kuulla, miten toimitte lastenlasten kanssa, tapaatteko heitä yhdessä vai erikseen? Olen 53-vuotias mummi, eronnut...tai oikeastaan "erotettu". Joskus suren, että papan kanssa meni välit niin huonoksi, että yhteiset mummi/pappa "jutut" ei meiltä onnistu.
eronneet isovanhemmat
ois kiva
14
1611
Vastaukset
- exän kanssa
uudet kumppanit molemmilla.Ollaan siis erikseen mummo ja pappa,mutta sujuu noin muuten ihan mukavasti.Samaan aikaan voidaan käydä synttäreillä ym.
- olisi kuitenkin
hyvä, jos eronneet voisivat olla niin hyvissä väleissä, että he voisivat molemmat yhtä aikaa osallistua lastensa yhteisiin perhejuhliin esim lastenlastensa ristiäisiin ja syntymäpäiville.
- näin...
käymme yhtäaikaa lasenlasten syntymäpäivillä ja muissa ns. virallisissa tilaisuuksissa, sen verran tilanne on arka, että olemme sopineet, että kummankin nykyiset elämänkumppanit, eivät silloin tule mukaan. Näin haluamme toimia, että lapsille ei tule niin paljon niitä vara isovanhempia, ja meidän kumppanimme toimivat samoin omien lastens kanssa.
Olemme kaikki olleet tyytyväisiä ratkaisuun. Käymme kyllä muulloin yhdessä kyläilemässä lapsiemme luona yhdessä. - myös erikseen
Olen mummi"puoli" neljälle. Mummopappajuttuja miehen lastenlasten kanssa on meillä, ja sitten taas mummojuttuja lasten "oikean" mummin kanssa on erikseen. Yhdessä ollaan juhlissa, ja jopa voidaan sopia yhtäaikaa joku juttu kaksossiskoille, niin että toinen on jollain kertaa meillä ja toinen mummilla; toisten taas toisinpäin (tähän pyritään siksi että kaksoset tulevat niin helposti niputetuiksi joka paikassa). Luulen että miehelleni on ollut helpottavaa, kun välit hänen eksäänsä ovat parantuneet niin paljon, että voivat toimia ikäänkuin "isovanhempitasolla" yhteisessä linjassa.
Omia lastenlapsia ei vielä ole, mutta kovasti niitä odotan. Aikanaan eron yhteydessä (kuusi vuotta sitten) surin mm. juuri aloittajan surua siitä, että vielä syntymättömiltä lapsenlapsiltani meni yhteinen mummilakin... kaiken sen muun suremisen lisäksi. Nyt onneksi asiat näyttävät myös valoisan puolensa. Tiedän, että aikuisia ystäviä, nuoren perheen auttajia ja tukijoita on paljon. Nykyinen mieheni, eksäni nykyinen kumppani, mieheni aikuiset lapset. Kun me aikuiset vaan saadaan tunteemme jollain tavalla järjestykseen ja pystymme olemaan tyytyväisiä siihen arkeen joka on tässä ja nyt - lapsille se joka näyttää puutteelta voi olla myös rikkaus.
Tällä en halua kuitenkaan millään tavalla vähätellä aikuisten lasten ja eri ikäisten lastenlasten kärsimystä erotilanteessa. Onnellisinta ja parasta olisi, jos avioliitto ei purkautuisi, ja voitaisiin elää vanhaksi asti yhdessä. Mutta aina se sitten vaan ei onnistu, ja helpottavaa on ollut tajuta että elää voi sitten aika onnellisena muullakin tavalla. - reipas mummeli
Niinpä, olemme eroneet jokin aika sitten - välit sivistyneet - mutta välistä ottaa kyllä päähän kun kaikki entinen tulee vastaan kun olemme yhdessä lastenlasten kanssa eli:
vaari sitä sorttia että ei koskaan - ei siis ikinä ole voinut antaa tunnustusta - ei omille lapsille - ei lastenlapsille.
Naureskelee, jos jollekin käy vaihinko, satuttaa itseään yms.
Riehuu lastenlasten kanssa ihan kybällä. Ei osaa lopettaa ennen kuin joku satuttaa itseään.
Lapsenlapset ovat huomanneet saman kuin minä pitkän liiton aikana: vaari ei ikinä ei siis koskaan vastaa suoraan johonkin mitä kysytään _
kyse voi olla yksinkertaisesta asiasta:
otatko kahvia?
Vastaus virnuilua ja lusmuilua mutta ikinä ei voi sanoa kyllä/ei kiitos.
