Mun isä juuri sanoi että "hei Kaisa, ei sun tarvi esittää mitään, oot vaan ihan oma ittes". Kun mä tulin iloisena kotiin ja lauleskelin siinä.
Ei mulla ollut mielessäkään et mä esittäisin.
Kuulen muulloinkin tota lausetta isältä. Ja se todella häirii muo.
Mä en haluan olla oma itseni. Muutenkin oon tosi ujo ja hiljanen, koska mietin liikaa mitä teen. Pelkään että ihmiset luulee että esitän.
Sosiaalinen pelko rajoittaa mun elämää todella pahasti ja olen saanut lääkkeitäkin, mutta ei ne auta.
Olen ihan iloinen ihminen, ja kyllä mulla hyvin menee, toisinaan. Toisinaan taas ihan h*lvetin huonosti.
En mä vaan tiedä. Mun vesi ei virtaa. Mun elämästä puuttuu liikaa. Pelkään etten muutu tästä. Pelkään etten itse huomaa että olen tyhmä. Pidän itseäni niin tyhmänä. En osaa puhua ihmisten kanssa. Omassa mielessä mietin vaikka mitä, mitä ehkä haluaisin sanoa muille. Mutta ne on tyhmiä juttuja.
Saan niin huono itseluottamuksen mun isästä, kun se koko aika on kommentoimassa. Kannattaako mun uskoa siihen? Ja mun äitiin, joka tuntee mun paremmin kun minä! Se ei luota muhun yhtään. Olen kuulemma säälittävä, enkä pärjää itse...... Olen 22 vuotta :) Nainen.
Ei mulla ollut mielessäkään et mä esittäisin.
Kuulen muulloinkin tota lausetta isältä. Ja se todella häirii muo.
Mä en haluan olla oma itseni. Muutenkin oon tosi ujo ja hiljanen, koska mietin liikaa mitä teen. Pelkään että ihmiset luulee että esitän.
Sosiaalinen pelko rajoittaa mun elämää todella pahasti ja olen saanut lääkkeitäkin, mutta ei ne auta.
Olen ihan iloinen ihminen, ja kyllä mulla hyvin menee, toisinaan. Toisinaan taas ihan h*lvetin huonosti.
En mä vaan tiedä. Mun vesi ei virtaa. Mun elämästä puuttuu liikaa. Pelkään etten muutu tästä. Pelkään etten itse huomaa että olen tyhmä. Pidän itseäni niin tyhmänä. En osaa puhua ihmisten kanssa. Omassa mielessä mietin vaikka mitä, mitä ehkä haluaisin sanoa muille. Mutta ne on tyhmiä juttuja.
Saan niin huono itseluottamuksen mun isästä, kun se koko aika on kommentoimassa. Kannattaako mun uskoa siihen? Ja mun äitiin, joka tuntee mun paremmin kun minä! Se ei luota muhun yhtään. Olen kuulemma säälittävä, enkä pärjää itse...... Olen 22 vuotta :) Nainen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vanhempien ajatukset??!,ne on vaan niiden mielipiteitä. Miten olis jos et enään välittäis kenenkään mielipiteistä,ja eläisit itselles?
No niinhän se on! Liikaa mä välitän mitä ne musta sanoo, tai kuka vaan sanoo.
Sehän just sitä huonoo itseluottamusta on, ei mun pitäis antaa sellasen vaikuttaa.
Vaikka luulenki itseäni tyhmäks. Mut ehkä mä tiedän kuiteskin paremmin kun mun isä, itsestäni!
Ja tiedän et on naurettavaa asua vieläkin kotona. Ei vaan ole rahaa asua yksin. Täälä mä tuhlaan elämääni ja mietin joka tunti et mun on pakko päästä pois! Koska mun vanhemmat rajoittaa mun elämää. Ja meillä tulis paremmat välit muutenkin, jos en ole koko ajan heidän kanssa.
Mutta, kun mun äiti soittaa melkeen poliisille, jos mä en ole kotona myöhään illalla. Se sanoo että mut pitäisi viedä hoitoon.
Ei toi ainakaan hyvää tee mun itsetunnolle. Mun pitää vaan olla kova ja ajatella ensisijaisesti itseäni kun mun vanhempia. Nyt mä elän niille, en itselleni!
Heippa!
Oletkohan ainut lapsi, kun vanhemmilla on noin kova ote sinuun? Mitä jos ilmoitat etukäteen että menet ystävälle yötä!Kyllä sun ikäinen tarvii jo omaa tilaa ...ehkä vanhempasi haluavat sinusta vanhuuden turvaa??!!
Alahan vähitellen, mutta määrätietoisesti katkaisee napanuoraaa vanhempiisi. Yritä hakea apua esim. ryhmäterapiasta tai jostain nuorille aikuisille tarkoituetusta ryhmästä. Myös seurakunnan diakonit on hyviä kuuntelijoita ja tuen ja neuvojen antajia!
