Uusi pyörä vai vanha ?

Katselin nykyistä Jääkärifillaria pikaisesti messuilla. Periaatteessa asialinen paketti, mutta pari pikku juttua kyllä kannattaisi miettiä uudelleen. Tai paremminkin palata vanhaan:
- tanko on kaikkien tankojen äiti ja
- satula vielä toivottomampi.

Nuo asiat on helppo korjata, joten pyörä sopii moneen menoon. Suorempi ja kapeampi tanko tilalle ja satulaksi joku reippaasti kapeampi, niin eiköhän se tuosta.

Sama mies kirjoitti:

Katselin nykyistä Jääkärifillaria pikaisesti messuilla. Periaatteessa asialinen paketti, mutta pari pikku juttua kyllä kannattaisi miettiä uudelleen. Tai paremminkin palata vanhaan:
- tanko on kaikkien tankojen äiti ja
- satula vielä toivottomampi.

Nuo asiat on helppo korjata, joten pyörä sopii moneen menoon. Suorempi ja kapeampi tanko tilalle ja satulaksi joku reippaasti kapeampi, niin eiköhän se tuosta.

Lue lisää

Kiitos asiallisesta vastauksesta! Viime kesänä vastauksiasi palstalla oli ilo lukea :)

Täytyy ihan miettiä, ryhtyisikö säästämään Helkama Jääkäriin tai crossariin. Siinä menisikin monta kuukautta.

Se naistenpyörä on tosiaan aika heiveröinen, mutta eikö mummonpyörä Helkama Matkatar (turvapyörä) ole aika vahvaa tekoa ? Kannattaisiko siihen asentaa vaihteet ?

Tosin uusi pyörä on aina uusi ja hyvässä kunnossa.
Olisihan se hienoa ajaa uudella pyörällä, kun edellisen kerran ostin uuden pyörän yli 20 v. sitten. Sen jälkeen on ollut vain käytettyjä ja aikoja, jolloin olen ajanut enemmän autolla kuin pyörällä.

Tietty vois harkita sellaista kahden pyörän systeemiä, että toinen pyörä on sellainen, millä ajetaan huoletonta ajoa: vappukäyttöön ja yöllisille retkille, jolloin ei iske niin pahasti, jos pyörä katoaa (mummonpyörä) ja toinen pyörä yleiskäyttöön: kaupunki-,kauppa-,retki- ja kuntoiluajot (Jääkäri tai crossari).

Rento poljento kirjoitti:

Kiitos asiallisesta vastauksesta! Viime kesänä vastauksiasi palstalla oli ilo lukea :)

Täytyy ihan miettiä, ryhtyisikö säästämään Helkama Jääkäriin tai crossariin. Siinä menisikin monta kuukautta.

Se naistenpyörä on tosiaan aika heiveröinen, mutta eikö mummonpyörä Helkama Matkatar (turvapyörä) ole aika vahvaa tekoa ? Kannattaisiko siihen asentaa vaihteet ?

Tosin uusi pyörä on aina uusi ja hyvässä kunnossa.
Olisihan se hienoa ajaa uudella pyörällä, kun edellisen kerran ostin uuden pyörän yli 20 v. sitten. Sen jälkeen on ollut vain käytettyjä ja aikoja, jolloin olen ajanut enemmän autolla kuin pyörällä.

Tietty vois harkita sellaista kahden pyörän systeemiä, että toinen pyörä on sellainen, millä ajetaan huoletonta ajoa: vappukäyttöön ja yöllisille retkille, jolloin ei iske niin pahasti, jos pyörä katoaa (mummonpyörä) ja toinen pyörä yleiskäyttöön: kaupunki-,kauppa-,retki- ja kuntoiluajot (Jääkäri tai crossari).

Lue lisää

Olet todella vaarallisella tiellä. Kohta huomaat, että varastossasi on crossarin lisäksi maantiepyörä, maastopyörä ja tuo mummis on vaihtunut hiposinkulaan.

