Eilen Arvo Tuominen haastatteli tv:ssä 90-luvun lama-ajan valtionvarainministeri Iiro Viinasta. Vaikkei haastattelu tuonut esiin mitään erityisen raflaavaa uutta tietoa, siinä oli silti muutamia hyvin mielenkiintoisia seikkoja, joita on syytä tarkastella, koska varsinkin kepulaiset pyrkivät levittävään vääristeltyä totuutta tuon ajan tapahtumista.
Viinanen kehui Esko Ahoa sanoen, että tämä teki suuren valtiomiesteon saattaakseen Kepun EU-sopimuksen taakse. Itse olen täällä useaankin kertaan kiinnittänyt huomiota samaan asiaan ja kertonut, että äänestin jopa Ahoa presidentinvaalissa viimeisellä kierroksella Halosta vastaan. Aho liittyi toimellaan samaan sarjaan Kyösti Kallion ja Urho Kekkosen kanssa. Tämä kolmikko on siitä harvinaisia kepuleita, että he asettivat koko kansan edun kepulaisten ökyisäntien ja metsänomistajien edelle. Ahon teko oli sellainen sankariteko, etten ole katunut sitä, että äänestin häntä. Eiköhän historiankirjoitus vielä korjaa asian ja aseta Ahon toiminnan sen ansaitsemalle paikalle.
Kepussa toki noteerattiin Ahon isänmaallinen toiminta ja palkinnoksi hänelle näytettiin ovea. Syntyi se Pekkarisen mainitsema muuri Ahon eteen. Toki Ahon toimissa oli paljon aihetta kritiikille, mutta kyllä Kepuväen saaminen EU-sopimuksen kannattajiksi oli suoranainen ihmeteko, joka antaa anteeksi monet Ahon virheet. Luultavasti muurinraknetajien päällysmiehenä hääri kukas muu kuin Paavo Väyrynen, joka pyörsi omia EU-kantojaan yhtä tiuhaan kuin vaihtoi kalsareitaan. Lopulta Väykky asettui EU:n suomalaiseksi päävastujaksi Esko Seppäsen ja muiden kommunistien ohella.
Viinasen haastattelun toinen tärkeä huomio liittyy vahvan markan puolustamiseen. Viinanen puolusti edelleen asiaa voimakkaasti ja ihan hyvin perustein. Kun yrittäjillä oli paljon valuuttapohjaisia lainoja, devalvaatio ajaisi ne joukkokonkurssiin, jolloin työttömyys räjähtäisi käsiin kuten sitten kävikin. Viinasen mukaan asiassa edettiin syppiläisen suomenruotsalaisen pääoman tahdon ja metsäteollisuuden tahdon mukaan. Nämä markkinavoimat olivat päättäneet omien etujensa ajamiseksi lytätä Viinasen ja markan arvon välittämättä seurauksista. Viinasen mielestä metsäteollisuus ei olisi moista ansainnut, kun se ei tahdo kehittää toimialaansa tuotekehityksen voimin kansainvälisesti kilpailukykyiseksi.
Tässäkin poliittisena vastapelurina hääri Paavo Väyrynen, joka hallituksesta käsin eli petturina ajoi devalvaatiota. Viinanen pitää luonnollisesti tällaista toimintaa erittäin epäisänmaallisena ja yrittäjävihamielisenä. Viinasen näkemys devalvaatiosta yrittäjiä vastaan suunnattuna toimena onkin hyvin mielenkiintoinen eikä asian tähän puoleen ole riittävästi kiinnitetty huomiota.
Viinasella oli kokemusta sekä piorvarihallituksesta että sinipunahallituksesta. Erona hän mainitsee sen, että Paavo Lipposen oli hyvin helppo saada puolueensa yhtenäisesti taakseen, kun taas Aho joutui tiuhaan riitelemään omiensa kanssa. Tällaista ristivetoahan on jälleen kerran havaittavissa Kepussa. Se on keskenäänkin hyvin riidanhaluinen puolue, koska siellä on vahva ökyisäntien omaa etua ajava tahtorintama, jonka äänitorvena on ollut Paavo Väyrynen. Kun Väykyn ote alkaa kirvota, ei ole oikein löytynyt tilalle yhtä niin kyynistä ja pelisääntöjen rikkomista kaihtamatonta poliitikkoa.
Kaiken kaikkiaan Iiro Viinanen oli poliitikko minun makuuni. Vaikkei hänen kanssaan pidä olla kaiksesta samaa mieltä, tientynlaista suoraselkäisyyttä ja vilpitöntä suomalaisten edun ajamista on pakko arvostaa. Ehkä myös Esko Ahoon tarttui Viinasesta jotain, mikä ehkä selittäisi hänen aktiivisuuttaan liittää Suomi EUhun.
Viinanen
34
1813
Vastaukset
- tunnustaa Ahon
On hauska huomata, että palstan kepukaunattomat järkikirjoittajat ymmärtävät Ahon merkityksen.
Umpihangessa ei ole valmista latua. - mistä puhuu
Kokenut yrittäjä, talousmies ja ministeri tietää ketä arvostaa ansioittensa mukaisesti.
Keskustasta on aina löytynyt kyvykkäitä henkilöitä johtamaan tätä maata kansakunnan edun mukaisesti.
Pelkkä kuvitelma siitä, että Jutta Urpilaisesta tulisi joskus pääministeri aiheuttaa väristyksiä keholla, ei kuitenkaan mistään onnesta.
Viinasen tunnustuksen antaminen silloiselle pääministeri Esko Aholle saa räksyttävien demarin hännät laskeutumaan, sillä kehut tuli sellaiselta taholta, joka on vastuuta kantanut. - euroopan unioniin
Maalaisliitto-reliikki ja MTK vastustivat kiivaasti maataloustukia, hävisivät taistelun!
Maalaisliitto-reliikki ja MTK eivät suinkaan vastustaneet maataloustukia, vaan EUhun liittymistä. Suomessahan maksettiin avokätisesti maataloustukia ennen EUhun liittymistä eivätkä Kepu ja MTK ajaneet näistä luopumista. Siihen asti meillä maksettiin tukia ruhtinaallisesti myös ylituotannosta, jota lahjoitettiin veronmaksajien varoilla ulkomaille. Maatalousyrittäjille siis maksettiin maataloustukia, jotta nämä tuottaisivat kolmen vuoden tarpeet kahdessa vuodessa. Ylijäämä sitten lahjoitettiin muualle kuten "kehitysmaa" Englantiin.
Tämän lisäksi Suomessa oli korkea maatalouden tuontisuoja, mikä piti elintarvikkeiden kuluttajahintoja korkealla. Suomalaiset maksoivat siis ruuasta ylihintaa niin kaupassa kuin tukina. Tähän järjettömyyteen saatiin hiukan helpotusta EUhun liittymällä, muttei tarpeeksi, koska EU:n oma yhteinen maatalouspolitiikka on myös varsin syvältä.
Minkä taistelun siis MTK ja Maalaisliitto-reliikki hävisivät? Ne hävisivät siinä, että veronmaksajien ei enää tarvinnut pitää elätteinä yhtä paljon jusseja kuin ennen liittymistä. Elättijussien määrä on supistunut hyvää vauhtia, kun ylituotannon ja kokopäiväinen pankolla makamisen tukeminen loppui. Nämä olisivat halunneet kaikessa rauhassa kupata suomalaisen veronmaksajan ja kuluttajan taskut tyhjiksi - perikepulaiseen tapaan.- + maataloustuet
Mielipidepankki kirjoitti:
Maalaisliitto-reliikki ja MTK eivät suinkaan vastustaneet maataloustukia, vaan EUhun liittymistä. Suomessahan maksettiin avokätisesti maataloustukia ennen EUhun liittymistä eivätkä Kepu ja MTK ajaneet näistä luopumista. Siihen asti meillä maksettiin tukia ruhtinaallisesti myös ylituotannosta, jota lahjoitettiin veronmaksajien varoilla ulkomaille. Maatalousyrittäjille siis maksettiin maataloustukia, jotta nämä tuottaisivat kolmen vuoden tarpeet kahdessa vuodessa. Ylijäämä sitten lahjoitettiin muualle kuten "kehitysmaa" Englantiin.
Tämän lisäksi Suomessa oli korkea maatalouden tuontisuoja, mikä piti elintarvikkeiden kuluttajahintoja korkealla. Suomalaiset maksoivat siis ruuasta ylihintaa niin kaupassa kuin tukina. Tähän järjettömyyteen saatiin hiukan helpotusta EUhun liittymällä, muttei tarpeeksi, koska EU:n oma yhteinen maatalouspolitiikka on myös varsin syvältä.
Minkä taistelun siis MTK ja Maalaisliitto-reliikki hävisivät? Ne hävisivät siinä, että veronmaksajien ei enää tarvinnut pitää elätteinä yhtä paljon jusseja kuin ennen liittymistä. Elättijussien määrä on supistunut hyvää vauhtia, kun ylituotannon ja kokopäiväinen pankolla makamisen tukeminen loppui. Nämä olisivat halunneet kaikessa rauhassa kupata suomalaisen veronmaksajan ja kuluttajan taskut tyhjiksi - perikepulaiseen tapaan.Maalaisliitto-reliikki ja MTK vastustivat liittymisen mukana tuomia maataloustukia, sillä tiedossa oli tulotason romahtaminen.
Suomi sai huonon maataloustukisopimuksen, jolla heikennettiin maatalouden vakavaraisuutta.
Suomalainen maatalous saa tukia vähiten Luxenburgin jälkeen ja näivettää osaltaan maatalouden nykyaikaistamista ja kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla.
