ich freu mich

Tuli työmatkoja Saksaan kollegojen kanssa 1980-luvulla. Yksi sikäläinen kvasikohtelias sanontatapa kutitti korvaa: ”Ich bedanke mich bei Ihnen.” Koulusaksan jäljiltä tuollainen ei tuntunut tutulta eikä edes kovin mielekkäältä. Olimme tekevinämme siitä muka-vitsikkään ”suoran” käännöksen: ”Minä kiitätän itseäni Teidän luonanne” (oikeampi merkitys lienee ”Olen Teille kiitollinen / kiitän Teitä / kiitos”).

Seuraava versiomme olikin ilmaista suurta iloa tai tyytyväisyyttä esimerkiksi omassa suomalaisseurassa nautitun, hyvillä juomilla ryyditetyn loistoaterian jälkeen omatekoisella väännöksellä:

”Ich freue mich sehr bei uns!”

Saksalaiskorvissakin tuo ilmaus ”ich bedanke mich” saattaa tuntua kielen- ja mielenvastaiselta:
http://www.sprache-werner.info/10-sich-bedanken.1732.html?PHPSESSID=c2c531dd4e0ad

Bedenker kirjoitti:

Tuli työmatkoja Saksaan kollegojen kanssa 1980-luvulla. Yksi sikäläinen kvasikohtelias sanontatapa kutitti korvaa: ”Ich bedanke mich bei Ihnen.” Koulusaksan jäljiltä tuollainen ei tuntunut tutulta eikä edes kovin mielekkäältä. Olimme tekevinämme siitä muka-vitsikkään ”suoran” käännöksen: ”Minä kiitätän itseäni Teidän luonanne” (oikeampi merkitys lienee ”Olen Teille kiitollinen / kiitän Teitä / kiitos”).

Seuraava versiomme olikin ilmaista suurta iloa tai tyytyväisyyttä esimerkiksi omassa suomalaisseurassa nautitun, hyvillä juomilla ryyditetyn loistoaterian jälkeen omatekoisella väännöksellä:

”Ich freue mich sehr bei uns!”

Saksalaiskorvissakin tuo ilmaus ”ich bedanke mich” saattaa tuntua kielen- ja mielenvastaiselta:
http://www.sprache-werner.info/10-sich-bedanken.1732.html?PHPSESSID=c2c531dd4e0ad

60-luvulla vieraili silloinen ulkoministerimme Englannin maalla ja piti päätöspuheen vierailun loppuessa kunnioitettavasti isäntämaan kielellä:

"Tö vinnis telekeissön tänks voomli foor ool tö hostiliti vii hääv ikspiöriönst".

Onneksi isännät eivät ymmärtäneet ääntämystä, vaan puistelivat vain päitään ihmetellen kuinka outoa kieltä suo suomi on.

Ahti K. Karjalainen kirjoitti:

60-luvulla vieraili silloinen ulkoministerimme Englannin maalla ja piti päätöspuheen vierailun loppuessa kunnioitettavasti isäntämaan kielellä:

"Tö vinnis telekeissön tänks voomli foor ool tö hostiliti vii hääv ikspiöriönst".

Onneksi isännät eivät ymmärtäneet ääntämystä, vaan puistelivat vain päitään ihmetellen kuinka outoa kieltä suo suomi on.

Äänsikö Ahti Kalle Samuli hospitality-sanan todellakin ”hostiliti”?

Kyllähän miehen aksentti varsin mikkeliläistä oli, ei auta kieltää, mutta joidenkin tietojen mukaan Karjalainen olisi tieteellisen uransa varrella julkaissutkin jotakin englanniksi kirjoittamaansa. Ja tuohonkin maailman aikaan joutui käsittääkseni sentään lukemaan yhtä sun toista englanniksi ennen kuin oli valmis väittelehtimään tohtoriksi.

Toisin sanoakseni: en usko Ahti Karjalaisen englannin (ainakaan kirjallisella tasolla) aivan niin surkeaa olleen kuin hänen suuhunsa työnnetyt anekdootit pyrkivät osoittamaan.

Sen sijaan uskon niitä, joiden mukaan Urho Kekkonen ei ollut opiskellut koulussa lainkaan englantia. Venäjä hänen ainevalikoimaansa oli kuulunut, mutta menestys aineessa oli ollut tiettävästi heikko, ”viitosen vauhtia”.

Olen kuullut sanottavan, että Martti Ahtisaari oli Suomen presidenteistä ensimmäinen, joka ei osannut venäjää lainkaan. Koivisto hallitsi/hallitsee venäjää ymmärtääkseni ihan hyvin.

Bedenker kirjoitti:

Äänsikö Ahti Kalle Samuli hospitality-sanan todellakin ”hostiliti”?

Kyllähän miehen aksentti varsin mikkeliläistä oli, ei auta kieltää, mutta joidenkin tietojen mukaan Karjalainen olisi tieteellisen uransa varrella julkaissutkin jotakin englanniksi kirjoittamaansa. Ja tuohonkin maailman aikaan joutui käsittääkseni sentään lukemaan yhtä sun toista englanniksi ennen kuin oli valmis väittelehtimään tohtoriksi.

Toisin sanoakseni: en usko Ahti Karjalaisen englannin (ainakaan kirjallisella tasolla) aivan niin surkeaa olleen kuin hänen suuhunsa työnnetyt anekdootit pyrkivät osoittamaan.

Sen sijaan uskon niitä, joiden mukaan Urho Kekkonen ei ollut opiskellut koulussa lainkaan englantia. Venäjä hänen ainevalikoimaansa oli kuulunut, mutta menestys aineessa oli ollut tiettävästi heikko, ”viitosen vauhtia”.

Olen kuullut sanottavan, että Martti Ahtisaari oli Suomen presidenteistä ensimmäinen, joka ei osannut venäjää lainkaan. Koivisto hallitsi/hallitsee venäjää ymmärtääkseni ihan hyvin.

Ensimmäisiisä tankerovitseissä oli jotain huumorin ituakin, mutta sitten niitä alkoi suoltamaan jokainen pässi oman englannin ääntämistaitonsa mukaisesti.

Eihän Ahdin ääntämistaitoa todella voi kehua, mutta hän mm. suomensi osaavasti J.M. Keynesin pääteoksen "Työllisyys, korko ja pääoma". Tätä teosta tavaillaan nyt taas laman aikana innokkaasti, kun monetaristisen taloustieteen kupla on puhjennut.