"Kuvittele että maailmamme on vain pieni muru hiekkaa, sinä tallot omiin jalkoihin sellaisia tonnin päivittäin, kuvittele että maailmamme on vain pieni muru hiekkaa, kaikki tämä on vain unta jossa makaamme vierekkäin,
olemme niin pieniä. "
Korento
PÄIVÄN KYSYMYS KUULUU:
Uskotko, että maailma ja elämämme on pelkkää pitkää ja loputonta unennäköä, meidän pitäisi jokaisen ohjata oma unemme jonnekin tarkoitukseen, valaistua ja herätä?
Blaise Pascalia siteeratakseni:
Samoin kuin usein näemme sellaista unta että näemme unta, ja kasaamme unen toisensa päälle, eikö tämä elämämme toinenkin puoli, jolloin luulemme olevamme valveilla, itse voi olla unennäköä, johon nuo toiset unet ovat oksastettuja, unennäköä, josta heräämme kuolemassa.
olemme niin pieniä. "
Korento
PÄIVÄN KYSYMYS KUULUU:
Uskotko, että maailma ja elämämme on pelkkää pitkää ja loputonta unennäköä, meidän pitäisi jokaisen ohjata oma unemme jonnekin tarkoitukseen, valaistua ja herätä?
Blaise Pascalia siteeratakseni:
Samoin kuin usein näemme sellaista unta että näemme unta, ja kasaamme unen toisensa päälle, eikö tämä elämämme toinenkin puoli, jolloin luulemme olevamme valveilla, itse voi olla unennäköä, johon nuo toiset unet ovat oksastettuja, unennäköä, josta heräämme kuolemassa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mutta oma tulkintamme todellisuudesta on toki jotensakin unenomaisesti vääristynyt.
erästä oman elämäni ohjenuoraa,
Occamin partaveistä
http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/occamin_partaveitsi.html
Sen mukaan elämämme on "todellista".
Occamin partaveitsi koskee vain teorioita, ei itse todellisuutta teorioiden takana.
mutta tämä elämämme unennäkönä on
nimenomaan teoria.
Ja suurin osa eteemme elämässä tulevia ratkottavia
ongelmia on vielä siinä vaiheessa teorioita.
Ei, ajatus elämästämme unennäkönä ei ole oikea teoria, koska sen esittämä näkemys on samalla tavalla lähtökohdiltaan todistamisen tavoittamattomissa, ilman konkreettisia ennusteita kuin esimerkiksi se, että elämme simulaatiossa. Jos simulaatio tai uni on "virheetöntä", meillä ei ole mitään mahdollisuutta todeta "todellisuutta".
Mutta occamin ihan oikea ajatus on, että näin ollen voimme ihan hyvin toimia kaikessa suhteessa ihan kuin havaittu todellisuus on "todellista", oli se sitä tai ei.
Viimeinen lause on kyllä kaukaa haettu, mutta sekin vain osoittaa, että tavallaan tämä on uniaikaa niin kauan kunnes saamme tarkempaa tietoa todellisuuden olemuksesta ja kykenemme sen vielä hyväksymään totuudeksi. Nukkujan on herättävä.
Kaikki on mahdollista, jopa se, että voin vain kuvitella olemassa olosi ilman että olisit olemassa muualla kuin mielessäni.
Mikä on mahdottoman ja mahdollisen raja? Mihin vedämme viivan kun puhumme asioista, jotka ovat vain uskon varaisia? Voimmeko kiistää esimerkiksi Jumalan olemassa oloa? Olemassa oloa ilman tietoa?
Periaatteessa erilaisten olemassa olemisien pohtiminen ja niiden todellisuuksien punnitseminen johtaa vain oravanpyörään, koska ei ole olemassa minkäänlaisia todisteita siitä mikä on totta ja mikä ei. Edes todisteita ei voida pitää tosina, koska ei ole tietoa siitä, että olemmeko olemassa vai kuvittelenko vain teidän olevan olemassa! Entäpä jos en olekaan? Kaikki perustuu vain olettamukseen siitä että tietyt asiat ovat totta ja aina olemassa ja iän kaikkisesti vaikkei olisikaan.