Esimerkkinä mainittakoon Tanskan hurjat maataloustuet, jossa yksin elintarvikejätti Arla kuittaa suuremmat EU-tuet kuin koko Suomen maatalous.
Tanskassa maataloustukien miljoonakerhoon kuuluu satoja yksityisviljelijöitä, Suomessa ei yhtään vaikka molemmissa maissa on samansuuruinen peltoala ja asukasluku. + maataloustuet kirjoitti:
Maalaisliitto-reliikki ja MTK vastustivat liittymisen mukana tuomia maataloustukia, sillä tiedossa oli tulotason romahtaminen.
Suomi sai huonon maataloustukisopimuksen, jolla heikennettiin maatalouden vakavaraisuutta.
Suomalainen maatalous saa tukia vähiten Luxenburgin jälkeen ja näivettää osaltaan maatalouden nykyaikaistamista ja kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla.
Esimerkkinä mainittakoon Tanskan hurjat maataloustuet, jossa yksin elintarvikejätti Arla kuittaa suuremmat EU-tuet kuin koko Suomen maatalous.
Tanskassa maataloustukien miljoonakerhoon kuuluu satoja yksityisviljelijöitä, Suomessa ei yhtään vaikka molemmissa maissa on samansuuruinen peltoala ja asukasluku.Suomalaiset veronmaksajat maksavat maataloustukia yhtä paljon kuin ruotslaiset ja tanskalaiset yhteensä. Ruotissa ja Tanskassa kansallisten maataloustukien määrä on olematon, kun se meillä on selkeästi suurin tukimuoto.
Suomi sai todellakin huonon maataloustukisopimuksen, koska siinä annettiin niin suuri liikkumatila rokottaa suomalaista veronmaksajaa. Paljon parempi olisi ollut tosiaankin sellainen sopimus, joka EU:lla on Ruotsin tai Tanskan kanssa.- ??????
Mielipidepankki kirjoitti:
Suomalaiset veronmaksajat maksavat maataloustukia yhtä paljon kuin ruotslaiset ja tanskalaiset yhteensä. Ruotissa ja Tanskassa kansallisten maataloustukien määrä on olematon, kun se meillä on selkeästi suurin tukimuoto.
Suomi sai todellakin huonon maataloustukisopimuksen, koska siinä annettiin niin suuri liikkumatila rokottaa suomalaista veronmaksajaa. Paljon parempi olisi ollut tosiaankin sellainen sopimus, joka EU:lla on Ruotsin tai Tanskan kanssa.Name Total payment to date (DKK) (conversion*)
1 ARLA FOODS AMBA 6 903 326 226 (€927 488 713)
2 DANISCO SUGAR A/S 3 590 826 954 (€482 177 552)
3 DANISH CROWN 2 663 068 620 (€357 499 292)
4 DANMARKS JORDBRUGSFORSKNING, AFD. FOR MA 946 669 050 (€127 141 366)
5 UHRENHOLT A/S 583 072 979 (€78 339 854)
6 NOVO NORDISK A/S 470 710 833 (€63 221 954)
7 Unknown recipient 432 224 642 (€57 991 690)
8 UNIWHIP A/S 362 122 147 (€48 651 890)
9 KARUP KARTOFFELMELFABRIK AMBA. 333 976 492 (€44 869 369)
10 DLR KREDIT A/S 331 654 961 (€44 558 440)
11 DANMARKS FISKERIUNDERSØGELSER, AFD. FOR 286 191 808 (€38 445 637)
12 PROMILLEAFGIFTSFONDEN FOR LANDBRUG 250 512 661 (€33 608 717)
13 KVL 243 526 146 (€32 706 872)
14 DANGRØNT PRODUCTS A/S 234 023 313 (€31 436 015)
15 KARTOFFELMELCENTRALEN A.M.B.A. 232 766 159 (€31 254 178)
16 DANPO A/S 222 004 499 (€29 825 046)
17 KARTOFFELMELSFABR. MIDTJYLLAND 205 445 088 (€27 602 524)
18 KARTOFFELMELSFB.SØNDERJYLLAND 200 456 310 (€26 933 174)
19 AKV LANGHOLT A.M.B.A. 188 068 372 (€25 273 601)
20 DE DANSKE KVÆGAVLSFORENINGER 185 902 006 (€24 971 343)
21 LANDSF. DE DANSKE PLANTNINGSFOREN. 160 216 979 (€21 514 470)
22 THE INTERNATIONAL BAKERY A/S 144 505 090 (€19 415 045)
23 CO-RO FOOD A/S 125 884 830 (€16 908 150)
24 A/S KORN- OG FODERSTOF KOMPAGN 117 273 778 (€15 739 223)
25 STATENS SERUMINSTITUT 109 006 086 (€14 638 970)
26 LACTOSAN A/S 108 785 608 (€14 613 359)
27 NYKREDIT A/S 105 867 328 (€14 222 645)
28 GLENCORE GRAIN ROTTERDAM - HOLLAND, V/ N 97 808 084 (€13 136 330)
29 NESTLE DANMARK A/S 95 601 626 (€12 829 665)
30 SLAGTERIERNES FORSKNINGSINSTITUT 89 675 640 (€12 048 084)
31 KELSEN A/S 85 083 940 (€11 418 139)
32 J. HANSEN A/S 76 640 532 (€10 295 556)
33 TICAN A.M.B.A 74 540 943 (€10 011 496)
34 DANMARKS FISKERIUNDERSØGELSER, NORDSØCEN 71 627 353 (€9 603 348)
35 SCANDIC FOOD A/S 69 179 346 (€9 297 025)
36 ALFAX A/S 65 857 228 (€8 849 579)
37 DANMARKS MILJØUNDERSØGELSER 64 781 346 (€8 703 365)
38 TØRRECENTRALEN NYBRO 60 955 632 (€8 188 226)
39 SØNDERJYSK TØRREINDUSTRI A/S 58 043 587 (€7 797 089)
40 DANMARKS FISKERIFORENING 57 412 071 (€7 711 040)
41 BREGENTVED GODSKONTOR 56 078 343 (€7 531 860)
42 GASA ODENSE 55 315 830 (€7 428 455)
43 HANSTHOLM HAVN 54 788 333 (€7 345 482)
44 KØBENHAVNS SKOVDISTRIKT, VESTSKOVEN 54 668 628 (€7 337 600)
45 DANSK AKVAKULTUR 54 200 176 (€7 278 375)
46 JACOBSENS BAKERY LTD. A/S 51 814 095 (€6 959 586)
47 FRIJSENBORG & WEDELLSBORG, V/BENT WEDELL 50 524 831 (€6 784 412)
48 BIOCENTRUM, DTU, BIOKEMI OG ERNÆRING 48 229 106 (€6 476 292)
49 STRUER POULTRY EXPORT APS. 48 142 424 (€6 470 520)
50 AKTIESELSKABET TAMACO 47 807 292 (€6 422 039)
51 SKARE MEAT PACKERS K/S 46 806 730 (€6 291 491)
52 A/S GOLDEN DANE LIMITED 46 125 732 (€6 195 010)
53 HIRTSHALS HAVN 45 808 019 (€6 145 819)
54 RIPENSA A/S 45 160 145 (€6 066 945)
55 DEN ERHV.DR. FOND DANSK SKALDYRSC. 43 299 033 (€5 817 382)
56 GRØNDANSK APS 38 385 868 (€5 155 280)
57 CERESTAR SCANDINAVIA A/S 37 216 587 (€4 993 562)
58 ROSENFELDT GODS 34 160 044 (€4 587 595)
59 CP KELCO APS 33 720 730 (€4 529 918)
60 BOVI-DENMARK A/S 33 377 875 (€4 481 655)
61 R. G. REVENTLOW-GRINLING 33 286 126 (€4 470 206)
62 KJARGAARDEN I/S 33 171 432 (€4 453 288)
63 OVERGÅRD GODS A/S, V/ PETER ANDERSEN 32 310 224 (€4 338 626)
64 ØKOLOGISK LANDSFORENING 30 299 780 (€4 071 560)
65 THYBORØN HAVN, V/JØRGEN BUHL 28 568 409 (€3 834 124)
66 NORDEA 27 406 566 (€3 681 481)
67 REALKREDIT DANMARK A/S 27 281 483 (€3 664 933)
68 AARHUS UNIVERSITET 27 085 603 (€3 635 070)
69 MEJERIGAARDEN A/S 26 821 478 (€3 603 410)
70 RAVNHOLT GODS I/S, O. C. S. JUUL C. O. 26 699 091 (€3 586 248)
71 SANOVO FOODS A/S 26 256 894 (€3 525 607)
72 STATENS JORDBRUGS- OG FISKERIØKONOMISKE 26 218 261 (€3 522 250)
73 GARTNERIBRUGETS AFSÆTNINGSUDVALG 25 718 645 (€3 450 579)
74 FANØ MEJERI A/S 25 590 792 (€3 443 929)
75 SKAGEN HAVN 25 486 801 (€3 420 256)
76 OPTAGELSESHJEMMET LYNG 25 483 350 (€3 422 437)
77 PETER SKAK OLUFSEN 25 293 479 (€3 396 671)
78 DRAGSBAEK MALTFABRIK A/S 24 790 467 (€3 326 161)
79 SÆBY FISKEINDUSTRI A/S 24 300 017 (€3 263 541)
80 JONNY JAKOBSEN 24 098 889 (€3 234 838)
81 NORDGRØNT A.M.B.A. 24 098 633 (€3 232 454)
82 FRANTS BERNSTORFF 23 698 532 (€3 182 579)
83 TOMS GRUPPEN A/S 23 533 410 (€3 162 315)
84 GISSELFELD KLOSTERS LANDBRUG 23 286 582 (€3 127 239)
85 VALLØ STIFTS LANDBRUG, INSP. WORRE-JENSEN 23 250 677 (€3 122 321)
86 HVERRINGE AVLSGAARD, NIELS JUEL REVENTLO 23 146 264 (€3 108 424)
87 FØDEVAREDIREKTORATET 22 960 510 (€3 084 673)
