Uusi vuosiviivavariantti

oikein!

"Vuonna 1952 syntynyt...".

Olen syntynyt 1951. Täytän tänä vuonna 58 vuotta. Tällä hetkellä olen vasta 57-vuotias.

Vuonna-sana on sinänsä monissa yhteyksissä turha. Vuosisataa (1900-lukua) voidaan joskus ilmaista viivalla ymmärrettävyyden kärsimättä, mutta se kuuluu silloin eri puolelle vuosilukua: ”olen syntynyt -51”.

Tuo esittämäsi ”52-syntynyt” on ihan tuubaa.

Ja olen todellakin 57 vuotta vanha, en ”57-vuotta”. Mikä ihme saa yli puolet nykykirjoittajista tunkemaan yhdysmerkin juuri tällaiseen paikkaan, kun sen käyttö oikeissa yhteyksissään heiltä tykkänään unohtuu?

Harmaantuva kirjoitti:

Olen syntynyt 1951. Täytän tänä vuonna 58 vuotta. Tällä hetkellä olen vasta 57-vuotias.

Vuonna-sana on sinänsä monissa yhteyksissä turha. Vuosisataa (1900-lukua) voidaan joskus ilmaista viivalla ymmärrettävyyden kärsimättä, mutta se kuuluu silloin eri puolelle vuosilukua: ”olen syntynyt -51”.

Tuo esittämäsi ”52-syntynyt” on ihan tuubaa.

Ja olen todellakin 57 vuotta vanha, en ”57-vuotta”. Mikä ihme saa yli puolet nykykirjoittajista tunkemaan yhdysmerkin juuri tällaiseen paikkaan, kun sen käyttö oikeissa yhteyksissään heiltä tykkänään unohtuu?

Lue lisää

"Mikä ihme saa yli puolet nykykirjoittajista tunkemaan yhdysmerkin juuri tällaiseen paikkaan, kun sen käyttö oikeissa yhteyksissään heiltä tykkänään unohtuu?"

Äidinkielen opetuksessa ei taideta enää keskittyä perusasioihin. Käytetäänkö liian suuri osa opetusajasta mediatouhuihin yms. muotipelleilyyn?

Harmaantuva kirjoitti:

Olen syntynyt 1951. Täytän tänä vuonna 58 vuotta. Tällä hetkellä olen vasta 57-vuotias.

Vuonna-sana on sinänsä monissa yhteyksissä turha. Vuosisataa (1900-lukua) voidaan joskus ilmaista viivalla ymmärrettävyyden kärsimättä, mutta se kuuluu silloin eri puolelle vuosilukua: ”olen syntynyt -51”.

Tuo esittämäsi ”52-syntynyt” on ihan tuubaa.

Ja olen todellakin 57 vuotta vanha, en ”57-vuotta”. Mikä ihme saa yli puolet nykykirjoittajista tunkemaan yhdysmerkin juuri tällaiseen paikkaan, kun sen käyttö oikeissa yhteyksissään heiltä tykkänään unohtuu?

Lue lisää

"Tuo esittämäsi ”52-syntynyt” on ihan tuubaa."

-

Jaahaps. Vielä kun esität perustelut vahvalle väitteellesi.

Eli, mikä kielioppivirhe "52-syntyneessä" on?

Janoschz kirjoitti:

"Tuo esittämäsi ”52-syntynyt” on ihan tuubaa."

-

Jaahaps. Vielä kun esität perustelut vahvalle väitteellesi.

Eli, mikä kielioppivirhe "52-syntyneessä" on?

Lue lisää

Ensinnäkin: ”tarkennapas”, ei: ”tarkennappas”. Lohdutukseksesi voin kertoa, että virheesi on lohduttoman yleinen (erityisesti täällä Suomi24:n keskusteluissa, joiden taso ei päätä huimaa).

Toiseksi: en ole kieliopin tuntija pykälätasolla, mutta MINULLE tuo ”52-syntynyt” on ihan tuubaa. SINÄ sitä saat kaikin mokomin käyttää, omalla vastuullasi tietenkin.

sittenkään kirjoitti:

oikein!

"Vuonna 1952 syntynyt...".

Palasit ketjun alkulähteelle ja muutit lauserakennettani. Eli hyppäsit kokonaan toiseen asiaan korjauksessasi. Toki aina voi kaikki ilmaukset kiertää ja käyttää synonyymejä.

