Menimme naimisiin 1986. Ei avioehtoa koska silloin kummallakaan ei ollut omaisuutta eikä kummoista perintöäkään tulossa.
Ostimme pienen yrityksen joka "verotussyistä" laitettiin vain mieheni nimiin. Meillä oli yhteinen pankkitili josta menivät lainan lyhennykset. Molempien tili meni siis tuolle tilille. Mitenkään ei eroteltu kumman rahoista maksettiin lainat, ruuat, lasten menot. Elimme nuukasti kaiken kaikkiaan.
Vuodet kului ja yritys menestyi. Mieheni sai kaikenlaisia kunniamainintoja ja oli matkoja ja juhlia töiden puitteissa. Minä olin kotona ellen tehnyt pieniä pätkätöitä tai sijaisuuksia niin että kodin hoidolle jäi runsaasti aikaa ja kasvatin muutaman lapsen. Toki matkustelimme yhdessä ja käytin yhteisiä varoja myös itseni hoitamiseen, vaatteisiin, kampaajiin, kuntosaliin ym.
Jos meille nyt tulisi avioero mieheni (pahalla päällä ollessaan) on sanonut että jos minä olisin reilu jättäisin kaikki hänelle koska hän on kaikki ansainnut kovalla työllä. Hän maksaisi minulle sen verran että saisin OMAN kaksion koska en kuitenkaan olisi enempää ehtinyt elämäni aikana saamaan aikaan. Omaisuutemme on huomattava.
Minä luulin olevani tasavertainen elämänkumppani hyvässä avioliitossa. Olen ollut vailla työyhteisöä ja sen tuomia juhlia, hauskoja hetkiä, ammattitaidon kasvamista...ym itsetuntoa kohottavia asioita koko aikuisen elämäni koska olen tukenut miestäni "muka yhteisessä" yrityksessä.
Olinko tyhmä kun en vaatinut molempien nimiä yritykseen 20 vuotta sitten?
Olenko epäreilu jos vaadin omaisuuden puolitusta jos mieheni vaihtaa minut nuorempaan vaimoon vaikka mieheni on tehnyt sen fyysisen työn yrityksessä?
Voiko elämä olla näin epäreilua. Pitäisikö koko ajan olla ajamassa omaa etuaan?
Kaikki on kuitenkin hyvin avioliitossani tällä hetkellä. Ainakin luulen niin...Mieheni heitto tunkeutui kuitenkin syvälle selkäytimeeni...
mitä mieltä
17
2259
Vastaukset 17
- ...
Lopetahan tuo itsesi aliarvioiminen!
Olet yhteisessä yrityksessä (=avioliitto) miehesi kanssa saavuttanut sen minkä olette saavuttaneet. Turha siinä on jossitella "...koska en kuitenkaan olisi enempää ehtinyt elämäni aikana saamaan aikaan..." mitä muuten olisi saattanut käydä.
Typeriä heittoja saattaa kuka tahansa joskus suutuspäissään heittää, vaikka ei se mitenkään suotavaa tai hyvä asia olekaan. Ei kannattane kovin paljoa niille antaa painoa mutta...
Perinteisesti avioliitto (iman avioehtoa) on taloudellinen yhteisyritys ja sen tulokset pannaan yrityksen purkautuessa (=ero tai kuolema) puoliksi. Se on laillinen, eettinen ja moraalinen oikeutesi. Älä anna kenenkään huijata sitä sinulta, eli älä vahingossakaan tee avioehtoa tässä vaiheessa.
Jos miehesi ryhtyy jossain tilanteessa vaatimaan avioehtoa niin ota ensin ero ja tehkää ositus. Tämän jälkeen, jos niin haluatte voitte lähteä uudelta puhtaalta pöydältä vaikkapa avioehdollisen avioliiton solmimalla kunhan ensin on tuon yhteisyrityksen (nykyinen avioliitto) tuotot jaettu oikeudenmukaisesti.
Ei elämä ole ihan "näin epäreilua", vaikka se epäreilua joskus onkin ;-)
Sitä "näin epäreilua" se on vain jos ihan itse sen sallit olevan sitä.- tilanteelta, niin
kysyn. Olen ollut avioliitossa 35 vuotta. Puolisolle tuli suvultaan velkaa perinnön sijaan. Nyt haluaisin ottaa eron. Meillä on avioehto ja testamentti. Mitätöityvätkö molemmat eron osituksen jälkeen, vaan täytyykö vielä testamentti peruuttaa virallisesti. Haluaisin ettei mitään jää epäselväksi jomman kumman tai molempien kuoeleman jälkeen.
- nix nax
tilanteelta, niin kirjoitti:
kysyn. Olen ollut avioliitossa 35 vuotta. Puolisolle tuli suvultaan velkaa perinnön sijaan. Nyt haluaisin ottaa eron. Meillä on avioehto ja testamentti. Mitätöityvätkö molemmat eron osituksen jälkeen, vaan täytyykö vielä testamentti peruuttaa virallisesti. Haluaisin ettei mitään jää epäselväksi jomman kumman tai molempien kuoeleman jälkeen.
