Kaipaatko suhteessa ollessasi usein vahvistusta ja vakuutteluja siitä että kumppanisi oikeesti rakastaa sua ja jos kaipaat, niin millä tavoin tuot sen epävarmuutesi esiin?
Vai riittääkö se vakuudeksi kumppanisi tuntemasta rakkaudesta sinua kohtaan, että tämä on _just_ sun kanssasi suhteessa, eikä esim. naapurin ellun kanssa?
Vai riittääkö se vakuudeksi kumppanisi tuntemasta rakkaudesta sinua kohtaan, että tämä on _just_ sun kanssasi suhteessa, eikä esim. naapurin ellun kanssa?
Vastaukset 22
Vanhimmat
huomannut, et tuo on suoraan verrannollinen huonon itsetunnon kanssa. Mitä huonompi itsetunto, esim. mulla nuorempana, sitä enemmän vakuutteluja olen toiselta kaivannut siihen, et onks meillä kaikki hyvin.
Kun taas itsellä on itsensä kanssa kaikki hyvin ja rakastaa itseään, ei tarvi vakuutteluja siltä toiselta, vaan siihen vaan voi luottaa.
Niin, tietysti siihen mieheen on pakko luottaa ihan yleisestikin, jotta voi luottaa hänen tunteisiinsa myös.:)
helppoa, et mä tiedän, et mies olisi halunnut toisen mutta otti mut kun ei saanut häntä. Tiedän että hän pitää musta ja aikoo ainakin toistaiseksi olla kanssani, mutta ei tunne mitään minua kohtaan. Olisi varmaan kauheaa, jos en tietäisi ja silloin varmaan kaipaisin vakuutteluja tai valehteluahan se ois, mutta enhän mä sitä tietäisi. Koska tiedän totuuden, niin ei ole epävarmuuttakaan. Parilla kaverilla kun on sama tilanne, mutta eivät tiedä sitä, niin he ovat aina kauhean ahdistuneita ja epävarmoja miestensä tunteista.
ei kai siinä vakuutteluja pahemmin silloin vaaditakaan.:)
sitten toimii? Onko se ihan kuin muutkin suhteet?
parisuhde koko elämän aikana ja myös ekassa oli sama tilanne, joten en oikein tiedä millaisia ne muunlaiset suhteet on. Mä olen sellainen järkevä valinta nainen ja siksi mun mieskin(ja edellinen mies) mut sitten otti. Minä otin hänet, koska rakastin ja rakastan häntä. Kuten sanoin, niin en oikein tiiä miten muunlaiset suhteet menee, mutta mitä nyt aattelisin olevan eroja, niin ainakin se, että meillä on kyllä seksiä, mutta hän ei halua mitenkään muussa yhteydessä koskea tai helliä minua eikä hän myöskään suutele minua, hän kokee sen liian intiimiksi, kun hänellä ei ole sellaisia tunteita mua kohtaan. Eikä hän tykkää, että puhun omista tunteistani, joten ne on vähän sellainen tabu aihe, tavallisessa suhteessa kai saisi edes sanoa rakastavansa. Niin ja hän epäröi lasten hankinnan suhteen, mutta se kai on aika tavallista miehille.
sitten kaipaa rakastettuna olemisen tunnetta?
ajatella että millaista se sit olisi. Mä oon tosiaan sellainen järkevä ratkaisu, niin tämä on varmaankin parasta mitä mulle on tarjolla.
En missään nimessä haluaisi elää tuollaisessa tyytymis suhteessa mieluummin yksin kuin epätyydyttävässä suhteessa.En voisi kuvitellakkaan ottavani jotain minkä saa paikatakseen sen aukon jonka se saavuttamaton jättää.
häntä pakottanut kanssani olemaan, eikä ole mitään yhteistä asuntolainaa tai muutakaan pakkoa!
Kyllä niitä vakuutteluja ja muita osoituksia.Ja myönnän kyllä että se korreloi mun itsetuntoon.