Minä tiedän! Tosin ensimmäinen kunnon pyöräni oli maantiepyörä, koska en alunperin ajatellut ajelevani ollenkaan rospuuttokelillä.

alkup. Maantiepyöräilijä kirjoitti:

Olet todella vaarallisella tiellä. Kohta huomaat, että varastossasi on crossarin lisäksi maantiepyörä, maastopyörä ja tuo mummis on vaihtunut hiposinkulaan.

Minä tiedän! Tosin ensimmäinen kunnon pyöräni oli maantiepyörä, koska en alunperin ajatellut ajelevani ollenkaan rospuuttokelillä.

Lue lisää

Tuo on täysin totta. Pyörien määrä tallissa kasvaa armaavattomasti kun huomaa haluavansa polkea eri genreihin kuuluvaa ajelua. Ensin tulee ostettua se maantiepyörä kesäksi, mutta sitten sitä huomaakin tarvitsevansa myös täysverisen xc-maastopyörän. Ja sehän tarvitsee kaverikseen tietty täysjoustomaasturin. Sitten sitä huomaa ajelevansa sopimattomalla kalustolla dirttiä ja taas tarvitaan pyörä. Ja talven kurjiin keleihin tarvitaan tietty se crossari. Ai niin ja kaupunkiin omansa. Ja pyörähän pitää tietty vaihtaa parin kolmen vuoden välein uuteen ja edellistäkin kalliimpaan malliin...

Rento poljento kirjoitti:

Kiitos asiallisesta vastauksesta! Viime kesänä vastauksiasi palstalla oli ilo lukea :)

Täytyy ihan miettiä, ryhtyisikö säästämään Helkama Jääkäriin tai crossariin. Siinä menisikin monta kuukautta.

Se naistenpyörä on tosiaan aika heiveröinen, mutta eikö mummonpyörä Helkama Matkatar (turvapyörä) ole aika vahvaa tekoa ? Kannattaisiko siihen asentaa vaihteet ?

Tosin uusi pyörä on aina uusi ja hyvässä kunnossa.
Olisihan se hienoa ajaa uudella pyörällä, kun edellisen kerran ostin uuden pyörän yli 20 v. sitten. Sen jälkeen on ollut vain käytettyjä ja aikoja, jolloin olen ajanut enemmän autolla kuin pyörällä.

Tietty vois harkita sellaista kahden pyörän systeemiä, että toinen pyörä on sellainen, millä ajetaan huoletonta ajoa: vappukäyttöön ja yöllisille retkille, jolloin ei iske niin pahasti, jos pyörä katoaa (mummonpyörä) ja toinen pyörä yleiskäyttöön: kaupunki-,kauppa-,retki- ja kuntoiluajot (Jääkäri tai crossari).

Lue lisää

En lähtisi virittelemään mummikseen vaihteita. Ei minusta maksa vaivaa. Muuten tuo kahden pyörän järjestelmä on järkevä. Toisena pyöränä huolletttuna paras noista vanhoista ja toisena jokin uusi.

Halvempi, eli vanha, pyörä olisi kaupunki, kauppa ja yms. ajoon. Ei harmittaisi niin paljoa, jos joku varastaa sen. Tämä olisi myös se pyörä, jolla voisi ajella huonolla kelillä.

Toinen pyörä olisi sitten lenkeille ja retkiajoon. Tiedän, että Helsingissä pyorahuolto.com on tehnyt fillareita isoille miehille ja Velosportilta löytyy myös osaamista "aikuisten" pyöristä Jos päädyt kahteen pyörään, niin mieti myös maantie- ja retkipyörävaihtoehdot. Maantiepyörää et saa suoraan pakasta, vähintään kiekot täytynee vaihtaa.

alkup. Maantiepyöräilijä kirjoitti:

En lähtisi virittelemään mummikseen vaihteita. Ei minusta maksa vaivaa. Muuten tuo kahden pyörän järjestelmä on järkevä. Toisena pyöränä huolletttuna paras noista vanhoista ja toisena jokin uusi.