Harmaantuva kirjoitti:

Ensinnäkin: ”tarkennapas”, ei: ”tarkennappas”. Lohdutukseksesi voin kertoa, että virheesi on lohduttoman yleinen (erityisesti täällä Suomi24:n keskusteluissa, joiden taso ei päätä huimaa).

Toiseksi: en ole kieliopin tuntija pykälätasolla, mutta MINULLE tuo ”52-syntynyt” on ihan tuubaa. SINÄ sitä saat kaikin mokomin käyttää, omalla vastuullasi tietenkin.

Lue lisää

Poikkeaako '51-vuotias' kieliopillisesti ilmaisusta '51-syntynyt'?

Janoschz kirjoitti:

Palasit ketjun alkulähteelle ja muutit lauserakennettani. Eli hyppäsit kokonaan toiseen asiaan korjauksessasi. Toki aina voi kaikki ilmaukset kiertää ja käyttää synonyymejä.

Lue lisää

joka tapauksessa niin väärin kuin vain olla voi!

Janoschz kirjoitti:

Poikkeaako '51-vuotias' kieliopillisesti ilmaisusta '51-syntynyt'?

"51-vuotias" on viittaus ikään, "51-syntynyt" (sen lisäksi että se on TOTAALISEN väärin) on olevinaan viittaus vuosilukuun.

Janoschz kirjoitti:

Poikkeaako '51-vuotias' kieliopillisesti ilmaisusta '51-syntynyt'?

Ei välttämättä kieliopillisesti, mutta käsitteellisesti sitäkin enemmän. Ilmaisusi ”52-syntynyt” on vahvasti omaa tekoasi; en ole nähnyt vastaavaa missään. Sen voi hyvällä tahdolla ymmärtää, mutta yleisesti käyttökelpoisena en sitä pitäisi enkä ainakaan lehtiotsikossa suurin surmin käyttäisi.

Kun vuosiluku (esimerkiksi 1952) esitetään lyhyemmässä 2-numeroisessa muodossa, on alkuosa ”19” tapana korvata viivalla:

1952 => -52

Pelkkä ”52” ei merkitse lukua 1952 muille kuin ehkä sinulle.

Minulla oli 21 vuotta sitten (1988) kunniatehtävä olla kantamassa tätini miehen arkkua.

En sanoisi, että tuo vainaja oli syntynyt -94, koska nykyisin vain harva osaisi mieltää sillä tarkoitettavan niinkin varhaista vuotta kuin 1894. Nelinumeroisen vuosiluvun lyhentämisessä kaksinumeroiseksi kannattaa olla varovainen.

Valamon luostarissa asustellut munkki, isä Akaki, sai aikoinaan Heinäveden kunnalta kirjeen, jonka mukaan hänen piti ilmoittautua peruskouluun. Kunnan kouluviranomaisilta oli jäänyt huomaamatta, että henkilötunnuksen kaksinumeroinen vuosiosa viittasikin 100 vuotta aikaisempaan syntymähetkeen. Niinpä 107-vuotiasta munkkivanhusta oltiin retuuttamassa koulunpenkille.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Isä_Akaki

Harmaantuva kirjoitti:

Ei välttämättä kieliopillisesti, mutta käsitteellisesti sitäkin enemmän. Ilmaisusi ”52-syntynyt” on vahvasti omaa tekoasi; en ole nähnyt vastaavaa missään. Sen voi hyvällä tahdolla ymmärtää, mutta yleisesti käyttökelpoisena en sitä pitäisi enkä ainakaan lehtiotsikossa suurin surmin käyttäisi.

Kun vuosiluku (esimerkiksi 1952) esitetään lyhyemmässä 2-numeroisessa muodossa, on alkuosa ”19” tapana korvata viivalla:

1952 => -52

Pelkkä ”52” ei merkitse lukua 1952 muille kuin ehkä sinulle.

Minulla oli 21 vuotta sitten (1988) kunniatehtävä olla kantamassa tätini miehen arkkua.

En sanoisi, että tuo vainaja oli syntynyt -94, koska nykyisin vain harva osaisi mieltää sillä tarkoitettavan niinkin varhaista vuotta kuin 1894. Nelinumeroisen vuosiluvun lyhentämisessä kaksinumeroiseksi kannattaa olla varovainen.

