Usko on luottamuksellista yhteyttä, eli luottamuksen puutteessa ihminen vieraantuu myös itsestään (omasta olemisestaan) ja tulee itselleen ulkopuoliseksi. Näin ollen ihmiseltä ei pidä koskaan viedä luottamusta ja uskoa itseensä ja elämään. Ilman elämänuskoa ihminen tulisi hyljätyksi myös itsensä taholta, eli kuinka kenenkään mieli voisi kestää joutumistä itsensä hylkäämäksi. Kun ihminen joutuu hylkäämään itsensä (persoonansa), niin silloin mielellä ei enää ole paikkaa missä levätä! Kuinka kukaan ihminen voisi elää vain pelkän mielensä varassa, eli jokaisella ihmisellä tulee oma henkilönsä (persoonansa), jonka varassa levätä. Näin ollen mielenterveys on mielen luottamuksellista yhteyttä omaan itseensä (omaan persoonaansa – omaan henkilöönsä).
Elämä on uskon asia!
Minä olen . . .
2447
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sehän se vaan on, että kun se on kerran runttaantunut se usko vaikkapa lapsuusiän omituisissa seikkailuissa - mitäs ne juopottelevat jättiläiset olivatkaan? Vanhempiako? - sitä on vaikeampi palauttaa. Varsinkaan pelkkä olalle tapuuttelu ja vakuuttelu ei tuppaa. Tarvitaan enempäs mentaalista syväkirurgiaa, aivojen ongelma-alueiden aktivointia regressiossa ja tähän pohjaavaa uudelleenohjelmointia.
Ratkaiseva käänne huonompaan alkaa tapahtua, kun ja mikäli ihminen alkaa itsekin uskomaan saamaansa väärään palautteeseen. Väärä palaute aiheuttaa ihmisen mielen ja hänen persoonansa välille ristiriidan, jolloin ihminen uhkaa vakavissa tilanteissa hajaantua ja tulla elämänsä suhteen niin sanottuun autioon tilaan. Siis elämä ei olekaan mielenterveyttä, vaan elämä on mielen ja persoonan keskinäistä toimeentuloa (yhteyttä), jossa elämäntila syntyy mielen ja persoonan synnyttämänä mielenrauhana.