Minusta sen tuominen esiin ainakaan suoraan vaikka puheissa ei silti ole hyvä juttu siinä kun ajattelisi että toinen taas vaivautuu siitä.Tosin jossain vaiheessa puhuisin tästäkin ei kaksi keskenään vuorovaikutuksessa olevaa ihmistä voi puhua liikaa ja sehän kai vain yksikertaisesti on se paras keino välttää väärinkäsitykset.
hyvä parisuhde olisi sellainen, jossa voi puhua ihan mistä vaan ja ihan milloin vaan ilman et kumpikaan vaivaantuu. Se ois tosi tärkeää! Tiedän kans miten väärinkäsityksiä saadaan aikaiseksi - oon oikea expertti siinä hommassa :D En noilla kommunikointitaidoillani meinaan aina oikein loista..
Se olis yksi mun ihannekumppanin kriteereistä tuo että sille vois puhua mistä vaan.Ja niitä väärintulkintojahan myös minä olen mestari tekemään.luonteeltani kun olen pessimisti ja helposti "pulttaan" sellaisistakin asioista joita ei ole edes vielä tapahtunut.Onneksi ainakin omasta mielestäni opin lukemaan ihmistä pidemmässä juoksussa ja samaistumaan hänen ajatteluunsa joten ajan kanssa hyvä tulee.
Sähän kuulostat just täydelliseltä mieheltä!
ihmettelin. Mut ehkä sekin ajattelee niin, jollei oo saanut/kohdannut sitä, jonka kanssa eniten haluaisi olla, nin parempi olla sit yksin niin kauan kunnes tulee vastaan joku toinen, joka on yhtä hyvä kuin se tähänastinen paras vaihtoehto.
pantavan näköinen = kaunis
ei sitä naisena vaan tuu ajatelleeks, et ne ajattelis sen noin..
Sitä kaipaa toiselta muistutusta et on se kaikkein tärkein. Sanon aina itekkin toiselle,kun siltä erityisesti tuntuu, ja samoin toisin päin.. Mut aluks oli kyllä hankalaa,kun kumpikaan ei vaan uskaltanu sitä myöntää toiselle, vastaisuuden tunne oli niin epävarmaa.
jos toinen alkaa solkottaa jotain niin karkeeta kuin "sano mulle jotain kaunista". Kyllä sitä on itsestä ne kehut lähdettävä. Joku tuuppaus kylkeen ja hymy päälle on ihan hyvä veto sekin joskus teini-ikää muistellen.
Mut on ne vaikeita sanoja, totta.
Mutta parempi silti, et niitä sanoo sit vaan joskus harvoin, ja todella tarkoittaa niitä, kuin et joka päivä olis vaan yhtä hali-pusi-ihqu-raksu-hempeilyä.
Rakkkaudentunnustuksetkin kuluu puhki ja menettää merkityksensä jos sitä kokoajan viljelee..
En mä nyt niin mitenkään erikoisesti sellaista kaipaa. Puheet on mulle melkeimpä aivan turhia, mä en jaksa edes kuunnella parin ekan kerran jälkeen. Vierasta eukkoa nussiva äijäkin voi kesken panon vastata vaimonsa puheluun ja selitellä tulevansa ihan kohta "juujuu, mä rakastan sua niiiiin kovasti..pusipusi nähdään kohta".
Niin ja hempeilyt on hieman kiusallisiakin.
Mulle riittää kun alussa sanoo, sitten osoittaa sen ihan teoin, jotain pientä elettä/merkitsevää katsetta/hipasua olkapäille tms. silloin tällöin on hyvä.
Pysyy vierellä eikä petä, se on täydellinen osoitus rakkaudesta, arvostuksesta ja halusta olla juuri minun kanssa. Siihen ei enää mitään puheita tarvita :D
tosiaan ois kuulla tota "rakastan sua", niinku se olis joku opetettu sanonta, joa mies toistais ilman et itsekään tietäis ees mitä se tarkottaa..
Niinkuin just temellekin sanoin, niin sekin kuluu liikaa käytettynä loppuun se sanonta. Menettää merkityksensä.
Mä taas pidän kosketuksia eri muodoissa hyvinä merkkeinä miehen tunteiden pysyvyydestä..Jos mies halaa, pussaa, silittää, ottaa kainaloon nukkuessa tms niin kyllä se mulle riittää. Huolestuisin, jos mies vallan karttaisi kosketuksia..
mutta ei enää. Oi niitä aikoja...