Olen hiljainen ja ujo ja monet, varsinkin tytöt, ovat niin julmia että haukkuvat minua jatkuvasti idiootiksi.
Annan itsestäni monesti typerän vaikutelman, pakko myöntää. Kun on pakko sanoa edes jotain. Tulee sitten sanottua tai tehtyä jotain jota itsekin pidän typeränä.
Annan itsestäni monesti typerän vaikutelman, pakko myöntää. Kun on pakko sanoa edes jotain. Tulee sitten sanottua tai tehtyä jotain jota itsekin pidän typeränä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oisko se vähän niinkuin heikko itsetunto? Luulisin että iän myötä se vahvistuu. Mitä sinä toisten solvauksista välität? Ole sanojesi takana ja puolusta niitä.
Minullakin oli joskus hieman samantapainen tilanne. Ihmiset kai pitivät minua yksinkertaisena, kun olin hiljaa. Ujous on kuitenkin iän mukana vähitellen karissut, ja kun olen puhunut vapaammin ovat ihmiset löytäneet ihan erilaisen, älykkään käsityksen minusta.
Ei muuten mielestäni ole yhtään itserakasta sanoa olevansa älykäs, kun sen tietää ja on monilta ihmisiltä sen saanut kuulla. Se on realistisuutta.
Älykkyys sanan alkuperäisessä merkityksessä ei muuten tarkoita samaa kuin viisaus. Ehkä he tarkoittavat, että olisit "tietämätön". Tietämättömyyttä ei pidä hävetä, tietoa voi aina kerätä lisää. En tietenkään tarkoita, että välttämättä sellainen olisit.
Älykkyys sen sijaan on monimutkaisempi juttu. En tiedä, voiko se varsinaisesti kehittyä, vai johtuuko esimerkiksi vanhempana älykkyystesteissä paremmin pärjääminen pelkästään tietomäärän kasvusta. Minusta ainakin nuorissa ihmisissä erottuu selkeästi älykäs ja vähemmän älykäs ja sillä on iso merkitys käytökseen ja olemukseen. Nuorena en pysty sanomaan, miten on aikuisten laita, mutta luulen elämänkokemuksen ja tietomäärän olevan sen verran suuret itse kullakin, että älykkyydellä ei niinkään ole merkitystä.
Älykkyys on hieno ominaisuus, muttei tärkein.
Ignoroikaa tuo "sanan alkuperäisessä merkityksessä". Alkuperäinen merkitys taisi olla hieman laajempi.
Älykäs voi olla hiljaisempi ja ujompi muita, koska hän pystyy älykkyytensä johdosta suurempaan itsekritiikkiin.
Hän ymmärtää suhtautua kriittisesti myös seuraansa, eikä tunne kuuluvansa joukkoon.
Kun näistä syistä on vähemmän muiden kanssa tekemisissä, ei saa tarvittavaa harjoitusta sosiaalisiin peleihin, eikä siten osaa seurustella sen hetken "muodikkaimpien sääntöjen" mukaan.
Saattaa olla niinkin, ettet ole kovin älykäs. Jos olisit, keksisit kyllä oikeat sanat. Kuten vaikka minä.
Kyse ei vain ole aina siitä, etteikö keksisi mitään sanottavaa. Hiljainenkin ihminen voi olla hyvin taitava käyttämään kieltä kirjallisesti. Kasvokkaiset kontaktit saattavat vain tuottaa erinäisistä syistä hankaluuksia...
Jos seurassa on hiljaa eikä viitsi osallistua keskusteluun, onkin sitten ei-älykäs.
Jos puheenaiheena seurassa on vaikka "pitääkö homot vaaleanpunaisesta" niin anteeksi nyt, etten osallistu. Mitä_järkevää_useimpiin_puheenaiheisiin muka voisi sanoa.
Se että löytää aina oikeat sanat eli on sosiaalisesti älykäs, on vain yksi älykkyyden muoto - ja niitä muotoja on monia muitakin.
