Mieheni muutti pois yhteisestä talosta ja minä jäin siihen lasten kanssa asumaan. Kun omaisuutta jaetaan ja kumpikin haluaisi talon niin kuka sen päättää jos yhteiseen sopimukseen ei päästä?
Kumpi saa oikeuden jäädä yhteiseen kotiin?
osituksen jälkeen
163300
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
pesänjakaja:D:D
Käytännössä (jos siis omistus on yhteinen) taloon jää se joka osituksessa on valmis talon arvostamaan korkeimmalle. Jos ei yhteisymmärrystä löydy niin sitten käräjäoikeuden määräämä huom. riippumaton pesänjakaja myy talon parhaalle ostajalle joka voi olla toinen puolisoistakin tai sitten ei.
Pystytkö asumaan siinä lasten kanssa?
Taloudellisesti yms?
Laki kyllä sanoo, että se joka eniten tarvitsee asuntoa, saa jäädä eli yleensä äiti lasten kanssa.
myös maksamaan se ja osuus miehelle. Se, jolla on rahaa tähän, voi jäädä, muuten kämppä myyntiin.
Juuri noin. Aloitusviestistä jotenkin paistaa sellainen (nykyaikana ilmeisesti hyvinkin yleinen) asenne, että ei kertakaikkiaan ymmärretä että talot ja tavarat maksavat rahaa, jonkun on se raha tienattava, eikä kenelläkään ole velvollisuutta rahoittaa toisen aikuisen haluamisia vaan jokaisen on sovitettava omat menonsa siihen mihin on varaa.
Tällaiseen asenteeseen kasvattavat edesvastuuttomat vanhemmat, jotka ostavat lapsilleen kaiken mitä nämä keksivät haluta. Samaa mallia sovelletaan sitten aviopuolisoon, jatkuvasti käsi ojossa, mä haluun sitä, mä tarviin tätä. Sitten kun on lapsia niin voi naamioida omat halunsa lasten tarpeiksi.
menee, eikä mikään laki sano mitään siitä, kuka "eniten tarvitsee" - tällasistahan käytäisiin jatkuvasti käräjiä, kun yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Ei eron jälkeen yhteisestä kodista pois muuttaneen velvollisuus ole pitää rahojaan kiinni ENTISESSÄ yhteisessä kodissa.
Mun exä on just tämmönen. Erottiin puoli vuotta sitten ja se halusi jäädä yhteiseen omakotitaloon lasten takia. Niiden koulut ja kaverit oli siinä lähellä.
Luonnollisesti exä oli tehnyt minusta eromme syntipukin, puhunut lapsille silmät korvat täyteen kuinka huono isänäkin olen jne. eli lapset halusi jäädä äidille. Koska vaihtoehtona olisi että exä muuttaa minä jään, ja lapset mulle kun ne kuitenkin halusi jäädä siihen taloon ensisijaisesti. Mutta koko porukka halusi minut ulos.
Kysyin silloin exältä joka kuitenkin keskituloinen ihminen on että onko sillä varaa elää siinä talossa. Vakuutti ja vannoi että on. Tiesin että ei, mutta mutta minkäs teet. Oli pakko antaa sen todeta käytännössä.
Nyt ollaan kusessa. Exä on. Eipä olekaan varaa. Minä kuitenkin lyhennän sitä talon lainaa ja maksan omaa vuokrakämppääni (toistaiseksi vuokralla kun ei ole varaa sentään kahteen asuntoon eikä exä suostu neuvottelemaankaan osituksesta 'vielä'). Exä maksaa vaan käyttökulut. Maksan sille aikamoista elatusapuakin lapsista. En saa juurkaan lapsia tavata ja siitkäin hän kinuaa lisää elareita vaikka on sovittu joka toisesta viikonlopusta.
Niin nyt exä työntää päivittäiselämänsä laskuja mulle. Vesilaskua, sähkölaskua jne. ja uhkaa että jollen maksa niin lapset siinä kärsii kun menee vedet ja sähköt poikki. Tai lapset kärsii muutosta kun joutuvat muuttamaan. Puppua molemmat sanon. Sen velvollisuuson PITÄÄ HUOLTA lapsista eikä heittäytyä kädettömäksi. Minäkin voin ottaa lapset mutta siitä exä ei pidä.
Eli ei ollut kaikki än äs kotona kun luuli voivansa elellä siinä. Se kai oli laskenut että maksan edelleen puolet (kuten maksankin lainan muodossa).
Saas nähdä kuinka käy. Saako joku tuttava sille järkeä päähän ja realitetit kohdalleen. Koska oikeudenmukaista mun olis vaatia vuokraa osuudestani siitä talosta, ja lainanmaksu puoliksi. Sen bruttovarallisuus ei kestäisi sellasta. Mutta ennenkun se ymmärtää realiteetit niin se ei edes suostu keskustelemaan mistään muutoksista tai lopullisista ratkaisuista.