On alkanut tuntua, etten enää haluaisi että olemme yhdessä lasten lasten kanssa; tulee mieleen ero ja syy siihen:
alistava, ylimielinen mies.
Koskaan ei myöskään katso ketään silmiin kun puhuu jollekin - katsoo aina sivulle tai vaikka kenkiään.
Hänen kasvatuksensa on ollut ankara, tiedän sen - niin oli minunkin - sodasta tullut isä ei osannut olla oikein lastensa kanssa, mutta se oli sen ajan ajatustapa se, nyt on toisin.
Tai - pitäisi olla.
Liittoa kesti 40 vuotta, en minä ihan heppoisin perustein lähtenyt kodista. Nyt minulla on oma koti ja oma rauha, näen lapsenlapsiani usein.
Olen heistä tosi onnellinen ja on alkanut tuntua, että kun joka kerta yhdessä vaarin kanssa minulta menee hermot - että mitä jos tapaisin pieniä ihan itsekseni. - ongelmana
Ex puolisoni ja hänen vaimonsa kanssa olimme sivistyneissä väleissä. Ex on jo siirtynyt ajasta iäisyyteen ja puoliso on löytänyt uuden onnen, eikä enää osallistu sukutapaamisiin. Tapasimme pariskuntina yhteisten lastemme ja lastenlastemme merkkipäivillä, ei se ollut ongelma. Arjessa ei koskaan törmätty koska välimatkaa oli 500 km. Oikeastaan pidin exästäni enemmän sen jälkeen kuin pääsin hänestä eroon.
Vävyni vanhemmat ovat myös eronneet jo kolmekymmentä vuotta sitten. Molemmilla on uusi puoliso, mutta yhteiset tapaamiset tai ruokailu samassa pöydässä lastenlasten juhlapäivinä ei onnistu vieläkään. Lapsenlapset ovat vielä niin pieniä, että eivät ole ihmetelleet asiaa. Muuten he tapaavat molempia isovanhempia useasti.
Minä olen taas se arki-mummi joka auttaa aina tarvittaessa. Minusta se on elämän rikkaus, että on useita isovanhempia kun ukkia ei enää ole meidän puolelta sukua ja minä olen leski.- Onnellinen mummeli
Minusta on ihanaa olla se arkimummo, joka tulee kun tarvitaan, ei tuppaudu, mutta on lähellä ja läsnä pienten ihanien lastenlasten elämässä.
Mehän olemme vain vieraita heidän elämässään, meidän aikamme on rajoitettu - mutta se aika mikä meillä on; eletään mummoina niin että lapsenlapset voivat muistaa heillä olleen mummo joka tuli, luki satuja, askarteli, ompeli nuken vaatteita, rakensi legoilla, katseli suvun vanhoja valokuvia, kertoi edesmenneistä yms.
Se, että saa olla arkimummo voittaa kaiken muun; en kaipaa " menevää" elämää vaikka olen eronnut.
Hiljainen ja hidas elämä sopii ja sopivasti vauhtia siihen antavat ihanat lapsenlapset! - Grandfather!
Onnellinen mummeli kirjoitti:
Minusta on ihanaa olla se arkimummo, joka tulee kun tarvitaan, ei tuppaudu, mutta on lähellä ja läsnä pienten ihanien lastenlasten elämässä.
Mehän olemme vain vieraita heidän elämässään, meidän aikamme on rajoitettu - mutta se aika mikä meillä on; eletään mummoina niin että lapsenlapset voivat muistaa heillä olleen mummo joka tuli, luki satuja, askarteli, ompeli nuken vaatteita, rakensi legoilla, katseli suvun vanhoja valokuvia, kertoi edesmenneistä yms.
Se, että saa olla arkimummo voittaa kaiken muun; en kaipaa " menevää" elämää vaikka olen eronnut.
Hiljainen ja hidas elämä sopii ja sopivasti vauhtia siihen antavat ihanat lapsenlapset!Henkilökohtaisesti näen, että isovanhempien rooli, on lähinnä "olla olemassa", auttaa ja tukea sekä lasten vanhempia, että myös lastenlapsia.
"Esiintulo" riippuu aivan täysin heidän elämäntilanteista.
En tyrkytä itseäni, enkä ajatuksiani, vasta kuin pyydettäessä.
On tiedostettava ja muistettava, että niin omat lapset, kuin lastenlapsetkin tallentavat oman "henkilökohtaisen tietokoneensa keskusmuistiin" eli aivoihinsa kaiken näkemänsä ja kokemansa.
