Millä keinoin voi lakata rakastamasta

Uusi rakkaus karkottaa vanhan. Se taitaa olla se ainoa ja oikea keino, joka tepsii. Ei ole oikein muuta olemassa. Se tekee samalla olon auvoiseksi, ja sivussa arpeutuvat ne vanhatkin haavat niin etteivät vuoda sinua kokonaan kuiviin. Niin kauan kuin se vanhan tunne on päällä, sitä kiemurtelee kuin mato koukussa. Ei kannata kuitenkaan aivan suinpäin rynnätä uuteen suhteeseen.

lakata odottamasta. Kun ei pidä ollenkaan yhteyttä, niin tunteet haalistuu vähitellen. Aikansa varmasti itkettääkin, ja sitten voi suuntautua eteenpäin, itse kullakin oman aikansa se vie, päiviä ,kuukausia, vuoden pari, mutta jossain vaiheessa on sinut itsensä kanssa ja voi jatkaa eteenpäin kaipaamatta ja olla myös valmis katselemaan uutta.

eli jutelkaa vakavasti asiat aivan halki. Joko toinen ei todella pysty siihen, tai sitten pystyy. Jos hän ei pysty, ja sanoo sen sinulle ja asiat on 110% selviä, voit surra rauhassa ja tunteet haalistuu kyllä, koska ansaitset tulla rakastetuksi.
Jos hän huomaa, että kaipaa sinua ja haluaa sitoutua, jutelkaa oletteko vakavissanne ja voiko asiasta tulla mitään.

Totuus auttaa aina asiassa eteenpäin, oli se mitä hyvänsä.

..jonka mä oon tohon löytänyt, on se, että toisen on loukattava sua niin pahasti, että se tappaa rakkauden. Toisaalta kyllä sanotaan, että rakkaus on juuri se, joka: kaiken se kestää, kaiken se kärsii.. Eikä rakkaus koskaan häviä.. Että aikas toivoton hommeli? ;p
Toinen vaihtoehto, jota olen "harkinnut" on lobotomia, mutta sellasta ei taida enää ihan helposti saada missään.. ;)

Millä keinoin voi lakata rakastamasta..
Kun keksit / löydät tuohon ratkaisun, niin kerrothan sen täällä palstalla myös muille? Minä haluaisin tietää juuri saman asian.

Tässä sitä nyt ollaan, tyhmänä kuin saapas. Olo on jollain tavalla ontto.
Kesällä tuli ero - omasta tahdostani. Silloin oli helpottunut ja kevyt olo. Tuntui että nyt vasta elän!
No, entäs nyt. Jotain ihan muuta. Mistä tätä itkua ja tuskaa nyt enää löytyy, ja miksi? Itkinhän tietysti yhteiselämän päättymistä kesällä - ja paljon. Mutta että nyt yhtäkkiä tuli tämä synkkä ja murheellinenkin olo.

Suren, miten paljon häneen ero sattui, ja miten häntä loukkasin. Kaikki yhteiset asiat pyörii mielessä koko ajan.. Kaikki yhteiset biisit, jutut ja hommailut - kaikki! Ja voi luoja jos sattuu radiosta tulla joku meidän biisi - itku tulee siltä istumalta. Onpas sitten kivaa työpaikalla kahvitunnilla yrittää hörppiä sumppia työkavereiden kanssa ja samalla kokoajan pidättää itkua.

En halunnut häntä loukata. En ikinä. Enkä koskaan aiokaan. Kumpa voisin häneltä pyytää anteeksi kaikkea aiheuttamaani pahaa. Haluan vain että hän on onnellinen. Ja iloinen, ja että hänellä on kaikki hyvin.

On tainnut aika kullata muistot. Kumpa vain saisin tämän pahan olon, surun ja itkun pois. Kumpa voisin lakata rakastamasta häntä.

ei millään, se on vaan joko kärsittävä tai kuoletettava ne tunteet kokonaan. ei sillä että se mitenkään hyväksi ois mutta eikö se oo vähä niinku jokotai -tilanne. puhuminenkaan ei minusta auta.

Tuo kuulostaa aivan sanalta tarinalta kuin minun! Meidän suhteemme loppui viikko sitten. Seurustelimme puolitoista vuotta. Meillä oli tuo aivan sama juttu että hän ei taida olla valmis pitkiin suhteisiin ja riidan jälkeen tuli aina tuo sama tilanne. Meillä oli viikko taukoa kunnes hän sanoi olevansa varma että haluaa minut takaisin. Kesti viikko kun tuli riita ja luulin sen loppuvan siihen. Sopisimme kuitenkin vielä että yritetään, mutta pelkkää alamäkeä se sitten oli ja loppui jonkun ajan päästä.

Nyt on kuitenkin jo parempi olo vaikka erosta on vain viikko. En tiedä johtuuko se siitä että se oikeastaan loppui jo kauan sitten ja osasin odottaa tätä, vai siitä että en ole vielä ihan tajunnut että se on todella ohi ja odotan että hän palaa takaisin. Olen kuitenkin jo sopinut treffit erään tytön kanssa. Se hyvä olo voi johtua siitäkin. Kai niillä asioilla on tarkotus järjestyä aina tavalla tai toisella:)

Kannattaa mennä psykiatrille tai jotai