Valamon luostarissa asustellut munkki, isä Akaki, sai aikoinaan Heinäveden kunnalta kirjeen, jonka mukaan hänen piti ilmoittautua peruskouluun. Kunnan kouluviranomaisilta oli jäänyt huomaamatta, että henkilötunnuksen kaksinumeroinen vuosiosa viittasikin 100 vuotta aikaisempaan syntymähetkeen. Niinpä 107-vuotiasta munkkivanhusta oltiin retuuttamassa koulunpenkille.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Isä_Akaki

Lue lisää

Juu, hyvä.

Vielä tuosta:

"52-syntynyt tapasi 52-vuotiaan. Siinä leikittelivät samanikäisyydellään."

Menisikö edes kaunokirjallisessa tekstissä noin?

Janoschz kirjoitti:

Juu, hyvä.

Vielä tuosta:

"52-syntynyt tapasi 52-vuotiaan. Siinä leikittelivät samanikäisyydellään."

Menisikö edes kaunokirjallisessa tekstissä noin?

Lue lisää

>> "52-syntynyt tapasi 52-vuotiaan. Siinä leikittelivät samanikäisyydellään."

Menisikö edes kaunokirjallisessa tekstissä noin?

Hakro kirjoitti:

>> "52-syntynyt tapasi 52-vuotiaan. Siinä leikittelivät samanikäisyydellään."

Menisikö edes kaunokirjallisessa tekstissä noin?

Ok.

Sinulla oli lainauksessa suluissa tuo '(vuonna)'. Entä jos se 'vuonna' ei olisi edes pikkusormen päälläkään tunkemassa lauseeseen.

Silti siis näinkö:

"Viisikymmentäkaksivuotias tapasi viisikymmentäkaksi syntyneen."

ja

"Viisikymmentäkaksi syntynyt tapasi viisikymmentäkaksivuotiaan."

Janoschz kirjoitti:

Ok.

Sinulla oli lainauksessa suluissa tuo '(vuonna)'. Entä jos se 'vuonna' ei olisi edes pikkusormen päälläkään tunkemassa lauseeseen.

Silti siis näinkö:

"Viisikymmentäkaksivuotias tapasi viisikymmentäkaksi syntyneen."

ja

"Viisikymmentäkaksi syntynyt tapasi viisikymmentäkaksivuotiaan."

Lue lisää

Tämänkaltaiseen ”kaunokirjallisuuteen” nuo ilmaisut tyyliin ”vuonna viiskytkuus” ja ”viiskytkolme Letukka” ehkä istuvatkin:
http://lirama.net/song/222895
http://www.youtube.com/watch?v=EP1zqSEQH_Y

Sanomalehtikielessä ja muualla tiedonvälityksessä vierastaisin.

Isäni ensimmäinen henkilöauto omana elinaikanani oli Победа -56.
Sen jälkeen mentiin vuosissa taaksepäin: De Soto -54.

Janoschz kirjoitti:

Ok.

Sinulla oli lainauksessa suluissa tuo '(vuonna)'. Entä jos se 'vuonna' ei olisi edes pikkusormen päälläkään tunkemassa lauseeseen.

Silti siis näinkö:

"Viisikymmentäkaksivuotias tapasi viisikymmentäkaksi syntyneen."

ja

"Viisikymmentäkaksi syntynyt tapasi viisikymmentäkaksivuotiaan."

Lue lisää

Juuri näin. Ei se "vuonna" mitään vaikuta yhdysmerkin käyttöön. Minusta vain ilman sitä lause on epäselvä.

arviontekijä kirjoitti:

"Mikä ihme saa yli puolet nykykirjoittajista tunkemaan yhdysmerkin juuri tällaiseen paikkaan, kun sen käyttö oikeissa yhteyksissään heiltä tykkänään unohtuu?"

Äidinkielen opetuksessa ei taideta enää keskittyä perusasioihin. Käytetäänkö liian suuri osa opetusajasta mediatouhuihin yms. muotipelleilyyn?

Lue lisää

Mikä kumma saa monet kirjoittajat alkamaan viestin otsikon ja nimimerkkinsä pienellä kirjaimella? Miksi monet käyttävät otsikolle ja nimimerkille varattuja tiloja varsinaisen viestin osatekstinä? Viesti kokonaisuutena sitten saattaa kyllä kritisoida ankarasti muiden kirjoittajien virheitä :-).

