ja torakoiden piti selvitä?

Aikoinaan havaittiin torakoiden kykenevän selviämään ydinaseiskusta, koska niiden solut käyttäytyvät useimmista eläimistä poikkeavalla tavalla: ne eivät jakaudu jatkuvasti vaan ainoastaan kerran jokaista kuorenvaihtoa kohden, mikä käytännössä tarkoittaa noin kahden vuorokauden välein. Perimä on kaikkein herkin säteilyvaurioille juuri solun jakautuessa kahdeksi. Siispä torakat sietävät rankkojakin säteilyannoksia, jos ne sattuvat olemaan kuorenvaihtojen välissä juuri ydiniskun tapahtuessa.

Torakkakaan ei silti ole immuuni laskeumalle, ja heti kun sen pitäisi vaihtaa kuorta tai lisääntyä, se olisi altis ympäristön kohonneelle radioaktiivisuudelle. Sen paljonpuhuttu poikkeuksellinen säteilynkestävyys ei siis ole pitkäaikaista. Toista on joidenkin bakteerien kohdalla, jotka kestävät suunnatonta kuritusta paljolti erinomaisten DNA:n korjausmekanismien ansiosta. Ne voisivat siis selviytyä saamastaan säteilyannoksesta hyvinkin lähellä itse räjähdyspistettä, mikäli vain ovat suojassa sen tuottamalta kuumuudelta ja muilta tuhoisilta vaikutuksilta, mutta kaikki muut eliöt olisivat tuhoontuomittuja.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että ydinsota oikeasti hävittäisi monimutkaisen elämän maapallolta. Mahdollisen maailmanlaajuisen ydinsodan seurauksia on arvioitu, ja vaikka lopputulos olisikin kovin synkkä, se ei luultavasti tappaisi edes ihmiskuntaa sukupuuttoon monisoluisesta elämästä puhumattakaan. Ja niin kauan, kun jonkin monisoluisen pääjakson edustaja säästyisi hävitykseltä, olisi ainakin mahdollista, että maapallo kuhisisi makroskooppista elämää jo muutamassa sadassa miljoonassa vuodessa. Kauheasti ei aikaa täydelliselle uudelleenkäynnistykselle olisikaan, sillä auringon elämänsykli saavuttaa hieman alle miljardissa vuodessa pisteen, jossa se tuhoaa elämän selviytymismahdollisuudet käytännössä koko maapallolta.

persona non grata kirjoitti:

Aikoinaan havaittiin torakoiden kykenevän selviämään ydinaseiskusta, koska niiden solut käyttäytyvät useimmista eläimistä poikkeavalla tavalla: ne eivät jakaudu jatkuvasti vaan ainoastaan kerran jokaista kuorenvaihtoa kohden, mikä käytännössä tarkoittaa noin kahden vuorokauden välein. Perimä on kaikkein herkin säteilyvaurioille juuri solun jakautuessa kahdeksi. Siispä torakat sietävät rankkojakin säteilyannoksia, jos ne sattuvat olemaan kuorenvaihtojen välissä juuri ydiniskun tapahtuessa.

Torakkakaan ei silti ole immuuni laskeumalle, ja heti kun sen pitäisi vaihtaa kuorta tai lisääntyä, se olisi altis ympäristön kohonneelle radioaktiivisuudelle. Sen paljonpuhuttu poikkeuksellinen säteilynkestävyys ei siis ole pitkäaikaista. Toista on joidenkin bakteerien kohdalla, jotka kestävät suunnatonta kuritusta paljolti erinomaisten DNA:n korjausmekanismien ansiosta. Ne voisivat siis selviytyä saamastaan säteilyannoksesta hyvinkin lähellä itse räjähdyspistettä, mikäli vain ovat suojassa sen tuottamalta kuumuudelta ja muilta tuhoisilta vaikutuksilta, mutta kaikki muut eliöt olisivat tuhoontuomittuja.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että ydinsota oikeasti hävittäisi monimutkaisen elämän maapallolta. Mahdollisen maailmanlaajuisen ydinsodan seurauksia on arvioitu, ja vaikka lopputulos olisikin kovin synkkä, se ei luultavasti tappaisi edes ihmiskuntaa sukupuuttoon monisoluisesta elämästä puhumattakaan. Ja niin kauan, kun jonkin monisoluisen pääjakson edustaja säästyisi hävitykseltä, olisi ainakin mahdollista, että maapallo kuhisisi makroskooppista elämää jo muutamassa sadassa miljoonassa vuodessa. Kauheasti ei aikaa täydelliselle uudelleenkäynnistykselle olisikaan, sillä auringon elämänsykli saavuttaa hieman alle miljardissa vuodessa pisteen, jossa se tuhoaa elämän selviytymismahdollisuudet käytännössä koko maapallolta.

Lue lisää

todellakin maailmanMENOA.