ärsyttääkö nähdä menneitä ihastuksia?

edes miettiä vanhoja ihastuksia, ihan turhaa sä niitä pakoilet,jos et ryhdy mihinkään niin senkun juttelet ihan normaalisti.

pysyis poissa, vaikka tosin ehkä tosiaan joskus vuosien päästä ku ite ei enää tunne mitään sitä kohtaan niin kyllä kait sillon pystyy olemaan tekemisissä. vähä myös luulen että vanhempien ihmisten ei tämmösiä tarvis ees miettiä..

nehän on menneitä ihastuksia :)

itsestä epävarmoja.

kerron seuraavan tosikertomuksen. Vastaanotolleni saapui mies, joka oli jo ylittänyt viisikymmentä ikävuotta. Ensimmäisen kerran vastaanotollani vieraillessaan hän kertoi olevansa onnesta sekaisin. Hänen turhautuneeseen ja perin tylsään arkimaailmaansa oli ilmaantunut nuoruuden rakastettu, joka oli unen nähnyt polulla vastaan kävelleestä miehestä. Uni oli jäänyt naista vaivaamaan. Hän ei unestaan mielenrauhaa saanut. Kuka oli tämä mies, jossa oli jotain käsittämätöntä tuttuutta vuosien takaa. Nainen koki oivalluksensa. Mies oli hän, joka vastaanotolleni saapui. Nainen etsi yhteystiedot miehestä, hänen olinpaikastaan. Otti mieheen yhteyttä, kertoi unestaan. Mies koki tulleensa uudelleen takaisin nuoruuteensa. Unohti nykyisyyden kohdattuaan villin ja vapaan nuoruusaikansa. Nainen oli koko ikänsä rakastanut vain tätä miestä, olkoonkin että oli ollut naimisissa, saanut lapsiakin. Nyt kymmenen vuotta leskenä oltuaan ja unen nähtyään, päätti vihdoinkin luopua marttiyden taakastaan ja selibaatistaan. Nyt hän läysi viimeinkin kadoksissa olleen ikuisen rakkautensa kohteen. Kaikki olisi ollut kuin ruususen unessa. Ainut haitta ja rasite oli se, että potilaani oli naimisissa, täten jo varattu. Elämäänsä jännitystä ja vaihtelua kaipaava potilaani ajautui tunteen vietäväksi. Olkoonkin, että miehellä oli kohtuuttoman suuria sisäisiä perherasitteita, niin ymmärsin häntäkin vähän laajemmin. Mies kertoi myöhemmillä käynneillään, kuinka hänen järkensä alkaa pikkuhiljaa palautumaan takaisin. Se huuma ja hurmos oli hänelle kupla, johon hän itse oli mukaan lähtenyt. Hän alkoi tuntea elämän realiteetit ja vastuullisuutensa. Pahinta miehen mielestä oli se, että hän itse oli ruokkinut tuota nälkäistä naista omilla fantasioillaan. Miehelle tapahtui mielenmuutos. Mies alkoi välttelemään ja ylenkatsomaan tuota houkuttelevaa naista. Yritti näin irtaantua syntyneestä pakkosuhteesta. Mies oli toki periaatteellinen, missään vaiheessa ei ajatellutkaan toteuttavansa naisen unelmaa ihanasta olotilasta sammalmättäällä, jossa sen seitsemän taivasta aukenisivat.Miehen mieltä hämmensilisäksi naisen kiinnostuneisuus miehen uskosta. Nainen, joka ei uskontoa/uskonnollisuutta ollut juurikaan pohtinut elämässään, joutuikin yllättäen hengellisyytensä vietäväksi. Mies kertoi opettaneensa naista tähän salattuun ja salaperäiseen mystisyyden syvyyteen. Mies koki, että nainen kiristää häntä tällä aihealuella kun muuten ei voi miestä manipuloida. Mies koki joutuneensa oravanpyörään, josta ulospääsyä ei nähnyt. Mies kertoi olevansa kiltti ja helläluontoinen. Varovansa alati satuttamasta ketään. Viimeisimmillä käyntikerroillaan mies sitten kertoi tehneensä päätöksensä. Hän ei vastaa enää naisen kyselyihin/yhteydenottoihin. Mies koki, ettei hän ole vastuullinen naisen hyvinvoinnista, onnesta, tulevaisuudesta. Mies koki, että hänellä on oma elämänsä. Oma rakas, arkinen vaimonsa, rajoitteinenkin. Silti miehelle rakas. Mitä tapahtui naiselle? Jätti miehen rauhaan. Alkoi itse toimia, itse elämänsä kohtaloita pohtia/ratkaista. Otti askeleita siihen suuntaan, johon potilaani oli häntä johdatellut. Nainen löysi vapauden itsestään. Ei enää tarvinnut unensa miestä elämäänsä. Tuli omillaan toimeen. Mieskin sai vapautuksen tunteen kokemastaan. Oppirahansa oli joutunut maksamaan. Nyt mies jo pystyy keskittymään pelkästään galluppien tekemiseen.

jos ihastus on jo mennyt ihastus. Vai mitä?