Harmaantuva kirjoitti:

Tämänkaltaiseen ”kaunokirjallisuuteen” nuo ilmaisut tyyliin ”vuonna viiskytkuus” ja ”viiskytkolme Letukka” ehkä istuvatkin:
http://lirama.net/song/222895
http://www.youtube.com/watch?v=EP1zqSEQH_Y

Sanomalehtikielessä ja muualla tiedonvälityksessä vierastaisin.

Isäni ensimmäinen henkilöauto omana elinaikanani oli Победа -56.
Sen jälkeen mentiin vuosissa taaksepäin: De Soto -54.

Lue lisää

Kun on elänyt tuon autojen tuontisäännöstelyajan, niin ei voi kuin ihmetellä, kuinka pihalla laulun sanoittaja on ollut. 1956 länsiautot olivat niin kortilla, ettei niitä saaneet muut kuin tietyt ammatinharjoittajat (lääkärit tai eläinlääkärit) sekä vientituotantoa harjoittavien firmojen työntekijät työkäyttöön. Kolme vuotta vanha Letukka oli tuolloin niin kova juttu, ettei sellaista olisi varmaankaan olisi annettu näppynaamakollin p-ralliin.

Mutta lauluissahan tapahtuu muutenkin ihmeellistä, niittyvillakin tuoksuu.

Hakro kirjoitti:

Juuri näin. Ei se "vuonna" mitään vaikuta yhdysmerkin käyttöön. Minusta vain ilman sitä lause on epäselvä.

Jos se on "52 syntynyt mies", alanko käyttää myös "71 mallinen Datsun"? Vai ovatko nämä vuosilukuveijarit samaa perhettä?

ihmetellyt kirjoitti:

Kun on elänyt tuon autojen tuontisäännöstelyajan, niin ei voi kuin ihmetellä, kuinka pihalla laulun sanoittaja on ollut. 1956 länsiautot olivat niin kortilla, ettei niitä saaneet muut kuin tietyt ammatinharjoittajat (lääkärit tai eläinlääkärit) sekä vientituotantoa harjoittavien firmojen työntekijät työkäyttöön. Kolme vuotta vanha Letukka oli tuolloin niin kova juttu, ettei sellaista olisi varmaankaan olisi annettu näppynaamakollin p-ralliin.

Mutta lauluissahan tapahtuu muutenkin ihmeellistä, niittyvillakin tuoksuu.

Lue lisää

Tuon Pobedan isäni sai ostaa 1956 kaupasta uutena – mutta sitähän ei autojen tuontisäännöstely koskenutkaan!

Auto oli osittain vankkatekoinen ja sen ajan huonoille teille omiaan, mutta ei-toivottuja ominaisuuksiakin siinä oli. Sivuventtiilimoottori oli erittäin perso polttoaineelle eivätkä venttiilit kestäneet isäni kaasujalkaa lainkaan. Luottomekaanikko saatiin kutsua tavan takaa availemaan konetta ja esittämään taitojaan.

Oli varmaan vuosi 1958 (ellei sitten 1959?), kun tuli aika etsiä alle luotettavampaa ajokkia. Tuo De Soto -54 oli palvellut ensimmäiset vuotensa taksina ja jättänyt taakseen kilometrjä, mutta oli siinä silti vielä autoa paljon enemmän kuin pari vuotta tuoreemmassa ”Voitossa”! Paljon tehokkaampi kuutosmoottorikin tyytyi paljon vähäisempään bensatilkkaseen.

Suomi sai viime sotien torjuntavoitostaan huolimatta luopua pitäjästä nimeltä Kanneljärvi. Nykyisäntä juhlii ”voittoaan” käyttämällä siitä nimeä Победа eli Pobeda.

Laulun tuoksuvasta niittyvillasta: luulen, että paremminkin vanhojen tukkijätkien NISKAvillat oli se, joka tuoksahti niin herkästi!

Tojotamies kirjoitti:

Jos se on "52 syntynyt mies", alanko käyttää myös "71 mallinen Datsun"? Vai ovatko nämä vuosilukuveijarit samaa perhettä?

>> Jos se on "52 syntynyt mies", alanko käyttää myös "71 mallinen Datsun"? Vai ovatko nämä vuosilukuveijarit samaa perhettä?

Hakro kirjoitti:

>> Jos se on "52 syntynyt mies", alanko käyttää myös "71 mallinen Datsun"? Vai ovatko nämä vuosilukuveijarit samaa perhettä?

No hyvä näin, vaikken ymmärräkään!