>>Meillä on avioehto ja testamentti. Mitätöityvätkö molemmat eron osituksen jälkeen, vaan täytyykö vielä testamentti peruuttaa virallisesti.
- varman päälle
raha on paitsi vaihdon väline, myös ja ennen kaikkea arvon mittari. Avioliittosi ilman avioehtoa kompensoi sen, ettei yritys ole myös sinun nimissäsi. Olet paremmassa asemassa kuin ei- menestyvän yrittäjän puoliso. Reiluus ei auta, jos tulee ero myöhemmin. Et saa edes lesken eläkettä, jos ehditte erota.
- pulliainen
Minä ainakin olen sitä mieltä, ettei niin saisi loukata kuin miehesi teki, mutta sattuuhan sitä; ihmisiä me vaan ollaan. Miehesi tulisi pyytää anteeksi ja sinun tulisi antaa anteeksi.
Kysymyksesi sopii paremmin parisuhdeneuvojalle kuin lakiasioihin. - paikkakunnan
maistraatista apua. Miehesi ilmeisesti jotakin suunnittelee ja suutuksissaan sen ilmaisi.
Ole varovainen, älä allekirjoita mitään hänen esittämiään papereita ilman asianajajan neuvoja.
Nimesi olisi pitänyt olla firman perustamiskirjoissa ainakin tietyllä prosentilla mainittuna.
Vielä ei ole myöhäistä, mutta oikeaa lakiasioiden tuntujaa tarvitset avuksi. Kannattaa siitä vähän maksaakin, hyöty on sen verran iso.- kaikille asiaa pohtineille
reiluista ja viisaista vastauksista!
- Nimetön
kaikille asiaa pohtineille kirjoitti:
reiluista ja viisaista vastauksista!
Muistakaa myös se että jos teille tulisi ero ja "reiluuden" nimissä jättäisit osituksessa miehellesi omaisuutta kuin pitäisi katsotaan se lahjaksi ja miehesi joutuisi tästä lahajasta maksaa lahjaveron.
Niin ja ihan laillisesti sinulle kuuluu osituksessa määrätty osa, laki on tässä kaikille sama... on sitten toinen osapuoli mitä mieltä hyvänsä!! - pulliainen
Nimetön kirjoitti:
Muistakaa myös se että jos teille tulisi ero ja "reiluuden" nimissä jättäisit osituksessa miehellesi omaisuutta kuin pitäisi katsotaan se lahjaksi ja miehesi joutuisi tästä lahajasta maksaa lahjaveron.
Niin ja ihan laillisesti sinulle kuuluu osituksessa määrätty osa, laki on tässä kaikille sama... on sitten toinen osapuoli mitä mieltä hyvänsä!!Osituksessa tasingon ottamatta jättämistä ei katsota lahjoitukseksi.
- mutta tietosi on väärä
pulliainen kirjoitti:
Osituksessa tasingon ottamatta jättämistä ei katsota lahjoitukseksi.
verottajalta on kysytty ja jos ositus ei mene pennilleen tasan, niin siitä määrätään lahjavero kalleimman luokan mukaan. Joten tietosi on täysin väärä!
- ...
mutta tietosi on väärä kirjoitti:
verottajalta on kysytty ja jos ositus ei mene pennilleen tasan, niin siitä määrätään lahjavero kalleimman luokan mukaan. Joten tietosi on täysin väärä!
Tarkistapa vielä ammattitaitoiselta verojuristilta. Veronmaksajain keskusliitto saattaa tietää paremmin. Ei olisi ensimmäinen kerta kun verottaja vastaa väärin.
- puppua
mutta tietosi on väärä kirjoitti:
verottajalta on kysytty ja jos ositus ei mene pennilleen tasan, niin siitä määrätään lahjavero kalleimman luokan mukaan. Joten tietosi on täysin väärä!
Avioerossa ei ole pakko edes tehdä ositusta. Voi ottaa vaikka vain vaatteensa ja lähteä.
Verottoja ei siihen puutu.
Itse olen luopunut osuudestani miehen omistamaan taloon enkä ole ottanut todellakaan kuin vaatteeni. Siitä ei tarvitse kellekään ilmoittaa mitään eikä kukaan siihen puutu. - Yrityksen omistus
"Nimesi olisi pitänyt olla firman perustamiskirjoissa ainakin tietyllä prosentilla mainittuna.
Vielä ei ole myöhäistä, mutta oikeaa lakiasioiden tuntujaa tarvitset avuksi. Kannattaa siitä vähän maksaakin, hyöty on sen verran iso."
Tuo ei pidä paikkansa. Jos perustaa yrityksen, niin oikeudellisesti on aivan sama mistä ne rahat on tulleet ja miten omistajan perhe elämänsä rahoittaa. Vaimolla ei ole minkäänlaista omistusoikeutta yritykseen tai sen tuottoihin.
Mutta eron tai kuoleman sattuessa tällä vähemmän omaisuutta hankkineella vaimolla on oikeus tasinkoon (jos avioehtoa ei ole). Miehen ei tarvitse antaa yritystään, mutta sen arvo (joka lienee sitten se haastavampi juttu) lasketaan mukaan näihin laskelmiin.