88 PHARMACOSMOS A/S 22 496 768 (€3 021 823)
89 CHRISTIAN D. LASSEN 21 808 617 (€2 928 912)
90 EJLIF HOLST BIGUM 21 653 447 (€2 908 428)
91 PØLSEFABRIKKEN GØL 21 394 371 (€2 869 928)
92 BØJE PEDERSEN 21 283 468 (€2 858 864)
93 THORA OG GERT ALSTRUP JENSEN 21 220 325 (€2 850 088)
94 HJØRRING AMTS LANDØKON. SELSKAB 20 817 757 (€2 798 451)
95 GRANIT SA 20 688 183 (€2 776 106)
96 ST. CLEMENS FOOD PRODUCTS-, BORNHOLMS DA 20 678 835 (€2 777 709)
97 DANSK ERHVERVSGARTNERFORENING DEG 20 623 805 (€2 772 094)
98 GAVNØ GODS 20 514 288 (€2 755 095)
99 ODENSE MARCIPAN A/S 20 069 478 (€2 696 336)
100 ANDERS D. LASSEN 20 050 443 (€2 693 055)
101 SUPER-GROS A.S 19 851 301 (€2 666 806)
102 JETTE MØLGÅRD JENSEN 19 829 820 (€2 663 874)
103 SØNDERJYSK VIKARSERVICE 19 562 075 (€2 628 166)
104 TJELE GODS ØKOBRUG 19 536 740 (€2 623 201)
105 MALACO K/S 19 248 520 (€2 586 517)
106 KNUD FUNDER SØRENSEN 19 091 257 (€2 564 808)
107 HOLSTEINBORG AVLSGÅRD 18 797 143 (€2 524 904)
108 HANDELSHØJSKOLEN I ÅRHUS 18 749 039 (€2 518 453)
109 TICAN 18 588 652 (€2 498 695)
110 SOPHUS FUGLSANG 18 532 036 (€2 486 404)
111 FANØ MEJERI 18 507 515 (€2 486 579)
112 RAHBEKFISK A/S 18 491 874 (€2 484 066)
113 ALFRED C. TOEPFER INT. GMBH, C/O SCANDIN 18 463 130 (€2 477 054)
114 NORDVESTJYSK UDDANNELSESCENTER 18 441 701 (€2 473 434)
115 A/S HELLINGEGAARDEN 18 123 797 (€2 433 482)
116 HENNING CHRISTENSEN 18 087 674 (€2 430 229)
117 JSJ-AGRO I/S 18 077 129 (€2 427 773)
118 VEMMETOFTE GRØNT, V/HENNING HOLM 18 023 001 (€2 421 626)
119 FARRE GROVFODER FORSYNING AMBA 17 935 483 (€2 409 113)
120 GIESGAARD LANDBRUG 17 824 524 (€2 393 059)
121 TRANEKÆR GODS I/S 17 670 065 (€2 373 237)
122 DANSK LANDBRUGS GROVVARESELSKA 17 453 466 (€2 342 886)
123 I/S GAMMELEJE 17 426 960 (€2 340 210)
124 BIRGITTE NATORP 17 311 827 (€2 324 806)
125 DØNNERUP AGRI A/S, V/ PER SKOU LARSEN 17 149 704 (€2 303 197)
126 BENT A FRANDSEN 16 809 303 (€2 257 392)
127 DANEXPORT A/S 16 702 704 (€2 241 814)
128 DANMARKS FISKERIUNDERSØGELSER, AFD. FOR 16 593 045 (€2 230 277)
129 SCANDIC FOOD A/S 16 578 930 (€2 223 674)
130 ANDERS BUNDGAARD 16 519 097 (€2 218 717)
131 BENT HØJ JENSEN 16 324 110 (€2 192 584)
132 LEO PHARMA A/S 16 269 662 (€2 185 430)
133 SLOTS- OG EJENDOMSSTYRELSEN 15 892 779 (€2 132 550)
134 JØRGEN SKEEL 15 768 868 (€2 116 485)
135 JENS CHRISTIAN ABILDTRUP 15 726 489 (€2 112 792)
136 MICHAEL AHLEFELDT L. BILLE 15 713 666 (€2 110 224)
137 KRENGERUP GODS 15 574 998 (€2 091 761)
138 PETER HENRIK TESDORPF, C/O GJORSLEV GODS 15 572 921 (€2 090 847)
139 LANDBRUGSRÅDGIVNING ØSTJYLLAND I/S 15 443 732 (€2 075 181)
141 TORBEN & BJARKE THOMSEN 15 267 001 (€2 049 613)
142 HENRIK PEDERSEN 15 182 195 (€2 039 154)
143 JOHAN KOED JØRGENSEN 15 026 937 (€2 018 148)
144 BASNÆS GODSKONTOR 14 825 335 (€1 990 793)
145 TEKNOLOGISK INSTITUT 14 730 604 (€1 977 058)
146 DORTHE OXLUND 14 522 850 (€1 950 534)
147 HIMMERLANDS VIKARSERVICE I/S, LANDBOCENT 14 518 242 (€1 949 585)
148 PETER GODIKSEN 14 421 617 (€1 936 673)
149 VIKAR- OG HJEMMESERVICE MIDT VEST 14 388 830 (€1 932 760)
150 VIKARSERVICE RIBE AMT 14 350 649 (€1 927 981)
151 BARRITSKOV LAND- OG SKOVBRUG 14 180 395 (€1 904 671)
152 LARS NYMANN FAUSING 14 117 881 (€1 896 106)
153 ALLAN JENSEN 14 087 771 (€1 892 208)
154 ADAM W. LENSGREVE KNUTH 14 028 769 (€1 883 878)
155 BASF HEALTH & NUTRITION A/S 13 987 720 (€1 877 431)
156 LYSTRUP & JOMFRUENS EGEDE GODS 13 956 145 (€1 874 682)
157 VIBORG AMTSKOMMUNE 13 915 870 (€1 867 552)
158 VIBYGÅRD GODS A/S 13 892 448 (€1 866 177)
159 ESKELUND A/S 13 859 626 (€1 861 059)
160 JAN PEDERSEN 13 788 168 (€1 852 020)
161 DANMARKS LANDBOUNGDOM 13 739 348 (€1 843 477)
162 ADAM CARL MOLTKE-HVITFELDT 13 695 417 (€1 839 294)
163 JØRGEN LUND PILEGÅRD 13 678 905 (€1 837 022)
164 HOLMEGAARD LANDBRUG A/S 13 605 621 (€1 827 379)
165 LUNGHOLM GODS, V/ ERIC BERTOUCH-LEHN 13 602 760 (€1 826 932)
166 OVE ERIKSEN 13 543 866 (€1 819 182)
167 CARLETTI A/S 13 520 466 (€1 816 805)
168 LARS HANSEN 13 446 991 (€1 806 095)
169 JOHANNES NIELSEN 13 355 062 (€1 793 360)
170 AUGUST BECH 13 352 221 (€1 793 035)
171 HJEM-IS A/S 13 343 605 (€1 793 033)
172 PETER MELCHIOR 13 090 462 (€1 758 317)
173 TROELS HANSEN 13 081 411 (€1 757 246)
174 HVIDE SANDE HAVN 13 041 285 (€1 750 234)
175 PETER GREVE BERNSTORFF 12 974 632 (€1 742 422)
176 HENRIK SKAARUP 12 855 558 (€1 726 622)
177 BENT ASKHOLM 12 840 981 (€1 724 285)
178 SCHACKENBORG GODS 12 805 652 (€1 719 635)
179 CORSELITZE LANDBRUG 12 765 412 (€1 714 689)
180 ARNE RASMUS RASMUSSEN 12 750 768 (€1 712 915)
jne.........
Veronmaksajan rasittama Suomi:)
1 SUO OY (VAPO) €1 267 210
2 BULLSTOP OY €1 030 391
3 LUKKARI EERO €567 821
4 ELOVAARA MIKKO KUSTAA €538 699
5 AHLQVIST NIKO €533 142
6 LILLBACKA GÖSTA €529 383
7 LAAKSONEN MATTI €489 200
8 JOKIOISTEN KARTANOT (MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS, SUOMEN VALTIO) €472 939
9 VUORINEN MATTI €449 902
10 RAUMA A. SAMPO J. €449 435
11 MAATALOUSYHTYMÄ LAAKKONEN €427 256
12 ALASTALO KALLE €408 953
13 PIETOLA PIRJO (PIETOLAN MAATALOUSYHTYMÄ) €408 191
14 KUKKOHOVI RAINER €407 584
15 LAAKSONEN TIMO TAPANI €407 012
16 NIITTYNEN KARI €402 032
17 FORSBY GÅRD OY €395 063
18 PELSON VANKILA €391 401
19 KÄRKKÄINEN TIMO MIKAEL €389 613
20 PIUKKALA JUHA €388 346
21 HYNNÄLÄ HEIKKI MARKO €373 141
22 LEHTINEN TIMO €370 469
23 LIITOLA ERKKI €344 244
24 SIMO PIETILÄN TILA OY €341 351
25 KAUSE OLLI PEKKA €340 089
26 EEROLA MARKUS MAURI €333 333
27 HEIKKILÄ ARTO KUOLINPESÄ €332 578
28 LANKISEN TILA OY €330 100
29 BJÖRKENHEIM JOHAN €328 797
30 BORUP NIELS €324 794
31 SUKEVAN VANKILA €321 661
32 KOUVO JUHA €320 608
33 HOVI KIMMO €317 345
34 MEHTÄLÄ TIMO €316 915
35 KIVISTÖ SEPPO €313 594
36 TUITTULAN PEKONI (KARKKULA JUHA SAKARI) €312 866
37 ESKOLA PEKKA €312 339
38 HULDÉN KRISTER OCH DAN SAMMANSLUTNING €309 943
39 MÄKILÄN TILA OY €308 906
40 PATRIKAINEN JORMA JA SAULI €307 375
41 RUOHISTO JORMA €306 027
42 LINTUNEN JUKKA EINO €305 961
43 HAUTAKORPI ESKO JOHANNES €298 841
44 KOSKINEN DOUGLAS €296 206
45 HIETALAHTI MIKKO KALERVO €294 332
46 KAASE MATTI €292 368
47 KARHIO JAAKKO €291 890
48 ÄIJÄLÄ MIKA €290 935
49 ERONEN VESA PETRI €290 185
50 LATVALA VESA €289 218
51 PÖYRI JUSSI €287 552
52 PORASEN MAATALOUSYHTYMÄ €287 536
53 MIKKOLAN MAATALOUSYHTYMÄ €286 973
54 HALLIKAINEN VELI-MATTI €284 455
55 SEPPÄLÄ TUOMO €283 379
56 STJERNVALL CHRISTIAN €283 363
57 KARKAUS HANNU €283 027
58 KOSTI TENHO €281 165
59 ERKKI MÄKIJÄRVI OY €280 659
60 KANTOLA MARKKU €276 817
jne...
