Italialaisvalmisteisten vanulappujen (sellaisten, joilla naiset poistavat meikkinsä...) pakkauksessa lukee "Extra morbido".
Kun mielestäni sana morbidi tarkoittaa "sairaalloista", niin onko merkitys italiassa sitten niin totaalisesti toinen, esim. "pehmeä"...?
Mutta miten sitten "morbidi" (suom.) ja "morbido" (ital.) voivat tarkoittaa niin eri asioita? Vai eikö kyse olekaan samasta latinan kantasanasta?
Kun mielestäni sana morbidi tarkoittaa "sairaalloista", niin onko merkitys italiassa sitten niin totaalisesti toinen, esim. "pehmeä"...?
Mutta miten sitten "morbidi" (suom.) ja "morbido" (ital.) voivat tarkoittaa niin eri asioita? Vai eikö kyse olekaan samasta latinan kantasanasta?
Vastaukset 15
Vanhimmat
morbido (ital.) = hiljainen, pehmeä, pehmoinen, pehmyt, vaimea, vaisu. Ensisijainen merkitys ”pehmeä”.
Pakastimessa olisi Lepus timidus rigor. Kuinkahan tuon jäniksen saisi pehmeäksi?
Bomullspinnar? Jos 'bom' (ruots.) = este, puomi, salpa, telki, palkki, tukki tai pummi, ohilyönti, ohiheitto, ohilaukaus, niin paljon porua mutta vähän villoja siitä saa mielestäni aikaan.
Entä pumpuli eli puuvilla sitten? Luulisi ruotsinkielisen vaikkukorvan ihmettelevän puolestaan, mitä puuhuviloilla on tekemistä korvienkaivelutikkujen kanssa...
Eniten minä ihmettelen sitä, että kun ostan pakkauksen tuollaisia korvakäytävän puhdistukseen tarkoitettuja vanupuikkoja, niin pakkauksessa julistetaan: ”Ei saa työntää korvakäytävään.”
Mitenkäs se vaikku sieltä muuten lähtisi?
Kaukovaikutuksella.
Kiitos selityksestä!
>>>korvakäytävän puhdistukseen tarkoitettuja vanupuikkoja
Totta kai ne on tarkoitettu korvakäytävän puhdistukseen! Älä luulekaan onnistuvasi minua ”paljastuksellasi” järkyttämään.
Tiedänhän minä toki senkin, että vanupuikot käyvät moneen muuhunkin.
Jos tässä tosikoiksi ryhdytään, niin ”kielto” kaivella vanupuikoilla korviaan johtunee yksinkertaisesti tuotevastuusta. Jos joku tohelo puhkoo tärykalvonsa korviaan puhdistaessaan, ei hän voi vetää puikkojen valmistajaa tai myyjää vastuuseen toheloinnistaan, kun tämä kaikkein ilmeisin käyttötapa on pakkauksessa merkitty kielletyksi.
Minun lapsuuteni joulupukin parta oli samaa ainetta kuin noiden vanupuikkojen päätkin. Kun minut oli jo saatu vieroitettua joulupukkiuskostani, löysin tuollaisen karvanaamarin ja vedin sen leikilläni päähäni. Palava kynttiläkin siinä sattui olemaan... Ja eikös vain tuli tarttunutkin siitä naamarini vanupartaan! Omat hiukseni rätisivät jo liekeissä, kun 3½ vuotta vanhempi isosiskoni riensi neuvokkaasti hätiin. Kiitos hänelle vieläkin siitä!
Etkö ole kuullut lääkärien klassista varoitusta, että "maallikko ei saa työntää korvaan mitään kyyrärpäätä kapeampaa"...
On muutenkin epäterveellistä rassata korvakäytäväänsä pumpulipuikolla (vaikka itsekin syyllistyn siihen...), sillä korvakäytävän arka iho ei pidä siitä (vaikka kuinka kutiaisi). Mitä enemmän kaivelee, sitä enemmän kutisee jatkossa.
Eli kyse ei siis ole vain pelosta, että tärykalvo puhkeaa.
Olenhan minä kuullut tuollaisenkin varoituksen, mutta vain siksi, että olen pitänyt korvakäytäväni puhtaina vuosikymmenien ajan tuollaisia vanupuikkoja käyttäen. Ilman niillä rassaamista olisin varmaan umpikuuro kaikelle muullekin kuin varoituksille.
Kuumalla vedellä huuhteleminen suihkun yhteydessä pitää kyllä useimpien korvakäytävät avoinna, ja loppujen korvat voi lääkäri puhdistaa. Iho korvakäytävässä on hyvin ohutta, eikä sen alla ole juuri lainkaan ihonalaiskudosta, joten sen saa vanupuikollakin hangattua rikki - mahdollisesti huomaamattaan. Tulehtunut korvakäytävä on hirveän kipeä.
Kukin tyylillään, mutta minäkin rohkenen väittää, ettei vanupuikkojen olemassaolon tarkoitus ole korvakäytävän rassaaminen :)
On sairaalloista etsiä sairaaloista sairaan loista. Aivan sairaan loistavan valon sillä kuitenkin saa tähän tähän aikaan aikaan, vaikka loisella muuten onkin loistavat tai ei tapoja lainkaan!
Sairaalan teholla loistavat näkyvätkin loistavan loisteholla.
...Syvän Etelän puuvillapelloilla jo Abe Lincolnin aikoihin?
Tupo lienee ollut jokseenkin tuntematon käsite myös Saparmurat Nijazovin Turkmenistanissa, joka tuottaa pumpulia myös niin maan perkuleesti. Vai väittävätkö Ruhnamansa kolmesti lukeneet muuta?
Turmenistan lienee lähin esikuva fiktiiviselle Absurdistanin ent. neuvostotasavallalle. Sikäli mikäli noissa mitään fiktiivistä...
Mikä tai mitä on vanunki? Voiko siitä vääntää vanukasta tai vanupuikkoja? Extra morbido?
Vanukoiralla vihiä asiasta?
Lasteni äiti ryhtyi kersojen pienenä ollessa emoksi myös vanukoiralle. Hän osti jostakin aitoa teddykarhun nahkaa, josta hän ommelteli koiran kuoret. Sisään hän tunki kosolti dacronvanua. Dacron® on käsittääkseni keinoainetta nimeltä PET eli akronyymi avattuna polyeteenitereftalaattia.
Rautalankaa hän ei vääntänyt rungoksi, vaan kyseessä on ihan pehmolelu. Mikään seisova lintukoira se ei ole, vaan etujalat sojottavat tiukasti eteen- ja takajalat taaksepäin, aivan kuin lattialla makaava vanukoira olisikin agility-otus parhaassa laukassaan. Aika eläväisen näköinen, vaikka oman akkani tekosia kehunkin!
Eiköhän tuo ikääntynyt lemmikki liene talvehtinut mökillä tämänkin talven?
Tulipa mieleen riemastuttava Juha Vuorisen kertomus. Vaimo pyysi tuomaan kaupasta "korvakeppejä", siis juuri noita vanupuikkoja, joita oli ostosretkeilijän hieman vaikea löytää. Päätyi kyselemään kebab-kioskilta asti :-).
Olisiko ollut jo "Juoppohullun päiväkirjassa" vai myöhemmässä kirjassa?