Halvempi, eli vanha, pyörä olisi kaupunki, kauppa ja yms. ajoon. Ei harmittaisi niin paljoa, jos joku varastaa sen. Tämä olisi myös se pyörä, jolla voisi ajella huonolla kelillä.

Toinen pyörä olisi sitten lenkeille ja retkiajoon. Tiedän, että Helsingissä pyorahuolto.com on tehnyt fillareita isoille miehille ja Velosportilta löytyy myös osaamista "aikuisten" pyöristä Jos päädyt kahteen pyörään, niin mieti myös maantie- ja retkipyörävaihtoehdot. Maantiepyörää et saa suoraan pakasta, vähintään kiekot täytynee vaihtaa.

Lue lisää

Kiitoksia vinkeistä! Kaksi pyörää voisi olla sopiva määrä. Itse asiassa mulla löytyy vielä 10-vaihteinen Tunturi Retki Super vm. 1987 , mutta olen nykyisin liian painava ajamaan sillä. Renkaat ovat ohuet ja satula liian kapea. Lisäksi kippurasarvi on liian mutkainen - ei tahdo saada rentoa otetta.
Uusi pyörä on aina hyvä, mutta kun olen opiskelijana opiskelijatalossa, niin ei ehkä kannattaisi ajatella kovin kallista pyörää. Viimeksi kun kävin pyöräliikkeessä kesällä, niin mulle esiteltiin Helkama Kulkuria. Oli se hieno pyörä! Se hiekkateillä ajo voisi loppujen lopuksi olla aika vähäistä ja pisimmät lenkit saattaisivat jäädä 50 kilometriin.

Rento poljento kirjoitti:

Kiitoksia vinkeistä! Kaksi pyörää voisi olla sopiva määrä. Itse asiassa mulla löytyy vielä 10-vaihteinen Tunturi Retki Super vm. 1987 , mutta olen nykyisin liian painava ajamaan sillä. Renkaat ovat ohuet ja satula liian kapea. Lisäksi kippurasarvi on liian mutkainen - ei tahdo saada rentoa otetta.
Uusi pyörä on aina hyvä, mutta kun olen opiskelijana opiskelijatalossa, niin ei ehkä kannattaisi ajatella kovin kallista pyörää. Viimeksi kun kävin pyöräliikkeessä kesällä, niin mulle esiteltiin Helkama Kulkuria. Oli se hieno pyörä! Se hiekkateillä ajo voisi loppujen lopuksi olla aika vähäistä ja pisimmät lenkit saattaisivat jäädä 50 kilometriin.

Lue lisää

Itse huollattaisin juuri tuon vimeksimainitun fillarin käyttöpyöräksi. Renkaiden paksuudella ei ole mitään tekemistä kestävyyden kanssa. Jopa 21mm tuubi kestää satakiloisen alla. Kapeaan renkaaseen vain laitetaan enemmän painetta.

Joku osaava huoltoliike voi ottaa vaihteet siitä pois ja tehdä muodikkaan sinkulan. Kiekot siinä voi olla niin huonot, että on syytä vaihtaa parempiin.

Kovuus taas on kiinni enemmän rungon kuin renkaan ominaisuuksista. Myös kiekko vaikuttaa ajotuntuman kovuuteen.

Aikuisen alle täytyy kuitenkin hankkia ladukkaat renkaat ja niihin oikeat paineet. Käytännössä tarvitset tornipumpun, jossa on painemittari. Oikeat painet löydät renkaan kyljestä.

