Olen jo puolitoista vuotta hakenut uutta parisuhdetta ja tutustunut erilaisiin miehiin. Nyt olen kaiken vaivannäön ja pettymysten jälkeen löytänyt kiltin ja kunnollisen miehen, jonka kanssa olo on hyvä ja turvallinen. Mies on ihastunut minuun ja haluaa oikeasti seurustella kanssani. Minäkin tykkään hänestä ja seksi on hyvää, vaikkei hän vastaakaan kuvitelmaani ihannemiehestä. Minulla ei ole syttynyt häntä kohtaan mitään jalat alta vievää ihastumisen ja intohimon tunnetta. Olen ajatellut paljon tunteitani ja tullut siihen päätökseen, että on parempi olla hyvän ja turvallisen miehen kanssa, josta tykkää ja jota varmasti vielä joskus rakastaa, kuin olla sellaisen täydelliseltä vaikuttavan kusipään kanssa, johon rakstuu heti täysillä, mutta joka vaihtaa minut heti tilaisuuden tulle uuteen ja parempaan naiseen.
Suhteen aloittaminen
Pohdiskelija...
61429
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
pelkän himon intohimoon ja ihastumiseen sekä rakastumiseen. Jos mies toimisi samoin niin miehen sanotaan olevan vain seksin perässä. Kun nainen tekee samoin niin puhutaan "rakastumisesta" tai nainen saa toimia kuten miehetkin tekevät. Sitten se kestävä rakkaus kärsii kun etsitään niitä intohimoja vain. Kiva kun olet löytänyt itsellesi kivan miehen. Järkevät osaavat valita kumppaninsa pitkällä tähtäimellä.
Eiköhän tämä ole lähinnä yksilöiden taipumus, eikä jokin uusi aihe mies-nais-sotaan? Kyllä ne miehetkin pitkiin suhteisiinsa sitä kemiaa ja kipinää kaipaavat.
himon ja rakkauden keskenään, niin miehen elämä olisi yhtä ja samaa rakkauden jatkumoa:D
kuulostaa kuin et kuitenkaan olisi ihan tyytyväinen. Teille voi kuitenkin tulla eteen tilanne missä sun tarpeet pitää kuitenkin tyydyttää ja se on riski. Oletko vain tyytynyt "kohtaloosi" ja yrität nyt huijata itseäsi? Älä tee sitä virhettä. Kemioiden on toimittava joka suhteessa niin luottamuksen kuin himojenkin osalta. Muuten on vaan ajankysymys milloin kupla puhkeaa.
Kemiat, kemiat ,,, täydellisyys ja joka suhteen. Epärealistista ja tunteita tappavaa elämää. Höpötystä joka estää rakkauden kokemisen. Eikös muuten suhteessa pitäisityydyttä molempia, eikä niin kuin sinä huolehdit " SUN tarpees pitää kuitenkin tyydyttää" kupla puhkee jos elämää ei ravita ja rakenneta yhdessä.
minäkin. Täydellisyyttähän ei ole. Mutta voi silti tuntea. Jos et tunne kerran miehen olevan sinua sytyttävää laatua, muutaman vuoden elon jälkeen siitä ei synny ainakaan parempaa. Silloin hänen tarpeensa on tyydytetty muttei sun. Olet naiivi, jos näyttelet ettei tätä yhtälöä muka ole sun kohdallas. Mutta elämäsi on sun. Mikäs opettaja minä sulle olen. Mutta kannattaako tälle palstalle kirjoitella, jos ei kerran sitten kommentoida saa?