tunteista pääsemisen vaikeus.......

Mitä useammin petyt,sitä paremmin kestät.Kuten näet
toinen ihminen tuo Sinulle lapiollisen hyvää ja kot-
tikärryllisen muuta!Selviät,olemmehan muutkin jo
ammattipettyjät selvinneet!Tässä taas mietiskellään
tunti kerrallaan.Kannattiko - no ei kannattanut!
No, tulipahan reissu tehtyä.Ei mennyt tasan hukkaan.
Kevättä pukkaa,jaksellaan,kyllä se tästä!

mä jo luulin että olen yksin tämän asian kanssa...mukava kuulla että on niitä muitakin ketkä on rakastuneet liikaa ja sit ei saakkaan rakastaa vaan pitää pakolla tukahduttaa tunteensa!minäkin olen ruvennut urheilemaan ja alussa urheilin vähän liikaakin se helpottaa vähän mut illat ja v.loput pahimpia kun mielessä pyörii vain ex...viinaan en ole koskenut kun muutaman kerran eron jälkeen huomasin että se pahentaa asioita!jaksamisia sinnekkin ja toivotaan et aurinko vielä meillekkin paistais joskus vaik niin synkältä kuin näyttääkin....

mies08 kirjoitti:

mä jo luulin että olen yksin tämän asian kanssa...mukava kuulla että on niitä muitakin ketkä on rakastuneet liikaa ja sit ei saakkaan rakastaa vaan pitää pakolla tukahduttaa tunteensa!minäkin olen ruvennut urheilemaan ja alussa urheilin vähän liikaakin se helpottaa vähän mut illat ja v.loput pahimpia kun mielessä pyörii vain ex...viinaan en ole koskenut kun muutaman kerran eron jälkeen huomasin että se pahentaa asioita!jaksamisia sinnekkin ja toivotaan et aurinko vielä meillekkin paistais joskus vaik niin synkältä kuin näyttääkin....

Lue lisää

Joka päivä ajattelin häntä. Muistan sen ahdistuksen, kun kävelin duuniin ja ajattelin, että kauankohan tää oikein kestää... Olin aivan lohduttoman rakastunut häneen.

Katkaisin kaikki välit häneen sekä vaihdoin koko tuttavapiirin, jotta pääsisin eroon siitä kaikesta. Menin uuteen työpaikkaan ja aloin opiskella sekä urheilla. Meni siis koko elämä remonttiin. Kaikki se, että pääsisin yli.

Pikkuhiljaa elämään alkoi tulla uusia asioita; uusia kavereita ja unelmia. Yhtenä päivänä hän taas soitti ja ruikutti kurjuuttaan (hän käytti minua henkisesti hyväkseen, kiristi milloin milläkin, siksi erokin oli niin vaikea..).
Huomasin, että hänellä ei ollut enää valtaa minuun. Olin selvinnyt.

Täytyy päättää, että selviää. Päästää vanhasta irti ja päästää elämään uusia asioita.

mies08 kirjoitti:

mä jo luulin että olen yksin tämän asian kanssa...mukava kuulla että on niitä muitakin ketkä on rakastuneet liikaa ja sit ei saakkaan rakastaa vaan pitää pakolla tukahduttaa tunteensa!minäkin olen ruvennut urheilemaan ja alussa urheilin vähän liikaakin se helpottaa vähän mut illat ja v.loput pahimpia kun mielessä pyörii vain ex...viinaan en ole koskenut kun muutaman kerran eron jälkeen huomasin että se pahentaa asioita!jaksamisia sinnekkin ja toivotaan et aurinko vielä meillekkin paistais joskus vaik niin synkältä kuin näyttääkin....