Tämäntapaista oli viimiset 10 avioliiton vuotta, että ei niinkun mitään tolkkua missään ja minä saan syyt niskoille kävi miten kävi. Olen miettinyt mikä joihinkin ihmisiin oikein menee kun ne kilahtaa ihan totaalisesti eikä ole enää samoja ihmisiä joihin joskus tutustui, ja jonka kanssa meni naimsiin, sai lapsia, elettiin vaan jne ja sitten alkoi muutos kuin tyhjästä...
Lapset on tullut äitiinsä. Ne luulee että voi tehdä mitä vaan ja pappa betaalar. Vanhin tyttö meni kihloihin varakkaan miehen kans viime syksynä. Enää ei pappa betaala niin paljon hänelle. Tietääköhän sulho mistä tyttö on puhunut. Että rahalla olis merkitystä asiassa. Että tyttö voi ottaa vaan jonkun kevyen työn kun on rikas mies maksamassa omakotitaloa ja lapsia. Lapsia se haluaa ainakin kolme. Ei ole mun asia kertoa miehelle mutta taidan silti vähän juttelemalla tiedustella millasesta tulevaisuudesta ne on puhuneet. Eksä sai kaiken muun mitä edellinen kirjoitti mutta lapsia se ei onnistunut musta erottaan. Tosin lapset on tullut äitiinsä mitä rahaan ja vastuuseen tulee... (huokaan). Yritin mutta ei se auttanut.
Ei kannatta pidättää hengitystä sitä odotellessa, että exäsi muuttuu suostuvaiseksi osituksen suhteen. Mikäs kiire hänellä on sen suhteen...
Tuossa tilanteessa tulet roikkumaan vaikka kuinka kauan, ellet itse tee asialle jotain. Eli eikun käräjäoikeudesta pesänjakaja kehiin ja ositus kuntoon.
Mulla ei ole menetettävää tällä hetkellä. Exällä on. Virallisesti en ole puoleen vuoteen asunut siinä talossa mutta exäni on. Jos käyttölaskut jää maksamatta ne menee hänen piikiin. Laina ei jää lyhentämättä eikä talo joudu pankille, enkä minä konkurssia tee vaikka lainaa lyhennän ja vuokraa maksan. Jos lapset jää huoltamatta hän ne menettää - en minä.
Eli odottelen vaan. Exän on pakko toimia ja pian. Tavalla tai toisella. Niin se suostui elatussopimuksenkin tekemään tajuttuaan, ettei saa senttiäkään elatusmaksuja ilman sellaista. Niin siin käy nytkin. Reality bites.
Asunnolle myyntiarvo ja jos toisella on varaa lunastaa ja toisella ei, niin se kenellä on varaa saa jäädä. Jos molemmilla on, voi ratkaisua hakea oikeudesta. Mutta sopimalla olisi kuitenkin paras.
pystyy maksamaan toisen "ulos" talosta. Jos molemmat pystyvät, niin se, jolla on suurempi asunnon tarve.
enenmmän ku talon arvo onkaan? lainoja liitetty yhtee, ja sitähän riittää, niin milläs maksat toiselle? jos ite olen halukas ottaa velat omii nimiin et säilyy lapsella koti.mut sekään ei toiselle käy.kui menee sitten jos menee oikeuteen?tuleeko haaste? entäs sit minun oma omaisuus, tila, jonka olen rahalla ostanut 20vuotta sitten.joka vain omissa nimissäni. saako se hu..ra, siitäkin puolet?
Kyllä tämä hu...ra vie puolet kaikesta sinun omaisuudestasi.
Eikun vaan metsät lappeelleen ja traktori myyntiin, niin saat tasinkorahat kokoon.
Ihan kaikki lasketaan avioerossa, millä on rahallista arvoa EIKÄ ole poissuljettu avioehdolla.
Molempien nettovarallisuus lasketaan, eli oman omaisuuden arvo miinus omat velat ja tietty osuus yhteisestä omaisuudesta miinus osuus yhteisistä veloista. Nuo nettovarallisuudet sitten tasataan niin, että rikkaampi maksaa tasinkoa köyhemmälle.
Avioeromatikassa vaan on sellainen poikkeus, että nettovarallisuus ei voi olla miinusmerkkinen. Eli jos jommallakummalla on enempi velkaa kuin omaisuutta, niin hänen nettovarallisuutensa on pyöreä nolla.
Ja jos molemmilla on enemmän velkaa kuin omaisuutta, niin mitään tasinkoahan ei silloin jaeta!