Joskus tuntuu, että suomalaiset sekoittavat kaksi eri asiaa: sen, kuinka laaja englanninsanasto suomalaisilla on ja sen, miltä englanninkieli kuulostaa suomalaisella korostuksella.
Kumpaa suomalaiset siis mahtavat varsinaisesti murehtia: häpeävätkö he aiheettomasti sitä että suomalaiset eivät osaa puhua englantia vai häpeävätkö he sitä, miltä suomalaisen puhuma englanti kuulostaa? Suomalaisethan osaavat maailman kaikista kansallisuuksista suhteellisen hyvin englantia kun puhutaan sanaston laajuudesta.
Kieltämättä vahvalla suomalaisella korostuksella puhuttu englanti kuulostaa karulta ja töksähtelevältä, mutta pääasia on se että mielestäni suomalaisella korostuksella puhuttuna englanninkielestä saavat ulkomaalaiset varmasti melko helposti selvää (korjatkaa jos olen väärässä).
Suosittelisinkin teitä häpeäjiä kuulostelemaan uudella asenteella tiettyjen vanhojen sivistysvaltioiden edustajien puhumaa englantia, kuten ranskalaista tai saksalaista. Varsinkin ensin mainitussa tapauksessa on hermojarepivän raskas painajainen yrittää saada puheesta selvää kun kokonaiset lauseet toisensa jälkeen jäävät epäselviksi!
Tässä pieni esimerkki ranskalaisesta "selvästä" korostuksesta huumorihengessä elokuvasta Vaaleanpunainen pantteri:
http://www.youtube.com/watch?v=iUCDhvbQFmU
Kumpaa suomalaiset siis mahtavat varsinaisesti murehtia: häpeävätkö he aiheettomasti sitä että suomalaiset eivät osaa puhua englantia vai häpeävätkö he sitä, miltä suomalaisen puhuma englanti kuulostaa? Suomalaisethan osaavat maailman kaikista kansallisuuksista suhteellisen hyvin englantia kun puhutaan sanaston laajuudesta.
Kieltämättä vahvalla suomalaisella korostuksella puhuttu englanti kuulostaa karulta ja töksähtelevältä, mutta pääasia on se että mielestäni suomalaisella korostuksella puhuttuna englanninkielestä saavat ulkomaalaiset varmasti melko helposti selvää (korjatkaa jos olen väärässä).
Suosittelisinkin teitä häpeäjiä kuulostelemaan uudella asenteella tiettyjen vanhojen sivistysvaltioiden edustajien puhumaa englantia, kuten ranskalaista tai saksalaista. Varsinkin ensin mainitussa tapauksessa on hermojarepivän raskas painajainen yrittää saada puheesta selvää kun kokonaiset lauseet toisensa jälkeen jäävät epäselviksi!
Tässä pieni esimerkki ranskalaisesta "selvästä" korostuksesta huumorihengessä elokuvasta Vaaleanpunainen pantteri:
http://www.youtube.com/watch?v=iUCDhvbQFmU
Vastaukset 26
Vanhimmat
Suomalaiset osaavat englantia varsin hyvin, suomen kielen taidoissa sitten onkin huomattavasti enemmän puutteita.
En ota kantaa siihen, miten hyvin suomalaiset englantia hallitsevat tai onko heillä suurempi sanavarasto kuin joillakin toisilla.
Kaikkien äidinkieli vaikuttaa vieraan kielen ääntämykseen. Se on selvää. Ilman tutkimustuloksia en kuitenkaan suoralta kädeltä usko, että juuri suomalaisten puhumasta, puutteellisesti äännetystä, englannista ulkomaalaiset saisivat paremmin selvää kuin muiden kielitaustojen puhujien englannista. On totta, että monien ranskalaisten ääntämä enganti on varsin kaukana siitä, mitä sen pitäisi olla, mutta loppujen lopuksi arvelen jokaisen saavan parhaiten selvää saman kielitaustan puhujan englannista. Suomalainen ymmärtää hyvin toisen suomalaisen puutteellisesti ääntämää englantia, saksalainen toista saksalaista ja kenialainen toista kenialaista (jos heillä on yhteinen äidinkieli), koska he jakavat saman interferessitaustan, joka ei suinkaan rajoitu pelkästään ääntämiseen.
En tiedä, onko asiaa jossain päin maailmaa tutkittu, ja miten ylipäätänsä niin monimutkaista prosessia kuin vieraan kielen ymmärtäminen voitaisiin tutkia siten, että tuloksista voitaisiin vetää perusteltuja johtopäätöksiä erikielisten puhujien ymmärrettävyydestä heidän puhuessaan englantia vieraana kielenä.