140 GUNDERSLEVHOLM LANDBRUG I/S 15 298 255 (€2 054 292) - oivahärkönen
Mielipidepankki kirjoitti:
Maalaisliitto-reliikki ja MTK eivät suinkaan vastustaneet maataloustukia, vaan EUhun liittymistä. Suomessahan maksettiin avokätisesti maataloustukia ennen EUhun liittymistä eivätkä Kepu ja MTK ajaneet näistä luopumista. Siihen asti meillä maksettiin tukia ruhtinaallisesti myös ylituotannosta, jota lahjoitettiin veronmaksajien varoilla ulkomaille. Maatalousyrittäjille siis maksettiin maataloustukia, jotta nämä tuottaisivat kolmen vuoden tarpeet kahdessa vuodessa. Ylijäämä sitten lahjoitettiin muualle kuten "kehitysmaa" Englantiin.
Tämän lisäksi Suomessa oli korkea maatalouden tuontisuoja, mikä piti elintarvikkeiden kuluttajahintoja korkealla. Suomalaiset maksoivat siis ruuasta ylihintaa niin kaupassa kuin tukina. Tähän järjettömyyteen saatiin hiukan helpotusta EUhun liittymällä, muttei tarpeeksi, koska EU:n oma yhteinen maatalouspolitiikka on myös varsin syvältä.
Minkä taistelun siis MTK ja Maalaisliitto-reliikki hävisivät? Ne hävisivät siinä, että veronmaksajien ei enää tarvinnut pitää elätteinä yhtä paljon jusseja kuin ennen liittymistä. Elättijussien määrä on supistunut hyvää vauhtia, kun ylituotannon ja kokopäiväinen pankolla makamisen tukeminen loppui. Nämä olisivat halunneet kaikessa rauhassa kupata suomalaisen veronmaksajan ja kuluttajan taskut tyhjiksi - perikepulaiseen tapaan.... liittyessämme EU:hun. Siksi ruuan hinta laski kaupoissa. Tämän kulutushinnan alentamiseksihan sossut aikoinaan perustivatkin maataloustukijärjestelmän. Euroopassa oltiin siis vielä pitemmällä.
- Otsikossa hymiö
oivahärkönen kirjoitti:
... liittyessämme EU:hun. Siksi ruuan hinta laski kaupoissa. Tämän kulutushinnan alentamiseksihan sossut aikoinaan perustivatkin maataloustukijärjestelmän. Euroopassa oltiin siis vielä pitemmällä.
mtk-y
Esko Aho sai aikoinaan kepun päättävät elimet EU-jäsenyyden kannalle uhkaamalla erota, jos niin ei tapahdu. Itse kansanäänestyksessä vain n. 36% kepulaisista äänesti liittymisen puolesta, mikä tulos hyvin kuvaa kepulaisten mielenmaisemaa.
Ahoa ja Viinasta on mielestäni turha kehua sen aikaisesta hallituspolitiikasta, vaikka Viinanen minunkin mielestäni esiintyi selkeästi ja sympaattisesti eilisessä ohjelmassa. Tosiasiksi jää yllätysdevalvaatio ja kansan yllyttäminen lähes yleislakkoon. Mikä se sellainen hallitus on, joka ei saa joitain metsävuorineuvoksia ojennukseen. Kapitalistin juoksupoikana toiminut Ahon hallitus kävi sitten kyvyttömyyttään kansan kimppuun. Onneksi SAK pystyi torjumaan syvimmän hulluuden, mitä Aho ja Viinanen yrittivät järjestää.
Aho oli ylimielinen ja kyvytön hoitamaan yhteisiä asioita. Hesari aikoinaan haastatteli Ahoa kun tämä ilmoittautui Helsinkiin ke-ehdokkaaksi kepulle ääniä imuroimaan. Kannuksen ex-elinkeinoasiamies ei tiennyt Helsingin asioista mitään, eikä tiennyt edes sitäkään, mitä "stobe" tarkoittaa;)). Onneksi tuli se "kivimuuri".- Uusi-Ukki
Mitä Viinasesta sanottaneenkin, en koskaan unohda sitä Miljardien silloisten markkojen menetystä, Suomen valtiolta ja yhteiskunnaltamme. Siis kun Viinananen vannoi vetoja lyöden, että markkaa ei devalvoida. Jos Suomen markka olisi devalvoitu edes puoli vuotta ennen, olisivat yhteiskuntamme säästöt olleet miljardiluokkaa.
Silloin olin juuri saanut tehdashallini valmiiksi, valuuttalainalla höystettynä, myöskin minä uskoin monen muun yrittäjän laiila Viinasen vannomiseen. Kuten sitten kävi kaikki yrittäjät kärsivät, eivätkä koskaan tule antamaan Viinaselle anteeksi hänen vannomisiaan.
Katsoin myöskin saman ohjelman mista avauksesi teit, kyllä siinä puhui sama sönköttävä asiantuntematon Kokoomusjuppi, nyt vielä sairauden kangistamalla kielelellään.
Kyllä Suomalainen yrittäjä muistaa vähemmän hyvällä mielellä Iiro Viinasta, niin myöskin Uusi-ukki pohjanmaalta. Kyllä olisi paremoi, kun häntä lakattaisiin tuomasta esiin Suomen Televisiossa, on tuhansien pienyrittäjien toivomus. Että sellainen tapaus, on minunmielestäni, tämä Herra Viinanen.?Viinanen vastusti devalvaatiota, koska hän tiesi valuuttapohjaisten lainojen ongelman. Ei Viinanen näitä valuuttapohjaisia lainoja kaupitellut. A-P Pietilän lamakirjasta selviää, että niitä kaupitteli kaikkein ahkerimmin syppiläinen pankkimaailma Björn Wahlroosin johdolla välittämättä kertoa niiden riskeistä ja päinvastoin uskotellen niiden olevan riskittömiä, kunhan ne vaan hajautetaan eri valuuttoihin.
Viinasella ei ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin kieltää devalvaation mahdollisuus julkisesti loppuun saakka. Siitä hetkestä kun Viinanen olisi antanut periksi, meiltä olisi paennut koko valuuttavaranto ulkomaille. Se olisi voinut olla vieläkin pahempi konkurssi Suomi -nimiselle yrityksellemme.
Eikä Viinanen devalvaatiota ajanut. Sitä ajoivat ulkomaiset valuuttaspekulantit ja kotimainen metsäteollisuus. Devalvaatiota seurasivat konkurssit, joukkotyöttömyys ja pankkikriisi. Korttitalo romahti kerralla kasaan.
Jälkikäteen voidaan sanoa, että ongelman ydin oli rahamarkkinoiden vapauttaminen ja siihen liittyvä väärä usko valuuttapohjaisten lainojen halpuuteen. Niitä myytiin halvalla, mutta niistä maksettiin lopulta äärimmäisen kallis hinta. Sama pätee tässä lamassa ns. subprime-lainoihin, jotka vaikuttavat aluksi edullisilta, mutta jotka ovat perusluonteeltaan faustilaisia piruja.
Devalvaatiopäätöstä edelsi aito taistelu. Toisella puolen olivat kokoomuslaiset poliitikot etunenässä Iiro Viinanen, Rolf Kullbergin johtama Suomen pankki, presidentti Koivisto, mysö pääministeri Aho sekä ns. sinivalkoinen koppilainen pääoma. Toisella puolen rintamaa olivat suomenruotsalainen syppiläinen pääoma, kepulaiset politiikot Paavo Väyrysen johdolla, ulkomaiset valuuttaspekulantit, metsäteollisuus ja suurten syklisten teollisuusalojen edustajat eli se kasvoton markkinavoima, mikä kiusasi presidentti Koivistoa unissakin. Viinasen johtaman isänmaallisen rintaman voima oli aivan liian vähäinen torjumaan kasvottomien markkinavoimien rynnistystä. Jälkeenpäin voidaan tietysti arvioida, että Viinaselta, Kulbergilta ja Koivistolta puuttui asiassa realismi. Ei ymmärretty kuinka voimakas tuo vihamielinen rahanvoima olisi. Paavo Väyrynen poliitikoista tämän ehkä tajusi ja oli valmis antamaan aiemmin periksi. Mutta ei se sinua olisi pelastanut. Devalvaatiosta olisi silloin kerrottu julkisesti vasta sitten, kun päätös olisi jo tehty.
