Tämä viesti kuulostaa typerältä, mutta älkää sivuuttako sitä vain sen tähden ;0)
Viime aikoina on irkkikanavallamme herättänyt keskustelua keksityn adjektiivin "jåå" taivutus komparatiiviin ja superlatiiviin.
Komparatiivi lienee loogisesti "jååmpi", mutta mikä ihme on superlatiivi, kun siitä ei tule selkoa? ("jååin", "jååein"?)
Ja mikä kielioppisääntö tms. on perusteluna juuri sille "oikealle" superlatiivimuodolle?
Tahtoisin viimein pisteen tälle asialle.
Viime aikoina on irkkikanavallamme herättänyt keskustelua keksityn adjektiivin "jåå" taivutus komparatiiviin ja superlatiiviin.
Komparatiivi lienee loogisesti "jååmpi", mutta mikä ihme on superlatiivi, kun siitä ei tule selkoa? ("jååin", "jååein"?)
Ja mikä kielioppisääntö tms. on perusteluna juuri sille "oikealle" superlatiivimuodolle?
Tahtoisin viimein pisteen tälle asialle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jååempi - jååein
tai
jååmpi - jååin
Kun tuo "adjektiivi" nyt ei muutenkaan vaikuta noudattavan suomen kielen paradigmoja, niin kai sitä saa taivuttaakin varsin vapaasti ;•)
On kuitenkin hyvä saada jonkinlainen yhdenmukaisuus komparatiivin ja superlatiivin välille, eikös vaan!
Jon minun pitäisi noista kahdesta valita suosikkini, niin kai se olisi jälkimmäinen vaihtoehto jååmpi - jååin.
... jåå, jååmpi, jåin.
Jos perusmuodon lopussa on kaksi vokaaia, niin eikö superlatiivissa toinen poistu? Harmaa-harmain? Ruskea-ruskein? Makea-makein? Jåå-jåin. Karsee-karsein.
Kommentiksi tähän keskusteluun laittaisin passiivin toisen partisiipin voipia-verbistä.
Jos osaa taivuttaa voipia-verbin passiivin toiseen partisiippiin, osaa taivuttaa myös keksityt adjektiivit. ;)
Olen kyllä samaa mieltä. Voiko älyttömämpää keskustelun aihetta olla? Olisi edes suomen kielen sääntöjen ja ääntämyksen mukainen keksitty sana, niin asiaa voisi jopa pohtia. Mutta tämä sinun arviosi on hyvä...