"Suomalainen ymmärtää hyvin toisen suomalaisen puutteellisesti ääntämää englantia,"
Sanon nyt kuitenkin poikkeuksen vahvistavana sääntönä, että kun ensimmäisen kerran 90-luvun alussa kuulin Mika Häkkisen puhuvan englantia urheiluruudussa, en ymmärtänyt juuri mitään, vaikka olin ammatikseni opettanut englantia lukiossa 20 vuotta. :o)
Uusimmassa Newsweekin numerossa on Mika Häkkisen nimiin pantu kirjoitus formuloiden nykytilanteesta. Teksti on vuorenvarmasti jonkun natiivin puhujan kirjoittama.
(Älä tykkää kyttyrää, Mika! Tarkoitukseni ei ollenkaan ole moittia sinua.)
Itse osaan puhua englantia ei-suomalaisella korostuksella.
Sen oppii puheharjoituksella. Kuuntelemalla syntyperäistä englantia. Vihje: lue vaikka joku kirja ääneen englanniksi ja kiinnitä huomiota ääntömykseesi.
Kaikkihan me osaamme. Se, onko tuo ei-suomalainen korostus sitten parempi, onkin aivan toinen juttu.
Muista kirjoitetussa kielessä:
jokin kirja, jonkun kirja, joku K. Irja
jne.
"…mielestäni suomalaisella korostuksella puhuttuna englanninkielestä saavat ulkomaalaiset varmasti melko helposti selvää (korjatkaa jos olen väärässä)."
Toki suomalaisten on helppo ymmärtää suomiaksentilla puhuttua englantia. (Monesti se on jopa helpompaa kuin natiivin puheen ymmärtäminen.) Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että englantia äidinkielenään puhuvien olisi helppo ymmärtää suomalaisittain puhuttua englantia.
On virhe olettaa, että yksinkertainen (vähemmän äänteitä, ei aspiraatiota ja assimilaatiota, vokaalit eivät muutu yms.) suomiaksentti olisi myös selkeää muille kuin suomalaisille. Lisäksi se töksöttely tekee siitä hyvin iljettävää kuunnella; suomiaksentti aiheuttaa varmasti päänsärkyä.
Asiaa seurattuani olen päätynyt lopputulokseen, että hollantilaiset, suomenruotsalaiset ja islantilaiset ääntävät englantia helpoiten "oikein".
Tämä ei tarkoita, että läheskään kaikki niin todella tekisivät, mutta melko yleistä se kyllä on. Asia toki vaihtelee myös puhujan tottumuksen mukaan.
Syy on lähtökielten ääntämisessä itsessään.
Suomalaisten helmasynti kaikessa esittävässä kommunikoinnissa on poissaolevuus, toisin sanoen vaikka suomalainen puhuisi teknisesti kuinka hyvää englantia, hänestä saa vaikutelman, ettei hän ole läsnä; silmät katsovat muualle kuin keskustelutoveriin, kädet ja muu vartalo ovat jäykistyneet kuin olisivat aaveen nähneet.
Suomalainen ei myöskään osaa aksentoida puhettaan ymmärrettävästi eikä mielenkiinteoisesti, jolloin siitä tulee monotonista pötkylää.
Sanattomassa viestinnässä on suomalaisten ehdoton tunnistusmerkki esimerkiksi aina lentokentällä ns. poronkatse. Sen vuoksihan virolaiset meitä poroiksi sanovatkin.
Kerro vähän tarkemmin. Lentokentillä olen paljon käynyt, mutta poroja olen nähnyt etupäässä vain kuvissa, enkä niiden perusteella osaa muodostaa kuvaa siitä katseesta suomalaisen silmissä.
Hölmistyneen näköinen ilme ja lasittunut yhteen pisteeseen tuijotus? Tai sitten pistävä tuijotus, röyhkeästi vieraita ihmisiä silmiin tapittaen?
Silmät muljahtelevat kuin vauhkolla eläimellä, niin, että välillä vain valkuaiset näkyvät, kun henkilö on eksyksissä eikä osaa kielitaidottomana suunnistaa oikealle portille tai vastaavaan? Voisin olettaa poron silmien vauhkoiluksi.
Porojen silmät ovat tummat, ja niistä ei erota valkuaista ja pupillia, ellei katsota läheltä.
Lisäksi porojen silmät ovat pään sivuilla, minkä ansiosta niillä on laaja näkökenttä, ja niiden ei siten tarvitse vauhkosti käännellä silmiään tahi päätään.