- oivahärkönen
En ole nähnyt tuota Viinasen haastattelua, mutta jos hän vieläkin puolustaa vahvaa markkaa, on hän hakoteillä. Koko vahvan markan politiikka oli tärkein syy 90-luvun alun hirmuiseen lamaan. Se oli erikoisesti Koiviston idea. Hän ei sallinut Väyrysen perustaa porvarihallitusta 87 vaalien jälkeen vaikka porvaripuolueet menestyivät vaalissa ja olivat sopineet porvarihallituksen perustamisesta. Koivisto ei sitä sallinut, kun tiesi Väyrysen luopuvan vahvanmarkan politiikasta. Perustettiin Holkerin hallitus, joka ei luopunut ja teki kaikki mahdolliset muutkin talouspoliittiset virheet. Hupaisinta oli, että Suomi vielä revalvoi markkansa.
Kun sitten kepu voitti vaalit 91, perustettiin Ahon hallitus, jossa tämä Viinanen oli vv-ministeri. Sitäkin perustettaessa Koivisto vaati vahvan markan politiikan jatkamista. Viinanen on näköjään ottanut sen tosissaan. Mutta Aho ja hallituksessa oleva Väyrynen tiesivät, ettei se enää voi jatkua. Niinpä joidenkin kuukausien perästä markka "pakkodevalvoitui" (lainausmerkit siksi, etteivät Aho ja Väyrynen tainneet tosissaan vastuustaakkaan devalvaatiota). Talous lähti nopeaan tervehtymiseen niin kuin olen sillä käppyrällä lukemattomia kertoja näyttänyt.
Jonkin ajan kuluttu markkaa devalvoitiin vielä lisää. Näin päästiin eroon tuhoisasta vahvan markan politiikasta. Jos siinä joku tyhmä liikemies kärsi, joka oli ottanut vahvan markan aikana ulkolaista lainaa, niin sillä ei kokonaisuuden kannalta ollut merkitystä. Muistutan siitäkin, että tuo samainen Holkerin hallitus vapautti ulkolaisen lainan oton ja näin rohkaisi innokkaimpia siihenkin loukkuun. Viissaat liikemiehet näkivät markan liian vahvan kurssin, ymmärsivät, ettei se tuommoisena voi jatkua ja välttivät ulkolaisia lainoja.puhut niin totta kuin osaat ja voit.
Rahamarkkinoiden vapauttaminen tarkoitti valuuttapohjaisten alinojen vyöryä. Yritykset ottivat näitä lainoja suuria määriä, koska pankit tarjosivat niitä edullisina ja turvallisina vaihtoehtoina. Kyllähän naapurit olisivat pitäneet hulluna sellaista yrittäjää, joka olisi ottanut kalliskorkoista lainaa, kun halvempaa oli tarjolla ja sitä tarjottiin. Konkurssi- ja velka-aallosta päätellen näitä mainitsemiasi viisaita ja kaukonäköisiä liikemiehiä oli tosi harvassa.
En ole ihan samaa mieltä siitä, että vahvan markan politiikka olisi sinällään ollut syypää lamaan. Vientiteollisuutemme ongelmat olivat enemmän rakenteellisia kuin hintakilpailukykyyn liittyviä. Rakenteellisia ongelmiahan vain pahennetaan, kun annetaan hetkeksi piristävä d-vitamiinipiikki. Rakenteelliset ongelmat johtuivat ennen muuta NL:n kaupan loppumisesta ja tuotekehityksen laiminlyömisestä. Tietotasostasi kertoo paljon se, että väität Koiviston ottaneen vahvan markan puolustamisen joksikin uskonkappaleeksi. Devalvaatio liittyy aina valuuttojen arvojen välisiin suhteisiin, minkä vuoksi meillä ei tietenkään voitu päättää asioista itsenäisesti, jos kilpailijamaat tekivät toisensuuntaisia ratkaisuja.
Vahvan markan politiikka ideologiana oli viisasta. Sehän on täysin sitä samaa mitä EU on toteuttanut vuosikaudet hyvin menestyksekkäästi. Vahvan valuutan politiikalla pyritään pitämään inflaatio kurissa eli se on köyhän kansan etujen ajamista pääomapiirejä vastaan. Suomi siirtyi euroon juuri tämän takia ja se oli erinomaisen järkevä liike. Näin pääsimme irti kaiken maailman valuuttaspekulanttien ryöstökohteena olemiselta.
Devalvaatio sisälsi samanlaisen riskin kuin mitä nykyinen elvytyspolitiikka pitää sisällään. Se vain kasvattaa rakenteellisia ongelmia eikä yritäkään ratkaista niitä. Viinanen toi myös tämän puolen hienosti esille. Kun nykyisin autoteollisuudessa on runsaasti ylikapasiteettia, ei tätä rakenteellista epäkohtaa pureta sillä, että autoteollisuutta elvytetään leikkirahalla. Meillä Suomessa vientiteollisuudessa oli selviä rakenteellisia ongelmia 90-luvun alussa. Metsäteollisuus ei ole päässyt vieläkään irti näistä ongelmista ja sen tila on todella hävettävän surkea. Devalvaatiolla vain pönkitettiin tätä surkeuden syntyä.
Maan talous ei todellakaan lähtenyt kasvuun devalvaation seurauksena. Tilanne itse asiassa synkkeni sen jälkeen vain entisestään. Työttömyys paheni koko Ahon hallituksen aikana, pankkikriisi pääsi siitä irti, vasta devalvaatio sysäsi yrityksiä konkurssiin joukottain. Kun haluttiin pelastaa rakenteellisissa ongelmissa painivaa vientiteollisuutta uhrattiin PK-yritykset ja niiden työntekijät, pankit ja velalliset tälle devalvaation uhrialttarille.
Taloutemme ei elpynyt olennaisesti devalvaation ansiosta vaan vasta sitten, kun uusi Nokiajohtoinen teollisuus alkoi pumpata rahaa yhteiskuntaan. Nokia oli rakenteellinen uudistus ja osui meidän kannaltamme erittäin hyvään saumaan. Se oli täysosuma kaikin puolin. Metsäteollisuus räpelsi edelleen vaikka kuinka devalvoitiin. Kaikenlainen rättiteollisuus kuihtui pois kokonaan, kun idänmarkkinoiden matto vedettiin sen alta pois. Devalvaatiosta ei ollut sille mitään apua.
Ahon ansioksi on luettava EU-sopimus. Sen ansiosta taloutemme kyllä lähti kasvuun ja valuuttaongelmat ratkaistiin sitten myöhemmin liittymällä euroon. Näitä Ahon ansioita en haluakaan kiistää, mutta ne ovat täysin toisia kuin mitä sinä tuot esille. Kepulaiset rakensivat sitten sen muurinsa Ahon eteen, kun hän toi tällaistä hyvää meille kaikille suomalaisille eikä vain kepuleille pienpiiriläisille.- hienoa aikaa
Vaikka korot oli helvatan korkealla sulivat asuntolainat kuin kusi lumeen. Onneksi tuli ostettua isompi kämppä juuri oikeaan aikaan.
- tämä piti olla hyvä
Vahva markka oli mun idea.
Mutta sitten säästöpankit etunenässä myivät rahaa ilmaiseksi ja houkuteltiin ihmisiä järjettömyyksiin.
Mun idea oli, että vahvalla markalla olisimme ostaneet investointihyödykkeitä. Niin ei käynyt vaan PANKKISEKTORI PETTI ja muunsi ne kulutusluotontapaisiksi velalla röyhäämiseksi.
Pankinjohtajat olivat heikoin lenkki mistä sitten me muut jouduimme maksumiehiksi. - Otsikossa hymiö
Kustaa Hulkon ja Jorma Pöysän kirjasta ”Vakaa markka” (1998):
”Juhannuksen aatonaattona 1977 valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja Timo Relanderilla, valtiovarainministeri Paul Paavelan luottovirkamies Raimo Sailaksella - - oli tavallista parempi syy saunomiseen: samana päivänä synnytetty paketti talouden elvytystoimista.
- - Keilaniemessä oli julkistettu viiden vuoden päähän ulottuva talousohjelma, jossa tavoitteeksi asetettiin työttömyyden painaminen alle 2,5 %, vaihtotaseen alijäämän alle 2 % ja inflaation hidastaminen ”erittäin selvästi”. Muita tavoitteita olivat veroasteen nousun pysäyttäminen ja valtion menojen todellisen kasvun pudottaminen 2 %:iin vuodessa.
- - Illan edetessä joukko keksi juhlistaa tapahtumaa leikkimielisellä symbolilla. Kaikki kirjoittivat nimensä yhden markan seteliin. Seteli ristittiin vahvaksi markaksi, ja sen kantajaksi valittiin Timo Relander.
Tulevina kuukausina ja vuosina Relander keräsi seteliin lisää nimiä. Mukaan tulivat mm. Sirkka Hämäläinen, Rolf Kulberg, Sixten Korkman, Seppo Lindblom, Heikki Pitkänen, Eero Tuomainen, Seppo Leppänen, Antero Ahtola, Matti Korhonen, - - Ahti Pekkala, Lauri Helve, Risto Ranki, Hannu Santalahti, Timo Summa, Pirkko Haavisto, Sari Kärkkäinen ja Esko Aho.”
18.3-91 Esko Aho: "Hallitukseen kaksi kynnyskysymystä: toinen keskustan esittämän perusturvauudistuksen aloittaminen, toinen "uskottava talousohjelma"."
