on joutua olee tilivelvollinen jollekkin. Kertokaa tällasia tapauksia joissa ootte sellaseen tilanteeseen joutuneet. Tietenkin lapsena vanhemmilleen mutta aikuisiällä?
Naisen elinkaari tuntuu menevän niin että lapsena selittelet vanhemmille minne menet ja koska tulet, sitten otetaan mies ja seuraavaks saa sille selitellä mitä tekee ja missä menee. Sit jos on sinkkuna niin sitäkin joutuu selittelee jollekkin. Parhaassa tapauksessa saa sellasen naapurin jolle on pakko selittää asiansa ellei halua jotain ratsioita kämppäänsä vähän väliä (mulla ei tällasta naapuria ole mutta olen kuullut montakin juttua).
Taidan ostaa jonkun mökin jostain Ivalon perämettästä ja haistatella lähtiessäni kaikille. Enkä varmaan ota yhtään puhelinta mukaan!
Naisen elinkaari tuntuu menevän niin että lapsena selittelet vanhemmille minne menet ja koska tulet, sitten otetaan mies ja seuraavaks saa sille selitellä mitä tekee ja missä menee. Sit jos on sinkkuna niin sitäkin joutuu selittelee jollekkin. Parhaassa tapauksessa saa sellasen naapurin jolle on pakko selittää asiansa ellei halua jotain ratsioita kämppäänsä vähän väliä (mulla ei tällasta naapuria ole mutta olen kuullut montakin juttua).
Taidan ostaa jonkun mökin jostain Ivalon perämettästä ja haistatella lähtiessäni kaikille. Enkä varmaan ota yhtään puhelinta mukaan!
Vastaukset 21
Vanhimmat
... ärsyttävää.
Tosin, en varmana ala kenellekään tilittämään mitä teen milloinkin ja kenen kanssa. Saatan toki ilmoittaa, että teen nyt näin ja sillä selvä. :)
Mä voin lähteä sun kanssa sinne pohjoiseen.
yhdessä. Eikä kertaakaan kysytä toisiltamme jos toinen pistää takin päälle että "minne meet ja koska tuut?"
töissä saa selitellä ihan tarpeeksi joka asiasta ja teosta. Joten kuulostaa hemmetin hyvältä.
Minusta ei kannata lähteä selittelyn tielle. Työelämässähän siltä ei voi välttyä, mutta yksityiselämässään voi. Toki se aiheuttaa syyttelyä itsekkyydestä, mutta ennen pitkää lopputulos on parempi kuin ikuinen selittelyn suo. Eikä minusta kannata turhan takia kiusaantua uteliaista kyselijöistä. Kysyähän aina saa, mutta ei ole pakko vastata.
tehdä jollain tusseilla sellanen paita ittelleen jossa lukee "EI VOIS VÄHEMPÄÄ KUULUA SULLE!!!" :D
Mahtaisikohan viesti mennä perille? ;-)
Mistäs läppäriin virtaa jos dildon patterit loppuu??
nyt taas höpäjät? :D
Ehkä kannattaisi pitää etäisyyttä ihmisiin, joilla ei riittävästi hienotunteisuutta ole?
Sosiaaliset ja puheliaat ihmiset luultavasti(?) useammin joutuvat tilanteisiin, joissa joku tuntematonkin on h*lvatan liikaa kiinnostunut yksityisasioista. Itselleni, jostakin syystä, aika usein tapahtuu esimerkiksi sellaista, että esimerkiksi junassa tai jossakin muussa julkisessa kulkuvälineessä saan jonkun puheripulitautisen kimppuuni. Mielelläni toki juttelen monenlaisten ihmisten kanssa, mutta eittämättä sangen epämiellyttäviä ovat ainakin ihmiset, jotka rupeavat heti suorilta kaatamaan niskaan uteluita yksityiselämästä. Kovin korrektia musta ei ole erimerkiksi sellainen, että jos mies kolmen lauseen sananvaihdon jälkeen alkaa tivata esimerkiksi sellaisia, että "oletko naimisissa?", "montako sisarusta sulla on?", "mihin olet seuraavaksi illalla menossa?" ja päläpäläpäläpälä...
Ihan tällä palstallakin joskus huomaa sitä, että joitakin kiinnostaa niin maan kauheasti ja aivan ensisijaisesti keskustelupalstakirjoittajien henkilöt. Pikkusen spookya ollut joskus sekin, kun on tällekin palstalle tullut, niin ensimmäisenä on joku tullut kyseenalaistamaan palstalla käymisen aikataulujani jne. Eh.:/
Mutta: ihmisiä on moneen junaan.:) Liikaa henkisesti iholle tunkevalle voi heti ja jämäkästi vinkata vaikkapa hiljaisuudella ja vähäsanaisuudella, ettei keskustelun luonne miellytä. Usein se toimii.
otat etäisyyttä sellasiin ihmisiin joiden kanssa olet "väkisin" tekemisissä kun ne kyselee? Tietysti voihan töistä ottaa loparit ja voihan ottaa avioeron mutta jos ei näin pitkälle ajattele niin mitä sä miehelles/vaimolles sanot jos se kyselee minne meet jne? Ei siinä mitään muuten mutta juuri toi "tilivelvollisuus" raivostuttaa!