Vanhat kippurasarvet olivat huonompia kuin nykyiset. Nykyyänhän jarukahvat on muotoiltu siten, että kippurasarvilla saa yläotteella "rennomman" ajoasennon kuin suoralla tangolla. Silti voi vastatuuleen tarvittaessa painaa itsensä alas, niin että kulku on kevyempää.

Satula olisi oman messunsa arvoinen. Periaate on, että kova ja kapea satula on pitkän päälle mukavampi.

Onhan tämä kirja tuttu:

http://readme.fi/product.php?&isbn=9789522201058

alkup. Maantiepyöräilijä kirjoitti:

Itse huollattaisin juuri tuon vimeksimainitun fillarin käyttöpyöräksi. Renkaiden paksuudella ei ole mitään tekemistä kestävyyden kanssa. Jopa 21mm tuubi kestää satakiloisen alla. Kapeaan renkaaseen vain laitetaan enemmän painetta.

Joku osaava huoltoliike voi ottaa vaihteet siitä pois ja tehdä muodikkaan sinkulan. Kiekot siinä voi olla niin huonot, että on syytä vaihtaa parempiin.

Kovuus taas on kiinni enemmän rungon kuin renkaan ominaisuuksista. Myös kiekko vaikuttaa ajotuntuman kovuuteen.

Aikuisen alle täytyy kuitenkin hankkia ladukkaat renkaat ja niihin oikeat paineet. Käytännössä tarvitset tornipumpun, jossa on painemittari. Oikeat painet löydät renkaan kyljestä.

Vanhat kippurasarvet olivat huonompia kuin nykyiset. Nykyyänhän jarukahvat on muotoiltu siten, että kippurasarvilla saa yläotteella "rennomman" ajoasennon kuin suoralla tangolla. Silti voi vastatuuleen tarvittaessa painaa itsensä alas, niin että kulku on kevyempää.

Satula olisi oman messunsa arvoinen. Periaate on, että kova ja kapea satula on pitkän päälle mukavampi.

Onhan tämä kirja tuttu:

http://readme.fi/product.php?&isbn=9789522201058

Lue lisää

Tuon Tunturin huollattamisen järkevyys on tietysti kiinni siitä, että pyörä on oikean kokoinen. Pieneen runkoon ei uskalla noilla kiloilla tehdä edes mitään viritystä pidemmillä putkilla.

alkup. Maantiepyöräilijä kirjoitti:

Itse huollattaisin juuri tuon vimeksimainitun fillarin käyttöpyöräksi. Renkaiden paksuudella ei ole mitään tekemistä kestävyyden kanssa. Jopa 21mm tuubi kestää satakiloisen alla. Kapeaan renkaaseen vain laitetaan enemmän painetta.

Joku osaava huoltoliike voi ottaa vaihteet siitä pois ja tehdä muodikkaan sinkulan. Kiekot siinä voi olla niin huonot, että on syytä vaihtaa parempiin.

Kovuus taas on kiinni enemmän rungon kuin renkaan ominaisuuksista. Myös kiekko vaikuttaa ajotuntuman kovuuteen.

Aikuisen alle täytyy kuitenkin hankkia ladukkaat renkaat ja niihin oikeat paineet. Käytännössä tarvitset tornipumpun, jossa on painemittari. Oikeat painet löydät renkaan kyljestä.

Vanhat kippurasarvet olivat huonompia kuin nykyiset. Nykyyänhän jarukahvat on muotoiltu siten, että kippurasarvilla saa yläotteella "rennomman" ajoasennon kuin suoralla tangolla. Silti voi vastatuuleen tarvittaessa painaa itsensä alas, niin että kulku on kevyempää.

Satula olisi oman messunsa arvoinen. Periaate on, että kova ja kapea satula on pitkän päälle mukavampi.