...tekee mestarin.
Miksi et sano mitä ajattelet?
Miksi tyydyt miettimään asioita etkä päästä niitä irti?
Kun et ole varma vastauksesta ja on pakko sanoa jotain, varmaan myös niin sanot. Eli: "luulisin että se on xxx... mutta en ole ihan varma, koska yyy... ja zzz..."
Tällä kadotat hyvin pian tovereidesi ajatuksen, mutta opettaja pitää siitä. Johtaa havaintoon että et ole tyhmä, vaan ajattelet fiksummin (tai ellet niin ainakin eri tavalla) kuin muut. Se johtaa sitten aivan erilaisiin (ei välttämättä parempiin) muiden suhtautumisiin sinuun. Täällä tuulee.
Tunnistan itsestäni myös samanlaisia tuntemuksia. Pelkään epäonnistuvani ja pyrin valitsemaan sanani tarkoin ja välttämään epäonnistumisia.
Minua kuitenkin pidetään älykkäänä, ainakin suurin osa tuntemistani ihmisistä. Tietenkin joukkoon mahtuu poikkeuksia, mutta heitä pitää yrittää ymmärtää ja miettiä minkä vuoksi käyttäytyminen on tällaista, eikä kääntää heti negatiivista palautetta itseensä.
Puheliaat vasta sanovatkin niitä typeryyksiä, mutta voivat korjata niitä kymmenennessä tai yhdennessätoista lauseessa.
Yleisesti taidetaan ajatella että jos on hiljainen on myös yksinkertainen tms. :( mutta myös ajatellaan niin että jos on puhelias ja tuo itseään esille jatkuvasti, on älykäs. Tiedän erään ihmisen jota moni pitää älykkäänä pelkästään sen vuoksi että hän on niin äänekäs, kriittinen ja heittää aina ns. tasokasta läppää. Muuten tämän henkilön sosiaaliset taidot ovat ala-asteikäisen pikkutytön tasolla, hän korostaa jatkuvasti sitä kuinka muut ovat niin keskinkertaisia ja hän älykäs.
Minusta viisas ihminen ei sano olevansa älykäs. Miksi siitä pitää muille kertoa? He tietävät ja huomaavat sen jos ovat ymmärtääkseen.
Minulla se vain särähtää korvaan kun joku tulee sanomaan "kyllä mä tiedän että mä oon älykäs". Ja mitäpä siihen sitten sanoo jos ei ole aivan samaa mieltä... ? "En ole samaa mieltä"kö?
...varmaan ihan henkilöstä. Itse en ainakaan pidä äänekkäitä ihmisiä automaattisesti älykkäinä, pikemminkin päin vastoin.
On kuitenkin tosiasia, että ihmistä, joka ei sano tai tee yhtään mitään, on mahdotonta pitää älykkäänä, koska älykkyys tulee ilmi juuri sanoissa ja teoissa. Jos siis tulee. Jos ei tule, niin ei siitä kukaan voi mitään päätelläkään.
Yleisesti omaa älykkyyttään ylittävää älykkyyttä lienee vaikea huomata tai ymmärtää. En usko, että tuo nyt kuitenkaan on niin valtava ongelma. On toki mukavaa saada tunnustusta kyvyistään, mutta toisaalta on parempi, että omaat jonkin kyvyn, kuin että muut vain ajattelevat sinulla kyvyn olevan.
Ketjun aloittaja mainitsi ongelman esiintyvän etupäässä tyttöjen kanssa. On varsin ikävää, jos kukaan ei todellakaan huomaa älykkyyttä, tai ainakaan arvosta sitä. Silloin voi kai vain ajatella, että eivät he olisi minun arvoisiani sitten olleetkaan, mikä tosin johtaa vain yksinäisyyteen. En tiedä ratkaisua tähän ongelmaan. Naisilla lienee oikeus valita kumppaninsa millä kriteerillä sitten parhaaksi näkevät.