Jos sä rakastuisit..

Kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Varattu on varattu enkä mä omaa sellaista lutkan luonnetta joka alkaa varattuja vokotteleen. Sitä paitsi.. varattu mies joka lähtee tyrkyn lutikan matkaan onkin oikeasti helvetin huono mies. Minkä ihmeen takia mä väkisin haluaisin itelleni miehen joka pettää ja paneskelee vieraita jos joku vaan tyrkyttää??

hänen hellyydenosoituksiinsa tilanteeseen sopivasti, *etiketin* mukaan.

enkä edes ihastua varattuun mieheen, koska en edes millään tavoin pystyisi tutustumaan varattuun mieheen niin hyvin, niin kauan ja niin läheisesti, jota tarvitsen siihen, että saan tunteeni heräämään.

Mulla tunteet syvenee kiintymykseksi ja rakkaudeksi vuosissa, jos syvenee, ei missään päivissä tai kuukausissa todellakaan.

myöntää hänelle todelliset tunteensa, mutta todeta samalla yhdessä, että valitettavasti asia ei voi edetä, mikäli hän ei lähde nykyisestä suhteestaan. Keskustella siis kuitenkin avoimesti asiasta.

pitämään hyvin matalaa profiilia. Olisin hissuksiin.
Helpompaa olisi jos mieskin olisi.

tarvitsen enemmän mitä varattu voisi tai edes pystyisi antamaan, ihastua voisin sitä en voi kieltää koska ihminen minäkin.

Ihastuminen ei tietenkään tarkoita että se johtaisi yhtään mihinkään, ihastunhan vaikka kaupassa näkyvään ihanaan mekkoon.

No jos se varattu eroaa eikä olisi jonkun ystävättäreni tuore ex-mies, niin siinä tapauksessa voisi katsoa minne ihastuminen johtaisi, mutta edellyttäen että itsekin olisin vapaana.

Ja vastauksia en kertoisi mitään, joten tuskin koskaan kuulisin mitään vastavuoroista ihastumis lorinaa ellei muisteltaisi vuosien takaisia asioita molemmat "sinkkuina" tai muuten vain naureskellen menneitä, kuten tässä taannoin pääsi käyään kun tapasin erään miehen vuosien takaa ja ei ei ne muistelmat edelleenkään johtaneet mihinkään ja hyvin ihastuttava mies hän on edelleenkin :>>

ja vahva.. ihan kuten lupauskin.

enkä kyllä pidä yhtään tästä uudesta viestiasettelusta ku päällekkäin menevät! >:/ mikä vastaus kellekki menny.. pöh.

Nielisin tunteeni ja ehkäpä yrittäisin vältellä koko tyyppiä etten vahingossa paljastaisi mitä päässä liikkuu.. Jos mies kertoisi mulle olevansa tulisen rakastunut minuun, en edelleenkään kertoisi omasta ihastuksestani.

Loppujen lopuksi oma ihastumisen tunne saattaisi väljähtyä; varattujen ei kuulu tunnustaa ihastumistaan/rakastumistaan tunteiden kohteelle ellei kohde ole se oma puoliso, se on moraalitonta. O.k, ihan varmasti jotain poikkeustilanteita voisi löytyä (avioero vireillä ja tän rakastuneen tuleva exä seurustelisi jo uuden kanssa tms.)

Koska en harrasta pyyteetöntä rakkautta niin se tarkoittaisi väistämättä sitä että kohde on itse kiinnostunut myös minusta hyvin syvällisellä tavalla. Tuossa vaiheessa toteaisin vain että kyllä, sinut minä haluan mutta kumppaniasi en ala katselemaan tässä kuviossa, ota tai jätä koska minä aion jatkaa matkaa eteenpäin - tahdon tehdä sen kanssasi mutta ellei se ole mahdollista niin menen yksin koska tälläistä kuviota en siedä.

Sitten jatkan eteenpäin, juoskoon perään jos siltä tuntuu. Kun on sydämensä särkenyt muutaman kerran siihen... no... jos ei totu - niin ainakin siihen osaa suhtautua tuttuna tunteena eikä siitä sitten niin välitä. Vaihtoehto on pahempi.

Varatun rakastaminen on kamalaa.

sitä ekaks. Sen jälkeen vasta vois katsella, että onko se rakastumisen arvoinen nainen.

Jaaniin. Olenhan mä nussinu ja rakastunutkin. Mut eihän niistä jutuista mitään tullut.

en usko että ihan rakastuisin, rakastuminen vaatisi sen ettei miehellä olisi jo kumppania. Tietty varmaan helpompi sanoa kun ei ole tilanteessa mutta luulen tää jos ihastuisin, niin olisin varmaan kahden vaiheilla kertoisinko kohteelle vai en.. Tuskin silti lähtisin sekaantumaan mihinkään, olen saanut tarpeekseni kolmiodraamoista..

en laskis itseäni rakastumaan.

iskin sen ja menin sen kanssa naimisiin.

ohi, koska siitä seuraisi vaikeuksia.