Käytännössä siis mies joutuu maksamaan puolet sen firman arvosta naiselle ja se voi tuottaa vaikeuksia. Jos muu omaisuus on riittävän arvokasta, voi vaimo ottaa sen ja mies pitää firman. Usein joudutaan koko firma myymään eli ero voi olla aika rankka firmalle. Joskus voidaan joutua se kultamunia tuottava hanhi siis tappamaan eikä se aina ole järkevää kenenkään kannalta.
Jos perheessä on lapsia ja taloudellinen hyvä tilanne tahdotaan jatkuvan ja lasten esim. jotain perivän, kannattaa tämän naisen miettiä kannattaako vaatia ihan kaikkea.
Mutta ei varmaan kannata nyt allekirjoittaa enää ainakaan avioehtoa ja luopua kaikesta.
Ja kuten toisaalta sanotaan, ei tämä taida olla oikeuskysymys vaan ihmissuhdejuttu. - kysymyksen tekijä
Yrityksen omistus kirjoitti:
"Nimesi olisi pitänyt olla firman perustamiskirjoissa ainakin tietyllä prosentilla mainittuna.
Vielä ei ole myöhäistä, mutta oikeaa lakiasioiden tuntujaa tarvitset avuksi. Kannattaa siitä vähän maksaakin, hyöty on sen verran iso."
Tuo ei pidä paikkansa. Jos perustaa yrityksen, niin oikeudellisesti on aivan sama mistä ne rahat on tulleet ja miten omistajan perhe elämänsä rahoittaa. Vaimolla ei ole minkäänlaista omistusoikeutta yritykseen tai sen tuottoihin.
Mutta eron tai kuoleman sattuessa tällä vähemmän omaisuutta hankkineella vaimolla on oikeus tasinkoon (jos avioehtoa ei ole). Miehen ei tarvitse antaa yritystään, mutta sen arvo (joka lienee sitten se haastavampi juttu) lasketaan mukaan näihin laskelmiin.
Käytännössä siis mies joutuu maksamaan puolet sen firman arvosta naiselle ja se voi tuottaa vaikeuksia. Jos muu omaisuus on riittävän arvokasta, voi vaimo ottaa sen ja mies pitää firman. Usein joudutaan koko firma myymään eli ero voi olla aika rankka firmalle. Joskus voidaan joutua se kultamunia tuottava hanhi siis tappamaan eikä se aina ole järkevää kenenkään kannalta.
Jos perheessä on lapsia ja taloudellinen hyvä tilanne tahdotaan jatkuvan ja lasten esim. jotain perivän, kannattaa tämän naisen miettiä kannattaako vaatia ihan kaikkea.
Mutta ei varmaan kannata nyt allekirjoittaa enää ainakaan avioehtoa ja luopua kaikesta.
Ja kuten toisaalta sanotaan, ei tämä taida olla oikeuskysymys vaan ihmissuhdejuttu.Kiitos kaikista vastauksista. Elämä on ihan mallillaan eikä eroa eikä ositusta ole tulossa. Alunperin kysyin kysymukseni hetken hämmästyksestä. Ja koskaanhan ei tiedä mitä tapahtuu...
Toivotaan että näistä vastauksista on apua muillekin.
Hyvää kevään odotusta kaikille.
- menevät avioliittoon
vain vastapuolen rahojen takia,ilman selityksiä.
- mutta entäs...
...jos kummallakaan ei ole mitään omaisuutta naimisiin mennessä...?
- kalpu
Turussa kuulemma on näin tyhmiä muijii! ei perkele voiko näin helposti saada persettä???
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 44844
Tässä ovat Elämäni biisi -vieraat lauantai 3.10. - Yksi vieras on todellinen suomalaisten suosikki
Jos menisit Elämäni biisiin, mikä olisi elämäsi biisi ja miksi? Elämäni biisi tulee suorana lähetyksenä Tampereelta. K11843- 62768
En voi kertoa meistä kenellekään
Minulla on ikävä sinua mies.. Oon yrittänyt taas unohtaa, mutta silti tulet mieleeni lähes päivittäin. Eihän meitä voi o42753- 60750
- 51647
- 60597
Kadutko mies sitä miten reagoit?
..siihen sotkuun, jonka jälkeen mikään ei ole ollut kuin ennen. 🥺49597- 67566
- 111527
Suutuin lähinnä itselleni
Kun irl juttujen takia näyttää erittäin epätodennäköiseltä, että olisin millään tavoin toivottu henkilö sulle.28518SuMetKu konkursissa
Asiakastiedon sivulla oli, SuMetKu asetettu konkurssiin. Tulihan se seinä vastaan lopultakin suuruudenhulluudessa.18497- 29495
- 33487
- 44485
- 40437
- 59433
- 17420
- 24419
Miksi meille jäi
Niin huonot välit vaikka meistä kumpikaan ei ole tunteilleen mitään voinut. Ehkä se kohtalo on sitä mieltä ettei kuitenk33415