Katso, siinä on poro:
http://www.ruka.fi/site_images/pukki_poro_tk.jpg
Ruotsalaisten puhuma englanti on kamalaa. Jopa suomenruotslaisten, pohjanmaan murteella puhuma tai Helsingin ruotsalaisten sössöttämä englanti kuulostaa paremmalta. Kuitenkin saksalaisiin,ranskalaisiin ja italialaisiin verrattuina pohjoismaalaiset puhuvat englantia varsin hyvin. Opiskellessani brittiyliopistossa, kurssilla 'Advanced Academical English' oli lähes puolet suomalaisia, vaikka vierasmaalaisia opiskelijoita oli siinä yliopistossa yli tuhat. Parhaita olivat tosin muuan siperialaistyttö, ja arabinuorukainen, joka aikoi jäädä insinööriksi Englantiin. Silti kouluttaja oli ihmeissään suomalaisten panoksesta. (Kukaan suomalaisista ei opiskellut englannin kieltä.)
Suomea on joskus 70-luvulla nimitetty "kansalliseksi alemmuuskompleksiksi". Vaikkakin nykymailmassa EU:n ja muun kansainvälistymisen myötä tämä ei enää niin ilmiselvästi aina tule esille, on tuolta ajalta vielä kosolti jäänteitä olemassa. Yksi supisuomalainen ilmiö, suoraan korvesta repäisty, on mm. Lenita Airisto, joka on jäänyt junttitasolle kommenteissaan suomalaisuudesta. Kansainvälisyyteen ja kosmopoliittisuuteen nimenomaan kuuluu omanarvon tunto ja kyky suhteuttaa omaa maansa ja oma kultuurinsa luontevasti muuhun maailmaan kansainvälisellä forumilla. Tämä tarkoittaa myös mahdollisesti omasta äidinkielestään kasvualustansa ammentavaa aksenttia puhui sitten mitä kieltä tahansa. On sitä paitsi huomioitava, että englannin kieli ei ole mikään virallinen "Lingua Franca" maailmassa. Kuten tuosta käyttämästäni käsitteestäkin käy ilmi, on ranskan kielellä edes jonkinlainen virallinen asema esimerkiksi diplomaattikielenä, mutta englannilla se on vain "for convenience". Esimerkiksi omassa ajokortissani on teksti suomeksi, ruotsiksi ja ranskaaksi. Englanniksi ei ole sanaakaaan. Ajokorttini on vuodelta 1974. Internetkielenä puolestaan kiinan kieli on parhaillaan ohittamassa yleisimmän chattikielen asemaa englannilta. Kukaan ei arvostele suomalaisten kiinan kielen lausumista.
sen, että hyvä englannin kielen taito ei ole enää mikään meriitti, se on itsestään selvyys. Jos haluaa erottua joukosta edukseen on osattava jotain muuta vierasta kieltä lähes erinomaisen englannin veroisesti... Mutta tässä ovat suomalaiset vuosi vuodelta laiskistuneet, luetetaan vaan siihen, että kyllä sillä joka paikassa pärjää. Ja sit ollaan arvostelemassa muiden englantia... Opetelkaa itse ensin ranskaa tai saksaa tai kiinaa sujuvasti... Huom. noiden kansalaisten ei tarvi suomea oppia, jos eivät tänne halua muuttaa....
suomea vähän paremmin!
En tiedä, mitä tarkoitat hyvällä englannin kielen taidolla, mutta mikäli se on enämmän kuin pitsan tilaaminen ravintolassa yms. ”turisti englantia”, ei se todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Lisäksi olen huomannut, että henkilöt, jotka opiskelevat useita eri kieliä, eivät lopulta osaakaan sujuvasti mitään ”osaamistaan” kielistä. Ero oppikirjan ja todellisen, natiivin kielen vällä on suuri.
Kielellisesti lahjakkaat ihmiset opiskelevat mielellään useita kieliä, kuten allekirjoittanutkin. Mitä enemmän oppii vieraita kieliä sitä helpompaa ja nopeampaa on omaksua niitä lisää, sillä kielten välillä on joko yhtäläisyyksiä tai sitten kielten oppimiseen tarvittavat yleiset lainalaisuudet hahmottuvat opiskelijalle yhä selkeämpinä. Ainakaan omaa englannin kielen taitoani ei huononna lainkaan se tosiseikka, että sen lisäksi puhun sujuvasti saksaa, ruotsia, venäjää ja italiaa, joitakin nyt mainitakseni.
että monet kielellisesti lahjakkaat opiskelevat mielellään monia kieliä ja harrastavat mielellään niitä muuallakin kuin kielikursseilla... Itse puhun sujuvasti englantia ja saksaa, hieman vähemmän sujuvammin ruotsia, mutta myös jonkin verran espanjaa, hiukan ranskaa ja ymmärrän jonkin verran puhuttua italiaakin....