Ei siis ole yhdentekevää mitä sinne "keskusmuistiin" tallentuu, sillä se on lasten käytettävissä oleva tieto-, taitomäärä, sekä, isän, äidin, isoäidin ja isoisän käyttäytymismallit (roolit), jotka ohjaavat heidän käyttäytymistään, tulevina iseinä, äiteinä ja isovanhempina.
Googlaa > transaktioanalyysi ihminen tavattavissa< haulla löytyy kaksi eri tahoa "Ihminen tavattavissa", sekä Ihminen tavattavissa ry".
Tässä jälkimmäosessä on laaja lainaus psykiatri Msrtti Pslohrimon kirjasta "Kotivammaisuuden synty- suomalisen lapsuuden haavat", jossa on 15-sivuinen lanaus Paloheimon kirjasta.
PS. Tänään TV3 klo 20.00 ohjelma Huuma, jossa aivan ihana pikkulikka haastattelee aikuisia. -Ikävä kyllä viimeinen osa ohjelmasarjasta.
Linkki, josta löytyvät molemmat Ihminen tavattavissa sivustot.
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=ihminen tavattavissa&meta=&aq=0&oq=ihminen tavatta
Quo vadis? - Carpe diem! ovat mielenkiintoista pohdittavaa. - Grandfather!
Grandfather! kirjoitti:
Henkilökohtaisesti näen, että isovanhempien rooli, on lähinnä "olla olemassa", auttaa ja tukea sekä lasten vanhempia, että myös lastenlapsia.
"Esiintulo" riippuu aivan täysin heidän elämäntilanteista.
En tyrkytä itseäni, enkä ajatuksiani, vasta kuin pyydettäessä.
On tiedostettava ja muistettava, että niin omat lapset, kuin lastenlapsetkin tallentavat oman "henkilökohtaisen tietokoneensa keskusmuistiin" eli aivoihinsa kaiken näkemänsä ja kokemansa.
Ei siis ole yhdentekevää mitä sinne "keskusmuistiin" tallentuu, sillä se on lasten käytettävissä oleva tieto-, taitomäärä, sekä, isän, äidin, isoäidin ja isoisän käyttäytymismallit (roolit), jotka ohjaavat heidän käyttäytymistään, tulevina iseinä, äiteinä ja isovanhempina.
Googlaa > transaktioanalyysi ihminen tavattavissa< haulla löytyy kaksi eri tahoa "Ihminen tavattavissa", sekä Ihminen tavattavissa ry".
Tässä jälkimmäosessä on laaja lainaus psykiatri Msrtti Pslohrimon kirjasta "Kotivammaisuuden synty- suomalisen lapsuuden haavat", jossa on 15-sivuinen lanaus Paloheimon kirjasta.
PS. Tänään TV3 klo 20.00 ohjelma Huuma, jossa aivan ihana pikkulikka haastattelee aikuisia. -Ikävä kyllä viimeinen osa ohjelmasarjasta.
Linkki, josta löytyvät molemmat Ihminen tavattavissa sivustot.
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=ihminen tavattavissa&meta=&aq=0&oq=ihminen tavatta
Quo vadis? - Carpe diem! ovat mielenkiintoista pohdittavaa.Tämän linkin pitäisi mennä suoraan "Ihminen tavattavussa ry:n" sivustoon, jossa on 15 sivun tiivistelmä Martti Paloheimon kirjasta "Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat ( Kirjapaja Oy 1999").
Kirjasta ilmestyi vuonna 1992 suppeampi painos.
Eräs kirjan lukenut naishenkilö kirjoitti Paloheimolle.
"Kiitos kirjastasi, luin ja itkin. Tämä kirja pitäisi kuulua ehdottomasti jokaiseen äitiyspakkakukseen, etteivät vanhemmat tuottaisi enään Kotivammaisia lapsia".
Järkevä ajatus, jolla voitaisiin ehkä ennaltaehkäistä lasten ja nuorten pahoinvointia, syrjäytymista, koulukiusaamista, psyykkisiä ongelmia, sekä mahdollisesti myös koulusurmia.
On myös muistettava, että nykyisten lasten ja nuorten vanhemmat saattavat olla itse "Kotivammaisia".
Paloheimon eräänä ajatuksena oli saada ihmiset "heräämään" ja pohtimaan omaa rooliaan, vastuutaan ja katkaista sukupovien kotivammaisuuden kierre.
Näyttää kuitenkin siltä, että "kotivammaisuus" lisääntyy päivä päivältä ja vuosi vuodelta.