- -"Suomen Eurooppa-politiikkaan tuskin tulee suuria muutoksia. Hän uskoo, että devalvaatio voidaan välttää." - oivahärkönen
Mielipidepankki kirjoitti:
puhut niin totta kuin osaat ja voit.
Rahamarkkinoiden vapauttaminen tarkoitti valuuttapohjaisten alinojen vyöryä. Yritykset ottivat näitä lainoja suuria määriä, koska pankit tarjosivat niitä edullisina ja turvallisina vaihtoehtoina. Kyllähän naapurit olisivat pitäneet hulluna sellaista yrittäjää, joka olisi ottanut kalliskorkoista lainaa, kun halvempaa oli tarjolla ja sitä tarjottiin. Konkurssi- ja velka-aallosta päätellen näitä mainitsemiasi viisaita ja kaukonäköisiä liikemiehiä oli tosi harvassa.
En ole ihan samaa mieltä siitä, että vahvan markan politiikka olisi sinällään ollut syypää lamaan. Vientiteollisuutemme ongelmat olivat enemmän rakenteellisia kuin hintakilpailukykyyn liittyviä. Rakenteellisia ongelmiahan vain pahennetaan, kun annetaan hetkeksi piristävä d-vitamiinipiikki. Rakenteelliset ongelmat johtuivat ennen muuta NL:n kaupan loppumisesta ja tuotekehityksen laiminlyömisestä. Tietotasostasi kertoo paljon se, että väität Koiviston ottaneen vahvan markan puolustamisen joksikin uskonkappaleeksi. Devalvaatio liittyy aina valuuttojen arvojen välisiin suhteisiin, minkä vuoksi meillä ei tietenkään voitu päättää asioista itsenäisesti, jos kilpailijamaat tekivät toisensuuntaisia ratkaisuja.
Vahvan markan politiikka ideologiana oli viisasta. Sehän on täysin sitä samaa mitä EU on toteuttanut vuosikaudet hyvin menestyksekkäästi. Vahvan valuutan politiikalla pyritään pitämään inflaatio kurissa eli se on köyhän kansan etujen ajamista pääomapiirejä vastaan. Suomi siirtyi euroon juuri tämän takia ja se oli erinomaisen järkevä liike. Näin pääsimme irti kaiken maailman valuuttaspekulanttien ryöstökohteena olemiselta.
Devalvaatio sisälsi samanlaisen riskin kuin mitä nykyinen elvytyspolitiikka pitää sisällään. Se vain kasvattaa rakenteellisia ongelmia eikä yritäkään ratkaista niitä. Viinanen toi myös tämän puolen hienosti esille. Kun nykyisin autoteollisuudessa on runsaasti ylikapasiteettia, ei tätä rakenteellista epäkohtaa pureta sillä, että autoteollisuutta elvytetään leikkirahalla. Meillä Suomessa vientiteollisuudessa oli selviä rakenteellisia ongelmia 90-luvun alussa. Metsäteollisuus ei ole päässyt vieläkään irti näistä ongelmista ja sen tila on todella hävettävän surkea. Devalvaatiolla vain pönkitettiin tätä surkeuden syntyä.
Maan talous ei todellakaan lähtenyt kasvuun devalvaation seurauksena. Tilanne itse asiassa synkkeni sen jälkeen vain entisestään. Työttömyys paheni koko Ahon hallituksen aikana, pankkikriisi pääsi siitä irti, vasta devalvaatio sysäsi yrityksiä konkurssiin joukottain. Kun haluttiin pelastaa rakenteellisissa ongelmissa painivaa vientiteollisuutta uhrattiin PK-yritykset ja niiden työntekijät, pankit ja velalliset tälle devalvaation uhrialttarille.
Taloutemme ei elpynyt olennaisesti devalvaation ansiosta vaan vasta sitten, kun uusi Nokiajohtoinen teollisuus alkoi pumpata rahaa yhteiskuntaan. Nokia oli rakenteellinen uudistus ja osui meidän kannaltamme erittäin hyvään saumaan. Se oli täysosuma kaikin puolin. Metsäteollisuus räpelsi edelleen vaikka kuinka devalvoitiin. Kaikenlainen rättiteollisuus kuihtui pois kokonaan, kun idänmarkkinoiden matto vedettiin sen alta pois. Devalvaatiosta ei ollut sille mitään apua.
Ahon ansioksi on luettava EU-sopimus. Sen ansiosta taloutemme kyllä lähti kasvuun ja valuuttaongelmat ratkaistiin sitten myöhemmin liittymällä euroon. Näitä Ahon ansioita en haluakaan kiistää, mutta ne ovat täysin toisia kuin mitä sinä tuot esille. Kepulaiset rakensivat sitten sen muurinsa Ahon eteen, kun hän toi tällaistä hyvää meille kaikille suomalaisille eikä vain kepuleille pienpiiriläisille.Mpp kirjoittaa:
"Maan talous ei todellakaan lähtenyt kasvuun devalvaation seurauksena. Tilanne itse asiassa synkkeni sen jälkeen vain entisestään. Työttömyys paheni koko Ahon hallituksen aikana, pankkikriisi pääsi siitä irti, vasta devalvaatio sysäsi yrityksiä konkurssiin joukottain. Kun haluttiin pelastaa rakenteellisissa ongelmissa painivaa vientiteollisuutta uhrattiin PK-yritykset ja niiden työntekijät, pankit ja velalliset tälle devalvaation uhrialttarille."
Eihän devalvaatio ole se mihin pitäisi pyrkiä. Mutta kun maan talous oli ajettu umpikujaan eikä vienti vetänyt liian kauan kestäneen väkisin tehdyn vahvanmarkan politiikan takia, oli devalvaatio pakko tehdä.
Työttömyys paheni Ahon hallituksen aikana täsmälleen siihen pisteeseen saakka, 93 lopulla, kun BKT:n kasvu saatiin plussan puolelle. Siis silloin kun siinä kuuluisassa käyrässä kansantuotteen muutos muuttuu positiiviseksi, senän tarkoittaa todellisen kasvun alkamista; siihen saakka oli BKT:n pienenminen saatu hidastumaan. Vastaavasta työttömyyskäyrästä olen tarkastanut, että työttömyys kääntyi laskuun samanaikaisesti 93-luvun populla.
Devalvaatio oli pakko silloin tehdä riippumatta siitä että ulkomaanvelkaiset yritykset kärsivät. Koivisto Sorsa ja Holkeri olivat saattaneet maan hätätilaan vahvlla markallaan.
Luen juuri Seppisen uutta kirjaa Kalevi Sorsasta, Siinäkin tuon ajan suurimpana virheenä laajasti käsitellään tuhoisaa vahvan markan politiikkaa, jossa Sorsakin oli mukana. - Otsikossa hymiö
Mielipidepankki kirjoitti:
puhut niin totta kuin osaat ja voit.
Rahamarkkinoiden vapauttaminen tarkoitti valuuttapohjaisten alinojen vyöryä. Yritykset ottivat näitä lainoja suuria määriä, koska pankit tarjosivat niitä edullisina ja turvallisina vaihtoehtoina. Kyllähän naapurit olisivat pitäneet hulluna sellaista yrittäjää, joka olisi ottanut kalliskorkoista lainaa, kun halvempaa oli tarjolla ja sitä tarjottiin. Konkurssi- ja velka-aallosta päätellen näitä mainitsemiasi viisaita ja kaukonäköisiä liikemiehiä oli tosi harvassa.
En ole ihan samaa mieltä siitä, että vahvan markan politiikka olisi sinällään ollut syypää lamaan. Vientiteollisuutemme ongelmat olivat enemmän rakenteellisia kuin hintakilpailukykyyn liittyviä. Rakenteellisia ongelmiahan vain pahennetaan, kun annetaan hetkeksi piristävä d-vitamiinipiikki. Rakenteelliset ongelmat johtuivat ennen muuta NL:n kaupan loppumisesta ja tuotekehityksen laiminlyömisestä. Tietotasostasi kertoo paljon se, että väität Koiviston ottaneen vahvan markan puolustamisen joksikin uskonkappaleeksi. Devalvaatio liittyy aina valuuttojen arvojen välisiin suhteisiin, minkä vuoksi meillä ei tietenkään voitu päättää asioista itsenäisesti, jos kilpailijamaat tekivät toisensuuntaisia ratkaisuja.
Vahvan markan politiikka ideologiana oli viisasta. Sehän on täysin sitä samaa mitä EU on toteuttanut vuosikaudet hyvin menestyksekkäästi. Vahvan valuutan politiikalla pyritään pitämään inflaatio kurissa eli se on köyhän kansan etujen ajamista pääomapiirejä vastaan. Suomi siirtyi euroon juuri tämän takia ja se oli erinomaisen järkevä liike. Näin pääsimme irti kaiken maailman valuuttaspekulanttien ryöstökohteena olemiselta.
Devalvaatio sisälsi samanlaisen riskin kuin mitä nykyinen elvytyspolitiikka pitää sisällään. Se vain kasvattaa rakenteellisia ongelmia eikä yritäkään ratkaista niitä. Viinanen toi myös tämän puolen hienosti esille. Kun nykyisin autoteollisuudessa on runsaasti ylikapasiteettia, ei tätä rakenteellista epäkohtaa pureta sillä, että autoteollisuutta elvytetään leikkirahalla. Meillä Suomessa vientiteollisuudessa oli selviä rakenteellisia ongelmia 90-luvun alussa. Metsäteollisuus ei ole päässyt vieläkään irti näistä ongelmista ja sen tila on todella hävettävän surkea. Devalvaatiolla vain pönkitettiin tätä surkeuden syntyä.
