Joku ehdotti aikasemmassa keskustelussa 50-100 €uron lisämaksua vanhemmille kouluruuan laadun parantamiseksi. Mikäli ruokailusta maksettaisiin vero-osuuden lisäksi 100 euroa vuodessa (mikä ei kuukausille jaettuna ole juuri mitään...) olisi ruokailuun käytettävä rahamäärä oppilasta kohden liki kaksinkertainen, paikasta riippuen.
Rahamäärän tuplaaminen tekisi varmasti ihmeitä ruuan laadulle ja itse kussakin koulussa saisi nälkäinen ottaa varmasti sen neljännen kalaPALAN. Rahamäärä ei silti poistaisi jo olemassaolevia ongelmia, jotka ovat täysin riippumattomia ruokailuun käytettävissä olevasta rahamäärästä;
1.) Opettajien asenne alakouluissa - syöt tai itket ja syöt. Olin joitakin vuosia sitten työharjoittelussa ala-asteella ja sain luonnollisesti luontaisetuna ilmaisen ruokailun.. Syötyäni annoksen, joka maistui lähinnä siltä, että se oli tehty 90-vuotiaalle vatsasyöpää sairastavalle miehelle, oli tehtävänäni oppilaiden astioiden palautuksen vahtiminen. Oppilaiden annokset kytättiin ensimmäisen kerran tarjoilukärryltä poistuttaessa, ettei kukaan vaan ota liian vähää tai ei ollenkaan. Ruuan maistaminen muuttui omista alakouluajoistani humauskessa tiettyyn annoskokoon, joka oppilaan oli syötävä, vaikkei kyseisestä ruuasta pitänytkään. Mikäli oppilas yritti heittää käytännössä katsoen pakolla annosteltua ruokaa roskikseen, ei se käynyt päinsä. Oppilaan oli syötävä ruoka loppuun tai ei pääsyt välitunnille ollenkaan.
Ihan kaikenikäiset ihmiset voivat vain kuvitella, mitä moinen toiminta tekee pienen ihmisen mielelle. Mikäli oppilas ei sattunut pitämään kalakeitosta ja sitä oli pakko syödä sanktioiden uhalla, mitä tapahtuu päivänä, jona oli tarjolla oppilaankin mielestä hyvää ruokaa? Valitus ruokailusta alkoi jo tuntia ennen koko hommaa, kun edellisellä kerralla ruokalilusta oli tehty niin vaikeaa opettajien toimesta. Loppupeleissä kaikki ruoka muuttuu oppilaan mielessä kalakeitoksi, kun sama "sinun on syötävä"- tilanne toistuu tarpeeksi usein.
Tottahan se on, ettei kasvava lapsi pärjää paperilla koko päivää syömättä, tosin olin tetissä pidempään kuin yksikään koulun oppilaista, enkä silti ollut väsynyt tai mitään, vaikka ruokailusta meni maku parin ekan päivän jälkeen.
Kuitenkaan et aikuisena työpaikkaruokalassa asioidessasi voisi kuuna päivänä odottaa kenenkään pakottavan sinua syömään jotain tiettyä ruokaa esim. huomisen lounastauon perumisen uhalla.
Rahamäärän tuplaaminen tekisi varmasti ihmeitä ruuan laadulle ja itse kussakin koulussa saisi nälkäinen ottaa varmasti sen neljännen kalaPALAN. Rahamäärä ei silti poistaisi jo olemassaolevia ongelmia, jotka ovat täysin riippumattomia ruokailuun käytettävissä olevasta rahamäärästä;
1.) Opettajien asenne alakouluissa - syöt tai itket ja syöt. Olin joitakin vuosia sitten työharjoittelussa ala-asteella ja sain luonnollisesti luontaisetuna ilmaisen ruokailun.. Syötyäni annoksen, joka maistui lähinnä siltä, että se oli tehty 90-vuotiaalle vatsasyöpää sairastavalle miehelle, oli tehtävänäni oppilaiden astioiden palautuksen vahtiminen. Oppilaiden annokset kytättiin ensimmäisen kerran tarjoilukärryltä poistuttaessa, ettei kukaan vaan ota liian vähää tai ei ollenkaan. Ruuan maistaminen muuttui omista alakouluajoistani humauskessa tiettyyn annoskokoon, joka oppilaan oli syötävä, vaikkei kyseisestä ruuasta pitänytkään. Mikäli oppilas yritti heittää käytännössä katsoen pakolla annosteltua ruokaa roskikseen, ei se käynyt päinsä. Oppilaan oli syötävä ruoka loppuun tai ei pääsyt välitunnille ollenkaan.