En osaa sanoa, että miten tilanteessa itse suoraan reagoisin. Syystä, että tilanteethan ovat yksilöllisiä. Jokainen näkee, kokee ja tuntee asiat tavallaan.
Luulen, että yrittäisin ottaa itselleni tilaa. Kuvailemaasi esimerkkiä ajatellen tässä siis. Luultavasti hakisin omaa tilaani vahvasti. Rakentaisin ja yrittäisin rakentaa itselleni jotakin "omaa", jossa voin toteuttaa itseäni. Rakkaus taas - parisuhderakkaus; sehän tukee myös yksilöllisiä pyrkimyksiä, jos vain aitoa tunnesidosta on.
Asiaasi liittyen voi oikeasti ja aidosti sanoa ainoastaan, että itsestään välittäminen kannattaa ihmiselle. Ihan aidosti, vaikka ihminen kuinka hyvä ihmisenä itsenään onkin.
tilivelvollinen itselleni, en muille. Toki poikkeustapauksia on, jolloin sinun pitää ollakin tilivelvollinen myös muille ihmisille, kuten esim. työasiat.
esimerkit joita kerroin avauksessani. Pitää selittää miehelle mihin menee ja koska tulee: etkö omalles kerro? Ja entäs toi tollanen naapuri-tapaus? Sanotko mieluummin että "ei kuulu sulle" ja joudut vastaanottaa jotain viranomasia kuten poliiseja jne asuntoosi vai tilitätkö mieluummin uteliaalle naapurillesi että "mä olen 100 vuotias, käyn töissä ja meillä on koira ja 3 kissaa..." jne? Ja kuten sanoin, niin ei ole mulle tapahtunut vaan olen kuullut monta tollasta tarinaa.
lauseella:"vapaita yhdessä, vapaita erikseen" ... luottamus pelaa kumpaankin suuntaan ja kumpikaan ei vaadi toiseltaan tarkkoja selostuksia olinpaikastaan ja aikataulun/aikataulujen pitävyydestään :). Koskee myöskin kirje- ja sähköpostia, sekä puhelinta. Ei ole tarpeen rikkoa toisen autonomiaa ja intimiteettisuojaa ...
Poliiseja ja muita viranomaisia ei ole ollut "kunnia" vastaanottaa asuntooni ja liian uteliaiden naapurien annan "kihistä" edelleen omassa tarpeessaan tietää yksityisistä asioistani :).
onnekas kun olet löytänyt tollasen miehen joka ei kyylää :)
ei se silti sitä tarkoita, että toinen olisi täydellinen :). Jokaisella omat puutteensa ja vajavaisuutensa.
Nainen voi välttää utelut kunhan otattaa sen GPRS-paikanninsirun korvan taakse jonka avulla mies voi seurata senttimetrilleen missä se akka hiihtää kulloinkin.
Sit niinku truu laav olis se kun olkapäällä on livekuvaa nettiin antava kauko-ohjattava valvontakamera niin et näkee ettei se nainen ole tekemässä mitään epäilyttävää, näihin saa sit sen ääntä nauhoittavan ominaisuudenkin tosi helposti.
Iltaisin nää tekniset vimpaimet voidaan sit unohtaa mut siis yöhän vietetään normaaleissa parisuhteissa sängynpäätyyn käsiraudoilla kahlittuna.
Sitoutuminen ja avoimuus pitää konkretisoida ettei ne oo vaan sanahelinää.
pelottanut mua aiemminkin yksityiskohtasilla suunnitelmillas etkä pettänyt tälläkään kertaa :D
(itseasiassa olin jo unohtanut sun aiemmat jutut kunnes nyt palautit ne taas mieleeni tolla jutullas)
yhteiskunnalliseen elämään. Ihminen ajattelee idealistisesti olevansa vapaa, riippumaton. Todellisuudessa hän on kuitenkin normaalia elämää eläessään verkostoriippuvainen (inter-dependent).
ton asian hoksannut niin eikö sunki tekis mieli lähtee jonnekkin perämetsään irti kaikesta?
mut miksi toisaalta paeta välttämätöntä? Miksei mieluummin oppia elämään noiden realiteettejen mukaan? Kun siitä pääsee jyvälle, niin se alkaa sujua. Muuten se olis vähän kuin haluais ajaa pyörällä mutta vastustais polkemisen periaatetta. Toivois vaan että se fillari liikkuis eikä kaatuis.