Eilen sattui ikävä onnettomuus kun kaverini putosi silmieni edessä maahan,nyt pelottaa koko ratsastus.Hän iskeytyi kovaan jäähän selälleen ja löi päänsä pahasti,ei vastannut kysymyksiin vaan tuijotti vaan.Sitten rupes potkii ja heiluttaa käsiä joka oli aivovamman oire niin kerrottiin myöhemmin.Hänet vietiin sairaalaan jossa on onneksi toipumassa siinä auttoi paljon kun oli turvaliivit ja kunnon turvakypärä.Tänään on mentävä häntä moikkaamaan.
Kaveri putosi satulasta
Sanna&Anna
3539
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moi! Tapaturman jälkeen ratsastaminen saattaa pelottaa. Tärkeintä olisi kuitenkin aina yrittää nousta takaisin satulaan, paitsi jos käy pahemmin. Itse olen tippunut monesti eikä tippuminen pelota yhtään. Teidän kannattaa yrittää ratsastaa mahdollisimman kilteillä hepoilla, ja vaikka niin että toinen taluttaa vieressä, sitten vain kävelee ja lopuksi ratsastaminen on taas mukavaa :) tsemppiä!
ikävää että kaverillesi kävi noin.Tänä minun juttuni ei hirveästi auta asiaan mutta kerronpa kumminkin.
Elämässä ei pääse eteenpäin jos alkaa pelkäämään liikaa...Itse olen tippunut hevosenselästä pari kertaa ja onneksi ei ole käyny pahemmin kun pari mustelmaa tullut.
Ensimmäisen kerran kun tipuin niin pelkäsin älyttömästi mietin että apua tipun kumminkin uudelleen ja pelkäsin hieman hevosta että se aistii sen että pelkään. Mutta silloinen ratsastuksen opettaja sanoi vain että äkkiä vain selkään ni kyllä se siitä. Toisen kerran kun tipuin niin tuntu kun olis sängylle tippunut vaikka tipuin lähestulkoon jalkapallon kokoisen kivenpäälle(eikä ollut mitään muuta kun kypäräpäässä) ja muutenkin kun muisin sen ensimmäisen tippumisen ja r.opettajan sanat niin en ollut moksiskaan.
Mitä enemmän asiaa miettii sitä enemmän alkaa pelottaa ja sitävähemmän haluaa enää nousta hevosenselkään.
tosin kaverisi kun parantuu niin kannattaa kyllä aluksi ottaa rauhallisesti. Pikaiset paranemiset kaverillesi. Ja toivottavasti teilel kummallekkaan ei jää hirveitä traumoja.
Ikävä kuulla ystävästäsi.Ei sinun kannata ruveta pelkäämään.Jokainen,joka harrastaa ratsastusta,satuttaa itsensä joskus pahasti tai lievästi.Se vain kuuluu tähän harrastukseen.Mutta jos koko sydämmestään rakastaa hevosia,niin ei jää miettimään sellaisia,vaan ratsastaa ja harrastaa vain rohkeasti!On minullekin sattunut hevosten kanssa yhtä ja toista.(kuten että hevonen potkaisi polveen ja se sattui paljon)Mutta päätin vain,että jatkan hevosten kanssa olemista,koska rakastan hevosia koko sydämmestäni=)