Ihan kaikenikäiset ihmiset voivat vain kuvitella, mitä moinen toiminta tekee pienen ihmisen mielelle. Mikäli oppilas ei sattunut pitämään kalakeitosta ja sitä oli pakko syödä sanktioiden uhalla, mitä tapahtuu päivänä, jona oli tarjolla oppilaankin mielestä hyvää ruokaa? Valitus ruokailusta alkoi jo tuntia ennen koko hommaa, kun edellisellä kerralla ruokalilusta oli tehty niin vaikeaa opettajien toimesta. Loppupeleissä kaikki ruoka muuttuu oppilaan mielessä kalakeitoksi, kun sama "sinun on syötävä"- tilanne toistuu tarpeeksi usein.
Tottahan se on, ettei kasvava lapsi pärjää paperilla koko päivää syömättä, tosin olin tetissä pidempään kuin yksikään koulun oppilaista, enkä silti ollut väsynyt tai mitään, vaikka ruokailusta meni maku parin ekan päivän jälkeen.
Kuitenkaan et aikuisena työpaikkaruokalassa asioidessasi voisi kuuna päivänä odottaa kenenkään pakottavan sinua syömään jotain tiettyä ruokaa esim. huomisen lounastauon perumisen uhalla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
joko tukehduit?
Ei onnistu.
Mielenterveysvaivaiset ovat erikseen.
Oikea nälkä pistää syömään. Kyllä maistuu. Ei tartte kenenkään pakottaa.
Valitettavasti monikin oikeasti näkee nälkää Suomessa - hyvinvointi Suomessa - ja jotkut kehtaa valittaa ilmaisesta kouluruuasta.
"Oikea nälkä pistää syömään. Kyllä maistuu. Ei tartte kenenkään pakottaa."
Entäpä, kun ei ole nälkä ja ruoka ei maistu? Ei ole oikein pakottaa syömään.
Latteudet ja huonot vertaukset sikseen ja suoraan asiaan.
Ennen 90-luvun lamaa oli kouluruokailu aivan toisin, oli jälkiruokia, pasteijoita, yms.
Nykyään se kouluruoan taso on joskus aivan suolesta.
Tonnikala/Aurinko-Pasta/Kiusaus on eräs tämän lajin esimerkkejä, vedessä lilluvaa oksennusta suorastaan. Hyviäkin ruokia on kuten puurot, pinattiletut, einespihvit, lihamurekkeet.
Onhan se ilmainen ruoka mukava juttu, mutta olisi kiva että ruoka vastaisi tämän päivän ruokaa, nykypäivän kouluruoka kun muistuttaa 50-luvun pöperöitä.
Puurot on ihan jees, samoin lihamureke, jos se on tehty muualla, kuin teollisuuskeittiössä. Ne einespihvit ja pinaattiletut, todennäköisesti eineksiä nekin, kuulostavat aika masentavilta.
Noista valitsisin kyllä kaikesta huolimatta sen tonnikalapastan. Käytän itse tonnikalaa ruuanvalmistuksessa usein, pääasiassa salaateissa, pastaakin on kokeiltu. Erinomainen, kevyt, edullinen ja maukas raaka-aine.
Makuja on monia, eikä noista pidä kiistellä. Heitit kyllä aika kovan tuomion. Kannattaa muistaa, että on meitäkin, jotka ovat eläneet ennen kouluruokailun alkamista. Sitä vaan vedeltiin äidin tekemiä voileipiä ja teetä termospullosta. Kouluruokailun ei minusta tarvitse olla kolmen ruokalajin ateria, jälkiruokia kakarat syökööt kotonaan. Ja pasteijoiden rasvamäärät lienevät sinullakin tiedossa. Kas kun et peräänkuuluta hampurilaisia tai pizzaa. Ja voin vakuuttaa, että 50-luvulla ei tonnikalakiusauksista tiedetty mitään. Että relaa vaan.
On sitä oksennustakin laitettu syömään.
aiemmin, niin perinnettä on jatkettava?
Voitte aivan vapaasti haukkua minua pennuksi, pikkupiltiksi yms, mutta sanon tässä suoraan, olen ala-asteella ja meidän on pakko syödä paha kouluruoka. Siitä voimme valittaa, että perunat ovat vihreitä. Teille arvon vanhoille käppänöille tiedoksi, se vihreä on hermomyrkkyä. :)