Viime aikoina olleen "lasinsiruja ruoassa" -keskustelun innoittamina myös meillä on seurattu tarkkaan, mitä lautaselta löytyy, kun syödään valmiita eineksiä. Ja ... haa ... eilen sitten tärppäsi. Mieheni huudahti, että täällähän on lasinsiruja, ja vaikka kuinka paljon...
No, minäkin tietenkin oitis tarkastelemaan kyseisiä "lasinsiruja", jotka olivat kooltaan sellaisia 3-4 mm:siä. Kun siinä katselin ja pyörittelin niitä, niin muistui mieleeni lapsuuden ajat, jolloin heiniä latoon laitettaessa, heinien joukkoon nakottiin sellaista karkeaa suolaa. Tämä löytämämme "lasinsiru" muistutti hämmästyttävän paljon samanlaista suolaraetta, joista osa saattoi olla aivan lasinkirkkaitakin. Nykyisin merisuola muistuttaa lähinnä tätä entistä karkeaksi suolaksi sanottua.
Sanoin asiasta miehelleni ja hän päätti testata, että onko kyseessä todella lasinsiru vaiko suola. Ja niinhän siinä sitten kävi, että testauksen tuloksena selvisi, että kyseessä oli suolarae. Eli "lasinsiru" hajotessaan muuttui tavalliseksi suolaksi.
Nyt heräsikin sitten kysymys, että kuinkahan monessa lasinsiru -löydöksessä, on ollut kysymys tällaisesta samanlaisesta suolarakeesta?
En silti halua tällä viestillä kumota toisten tekemiä "lasinsiru"-löydöksiä, haluan vain tuoda julki, että meillä nämä löydökset osoittautuivat suolaksi.
No niin,
hyvät immeiset...
9545
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
poliisille ja EVIRALLE - että tietävät hekin?
Minäkään en halua kiistää, etteikö niiden löydöksien joukossa olisi ollut jotain todellista lasitavaraa. Mutta näillä ilmiöillähän on semmonen itseään toteuttava ennuste. Ts. yhtäkkiä eri paikkakunnilta löytyy lasinsirpaleita milloin mistäkin ruuasta, jopa tuoreesta kurkusta. Sehän on selvä, että osa "avohoitopotilaista" näkee lasinsiruja kohta kananmunissakin, mutta onneksi pahin kohu on jo laantunut. Mielestäni olisi kuitenkin elintarviketeollisuuden tehtävä tiedottaa, mistä tässä kaikessa on oikeasti ollut kysymys ja mihin toimenpiteisiin ollaan mahdollisesti ryhtymässä. Ts. katkaista siivet huhuilta ja hörhöiltä. Teidän tarina oli mukavaa luettavaa kaiken sen hysterian jälkeen, jota näilläkin ruokapalstoilla on esiintynyt. Pakko sanoa, että itse inhoan merisuolaa yli kaiken. Kesällä kun mökillä laitetaan kalaa, ne saamarin kiteet, juuri kuvaamasi kokoiset, eivät sitten millään tahdo sulaa ja olen kaloja suolatessani isännältä puolisalaa siirtynyt tyynen rauhallisesti käyttämään Pan-suolaa. Joka sitäpaitsi imeytyy tehokkaasti. Mukavaa Wappua teille!
Että einestehtaat eivät käytä laisinkaan karkeata merisuolaa. Vaikka käyttäisivätkin niin karkeakin merisuolakide sulaa prosessin aikana. Kalajalosteita valmistavat sen sijaa käyttävät graavituotteissaan ja savustetuissa kaloissaan perinteistä karkeaa suolaa. Joten tosiasiaksi jää, että puheenvuorosi on pelkkä provo! Valitan, ei ole uskottavaa väitteesi.
Tuon surkean Pan-suolan sijaan hienoa merisuolaa, se imeytyy vallan mainiosti ja on raikkaammman makuista kuin tuo ummehtunut Pan. Hienoa merisuolaa myy sama kauppa kuin karkeatakin, tiedoksesi!
Isäntäsi paljastaa tuon päänsäryn lähteen jo illalla. Narahdat niiltä istumilta.
NaCl, KCl, MnCl Mitä muuta? Noita suoloja on ihaan kaikissa ruuissa.
on lysiinihydrokloridia jopa 2%. Siinä syy.
päänsäryn aiheuttaja. Koska Pansuola on kallistakin, ei sitä nykyään enää käytetä esim. makkarassa. http://kaksplus.fi/keskustelu/t1025611
Tarkenna nyt vähän, että uskon.