Maan talous ei todellakaan lähtenyt kasvuun devalvaation seurauksena. Tilanne itse asiassa synkkeni sen jälkeen vain entisestään. Työttömyys paheni koko Ahon hallituksen aikana, pankkikriisi pääsi siitä irti, vasta devalvaatio sysäsi yrityksiä konkurssiin joukottain. Kun haluttiin pelastaa rakenteellisissa ongelmissa painivaa vientiteollisuutta uhrattiin PK-yritykset ja niiden työntekijät, pankit ja velalliset tälle devalvaation uhrialttarille.
Taloutemme ei elpynyt olennaisesti devalvaation ansiosta vaan vasta sitten, kun uusi Nokiajohtoinen teollisuus alkoi pumpata rahaa yhteiskuntaan. Nokia oli rakenteellinen uudistus ja osui meidän kannaltamme erittäin hyvään saumaan. Se oli täysosuma kaikin puolin. Metsäteollisuus räpelsi edelleen vaikka kuinka devalvoitiin. Kaikenlainen rättiteollisuus kuihtui pois kokonaan, kun idänmarkkinoiden matto vedettiin sen alta pois. Devalvaatiosta ei ollut sille mitään apua.
Ahon ansioksi on luettava EU-sopimus. Sen ansiosta taloutemme kyllä lähti kasvuun ja valuuttaongelmat ratkaistiin sitten myöhemmin liittymällä euroon. Näitä Ahon ansioita en haluakaan kiistää, mutta ne ovat täysin toisia kuin mitä sinä tuot esille. Kepulaiset rakensivat sitten sen muurinsa Ahon eteen, kun hän toi tällaistä hyvää meille kaikille suomalaisille eikä vain kepuleille pienpiiriläisille.http://www.valt.helsinki.fi/staff/psaukkon/netbook/electures/raunio.htm
- oivahärkönen
Otsikossa hymiö kirjoitti:
http://www.valt.helsinki.fi/staff/psaukkon/netbook/electures/raunio.htm
... kannatti 6 % liitymistä EU:hun. Keskustan kannattajista 36 % kannatti.
- valikoiva muisti
Vinanen toimi viime lamassa ikäänkuin palomiehenä sammuttaen muiden sytyttämää roihua. Aho oli palopäällikkö joka johti tuota sammutustyötä. Osa laman sammutusstrategiaa ja myös jälkihoitoa oli EU jäsenyys, ja Aho johti omat joukkonsa tämän päätöksen taakse.
Lamaroihun pyromaaneina, sytykkeiden kerääjinä, touhusivat tietysti Mauno Koivisto ja hänen talousoppiensa puolustajat. Virhe tehtiin paljon ennen lamaa, kun pääomamarkkinat vapautettiin mutta samalla pidettiin valuuttaa tiukasti säänneltynä. Markan ei annettu hakea oikeaa tasoa markkinoilta, vaan sitä pidettiin poliittisella sääntelyllä "vahvana". Paine kurssin tarkastamiseenkasvoi sietämättömäksi laman myötä ja lopulta ajauduimme merkittävään pakkodevalvointiin.
Viinanen ei haastatelussa paljastanut niitä poliittisia kytkentöjä joita pankkien pelastamisella peiteltiin. Esimerkiksi STS:n pelastaminen KOP:n avulla oli vain ja ainostaan vasemmistopoliitikkojen suhmurointien maksattamista kansalla. Kun muiden Säästöpankkien hallintoa on jälkiviisaasti viety jopa oikeuden eteen holtittomasta luotonannosta, STS:n punapääoman pesu peiteltiin tyystin, Henkilökuntakin sai jatkaa KOP:n palveluksessa jotteivat paljastaisi kaikkia demaritoilailuja.
STS ei ollut ainoa, mutta merkittävin poliittisia kytkentöjä vilissyt taho joka kaadettiin kansalaisten syliin pankkikriisissämme. Tutkijoilla riittääkin sarkaa näiden suhmurointien tuomisessa yleiseen tietoisuuteen. - helppo selittää
Viinanen selitti asiat parhain päin ja jätti myöntämättä Ahon hallituksen virheet.
Siinä hän oli oikeassa, että suomenruotsalainen teollisuuskapitaali pakotti hallituksen devalvoimaan ja että Lipponen piti aina sen minkä lupasi kokoomukselle ja muillekin.
t. -Jäbä- Otsikossa hymiö
Nykypäivä 24.6.1994:
”Suomen Keskustan kaltaista puoluetta ei ole toista.
Se kokoaa kolme tuhatta jäsentään Valmetin vanhaan teollisuushalliin seuraamaan Esko Ahon ja Paavo Väyrysen EU-sotaa. Pelissä on isänmaan tärkein valinta EU-jäsenyys.
Sota päättyy Ahon selkävoittoon.
Mutta pölyn laskeuduttua havaitaan, ettei kepulla vieläkään ole EU-kantaa.
Miten se on mahdollista?
Tämä voi tuntua kummaliselta. Mutta kepusta puhuttaessa juttu on selvä.
- -
Perjantai-iltana puoluekokouksen poliittinen valiokunta muotoili varovaisen kannanoton kokouksen hyväksyttäväksi.
Esityksessä ei suoraan otettu kantaa jäsenyyteen. Sen mukaan puoluekokous vain ”antaa tukensa Esko Ahon hallitukselle ja sen toimintalinjalle EU-jäsenyyskysymyksessä”. Kokous edellyttää, että ”lait kansallisista tukitoimista hyväksytään eduskunnassa ennen kansanäänestystä”…”Näin syntyvää kansanäänestyksen tulosta kepu tulee kunnioittamaan”.
- -
Esko Aho onnistui peluuttamaan EU-politiikan kansallisia äärilaitoja, omia EU-vastustajiaan ja sdp-kokoomus-akselia, toisiaan vastaan.
Mieto ja lievästi ehdollinen muotoilu toi hänelle suurimman mahdollisen enemmistön kokouksessa. Lisäksi se sisältää uhkauksen Kokoomukselle ja demareille: tukipakettiin kuuluvia lakeja ei pidä jarruttaa eduskunnassa.
Toiseen suuntaan hän vetoaa uhkaan, että jäsenyys toteutetaan demarivetoisesti ilman tukipakettia. Ja toiseen suuntaan, että tukipaketti on hyväksyttävä viimeistä markkaa myöten, tai muuten kepun sisäinen oppositio estää jäsenyyden.”
- Otsikossa hymiö
HS - Kotimaa - 19.11.1994
”EU-jäsenyys ratkesi äänin 152-45 Vastustajat lähinnä keskustan, vasemmistoliiton ja kristillisten eduskuntaryhmistä
Eduskunta hyväksyi Suomen EU-jäsenyyden perjantaina äänin 152-45. Kyllä-äänten määrä ylitti selvästi hyväksymiseen vaaditun kahden kolmasosan enemmistön annetuista äänistä.
Vastustajat olivat lähinnä keskustan, vasemmistoliiton ja kristillisten edustajia. Keskustan eduskuntaryhmästä 31 kansanedustajaa kannatti EU-jäsenyyttä ja 24 vastusti.
Hylkäämisesityksen teki kristillisten Bjarne Kallis ja sitä kannatti Smp:n Raimo Vistbacka.
Kokoomuksessa rivit eivät horjuneet. Kaikki paikalla olleet äänestivät kyllä. Ryhmään kuuluva eduskunnan ikäpresidentti Maunu Kohijoki oli sairauden takia poissa istunnosta.
Vasemmistoliiton 19 edustajasta seitsemän olisi halunnut pitää Suomen erossa EU:sta. Sosiaalidemokraateista vain Heikki Rinne äänesti vastaan.
Rkp:n Håkan Malm piti päänsä ja painoi ei-nappia.
Kristillisten EU-vastainen ryhmä repesi, kun Eeva-Liisa Moilanen viime hetkellä imoitti sittenkin noudattavansa kansanäänestyksen tulosta.
Vihreistä vain Erkki Pulliainen äänesti ei. Smp:n kolmeen kutistuneesta ryhmästä Marita Jurva oli EU:n kannalla, Raimo Vistbacka ja Lea Mäkipää vastaan.
Omina eduskuntaryhminään toimivat Tina Mäkelä, Hannu Suhonen ja Heikki Riihijärvi vastustivat jäsenyyttä, Vesa Laukkanen painoi tapansa mukaan tyhjä-nappia.
Äänestyksen jälkeen kokoomuksen kansanedustajat kiirehtivät onnittelemaan ulkomaankauppaministeri Pertti Salolaista (kok). Kättelijöiden joukkoon liittyi hetken kuluttua Sdp:n puheenjohtaja Paavo Lipponen. Salolaisen luota Lipponen suunnisti salin keskellä istuvan pääministeri Esko Ahon (kesk) luokse onnitellakseen myös häntä.
Hieman myöhemmin istunnon tauolla Lipponen tunnusti, että Salolainen on tehnyt pitkän ja ansiokkaan työn Suomen jäsenyyden puolesta. Hieman varovammin sanakääntein hän antoi kiitosta Aholle." Mielestäni mitään erityistä sankaruutta ei EU:hun liittymisestä tarvitse hakea. Ainakin jonkinasteinen liittyminen oli lähinnä käytännön pakko. Sen sentään tajusivat kepulaisetkin, joille ei olisi jäänyt käteen edes lusikkaa nuoltavaksi, jos kansakunta olisi jäänyt EU:n ulkopuolelle. Mikään viisas valintahan jäsenyys EU:ssa ei suinkaan ollut. Mutta Keskusta on aina halunnut olla voittajan puolella, joten mikä muu auttoi kuin talikko kauniiseen käteen.