Tietysti, jos lahjoja on annettu lusikalla, niin kauhalla on vaikea ammentaa... Mutta monesti kyse on enemmänkin laiskuudesta tai siitä mihin halutaan panostaa ja mihin ei, ja näkyypähän tässäkin asiassa taas yhteiskunnan nykyiset arvotkin... Hyvän kielitaidon hankkiminen vaatii sinnikkyyttä ja aikaa ja tulosta ei voi mitata rahassa, ainakaan suoranaisesti.
Mitäpä on tuo ”sujuva kielitaito”? Pystyykö sillä lukemaan lehtiä ja kirjoja, ilman että vieraskielisyys häiritsee itse asian ymmärtämistä?
Sanon: parempi osata ihan oikeasti erinomaista englantia kuin ”suht sujuvasti” viittä eri kieltä.
Esimerkiksi mainitsemasi saksan lukeminen on suurimmalle osalle ajanhukkaa: saksalaiset noin yleisesti puhuvat paremmin englantia kuin suomalaiset saksaa. Tuottahan se kai itselle mielihyvää kun voi Ranskassa tilata patongin maan kielellä ärrät päristen, mutta onko se todella ranskanopiskeluun käytetyn ajan ja vaivan arvoista?
>> Sanon: parempi osata ihan oikeasti erinomaista englantia kuin ”suht sujuvasti” viittä eri kieltä.
Sujuva kielitaito tarkoittaa tietenkin mm. sitä, että "pystyy lukemaan lehtiä ja kirjoja ilman, että vieraskielisyys häiritsee asian ymmärtämistä."
Saattaa olla, että monissa tapauksissa on parempi osata ihan oikeasti erinomaista englantia kuin "suht sujuvasti" viittä eri kieltä, mutta eikö vielä parempi ole, että osaa ihan oikeasti englantia ja sen LISÄKSI "suht sujuvasti" viittä eri kieltä?
Saksalaisten englannin kielen taito on viime vuosikymmeninä petraantunut, mutta ei siellä akateemista koulutusta vailla oleva kadunmies edelleenkään pysty englanniksi kommunikoimaan. Saat kyllä saksan autoturneelta ja pienien kylien Gasthausyöpymisistä paljon enemmän irti, kun pystyt kommunikoimaan isännän kanssa. Kun aikoinaan interrail -nuorukaisena menin Hampurin rautatieasemalle ja aamulla unenpöpperössä voidakseni asioida englanniksi kysyin lipun myyjältä saksaksi "sprechen Sie englisch?", niin tuo keski-ikäinen omanarvontuntoisen näköinen naisihminen kohotti silmälasejaan nenällään ja katsoi minua nenänvarttaan pitkin vastaten: "Nein, ich spreche DEUTSCH".
Ranskalaiset ovat vielä toivottomampia englannin suhteen. He lähtevät siitä, että miksi heidän pitäisi osata englantia, kun he puhuvat ranskaa! Euroopan pääkaupungissa Brysselissä on vaikea tulla toimeen englannilla tavallisissa ruokakaupoissa.
Suhteellisen sujuvalla kielitaidolla tietenkin pystyy lukemaan lehtiä ja kirjoja, ilman että se vieraskielisyyshaittaa, puhumattakaan sujuvalla kielitaidolla.
Asiaa voi tarkastella tältäkin kannalta, että paljon hyötyä ei ole erinomaisesta englannista siinä tapauksessa, että paikalliset osaavat sitä korkeintaan auttavasti. Silloin on todennäköisesti hyödyllisempää, että osaat edes auttavasti jotain muuta kieltä. Esimerkiksi kaikkialla entisessä Itä-Euroopassa ei ole itsestään selvyys vieläkään, että paikalliset osaisivat edes auttavasti englantia. Silloin voi edes auttava saksa, venäjä, jopa ranska tai tietysti kyseisen maan kieli olla paljon hyödyllisempi kuin se erinomainen englanti. Mutta toisaalta sillä erinomaisella englannilla ei välttämättä saa palvelua myöskään Ranskassa. Sen patongin todennäköisesti saa, mutta monessa muussa tilanteessa se ei välttämättä auta. Ymmärrän kyllä ranskalaisiakin, miksi heidän pitäisi opetella erinomaisesti jotain maailman puhutuinta kieltä eli huonoa englantia, koska ranska on maailman kieli ja monien kansainvälisten järjestöjen kieli. Jos joku haluaa heille myydä tuotteita, joita he eivät välttämättä tarvitse, niin opetelkoon ranskaa.