Onhan tämä kirja tuttu:

http://readme.fi/product.php?&isbn=9789522201058

Lue lisää

Kylläpä nyt innostuin vanhasta Tunturistani! :)
Jossain oli siitä aiemmin keskustelua - en muista olivatko 80-luvun Retki Superit enää niin hyviä kuin 70-luvun. Mutta ei sillä kovin montaa tuhatta kilometriä ole ajettu, vaihdettu ainoastaan etulokasuoja toiseen.Ei löytynyt enää alkuperäistä lokasuojamallia, harmi. Katon alla se pyörä enimmäkseen on ollut.

Niin, voisiko siihen tai kannattaisiko vaihtaa paksumpia renkaita tai sitten pitäisi ajaa kovemmilla paineilla. Käsissähän se tärinä tuntuu.
Tornipumppu olisi tosiaan hyvä. Tarkoitatko kiekoilla rattaita, vanteita vai kokonaista etu/takapyörää ? Kyllä ne renkaat aika suorina on pysyneet - painoin silloin alle 90 kg, kun Tunturilla ajelin.

Geometria siinä on varmaan ihan hyvä - se oli muistaakseni keskikoon malli ja runko on tosiaan lyhyempi, jolloin ajoasento on pystympi. Siitä kerrottiin joissain esitteissä muistaakseni ihan harjoituskilpapyöränä?

Mulla on vähän ongelmia polvien kanssa, jolloin vaihteet olisi ehkä järkevä olla pyörässä. Ne vanhat vaihteet vaatii tarkkaa vivuttamista, että oikea vaihde napsahtaa päälle, mutta matka-ajossa se ei kai ole ongelma.

Kippurasarvet voisi siis olla hyvä vaihtaa uusiin.
Lainasin tosiaan just tämän mainostamasi Pyöräilijän käsikirjan kirjastosta talvella ja sitä oli oikein mukava lukea :)

Liikaharjoittelu voi tosiaan olla ongelma.
Pitäisi osata palautua oikealla tavalla. Itse kävelen, hiihdän ja jumppaan hieman, mutta se ei ole ollut systemaattista.

Itse kun olen tällainen painava mies, niin jousitetut leveät satulat ovat hyviä väljillä housuilla ajettaessa, mutta ehkä Retki Superilla ajaessa voisi käyttää tiukempia housuja tai sitten ihan oikeita pyöräilyhousuja.

Sama mies kirjoitti:

Tuon Tunturin huollattamisen järkevyys on tietysti kiinni siitä, että pyörä on oikean kokoinen. Pieneen runkoon ei uskalla noilla kiloilla tehdä edes mitään viritystä pidemmillä putkilla.

Lue lisää

Kyllä se oli ihan asiantuntevasta pyöräliikkeestä ostettu ja pyörän korkeus tarkistettiin, että jalka ei mene ihan suoraksi poljettaessa. Olin silloin jo kasvanut nykyiseen pituuteeni 185 cm.

Rento poljento kirjoitti:

Kylläpä nyt innostuin vanhasta Tunturistani! :)
Jossain oli siitä aiemmin keskustelua - en muista olivatko 80-luvun Retki Superit enää niin hyviä kuin 70-luvun. Mutta ei sillä kovin montaa tuhatta kilometriä ole ajettu, vaihdettu ainoastaan etulokasuoja toiseen.Ei löytynyt enää alkuperäistä lokasuojamallia, harmi. Katon alla se pyörä enimmäkseen on ollut.

Niin, voisiko siihen tai kannattaisiko vaihtaa paksumpia renkaita tai sitten pitäisi ajaa kovemmilla paineilla. Käsissähän se tärinä tuntuu.
Tornipumppu olisi tosiaan hyvä. Tarkoitatko kiekoilla rattaita, vanteita vai kokonaista etu/takapyörää ? Kyllä ne renkaat aika suorina on pysyneet - painoin silloin alle 90 kg, kun Tunturilla ajelin.

Geometria siinä on varmaan ihan hyvä - se oli muistaakseni keskikoon malli ja runko on tosiaan lyhyempi, jolloin ajoasento on pystympi. Siitä kerrottiin joissain esitteissä muistaakseni ihan harjoituskilpapyöränä?