Norja, Ruotsi, Tanska, Sveitsi ja Englanti ovat sentään käyttäneet hieman enemmän järkeä EU-kytköksissään kuin Suomi ja luultavasti heillä menee tätä nykyä Suomea paremmin. En ymmärrä sitä logiikkaa, jonka mukaan markkinat harmonisoimalla saavutettaisiin joitakin taloudellisia etuja. Ainut etu lienee sama valuutta, joka mukavoittaa lähinnä turistin elämää, mutta esimerkiksi sama talouspolitiikka kaikissa valtioissa ei johda muuhun kuin katastrofiin. Entinen Neuvostoliitto lienee tästä loistavin esimerkki myös pimeälle Euroopalle. Ainakin jatkoa ajatellen.
Nyt näkyy kotimaisessa politiikassa olevan muotia hokea kapitalismin ja sosialismin kuolemaa. Kittiä kanssa. Molemmat opit suorastaan kukoistavat: yritysjohtajat ryöstävät kahisevaa aivan rosvoparoonien tyyliin ja Brysselin patruunat harjoittavat sosialismia vimmalla, joka hipoo sairautta.
Iiro Viinasen talousoppi on sikäli väärä, ettei sitä pidä soveltaa kansantalouteen, koska se ei ole kansantaloutta. Toisinsanoen valtio ei ole yksityinen firma, vaikka luultavasti on kärrykuormallinen porvareita, jotka näin luulevatkin.- talouspolitiikka ei
Euroalueessa on hassua se, että sillä on yhteinen rahapolitiikka, mutta ei yhteistä talouspolitiikka. Eräät talousviisaat sanovat, että se on nimenomaan lopulta euron vahvuus. No, ne talousviisaat nyt sanovat mekein kaikkea maan ja taivaan väliltä. Joku on silloin aika varmasti oikeassa ja saa siitä sitten Nobelin palkinnon, jonka jälkeen sitten kaikki sanomiset ovatkin viisasta puhetta, saapi varoittaa, neuvoa, opastaa tai kipakasti arvostella vaikka todellisuuden kanssa niillä jutuilla ei enää hökkäsen pölökämän vertaa olisikaan tekemistä.
talouspolitiikka ei kirjoitti:
Euroalueessa on hassua se, että sillä on yhteinen rahapolitiikka, mutta ei yhteistä talouspolitiikka. Eräät talousviisaat sanovat, että se on nimenomaan lopulta euron vahvuus. No, ne talousviisaat nyt sanovat mekein kaikkea maan ja taivaan väliltä. Joku on silloin aika varmasti oikeassa ja saa siitä sitten Nobelin palkinnon, jonka jälkeen sitten kaikki sanomiset ovatkin viisasta puhetta, saapi varoittaa, neuvoa, opastaa tai kipakasti arvostella vaikka todellisuuden kanssa niillä jutuilla ei enää hökkäsen pölökämän vertaa olisikaan tekemistä.
Jos budjettia ja verotusta säädellään keskitetysti, niin se on käytännössä suunnilleen sama asia kuin yhteinen talouspolitiikka. Talouden harmonisointi ei voi oikeastaan muuta tarkoittaa kuin myös yhteistä talouspolitiikkaa.
Se näkyy juuri näinä aikoina esimerkiksi toimenpiteinä laman torjumiseksi. Pankkeja pitää tukea, vaikka ei tarvetta edes olisi. Samoin elvytys on silkkaa EU-sanelua. Jos Suomi yksin päättäisi talouspolitiikastaan, niin juustohöylä olisi viuhunut jo aikaa sitten. Ainakin vanhoista merkeistä päätellen.- teot monest toista
Seppo_Ilmarinen kirjoitti:
Jos budjettia ja verotusta säädellään keskitetysti, niin se on käytännössä suunnilleen sama asia kuin yhteinen talouspolitiikka. Talouden harmonisointi ei voi oikeastaan muuta tarkoittaa kuin myös yhteistä talouspolitiikkaa.
Se näkyy juuri näinä aikoina esimerkiksi toimenpiteinä laman torjumiseksi. Pankkeja pitää tukea, vaikka ei tarvetta edes olisi. Samoin elvytys on silkkaa EU-sanelua. Jos Suomi yksin päättäisi talouspolitiikastaan, niin juustohöylä olisi viuhunut jo aikaa sitten. Ainakin vanhoista merkeistä päätellen.Niin, kyllähän eussa puhetta piisaa. Jotkut, lähinnä pienet jäsenmaat myös yrittävät pysyä sanoissa ja tavoitteissa. Suuret lopulta suoraan tai jotakin kiertotietä lipsuvat tavoitteista ja sovituista säännöistä budjettikurin, valtion velan ja jopa yritystoiminnan tukemisen suhteen. Euro on kuitenkin suuri valuutta ja suurella on omat massan lakinsa joten vähän isommatkaan venkoilut eivät sitä suuremmin hetkauta, päinvastoin tuovat siihen mukavaa joustoa. Tuota rataa kai kulkee se ajatus siitä, että erilaiset talouspolitiikat ovat jopa hyödyksi eurolle.
teot monest toista kirjoitti:
Niin, kyllähän eussa puhetta piisaa. Jotkut, lähinnä pienet jäsenmaat myös yrittävät pysyä sanoissa ja tavoitteissa. Suuret lopulta suoraan tai jotakin kiertotietä lipsuvat tavoitteista ja sovituista säännöistä budjettikurin, valtion velan ja jopa yritystoiminnan tukemisen suhteen. Euro on kuitenkin suuri valuutta ja suurella on omat massan lakinsa joten vähän isommatkaan venkoilut eivät sitä suuremmin hetkauta, päinvastoin tuovat siihen mukavaa joustoa. Tuota rataa kai kulkee se ajatus siitä, että erilaiset talouspolitiikat ovat jopa hyödyksi eurolle.
Eikös tässä taannoin oltu jo jakamassa EU:n ulkoministerinkin postia? Entä Euroopan presidentti? Kyllä tässä politiikatkin harmonisoituvat. Tosin kuri kuuluu vain pienten noudatettavaksi, kuten jo muistaakseni Sariola-vainaakin totesi: "Iso sanoo, pieni anoo".
- Otettava varauksella
En ole nähnyt kyseistä haastattelua, mutta noin yleisesti poliitikkojen tai oikeastaan kenen tahansa muistelmista: muistelija muistaa lähes aina asiat siten, että hänen oma toimintansa asettuu mahdollisimman hyvään valoon.
Omia virheitä, jos nyt ei suoraan "unohdeta", niin ainakin niitä selitetään parhain päin. Omia ansioita taas vastaavasti liioitellaan. - Vesi vanhin voitehista
Kylläpä todistat kauniisti, mutta kuitenkin väärin. Käytännön kokemuksesta voin kertoa sinulle, että devalvaatio ei ollut yrittäjien kusettamista. Yrittäjiä toki kusetettiin, mutta se tapahtui aiemmin.
Olin läsnä yrityspankkiirin vetämässä tilaisuudessa, jossa aloittavalle yrittäjälle oli räätälöity valmiiksi valuuttalaina vuonna 1988. Kuin eilisen muistan perustelut valuuttalainalle. Pankkiiri esitti käyrän Suomen markan ulkoisesta arvosta vuosilta 1982 - 1988. Käytännössä käyrä ei ollut käyrä: se oli suora viiva.
Kuka uskoo, että valuutan ulkoista arvoa voidaan kuvata suoralla viivalla? Tähän tarvittiin kaksi asiaa. Ensimmäisenä käyrä aloitettiin siitä ajankohdasta, jolloin Suomessa oli viimeksi devalvoitu. Toiseksi tarvittiin tilanne, jossa ulkomaisten luottojen korot olivat paljon alempia kuin kotimaisten luottojen korot. Vaikka maahan oli jo tulvinut ulkomaista rahaa, Suomen markan ulkoisen arvon ei annettu muuttua. Vakaa markka olikin tosiasiallisesti heikko markka, sillä markan olisi tuollaisen valuuttainvaasion tilanteessa kuulunut vahvistua.
Jos Suomen markan ulkoisen arvon olisi annettu määräytyä markkinoilla, se olisi varmuudella vahvistunut. Tällöin yrityspankkiiri ei olisi voinut esittää suoraa viivaa, vaan käyrän. Jokainen, joka olisi voinut todeta, että markka on vahvistunut, olisi joutunut ajattelemaan, milloin se heikentyy. Todellisia yrittäjien kusettajia olivat siis vuosina 1987 - 1989 vakaasta markan arvosta kiinnipitäneet poliitikot ja Suomen Pankin virkamiehet.
Todellisuudessa Suomessa devalvoitiin noususuhdanteessa. Kustiin siis housuun, ja niin kauan kuin kusi lämmitti, valtiovarainministerinä hääri muuan Erkki Liikanen. Kun kusen lämpö haihtui, haihtui Erkkikin, tosin Brysseliin. Devalvaatio vuonna 1991 oli ehdottomasti tarpeellinen. Markkinoiden ylireagointia oli seuraava devalvaatio, joka tapahtui kelluttamalla markka. Markkinathan oikaisivat käsityksensä melko pian. - osaa----
yhtäänasiaa käsitellä vääritelemättä asian ydintä?
Olet sinä kumma oelle. Pysyisit kerrankin totuudessa.
Sinulla onniana mielessä haitan teko Keskustaa kohtaan ja pysrit kaikilla jutuillasi vain ja ainostaan mollaamaan Keskusta Vääristelemäällä jopa selvällä Suomen kielellä esiterttyjä asioita..
On se haastattelun kuunnellut muutkin kuin sinä.
Ehkäö sinu elämäsi sisältö koostuu valehtelusta ja kieroilusta. Onhan sekin tietenkin jonkinlainen elämän sisaältö.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 396925
- 323908
- 453280
- 342844
- 162662
- 372228
- 162176
- 372092
Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...
Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons482047- 391980