan varmoja että haluatte elää lopun elämää yhdessä.
koko ajatuskin. Olen 40 v, ja kokenut monta eroa, joista yksi avio-sellainen. Ajatuskin siitä että joutuisi kokemaan vielä yhdenkin eron saa minut kauhusta paskajäykäksi. En usko että jaksaisin enää. Jotenkin on voimat ja sinni loppuneet.
Toisaalta miehiä tulee silti katseltua silläkin silmällä, terve hetero kun olen. Mutta käytännössä tuskin alkaisin mihinkään, tai sitten vitkuttaisin asiaa "tämä ei ole sitten seurustelua"-linjalla vuosikausia. Ennen en ole ollut tällainen, viimeisin ero vain oli liikaa.
silti roikkua jossain seurustelusuhteessa vuosia ja vuosia, ja kyllä minulla on paljon ystäviä. Myöskään mies ei halua tapailusuhdetta, on ollut sellaisessa neljä vuotta, eikä halua enää sitä sompailua kahden kodin välillä.
Mutta en uskalla myöskään aloittaa vakavaa parisuhdetta yhteisentulevaisuuden suunnitteluineen, se pelottaa ja kovaa... pari eroa kun on takana jotka ovat satuttaneet aika pahasti.
Itse en nyt oikein jaksaisi alkaa muuttamaan yhteen. Tapailua, seurustelua ilman sitoumusta.
Eronnut omasta halusta. Nautin ilmeisesti liikaa yksin asumisesta kun ei tunnu halua muuttaa yhteen.
Ehkä minä olen sitoutumiskammoinen siinä mielessä.
ja sitoutumattomuus omalla tavallaan turvallista, ei tule riitoja, saa mennä ja tulla oman mielen mukaan ja kun ei ole sitoutunut toiseen, ei satu vaikka tapahtuisi mitä.
Ehkä minä pelkään yhteen muuttamista, koska eroaminen on helpompaa jos kummallakin on oma koti. Tapaaminen on vapaehtoista, jos ei asu yhdessä.
Lähinnä sitä ennakoin, että mies alkaa pitämään itsestään selvyytenä ja suhde huononee, jos muuttaa miehen kanssa yhteen.
Lisäksi käytännön järjestelyt ovat helpompia kun kumpikin asuu omassa kodissa. Olen raha-asioissa kuitenkin täysin ehdoton eli elättiä en itselleni huoli.
...kiirehtiä yhteenmuuton kanssa. Jos joku asia vähänkin vaivaa, niin ei se saman katon alla ainakaan parane. Tosin, jos toinen haluaa ehdottomasti muuttaa yhteen, voi käydä niinkin, että
hän lähtee etsimään kaveria, joka näin voisi tehdä. Tosin hän ei ole sitten sinun arvoinen. On haastava yhtälö muodostaa uusperhe. On oltava varma, ettei kummankaan lapset kärsi uudessa perheessä.