Muuta opiskelijakämppään tai hae kaupungin/kunnan vuokra-asuntoa. Asunnon voi saada myös sillä perusteella että vanhempiin on huonot välit! Itse aikoinaan sain tällä perusteella asunnon kunnalta!!
Ja pyri hankkimaan sellaisia ihmisiä ympärillesi, jotka tukevat sinua ja henkistä kasvuasi itsetuntoasi. Vanhempasi vaikuttavat enemmänkin energiasyöpöiltä, joihin kannattaa ottaa vähän etäisyyttä! Muista että rakastaa voi kauempaakin : )
Ei isän kuulu sanoa noin, vaan pitäisi olla iloinen, jos lapsella menee hyvin. Onko isä kateellinen, jos sinulla menee hyvin? Mitä jos sanoisit isällesi, että hänen käytöksensä masentaa sinua.
Onko sinulla opiskelupaikkaa? Jos ei ole, niin voisit hankkia sellaisen ja sitä kautta löytäisit töitäkin helpommin. Sitten sinulla olisi varaa vuokrata asunto ja muuttaa sinne. Ota etäisyyttä vanhempiisi, koska he eivät näytä tukevan sinua. Hanki hyviä ystäviä, jotka eivät nälvi sinulle, vaan tukevat olematta kateellisia. Lemmikkikin voi auttaa, jos ystäviä on vaikea saada, mutta siinä on kuitenkin paljon hoitamista.
Kaisa
Maailmaa ja muita voi muuttaa vain muuttamalla itseään. Kun vanhempasi sanovat sinulle jotain tuollaista, he sanovat niin, koska tarjoat heille vastineen - reaktion - joka osoittaa sinun kiinnittävän huomion juuri siihen. Jos et tarjoa tuota reaktiota enää niin myös toiset huomaavat, että jokin on toisin.
Tee vaikka näin (tai muuten omalla tavallasi):
Kun seuraavan kerran tulee jotain tuollaista sanottua, ole täysin hiljaa ja keskity tarkastelemaan vain omaa itseäsi ja toista. Anna mielen ajatusten lipua ohi ja palaa aina vain siihen, mitä ulkopuolellasi tapahtuu. Eleitä, kehonkieltä, ei sanottua. Huomaa omat ajatuksesi, kuinka ne pyrkivät vakuuttelemaan sinua ja tarttumaan sanotun merkitykseen. Anna niiden vaipua takaisin järven pinnan alle. Pinta on tyyni tai pyörteet pyörteilevät mutta niistä ei saa enää kiinni. Sinä itse valitset, mihin kiinnität huomiosi. Jos teet kaiken rakkaudella myös niille, jotka tekevät sinulle väärin, et voi kiinnittää huomiotasi huonosti, koska silloin se palvelee aina myös muita vaikka haluat myös jotain itsellesi. Ne ovat lopulta yksi ja sama. Mutta jos haluat suoraan kiinnittää huomiosi ennen kuin saat sen ohjattua sydämen tarkasteluun, joudut pakonomaisiin ajatuskulkuihin, missä kaikki aina päätyy epäonnistumiseen. Tunnistat pakonomaisen ajatuskulun juuri siitä, kun sisimpäsi kertoo tunteella, että nyt ei ole mukavaa syystä että... Silloin sinulla on lupa pysäyttää tuo … ajatuskulku ja palata takaisin katsomaan järven pintaa. Katso ulkopuolellesi ja näe ilman, että kiinnität huomiotasi mihinkään yhteen kohtaan. Järven pintaa. Sitten jossain omassa rauhassasi voit kysyä mielessäsi tunnetta takaisin kertomaan, mistä on kyse, kunhan kysyt niin hiljaa, että mielessäsi ei muodostu kirjaimia vaan se on vain hiusten tuoksu se kysymys. Esitä kysymyksesi tuoksuna. Nauru vapauttaa. Hiljaisuudesta vastataan.
Eräs urheilija sanoi jotain seuraavanlaista todella hienosti. Mukailen nyt oman muistini kautta: Virheitä tekee jokainen ja niitä vain tapahtuu, eikä niille voi mitään. Ne vain kestetään ja yhdessä rakkaudella me kestämme kaikenlaisia virheitä. Mutta epäonnistumiset ovat sitä, missä me valitsemme tiemme huonoon ja niistä voidaan päästä eroon, koska ne ovat vain meidän valintojamme ja me voimme valita myös toisin.
Eckhart Tollen – Being Present in Relationships:
http://www.youtube.com/watch?v=vshBnR4Z9x8
No onpa kyllä ennenkuulumatonta että vanhemmat rajoittavat aikuisen jälkeläisensä elämää noin paljon että jotain selitystä pitäisi vääntää jos on yömyöhään poissa kotoa? Ei ihme että on huono itsetunto. Ihan ekaksi kannattaa tehdä jotain että pääsee muuttamaan pois, ei kukaan tuon ikäinen enää asu kotona! Vanhemmillasi viiraa päässä.