Lue lisää

myös miehiä avautumassa, itse olen nainen, olen provosoitu jättäjä, eli oikeastaan jätetty, mies sanoi, että ei halua seurustella, mutta minä jätin. Mulla aikaa 3 kk erosta ,vieläkin välillä haikein mielin, melkein neljä vuotta tunnettiin. Pikku hiljaa olen parantumassa haavoista, eksääni en haluaisi törmätä sillä ne haavat vaan aukeaa uudelleen, muutama viikko takaperin kun hänet sattumalta näin kaupungilla, niin en voinut mennä juttelemaan, vaan poistuin kotiin itkemään. Itsehän hän ei varmaankaan yhteyttä ota, kun kerran suhteesta halusikin pois. Mullakin säännöllinen liikunta ja työ ja työn ohessa opiskelu vie ajatuksia pois ikävästä.Ei se juominen ole tosiaankaan hyvä ratkasu, itse kävin opiskeluporukan kanssa bilettämässä viime viikolla eka kertaa moneen kuukauteen, oli ihan hauskaa,itkukin pysyi poissa. Aina ne totutut yhteiset tavat kummittelee ikävän taustalla, yksin pitää jälleen opetella olemaan, jotta voisi olla jossain vaiheessa kaksin ;( ;)

on kerrankin kirjoitti:

myös miehiä avautumassa, itse olen nainen, olen provosoitu jättäjä, eli oikeastaan jätetty, mies sanoi, että ei halua seurustella, mutta minä jätin. Mulla aikaa 3 kk erosta ,vieläkin välillä haikein mielin, melkein neljä vuotta tunnettiin. Pikku hiljaa olen parantumassa haavoista, eksääni en haluaisi törmätä sillä ne haavat vaan aukeaa uudelleen, muutama viikko takaperin kun hänet sattumalta näin kaupungilla, niin en voinut mennä juttelemaan, vaan poistuin kotiin itkemään. Itsehän hän ei varmaankaan yhteyttä ota, kun kerran suhteesta halusikin pois. Mullakin säännöllinen liikunta ja työ ja työn ohessa opiskelu vie ajatuksia pois ikävästä.Ei se juominen ole tosiaankaan hyvä ratkasu, itse kävin opiskeluporukan kanssa bilettämässä viime viikolla eka kertaa moneen kuukauteen, oli ihan hauskaa,itkukin pysyi poissa. Aina ne totutut yhteiset tavat kummittelee ikävän taustalla, yksin pitää jälleen opetella olemaan, jotta voisi olla jossain vaiheessa kaksin ;( ;)

Lue lisää

meitä eronneita siis.. mulle kävi samoin. Minut jätettiin, mutta minä tein "valinnan". Riitelimme ja minä jäin miettimään tilannetta sinne, missä oltiin. Mies tulkitsi sen valinnaksi ja oli lähtenyt pois, kun sain ajatukseni päässäni sellaiseen kuntoon, että pystyin palaamaan keskustelemaan asioista. Ensiksi keskustelimme todella rakentavasti, mutta yhtäkkiä hän tuli niin katkeraksi ja loppu aika on mennyt rumaksi.

Olin jotenkin pöllähtänyt. Miten tässä näin kävi? Minä olin jätetty jättäjä. Tilanne oli jotenkin absurdi. Sellaiseksi se jääkin. Hyvät muistot ovat läsnä asunnossani, jossa asuimme. Muutin paikkakunnalle juuri ennen kuin tapasin hänet ja jotenkin kaikki kietoutuu muistoihin. Nyt täytyy hankkia omia. Olen yrittänyt rohkeasti mennä nyt yksin. Ei kannata jäädä umpioon, koska tilanteelle en voi mitään. Minun voimin se ei korjautuisi, siihen tarvittaisiin kumpaakin.

Uskon ajan parantavan. Pikkuhiljaa helpottaa. Suru muuttuu hiljaiseksi hyväksynnäksi. Sitä vain tajuaa etäältä, miten paljon siitä toisesta välitti, miten paljon yritti yhteisen arjen eteen. Erilaisuus ei vain aina tuota toivottua lopputulosta. En tiedä, miten reagoisin, jos näkisin hänet nyt toisen kanssa. Sekin hetki tulee eteen, tiedän sen.

Täytyy oppia olemaan yksin, jotta voi olla taas kaksin. Se oli hyvin sanottu!