Zaphod B. kirjoitti:

Mikä kumma saa monet kirjoittajat alkamaan viestin otsikon ja nimimerkkinsä pienellä kirjaimella? Miksi monet käyttävät otsikolle ja nimimerkille varattuja tiloja varsinaisen viestin osatekstinä? Viesti kokonaisuutena sitten saattaa kyllä kritisoida ankarasti muiden kirjoittajien virheitä :-).

Lue lisää

- aloittaa nomini
- alkaa verbi

Onnea opiskeluun!

Harmaantuva kirjoitti:

Ei välttämättä kieliopillisesti, mutta käsitteellisesti sitäkin enemmän. Ilmaisusi ”52-syntynyt” on vahvasti omaa tekoasi; en ole nähnyt vastaavaa missään. Sen voi hyvällä tahdolla ymmärtää, mutta yleisesti käyttökelpoisena en sitä pitäisi enkä ainakaan lehtiotsikossa suurin surmin käyttäisi.

Kun vuosiluku (esimerkiksi 1952) esitetään lyhyemmässä 2-numeroisessa muodossa, on alkuosa ”19” tapana korvata viivalla:

1952 => -52

Pelkkä ”52” ei merkitse lukua 1952 muille kuin ehkä sinulle.

Minulla oli 21 vuotta sitten (1988) kunniatehtävä olla kantamassa tätini miehen arkkua.

En sanoisi, että tuo vainaja oli syntynyt -94, koska nykyisin vain harva osaisi mieltää sillä tarkoitettavan niinkin varhaista vuotta kuin 1894. Nelinumeroisen vuosiluvun lyhentämisessä kaksinumeroiseksi kannattaa olla varovainen.

Valamon luostarissa asustellut munkki, isä Akaki, sai aikoinaan Heinäveden kunnalta kirjeen, jonka mukaan hänen piti ilmoittautua peruskouluun. Kunnan kouluviranomaisilta oli jäänyt huomaamatta, että henkilötunnuksen kaksinumeroinen vuosiosa viittasikin 100 vuotta aikaisempaan syntymähetkeen. Niinpä 107-vuotiasta munkkivanhusta oltiin retuuttamassa koulunpenkille.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Isä_Akaki

Lue lisää

Otsikkosi on hauska! Onko sanonnalla "jostakin viis" jotain tekemistä kouluarvosanojen kanssa?

Ei varmaankaan kun sen muita käyttötapoja miettii, mutta tuo oli silti hauska oivallus.

Takaisin asiaan: toimittajien kielioppivirheet alkavat olla niin yleisiä, että olen miettinyt, kuuluuko heidän koulutukseensa kieliopetusta lainkaan? Osa kirjoittajista on tietysti aivan muun alan ihmisiä, mutta mielestäni esimerkiksi suurimpiin sanomalehtiin säännöllisesti kirjoittavien kielitaidolle tulisi olla edes jonkinlainen tasokoe.

Asian vierestä kirjoitti:

Otsikkosi on hauska! Onko sanonnalla "jostakin viis" jotain tekemistä kouluarvosanojen kanssa?

Ei varmaankaan kun sen muita käyttötapoja miettii, mutta tuo oli silti hauska oivallus.

Takaisin asiaan: toimittajien kielioppivirheet alkavat olla niin yleisiä, että olen miettinyt, kuuluuko heidän koulutukseensa kieliopetusta lainkaan? Osa kirjoittajista on tietysti aivan muun alan ihmisiä, mutta mielestäni esimerkiksi suurimpiin sanomalehtiin säännöllisesti kirjoittavien kielitaidolle tulisi olla edes jonkinlainen tasokoe.

Lue lisää

>Onko sanonnalla "jostakin viis" jotain
>tekemistä kouluarvosanojen kanssa?

Musiikinopettajani antoi minulle joskus alemmilla luokilla viisveisaamisesta peräti yhdeksikön – minulle tuntemattomaksi jääneestä syystä.

Lukion päästötodistukseni keskiarvo on 7,86. Siinäkin melkein puolet liikaa.

Tojotamies kirjoitti:

No hyvä näin, vaikken ymmärräkään!

Vuonna-sana ei ole adjektiivi, eikä myöskään syntynyt-sana.

Kas näin:

(Vuonna) 1952 syntynyt mies...

Eräs 52-vuotias mies...

Nelivuotias tyttö...

Harmaantuva kirjoitti:

Tuon Pobedan isäni sai ostaa 1956 kaupasta uutena – mutta sitähän ei autojen tuontisäännöstely koskenutkaan!