EU-maiden pienille ja keskisuurille yrityksille tehdyn tutkimuksen mukaan, monet yritykset menettävät kauppoja puutteellisen tai olemattoman kielitaidon takia, ja nyt ei siis kyse ollut pelkästään englannin kielen taidosta. Kielitaidolla on siis väliä, enemmän kuin moni haluaa uskoa.
Turistialueilla pärjää yleensä englannilla... joskus jopa suomella, mutta jos haluaa tutustua maahan syvemmin kuin vain pinnallisesti on maan kielitaidosta hyötyä. Sitä paitsi on paljon helpompi solmia kontakteja paikallisiin, kun ei ole ihan tavallinen turisti, joka puhuu vain englantia.
Yleensä kieliä opiskelleet keksivät kyllä kielitaidolleen käyttöä ja osaavat hyödyntää sitä. Mahdollistaahan se myös ulkomailla opiskelun tai työskentelyn. Esimerkiksi saksalaiseen tai ranskalaiseen yliopistoon on turha hakea vaihtoon, jos ei kyseisen maan kieltä hallitse, koska yliopistoissa ei juuri hirveästi englanninkielisiä kursseja järjestetä. Nykyään kyllä huomaa, että nuoret hakeutuvat ja ovat kiinnostuneita opiskelusta lähinnä vain anglosaksisissa maissa, koska ei sitä muuta kielitaitoa enää monella nykynuorella ole.
Eli miksi pitäisi ajatella kielistä niin mustavalkoisesti, että kaikki tai ei mitään. Monesti vähäinen taitokin voi pelastaa tilanteen. Ja mitkä mahdollisuudet aukeaakin, kun puhuu sujuvasti vaikka kolmea tai sitten viittä eri kieltä. Itse tunnen oloni kotoiseksi maissa, joiden kielen hallitsen. Tiedän selviäväni hankalammastakin tilanteesta. Ja lisäksi kielten opiskelu ei ole vain kielten opiskelua, vaan se on myös kulttuurin ja maan tuntemuksen opiskelua. Ja mitä nuorempana aloittaa, sen paremmat mahdollisuudet on saavuttaa se erinomainenkin kielitaito, ellei sitten satu olemaan todella lahjakas.
Tuo oli juuri niin kuin olisi itse kirjoittanut. Lisäksi korostaisin, että kielitaito on ennen kaikkea sopeutumistaitoa ja herkkävaistoisuutta. Uuden maan kielen voi oppia hämmästyttävän nopeasti, jos oleskelee kyseisessä maassa, pitää sen ruoasta ja ihmisistä ja pyrkii samaistumaan heidän käyttäytymiskoodistoonsa. Kielitaito tuleee ikään kuin siinä sivussa ilman kieliopin pänttäämistä. Tällä tavoin opin aikoinaan puhumaan sujuvasti italiaa kolmessa kuukaudessa, vaikka minulla ei ollut juuri alkeitakaan hallussani sinne mennessä. Tosin minulla oli myös italiainen tyttöystävä jonkin aikaa siellä ollessani.
Korostuksiakin on monenlaisia, tuo linkittämäsi korostus on keksitty, eikä edes ranskalainen.
Tyypillisessä suomalaisessa englannin ja muidenkin kielten väärinääntämyksessä B-P, D-T, G-K, T-TH, S-Z, jne. menevät sekaisin. Niitä ei osata ääntää oikein mikä muuttaa sanojen merkityksen, ne eivät siis ainoastaan kuulosta oudosti äännetyltä vaan ne ovat _eri sanoja_
Minua hävettää nimenomaan se, miltä suomalaisen ääntämä englanti kuulostaa. Tai no nyt puhun lähinnä omasta puolestani. Pidän paljon brittiaksent(e)ista, ja brittiaksenttia osaan päästellä kotona kirjoja tai lehtiä ääneen lukiessani. Mutta auta armias kun pitää puhua oikeassa tilanteessa: suusta tulee leveää ja narisevaa jenkkienkkua! Amerikkalaisten tv-sarjojen ja elokuvien syytä kai? Lisäksi onnistun jännittämään puhetilannetta (turhaan) sen verran, että puheesta tulee töksähtelevää ja kankeaa. Todella ärsyttävää.
Pääasia tietenkin on, että saa viestinsä perille jne., mutta joka kerta vaan hämmästyttää, että suusta tulee jotain ihan erilaista kuin mitä piti.