Mulla on vähän ongelmia polvien kanssa, jolloin vaihteet olisi ehkä järkevä olla pyörässä. Ne vanhat vaihteet vaatii tarkkaa vivuttamista, että oikea vaihde napsahtaa päälle, mutta matka-ajossa se ei kai ole ongelma.

Kippurasarvet voisi siis olla hyvä vaihtaa uusiin.
Lainasin tosiaan just tämän mainostamasi Pyöräilijän käsikirjan kirjastosta talvella ja sitä oli oikein mukava lukea :)

Liikaharjoittelu voi tosiaan olla ongelma.
Pitäisi osata palautua oikealla tavalla. Itse kävelen, hiihdän ja jumppaan hieman, mutta se ei ole ollut systemaattista.

Itse kun olen tällainen painava mies, niin jousitetut leveät satulat ovat hyviä väljillä housuilla ajettaessa, mutta ehkä Retki Superilla ajaessa voisi käyttää tiukempia housuja tai sitten ihan oikeita pyöräilyhousuja.

Lue lisää

"...Niin, voisiko siihen tai kannattaisiko vaihtaa paksumpia renkaita tai sitten pitäisi ajaa kovemmilla paineilla. Käsissähän se tärinä tuntuu..."

Renkaita suuremmat tekijät tärinän läpitulossa kroppaan ovat kiekon (napa pinnat vanne) ja etuhaarukan ominaisuudet. Itse olen aikoinaan rikkonut kyynärpäät ja molemmissa on ns. tenniskyynärpää. Asia on siis tuttu.

Oma valintani on:
- Hyvin rullaava rengas. Tällä hetkellä käytän 21mm tuubia mantiepyörässä ja melkein kasin paineita. Tuubirengas on mielestäni helpompi vaihtaa työmatkalla kuin avorenkaan sisärengas.
- Hiilikuituhaarukka, joka on paljon pehmeämpi ajettava kuin vastaava alumiinihaarukka. Myös hyvälaatuinen teräshaarukka on jämäkkä, mutta ei päästä pintatärinää läpi.
- Maantiepyörän tanko jarrukahvoilta ajettaessa on mukavampi, kuin vaikkapa suora tanko. Käsien asento on ainakin minulle luontevampi, eikä kipu tunnu kyynärpäissä nin kuin joskus maasturilla, vaikka siinä on joustokeula.

Tuntureissa oli mitä ihmeelisempiä virityksiä välillä tankoina. Pelkän tangon vaihto, jos se on huono, ei auta. Oleellista on vaihtaa myös jarrukahvat modernimmiksi.

Joo,on tosiaan kyllä kertynyt jonkin verran keskivartalolihavuutta, mutta pyrin liikkumaan suht säännöllisesti. Hieman vierastan kippurasarvia nykyisin, sellainen rento ajoasento sopii mulle ehkä paremmin. En ole ihan notkea, mutten myöskään mitenkään jäykkä.

Vaakatanko voi olla hyvä kantaessa pyörää, mutta onko se turvallisuusriski vauhdissa ? Hieman se hankaloittaa pyörän päälle nousua varsinkin kaupungissa. Helkaman paksurunkoisesta matalan nostokorkeuden pyörästä en oikein tykännyt kuvan perusteella.

Minunkin on pitänyt oikaisuttaa Mummonpyörän vanteita. Tosin syy voi osin olla siinä, että olen ajanut joskus liian tyhjillä renkailla "palstoilla" ja takavanne on mennyt mutkalle.
En oikein tiedä tuosta vannekoosta, saako vanhaan Nopsa Picniciin paksumpia renkaita leveämmille vanteille, mutta pitänee kysyä.

