Värähteleekö valo avaruudessa

Ei ole havaintoa.
Suora havainto syntyy vasta vuorovaikutuksesta, eli siitä, miten fotoni vaikuttaa aineen yhteydessä = hiukkaskäyttätyminen.

Sitten on epäsuoria havaintoja kuten polarisaatioilmiöt, heijastuminen, rakokokeet yleensä.

Ilmiöitä on erilaisia: fotoni, sm-aalto, aaltopaketti, valo väliaineessa.

Fotonilla ei ole massaa eikä varausta. Se on kenttäolio itsessään. Koordinaatistot liitetään massallisiin hiukkasiin. Aika on koordinaatti.

Voi myös kuviajatella näin:
jos fotoni gq q-, niin fotonin g ominaisuudessa Eq Eq- Bq Bq- yhdistyneenä näyttävät neutraalilta vain E,p ja L näkyvät.
Voisihan olla vaikka niin, että fotoni "polarisoituu" massapisteen likeisyydessä, mutta muuten on lähes "täysi 0".

Sitten on vielä tuo: Seuraako pelkästä syklistä (värähdyksestä) välttämättä aika . Tuosta syklikoordinaatista "ei pääse ulos", kun laskijaa ei ole.

Mikä olisi valon nopeus fotonin koordinaatistossa?

Tuo kaikkialla yhtäaikaa on matematiikan kvanttitulkinta ja siihen tulee suhtautua varauksella. Siinä on pohjalla "Huygens" periaate.

Eihän vektorikenttäkään tarkoita, että avaruus olisi täytetty nuolilla. Se kertoo vain, että jos avaruuden pisteeseen x tuodaan varaus q, ja siinä on määrätty kenttä E, niin hiukkaseen q vaikuttaa voima qE.

Fysiikkaa on vain se että tuota hiukkasta viedään käsistä. Muu on matematiikkaa. Platonin maailmasta.

Nyt kannattaa aina muistaa: Teoriat ovat teorioita ja kuuluvat ideoiden maailmaan. Fyysinen maailma on fyysinen maailma.

Teoria on yksinkertainen malli fyysisestä maailmasta.

Teoria on hyvä, jos se ei tuota ristiriitaa fyysisen maailman kanssa. Tämä on pragmatismia.

Jos teoriasta on johdettu ilmiö se ei välttämättä pidä enää yhtä fyysisen maailman kanssa.
Jos teoria on sukua aritmetiikalle se ei ole verifioitavissa.

Erityisen vaarallisia todellisuudenkuvauksia ovat ns. mallit.
Yksinkertaisinkin ilmastomalli kuten sääennuste virheytyy kelvottomaksi muutamassa päivässä.
Mallin virhekäyttäytyminen on yleensä aina katastrofaalista, fyysisen todellisuuden ei.

Luonto ei ole kiinnostunut uusimmista teorioista eikä malleista.

Valo etenee paikallisesti valon nopeudella. Ei se ole kaikkialla yhtäaikaa vaan samalla etäisyydellä lähteestä yhtä aikaa, sikäli kuin kentät ovat homogeenisia tarkastelupisteissä.

ajatella, että objekti heittää mittakeppinsä (λ,ν) lähettäessään fotonin. Tämä ei kuitenkaan natsaa, kun doppleri eteen on erikuin taakse.

tarvitse itse asiassa värähdellä avaruudessa. Aaltohan on häiriö avaruudessa, joka etenee nopeudella v
eli esimerkiksi h(x-vt). Se voi vaikka kuvata jotain esinettä h.

Esimerkiksi pingispallo h vedessä nousee pohjalta x=0 pintaan x=1 ja vesi väistyy edestä ja kuroutuu kiinni takana ajallinen poikkileikkaus pisteessä x on tuo värähdys:kasvava ja kutistuva ympyrä, jonka vesi tuntee, mutta pallo pysyy pallona?

Jos avaruus on tyhjä ja havaitsija on meediaa = vesi, voi hyvin kuvitella, ettei avaruudessa ole mitään mikä värähtää. Värähdys tapahtuu vasta havaitsijassa.

Tämä ei tietenkään ole valon malli, mutta prinsiippi: avaruudessa ei välttämättä aina tarvitse olla mitään värähtelyä, vasta antennissa, silmässä, aineessa, mikä nyt tielle osuukin.

Toisekseen, jos avaruudessa jotain on, lentää pingispallo tuon meedian "äänennopeudella", eli kaikki sen synnyttämät aallot leviävät laajenevana "Machin aaltona" aaltokimppuna fotonin nopeudella, jolloin energia luultavasti pysyisi vakiona etureuna ainakin jäisi vissiin pinta-aalloksi. Olisivatko nämä sitten kertaluokan 2 fotoneita? Lättyä kerrakseen!
Kuulostaa ihan Huygenssiltä. Rakokokeessa tuo kaiketi toimisi kuin normaali jatkuva valo, eli menisi joka raosta ja interferoisi. Fotonin käsite voisi kyllä kärsiä.