Hei,
En nyt oikein tiedä, että mihin osa-alueelle tämä kuuluu, mutta selkeästi ainakin havaitsen kuinka alla olevat asiat vaikeuttavat omaa elämääni ja suhteiden aloittelua.
noin neljä vuotta sitten päätin hankalan suhteen suuresti rakastamani ihmisen kanssa. Päätöksen tekeminen oli minulle vaikea, mutta en enää löytänyt ulospääsyä ja tunsin, että jotta meistä kumpikaan koskaan voi mitään saavuttaa, on meidän parempi olla olematta toistemme kanssa. Suhteen päättäminen oli minulle hankala. Ja olin usean kuukauden ajan syvästi masentunut. Samoihin aikoihin paras ystäväni erosi. Kaveripiirimme oli aina ollut tiivis ja minä, ex-mieheni ja ystäväni ja hänen miehensä vietimme paljon aikaa yhdessä. Eronsa jälkeen ystäväni tunnutsti ihastuneensa ex-mieheeni ja he aloittivat tapailun. Itse kuulin asiasta sivuteitse, jonka jälkeen itse otin ystävääni yhteyttä. Aikamme yritettyä selvittää tilanetta toivoin ystävälleni onnea, sekä toivoin hänen pystyvänsä jonain päivänä elämään ilman syyllisyyttä. Yhteidet ystävämme halusivat pysyä puolueettomina, joskin selkeästi tänä päivänä huomaan, että ketkä yhä ovat ystäviäni ja ketkä taas enemmän ex-ystäväni ystäviä.
Tänä päivänä en hankkiudu tilanteisiin, jossa joutuisin tämän pariskunnan kohtamaan. Tervehdin, mutta en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä, eikä minun ede tarvitse. Omalta osaltani olen asian tietyllä tasolla käsitellyt, mutta tapahtuma on jättänyt minuun jälkensä, jotka nousevat esille tietyin väliajoin.
Paraneminen vei minulta kauan. Välillä todella toivoin kuolevani. Mietin päässäni miksen minä kelvannut? kummallekkaan. Miksi minä en ansainnut olla jollekkin niin rakas, että minun vuokseni oltaisiin valmiita luopumaan mittavistakin asioista? Miksi minä en saanut parantaa haavojani jonkun kainalossa itkien?Titynlainen arvottomuuden ja häpeän tunne nousee esille tänäkin päivänä. Se myös estää minua näyttämästä todellista heikkouttani, sitä etten osaa, sitä etten jaksa. Huomaan olevani varovainen. Vältän tilanteita joissa henkisen tasapainon menettämisen riski korostuu esimerkiksi riski siitä, etten saakkaan tunteilleni vastakaikua toiselta osapuolelta. Esimerkiksi tapailin erästä miestä pari kuukautta, jonka jälkeen hän vain katosi, sanaakaan sanomatta.Olemme edelleen yhteyksissä, mutta itse katoamisesta ja sen syistä emme ole keskustelleet, enkä ole kertonut kuinka se sattui. Toisaalta olen sitä mieltä, että en voi yhtäkään ihmistä pakottaa suhteeseen kanssani ja suhteen pitäisi perustua tahtoon olla toisen kanssa. En tahdo toista ihmistä parantamaan omia haavojani, mutta haluan tulla tuetuksi, rakastetuksi ja ymmäretyksi ja kyetä siihen myös itse.
Omasta mielestäni tiedostan hyvin, kuinka minun tulisi toimia, mitä osa-aluetta minun tulisi itsessäni kehittää, mutta vanhojen mörköjen noustessa esiin, ei tällä tiedolla ole juurikaan apua. Lisäksi haluaisin takaisin uskallukseni heittäytyä, ilman, että koko ajan pelkään menettäväni tasapainoni.Mitään vinkkejä?Rohkaisun sanoja
En nyt oikein tiedä, että mihin osa-alueelle tämä kuuluu, mutta selkeästi ainakin havaitsen kuinka alla olevat asiat vaikeuttavat omaa elämääni ja suhteiden aloittelua.
noin neljä vuotta sitten päätin hankalan suhteen suuresti rakastamani ihmisen kanssa. Päätöksen tekeminen oli minulle vaikea, mutta en enää löytänyt ulospääsyä ja tunsin, että jotta meistä kumpikaan koskaan voi mitään saavuttaa, on meidän parempi olla olematta toistemme kanssa. Suhteen päättäminen oli minulle hankala. Ja olin usean kuukauden ajan syvästi masentunut. Samoihin aikoihin paras ystäväni erosi. Kaveripiirimme oli aina ollut tiivis ja minä, ex-mieheni ja ystäväni ja hänen miehensä vietimme paljon aikaa yhdessä. Eronsa jälkeen ystäväni tunnutsti ihastuneensa ex-mieheeni ja he aloittivat tapailun. Itse kuulin asiasta sivuteitse, jonka jälkeen itse otin ystävääni yhteyttä. Aikamme yritettyä selvittää tilanetta toivoin ystävälleni onnea, sekä toivoin hänen pystyvänsä jonain päivänä elämään ilman syyllisyyttä. Yhteidet ystävämme halusivat pysyä puolueettomina, joskin selkeästi tänä päivänä huomaan, että ketkä yhä ovat ystäviäni ja ketkä taas enemmän ex-ystäväni ystäviä.
Tänä päivänä en hankkiudu tilanteisiin, jossa joutuisin tämän pariskunnan kohtamaan. Tervehdin, mutta en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä, eikä minun ede tarvitse. Omalta osaltani olen asian tietyllä tasolla käsitellyt, mutta tapahtuma on jättänyt minuun jälkensä, jotka nousevat esille tietyin väliajoin.
Paraneminen vei minulta kauan. Välillä todella toivoin kuolevani. Mietin päässäni miksen minä kelvannut? kummallekkaan. Miksi minä en ansainnut olla jollekkin niin rakas, että minun vuokseni oltaisiin valmiita luopumaan mittavistakin asioista? Miksi minä en saanut parantaa haavojani jonkun kainalossa itkien?Titynlainen arvottomuuden ja häpeän tunne nousee esille tänäkin päivänä. Se myös estää minua näyttämästä todellista heikkouttani, sitä etten osaa, sitä etten jaksa. Huomaan olevani varovainen. Vältän tilanteita joissa henkisen tasapainon menettämisen riski korostuu esimerkiksi riski siitä, etten saakkaan tunteilleni vastakaikua toiselta osapuolelta. Esimerkiksi tapailin erästä miestä pari kuukautta, jonka jälkeen hän vain katosi, sanaakaan sanomatta.Olemme edelleen yhteyksissä, mutta itse katoamisesta ja sen syistä emme ole keskustelleet, enkä ole kertonut kuinka se sattui. Toisaalta olen sitä mieltä, että en voi yhtäkään ihmistä pakottaa suhteeseen kanssani ja suhteen pitäisi perustua tahtoon olla toisen kanssa. En tahdo toista ihmistä parantamaan omia haavojani, mutta haluan tulla tuetuksi, rakastetuksi ja ymmäretyksi ja kyetä siihen myös itse.
Omasta mielestäni tiedostan hyvin, kuinka minun tulisi toimia, mitä osa-aluetta minun tulisi itsessäni kehittää, mutta vanhojen mörköjen noustessa esiin, ei tällä tiedolla ole juurikaan apua. Lisäksi haluaisin takaisin uskallukseni heittäytyä, ilman, että koko ajan pelkään menettäväni tasapainoni.Mitään vinkkejä?Rohkaisun sanoja
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.