Maastopyörän paksut renkaat on pysyneet suorina, mutta se naisten satula ei ole oikein hyvä (isCaselle merkkinen). Jos on venytellyt kunnolla, niin ylettää paremmin ohjaustangolle. Mukavaa siinä on suuri vaihdemäärä,21 vaihdetta.
Onhan se muutenkin hyvässä maalissa.

Täytyy nyt katsoa ajan ja säästämisen kanssa, mikä on viisain ratkaisu. Ehkä on hyvä kunnostella vanhoja pyöriä ja katsoa onko niillä hyvä ajaa ja sitten jos ei ole, niin myydä osa pois ja hankkia vankkarakenteinen vaihdepyörä tilalle.

Rento poljento kirjoitti:

Joo,on tosiaan kyllä kertynyt jonkin verran keskivartalolihavuutta, mutta pyrin liikkumaan suht säännöllisesti. Hieman vierastan kippurasarvia nykyisin, sellainen rento ajoasento sopii mulle ehkä paremmin. En ole ihan notkea, mutten myöskään mitenkään jäykkä.

Vaakatanko voi olla hyvä kantaessa pyörää, mutta onko se turvallisuusriski vauhdissa ? Hieman se hankaloittaa pyörän päälle nousua varsinkin kaupungissa. Helkaman paksurunkoisesta matalan nostokorkeuden pyörästä en oikein tykännyt kuvan perusteella.

Minunkin on pitänyt oikaisuttaa Mummonpyörän vanteita. Tosin syy voi osin olla siinä, että olen ajanut joskus liian tyhjillä renkailla "palstoilla" ja takavanne on mennyt mutkalle.
En oikein tiedä tuosta vannekoosta, saako vanhaan Nopsa Picniciin paksumpia renkaita leveämmille vanteille, mutta pitänee kysyä.

Maastopyörän paksut renkaat on pysyneet suorina, mutta se naisten satula ei ole oikein hyvä (isCaselle merkkinen). Jos on venytellyt kunnolla, niin ylettää paremmin ohjaustangolle. Mukavaa siinä on suuri vaihdemäärä,21 vaihdetta.
Onhan se muutenkin hyvässä maalissa.

Täytyy nyt katsoa ajan ja säästämisen kanssa, mikä on viisain ratkaisu. Ehkä on hyvä kunnostella vanhoja pyöriä ja katsoa onko niillä hyvä ajaa ja sitten jos ei ole, niin myydä osa pois ja hankkia vankkarakenteinen vaihdepyörä tilalle.

Lue lisää

vaakatanko mikään turvallisuusriski ole, vaan jäykistää sitä runkoa.
Ajattelin vaan, että kun on niitä ilman vaakatankoa olevia pyöriä, että jos olisi ollut vaikeutta nousta pyörän päälle ja sieltä pois.
Mutta varmaan on hyvä rauhassa tunnustella niitä vanhoja pyöriä ja mitä niihin kannattaisi tehdä. Satulan vaihto on pienimpiä ja helpoimpia muutostöitä. Se maastopyörä ilmeisesti on tukevin ja sillä tapaa kenties turvallisin pyöristäsi.
Minulla oli 70-luvulla Tunturin kippurasarvinen retkipyörä ja siihen aikaan vaihdevivut olivat vinoputkessa ja niitä oli hankala käyttää. Lisäksi niissä ei ollut pykälöiden tuntoa, että siihen nähden nykyiset lipasinvivut ovat suuri edistysaskel.
Helkaman kulkurista on useitakin malleja. Minullakin on yksi sellainen. Sitä oli vähän aikanaan pyöräliikeessä tuunailta ja laiteltu ja olen vähän varustellut lisää. Se lienee paras pyörä, joka minulla on ollut. Tosin käyttämäni pyörähuollon omistaja uskoo minun vaihtavan sen aikanaan Focukseen ja ilkkuu Helkaman olevan Rautaruukin terästä. Mä olen pitänyt terästä positiivisena asiana ja uskon, että: "Steel is real."