On uusperheiden lapsia, isättömiä lapsia, erovanhempien- , huostaanotettuja-, pakkohuostaanotettuja-, sekä sijoitettuja lapsia.
Täytyy muistaa, että tämänpäivän lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden äitejä, isejä, mummuja ja vaareja. -Mutta minkälaisia?
Toivottavasti linkki toimii ja on oikea.
http://www.ihminentavattavissa.net/pdf/lapsuuden_haavat.pdf
Molemmilla "Ihminen tavattavissa" foorumeilla löytyy runsaasti mielenkiintoista luettavaa, kuten myös hauilla > virtaava energia< , > kotkansydän - Grandfather!
Grandfather! kirjoitti:
Tämän linkin pitäisi mennä suoraan "Ihminen tavattavussa ry:n" sivustoon, jossa on 15 sivun tiivistelmä Martti Paloheimon kirjasta "Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat ( Kirjapaja Oy 1999").
Kirjasta ilmestyi vuonna 1992 suppeampi painos.
Eräs kirjan lukenut naishenkilö kirjoitti Paloheimolle.
"Kiitos kirjastasi, luin ja itkin. Tämä kirja pitäisi kuulua ehdottomasti jokaiseen äitiyspakkakukseen, etteivät vanhemmat tuottaisi enään Kotivammaisia lapsia".
Järkevä ajatus, jolla voitaisiin ehkä ennaltaehkäistä lasten ja nuorten pahoinvointia, syrjäytymista, koulukiusaamista, psyykkisiä ongelmia, sekä mahdollisesti myös koulusurmia.
On myös muistettava, että nykyisten lasten ja nuorten vanhemmat saattavat olla itse "Kotivammaisia".
Paloheimon eräänä ajatuksena oli saada ihmiset "heräämään" ja pohtimaan omaa rooliaan, vastuutaan ja katkaista sukupovien kotivammaisuuden kierre.
Näyttää kuitenkin siltä, että "kotivammaisuus" lisääntyy päivä päivältä ja vuosi vuodelta.
On uusperheiden lapsia, isättömiä lapsia, erovanhempien- , huostaanotettuja-, pakkohuostaanotettuja-, sekä sijoitettuja lapsia.
Täytyy muistaa, että tämänpäivän lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden äitejä, isejä, mummuja ja vaareja. -Mutta minkälaisia?
Toivottavasti linkki toimii ja on oikea.
http://www.ihminentavattavissa.net/pdf/lapsuuden_haavat.pdf
Molemmilla "Ihminen tavattavissa" foorumeilla löytyy runsaasti mielenkiintoista luettavaa, kuten myös hauilla > virtaava energia< , > kotkansydänJatkoa edelliseen "Kotivammaisuus" käsitteeseen.
Allaoleva linki on yleishaku sanoille >tuhoisa äitisuhde
- mummo lapista
tapaamme erikseen. Olen myös 53-vuotias eronnut "erotettu" mummo. Olen kolmen lapsen mummo. Olisi kiva yhdessä seurata lapsien kehitystä ja touhuta niiden kanssa. Lapset käyvät perheineen kummankin luona erikseen. Tämä on heillekin sellainen rasite.
- tervehtii
sinua "samanlainen" mummo...:).Ihannehan ois,että voitais yhdessä touhuta,vaikka ollaan erottu. Joskus kokeilinkin sitä lastenikin takia, mutta ei se pitemmän päälle toiminut monestakaan syystä. Turhaanhan sitä toisaalta haikailee menneitä, anteeksiantaminen vain on vaikeaa, vaikka se ois itsellekkin vapauttavaa.
Olen omien tyttöjen kanssa jutellut asiasta, ja he ymmärtävät miksi en halua olla papan kanssa enää missään tekemissä....:). Tapaan tyttöjä (2 4)
yksin jatkossakin aina kun se vain on mahdollista, nautin mummina olemisesta, rakkaus näyttää olevan ainakin tässä suhteessa molemminpuolista..:). - Rakkaus lapsiin
tervehtii kirjoitti:
sinua "samanlainen" mummo...:).Ihannehan ois,että voitais yhdessä touhuta,vaikka ollaan erottu. Joskus kokeilinkin sitä lastenikin takia, mutta ei se pitemmän päälle toiminut monestakaan syystä. Turhaanhan sitä toisaalta haikailee menneitä, anteeksiantaminen vain on vaikeaa, vaikka se ois itsellekkin vapauttavaa.