Voi hyvin olla totta, että Jumala on ainut tie ja totuus ja tämä elämä unineen on vain polku jota kulkea ja jossa meitä koetellaan ja testataan niin että lopulta koko elämä osoittautuu pelkäksi harhaiseksi kuvitelmaksi ihmisen kaikkivoipaisuudesta. Taikka sitten voi olla että mikään edellämainittu ei ole totta, koska todelliset vastaukset tulevat vastaan vasta kuoleman jälkeen - taikka sitten eivät tule!
Tietotekniikassakin on vain bittejä eli 1 ja 0, joko tai, kyllä tai ei! Elämä on koodamaton ohjelma, käsikirja, jonka suunnasta ei ole selvyyttä eikä ohjeita ole olemassa. Kuka tietää mistään mitään kun vaihtoehdot kaikkien asioiden osalta on joko kyllä taikka ei, 0 taikka 1, jompi kumpi on tosi, mutta kumpi, siinä on se pulma!
"Periaatteessa erilaisten olemassa olemisien pohtiminen ja niiden todellisuuksien punnitseminen johtaa vain oravanpyörään, koska ei ole olemassa minkäänlaisia todisteita siitä mikä on totta ja mikä ei."
Juu.
Mutta tämän asian kanssa meidän on vaan elettävä.
tärähtänyt päästäsi...
Jumala näkee meissä tai minussa unta. Kun herään tai heräämme olemme yksi ja ainut, joka näki unta eli loi todellisuuden. Jos olisit yksi ja ainut, olisitko yksin, vai mielummin unessa kokeaksesi moneuden, sinun ja minun?
unta vai totta ? Yksin vai yhdessä ? kuinka lie ?
Pitää paikkansa siis erehdyttävästi vaikuttaa silmänlumeelta. Itsekin tuon Pascalin teokseen tutustunut olen. Itämainen mystiikka ja buddhalaisuus jne. Kaikenkattava teoria vähän niinkuin Witgenstainin. Galagsien tasolla todennäköisyys hirvittävän suuri, että törmäys Andromedaan todistaa idealismin liki todennäköiseksi ja materialismin yhtä sumuiseksi kuin illan humu. Voin hyvinkuvitella että maailma on subjektiivinen harhanäky.
Niina A:n : "todellisuuksien punnitseminen johtaa vain oravanpyörään, koska ei ole olemassa minkäänlaisia todisteita siitä mikä on totta ja mikä ei. Edes todisteita ei voida pitää tosina, koska ei ole tietoa siitä, että olemmeko olemassa vai kuvittelenko vain teidän olevan olemassa! Entäpä jos en olekaan?"
Olen samaa mieltä. Mutta kaikki voi todellakin olla virheetöntä simulaatiota, tai sitten unta, tajuttomuutta, kuvitelmaa. Riippuu ihmisen tulkinnasta. Olen vakavasti alkanut miettimään, että aina ei kaikki tunnu "todelliselta." Joskus heräämme emmekä muista oliko yön tapahtumat totta vai unta. Tavallinen arkipäivä voi olla pelkkää silmänlumetta, jota emme vain tyhmyydessämme tajua.
Yrjö Kallista lainaan tässä:
"Me suodatamme kaiken oman sisäisen rakenteemme läpi antaen sille yksilöllisen tulkinnan, mutta rakennelma on koottu aineksista jotka meille on annettu. Tällainen suggestiotila on meissä jatkuva. Jokainen, joka on ollut läsnä hypnoottisissa kokeissa on nähnyt, että suggestiotilassa oleva ihminen kokee todellisuuden sellaisena, mitä ei ole. "