Auto oli osittain vankkatekoinen ja sen ajan huonoille teille omiaan, mutta ei-toivottuja ominaisuuksiakin siinä oli. Sivuventtiilimoottori oli erittäin perso polttoaineelle eivätkä venttiilit kestäneet isäni kaasujalkaa lainkaan. Luottomekaanikko saatiin kutsua tavan takaa availemaan konetta ja esittämään taitojaan.

Oli varmaan vuosi 1958 (ellei sitten 1959?), kun tuli aika etsiä alle luotettavampaa ajokkia. Tuo De Soto -54 oli palvellut ensimmäiset vuotensa taksina ja jättänyt taakseen kilometrjä, mutta oli siinä silti vielä autoa paljon enemmän kuin pari vuotta tuoreemmassa ”Voitossa”! Paljon tehokkaampi kuutosmoottorikin tyytyi paljon vähäisempään bensatilkkaseen.

Suomi sai viime sotien torjuntavoitostaan huolimatta luopua pitäjästä nimeltä Kanneljärvi. Nykyisäntä juhlii ”voittoaan” käyttämällä siitä nimeä Победа eli Pobeda.

Laulun tuoksuvasta niittyvillasta: luulen, että paremminkin vanhojen tukkijätkien NISKAvillat oli se, joka tuoksahti niin herkästi!

Lue lisää

Laulussa istuttiin vuonna -66 viiskytluvun Letukassa! Se oli kova sana silloin, jos joku onnistui hankkimaan romun ja kunnostamaan. Tiedän kokemuksesta.
Suoranaista aarteentuhoamista oli naapurissa. DeSoto oli jätetty pihan perälle ruostumaan. Kakarat olivat laittaneet sen liekaan, siis laittaneet puskurista narun koivun ympäri. Tiedä sitten lasten leikkien aatoksista, mutta tuskin se enää muutenkaan olisi karannut ... :-).

katsos. kirjoitti:

Vuonna-sana ei ole adjektiivi, eikä myöskään syntynyt-sana.

Kas näin:

(Vuonna) 1952 syntynyt mies...

Eräs 52-vuotias mies...

Nelivuotias tyttö...

Lue lisää

Miten adjektiivi siis liittyy tavuviivan käyttöön?

Onko 'mallinen' adjektiivi?

Vai onko kokonaisuus '52-mallinen' adjektiivi?

Entä '52-vuotias', adjektiiviko?

Kalle Kehveli kirjoitti:

Laulussa istuttiin vuonna -66 viiskytluvun Letukassa! Se oli kova sana silloin, jos joku onnistui hankkimaan romun ja kunnostamaan. Tiedän kokemuksesta.
Suoranaista aarteentuhoamista oli naapurissa. DeSoto oli jätetty pihan perälle ruostumaan. Kakarat olivat laittaneet sen liekaan, siis laittaneet puskurista narun koivun ympäri. Tiedä sitten lasten leikkien aatoksista, mutta tuskin se enää muutenkaan olisi karannut ... :-).

Lue lisää

Miksi väität, että lauletaan "vuonna -66" ja "viiskytluvun Letukassa" kun oikeasti lauletaan "vuonna viiskytkuus" ja "viiskytkolme letukassa"??? Kerrohan!

Tässä laulun sanat kokonaisuudessaan:


"Muistan vielä, vuonna viiskytkuus
Tuli rokki, siit on ikuisuus.
Paven kanssa silloin kuljettiin
Ja sen viiskytkolme Letukassa istuttiin.
Ja ne parhaat hetket olivat,
Kun tuli radiosta Krokotiili-rock.
mut silti tulevat ja menevät
Niin meille kelpasi ainoastaan Krokotiili-rock.

kertosäe:
Hei! Krokotiili-rokki vaan
Pisti sukat jaloissamme pyörimään.
En tiedä aikaa mä parempaa
Ja enää tuskin mä näenkään.
Vielä muistan sen lauantain,
Kun Pave uudet tiukat dongarit sai,
Ja Krokotiili-rokki soi aina vaan.

Häipyi vuodet niin kuin kaivohon,
Nyt Pave naimisissa Heinolassa on.
Mä yhä levyautomaattiin nojailen
Ja siinä muistoissani Letukassa Pavea mä sekstaan.
Kun muistot mieleen palaavat,
Niin niissä soi myös tuo Krokotiili-rock.
Muut hitit menevät ja tulevat,
Vaan ei mun mielestäni koskaan kuole
Krokotiili-rock."

