Okei, mihin sitten sä veisit

maanviljelijän plantun kanssa muuten kumisaappaat jalassa metsässä katsomassa yhtä jääkauden siirtolohkaretta. Tuli tuosta mato-ongesta mieleen.

Tyylikäs ravintola tai kahvila olisi paras.

...siitä kuka ja mikä tämä uusi tuttavuus olisi. Veisin johonkin sellaiseen paikkaan missä olettaisin hänen kykenevän rentoutumaan ja viihtymään.

kävelylle tai Suomenlinnaan piknikille.

kyllä sellasille ajatuksille jossa ajatellaan omaa rauhaa ja hiljaisuutta ja ehkä kenties samassa yhteydessä käsistä pitelemistä sun muuta lällyä.. kaikkea muuta jossa vois samalla tehä jotain hauskaa yhessä ja jutella sitä mukaan, vaikka keilaamaan taikka sinne huvipuistoon tai sen sorttista.

Sinkkuna ollessani vein naiset yhteen helsinkiläisbaariin treffeille. Jos nainen ei tykännyt tunnelmasta, niin ei kannattanut toista kertaa tavatakaan. Tosin nekin pitivät, jotka eivät olleet viinaanmeneviä.

Rannalle tekeen hiekkalinnoja. Katsellessamme kuinka aallot syövät hiljalleen sitä unelmalinnoitusta voisin sanoa jotain sellaista että "Toivon että voin tehdä kanssasi uuden vaikka entinen hajoaisikin."

baariin. Se on hyvä vaihtoehto: juttua riittää ja mitä enemmän juotavaa kumoaa niin sitä enemmän sitä juttua riittää. Siellä voi tanssia ja pääsee toisen kans sitäkautta lähikontakteihin, ja sitäpaitsi baarissahan on aina hauskaa :)

Mäkkäriin tai raxiin. Ei vaiska.. en ensimmäiseen 20 tapaamiskertaan mene syömään minnekkään uuden tuttavuuden kanssa.

Mennään joelle puluja katseleen. Kaikkein paras olisi kyllä se rafla. Siellä kun tapaa hyvässä hönössä, niin aamuun mennessä on turhan jännittävät ja vammauttavat alkusählingit jo hoidettu, ja voidaan jatkaa vanhoina tuttuina :D

kova sana.

Olen aika montaakin miestä pyytänyt, mutta kukaan ei ole vielä suostunut.

En suosi treffejä. Oikeastaan inhoan sitä asettelua. Mutta jos tämä olisi selkä seinää vastaan -tilanne, niin veisin hänet salaiseen puutarhaan. Tuoksuvaan puutarhaan. Halua1sin hänen vapautuvan hetkeksi haaveisiin ja laajentamaan käsitystään mahdollisista nautinnoista, murtavan kuvitteelliset kahleet jotka pitävät meidän kokemasta hyvyyttä elämässämme.

Tai johonkin puutarhaan kuitenkin.

mulle tärkeä paikka, jonne hänen kanssaan mielellään menisin viikonlopuksi, miksei vaikka kahdeksi viikoksikin tai pidemmäksikin aikaa..

Mutta ei varmaan olla menossa.

ja sen jälkeen syömään.

Sen jälkeen sinne mökilleni:)

ihminen on aidoimmillaan silloin kun se on alasti

Semmonen metrinen heinäpelto. Sinne voi kadota ihan minne vaan eikä kukaan nää eikä kuule. Yllä aukeaa sinininen taivas. Sitten olis kunnon korillinen evästä ja murkinaa, juotavaa ja hedelmiä.


....ja aurinkoinen lämmin päivä.