Olen omien tyttöjen kanssa jutellut asiasta, ja he ymmärtävät miksi en halua olla papan kanssa enää missään tekemissä....:). Tapaan tyttöjä (2 4)
yksin jatkossakin aina kun se vain on mahdollista, nautin mummina olemisesta, rakkaus näyttää olevan ainakin tässä suhteessa molemminpuolista..:).Alkuun ex-miehelläni oli vaikea tulla yhteisiin lastemme juhliin,vuosien myötä tilanne on korjaantunut.
Yksi syy varmaan on se,että hän kertoi eromme syistä lapsillemme siten,että olin yksin syyllinen eroomme jne..hänet oli "erotettu"!
Aikaa erostamme on kulunut 10v.kertaakaan itse en ole lapsillemme pahaa heidän isästään puhunut.
Ajattelin aina että asiat selviää lapsille kyllä ajallaan,kuten onkin selvinnyt.
Minulla ei ole koskaan ollut vaikea tavata hänen uutta puolisoa,olemme samoissa juhlissa,keskustelemme,sydänystäviä meistä koskaan ei tule,eikä ole tarkoituskaan,riittää että lasten ja lastenlasten juhlia ei pilata lapsellisella kiukuttelulla.
Ex-mieheni kanssa keskustelen vain lapsiin liittyvistä asioista,minä en ole enää hänen kynnysmattonaan,johon saa kaiken purkaa.
Olen seurannut tätä "kiukuttelua"ystävättäreni eron yhteydessä,ja ollut tosi pahoillani heidän lastensa vuoksi,lapset rakastaa molempia vanhempiaan ja heidän on tosi paha olla siinä välissä.
Omat lapseni ja lastenlapset ovat minun uuden miesystäväni ottaneet hyvin vastaan,ex-miehelleni sekin näyttää olevan kova paikka,vaikka hänellä oli heti uusi naisystävä erottuamme.
Sopeutumista tämä vaatii ja viisautta ymmärtää,että olemme äitejä ja isiä lapsillemme vaikka eroamme,lapset ovat tärkeintä mitä yhdessä olemme maailmaan saattaneet.
Omat tunteet,viha,epäoikeudenmukaisuus ym.on purettava muualla.
Minun luona on lapsilla mummola ja paappala on ex-mieheni luona,rakastamme varmasti näitä pieniä molemmin tosi paljon,vaikka yhdessä emme olekkaan.
- hyljätty mummo
Pitkä liittomme päätyi eroon kun "ukille" iski viidenkympin villitys eikä unelma "yhteisistä" lapsenlapsista kerennyt toteutua avioliittomme aikana.
Nyt on välit niin rikki, että tytär kieltää minulta isovanhemmuuden ja tuomitsee nykyisen puolisoni täysin - kiitos tästä exälleni ja hänen kumppanilleen. Sen sijaan ukin ja hänen kumppaninsa tytär hyväksyy ja he saavat vauvelia hoitaa.
Olen surullinen ja luonut suojamuurin ympärilleni unohtaakseni tyttäreni ja tämän perheen. Muutoin ei psyyke kestä kaiken kokemani jälkeen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Klaukkalan onnettomuus 4.4
Klaukkalassa oli tänään se kolmen nuoren naisen onnettomuus, onko kellään mitään tietoa mitä kävi tai ketä onnettomuudes1024437Yleltä tyrmäävä uutinen
Ylen uutisen mukaan Raamattu on keksitty n. 2600. Putoaako kristinuskolta pohja kokonaan alta pois? https://yle.fi/a/743821168- 1861042
Pakko kertoa mies
Äitini tietää, että olen ihastunut sinuun. 😳 halusin että hän näkisi sinun kuvan ja pyysin googlaamaan sinua. Kommentti1091022Sinä vain tulit elämääni
Ja joku tarkoitus sillä on ollut. Näyttämään mitä olen ja kuinka arvokas voisin olla. Se muutti ja käänsi elämäni suunna83893Millaisia ajatuksia on kaivatusta ja tilanteestanne tänään?
Kerro omista mietteistäsi tai lähetä terveisiä. Ehkä hän lukee ja lähettää sinulle takaisin omia mietteitään.47891- 64881
- 64846
Riitta-Liisa ja Toni Roponen: Ero! Riitta-Liisa Roponen kertoo asiasta Instagramissa.
Riitta-Liisa ja Toni Roponen eroavat. Riitta-Liisa Roponen kertoo asiasta Instagramissa. – Talvi on ollut elämäni synk10837Onko se niin
Että meillä molemmilla on niin isot egot ettei voi alentua myöntämään kuin tykkää toisesta64816