52-mallinen mies kirjoitti:

Miten adjektiivi siis liittyy tavuviivan käyttöön?

Onko 'mallinen' adjektiivi?

Vai onko kokonaisuus '52-mallinen' adjektiivi?

Entä '52-vuotias', adjektiiviko?

Lue lisää

mitä sekoilet.

ymmärrä kirjoitti:

mitä sekoilet.

Kysymys numero yksi otsikossa.

Tässä vielä toinen kysymys:

Onko adjektiivimuoto ratkaiseva, kun päätetään tavuviivan käytöstä?

52-mallinen mies kirjoitti:

Kysymys numero yksi otsikossa.

Tässä vielä toinen kysymys:

Onko adjektiivimuoto ratkaiseva, kun päätetään tavuviivan käytöstä?

Mallinen on tietenkin adjektiivi, mallisempi kuin moni muu sana! En tosin tiedä, mikä on kaikkein mallisin.

Adjektiiveille eli laatusanoille on ominaista, että niistä voi perusmuodon (positiivin) ohella muodostaa kaksi vertailuastetta, komparatiivin ja superlatiivin.

Yhdysmerkki on tavuviiva vain silloin, kun sitä käytetään tavuviivana.

VIISkytkuus kirjoitti:

Miksi väität, että lauletaan "vuonna -66" ja "viiskytluvun Letukassa" kun oikeasti lauletaan "vuonna viiskytkuus" ja "viiskytkolme letukassa"??? Kerrohan!

Tässä laulun sanat kokonaisuudessaan:


"Muistan vielä, vuonna viiskytkuus
Tuli rokki, siit on ikuisuus.
Paven kanssa silloin kuljettiin
Ja sen viiskytkolme Letukassa istuttiin.
Ja ne parhaat hetket olivat,
Kun tuli radiosta Krokotiili-rock.
mut silti tulevat ja menevät
Niin meille kelpasi ainoastaan Krokotiili-rock.

kertosäe:
Hei! Krokotiili-rokki vaan
Pisti sukat jaloissamme pyörimään.
En tiedä aikaa mä parempaa
Ja enää tuskin mä näenkään.
Vielä muistan sen lauantain,
Kun Pave uudet tiukat dongarit sai,
Ja Krokotiili-rokki soi aina vaan.

Häipyi vuodet niin kuin kaivohon,
Nyt Pave naimisissa Heinolassa on.
Mä yhä levyautomaattiin nojailen
Ja siinä muistoissani Letukassa Pavea mä sekstaan.
Kun muistot mieleen palaavat,
Niin niissä soi myös tuo Krokotiili-rock.
Muut hitit menevät ja tulevat,
Vaan ei mun mielestäni koskaan kuole
Krokotiili-rock."

Lue lisää

Liskoteekkimusaa parhaasta päästä!

Tojotamies kirjoitti:

Jos se on "52 syntynyt mies", alanko käyttää myös "71 mallinen Datsun"? Vai ovatko nämä vuosilukuveijarit samaa perhettä?

... on Retuperän WPK levyttänyt taidemusiikkikappaleen "Datsun, opus 100A". Tulkinta kuvaa suurenmoisesti ko. kulkuvälinettä ja omistajan tunnelmia. Tämän kulttuuriaarteen ei tule puuttuman yhdenkään sivistyskodin musiikkivalikoimasta!

52-mallinen mies kirjoitti:

Kysymys numero yksi otsikossa.

Tässä vielä toinen kysymys:

Onko adjektiivimuoto ratkaiseva, kun päätetään tavuviivan käytöstä?

>> Onko adjektiivimuoto ratkaiseva, kun päätetään tavuviivan käytöstä?

Kiitos tiedosta, osataan varoa!
[Taas todella asiaa palstalle, oikein ripulilla.]

Grrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr kirjoitti:

Kiitos tiedosta, osataan varoa!
[Taas todella asiaa palstalle, oikein ripulilla.]

Pöräytellään yhdessä!

Puujalat muuten toimittavat mainiosti ”siperialaisen vessan” virkaa. Toinen tökätään hankeen pystyyn, siihen ripustetaan takki. Ja sillä toisella hätistellään susia.

>hänelle, joka klo 11.01 vastasi
>edelliseen kysymykseen

Väitätkö, että se edellinen vastaus meni täydestä?