minua kiinnostaisi lähteä lukemaan psykologiaa..mitä luulette voinko lähteä jos edes pääsen koska minulla on joskus aikanaan ollut henkisiä ongelmia..paniikkihäiriötä,kahvikuppineuroosia..ei nyt sen vakavempaa..
olen kyllä hyvä psykologisoimaan asioita,älykäs(omasta mielestäni)ja kuuntelen mielellään muiden murheita ja haluan auttaa!!!
olen kyllä hyvä psykologisoimaan asioita,älykäs(omasta mielestäni)ja kuuntelen mielellään muiden murheita ja haluan auttaa!!!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ja mitäköhän esteitä luulet omilla henkisillä ongelmillasi olevan opiskelemaan pääsemisessä... Pääsykokeilla sinne mennään eikä sairaskertomuksilla. Eli jos lukupäätä riittää ja jaksat panostaa, niin tottakai voit päästä. Tyhmiä kysymyksiä ei ole, mutta tää oli jo siinä rajoilla.
aivan eli sinne ei tehdä mitään psykologisia testejä ja oteta sisään vain henkisesti aina tasa-painossa olevia..että anteeksi nyt tyhmyyteni..=)
itse ajattelen että siitä on vain hyötyä ettei aina niin tasapainossa ole ollutkaan niin ymmärtää asiakkaitaan vielä' helpommin kuin sellainen joka ei ole koskaan kokenut mitään!!
Ei niillä ole mitään tekemistä itsensä opiskelemaan pääsyn kanssa, oli sitten paperilla mitä tahansa terveysongelmia. Eli se on omasta päästäsi kiinni miten homma menee. Ainut vain että tietysti vakavasti kannattaa aina miettiä onko aivan varma että kannattaa pitkää opiskelua suorittaa jos ei tiedä pärjääkö kyseisissä töissä omien fyysisten/psyykkisten ongelmien kanssa. Mutta kuten em. itsestä kiinni ja kukapa muu sen tietäisi.
Ainut seikka joka koskee hakua on että yleensä kaikissa tämänkaltaisissa on face-to-face keskustelua ja psykologinen testi jossa ollaan ihan ihmisen kanssa keskustelemassa. Esittämiensä kysymysten ym. tarkkailun perusteella tuon pikku hetken aikana hän tekee sinusta päätelmiä jotka voivat olla aika ratkaiseviakin pääsyn kannalta, kun katsellaan onko papereihin kertynyt tarpeeksi "plussaa" että pääsee sisään.
Noissa jutteluissa nyt tietysti ei välttämättä kannata kaikkea henkisen puolen ongelmia välttämättä paljastaa kun nyt kyse kuitenkin on tuon tyyppisestä opiskelusta/työstä. Toisaalta taas asiassa on tietty se puoli että sen reilusti esiin ottamalla saisi rehelliset ja hyvät kommentit mitä mieltä he ovat asiasta ja siitä miten olettavat että heidän mielestään mahdollinen koulutuksesi ja työsi tulisi sujumaan.
Tietty asia on niin että rehellisyys palkitaan mutta siitä ei sitten saa plussaa välttämättä...miinusta huonossa tapauksessa jos oikein kyvyttömäksi opiskelamaan/töihin kyseiselle alalle katsovat. Eli kaksipiippuinen juttu tuo "itsensäpaljastaminen"...
Mutta up to you, ei papereilla olevilla jutuilla merkitystä ole tällaisessa tilanteessa.
tuossa ettet jää väärään käsitykseen että mitä pääsykokeisiin kuuluu niin katso kyseisen linjan pääsyvaatimukset ja kokeet. Ne nyt löytää netistä helposti...Mitä itse olen ymmärtänyt niin tuo henkisen puolen ja psykologiset testit ovat aika tarkkoja noilla linjoilla, jo alemmilla asteillakin kun tuppaavat olemaan.
kiitos sulle asiallisesta vastauksesta!niin..psykologin homma lienee henkisesti aika raskasta..mutta oon sellai ihminen mikä nauttii muiden auttamisesta ja auttaminen tuntuu kutsumukselta omalla kohdallani,tunnen olevani normi ihminen ja tasapainoinen tätä nykyä..mitä nyt hieman jännitän eri tilanteissa,mikä on normaalin ihmisen merkki=)ja elämäähän ei saa heittää hukkaan pienien vastoinkäymisten takia=)..
Psykologiksi ei tulla vaan psykologiksi opiskellaan
Koulutus on vähän kaiksessa niinkuin ajokortissakin, se on vasta lupa harjoitella, että sitten tulisi...vaikka nyt psykologiksi
aivan..taisinkin kysyä että onko edes mitään järkeä..
eihän tässä alassa mitn järkee oo, mutta täällä ollaan ja pysytään!!! paitsi kuitenkin, että ala on arvostuksessaan hyvässä nousussa, meille on "käyttöä" vähän joka asiassa nykyisin.
Tällä hetkellä käsittääkseni vain Helsingin ja Joensuun yliopistoihin voi päästä opiskelemaan "paperipääsykokeiden" perusteella.
Muissa yliopistossa on pääsykokeen lisäksi yksilöhaastattelu ja/tai ryhmäkeskustelutilanne, jotka arvioidaan.
Nuo haastattelut ovat tulleet psykologian valintakokeeseen muutamia vuosia sitten ja suunnitellaan, että ne otettaisiin käyttöön kaikissa yliopistoissa.
Oma sairashistoria ei silti ole välttämättä ole este psykologian opiskelijaksi pääsemiseksi. Haastattelussa kysytään terveydentilasta jotain yleistä. Tästä minulla ei ole tarkkaa tietoa.
Toisekseen: Psykologiksi valmistumisen jälkeen täytyy (ehkä yksityisen sektorin organisaatiokonsultteja lukuunottamatta) toimittaa tulevalle työnantajalle todistus terveydentilastaan eli ns. T-lomake. Useimmat työnantajat määräävät vielä tietyn paikan terveystarkastukselle eli esimerkiksi terveydentarkastus on täytynyt käydä tulevan työpaikan työterveydenhuollossa. Työterveystarkastus on toki melko muodollinen, mutta siinä tarkastetaan terveyden osalta ne asiat, joilla on tulevan työn kannalta eniten merkitystä. Psykologin alalla se osa-alue on yleensä psyykkinen terveys.
Että ei se nyt NIIN huono kysymys ollut...
aikanaan v. 1968 päätin oman terapiakokemukseni perusteella vaihtaa matikan luvun psykologiaan, enkä ole katunut, vaikka juuri nyt olenkin uupumuksen vuoksi pitkällä sairauslomalla. Tarkoitus on olla työelämässä "enää" 9 vuotta ennen vanhuuseläkettä.
Ihmisen pitää voida tehdä sitä mitä parhaiten osaa.Tiesitkö että tupakin poltto aiheuttaa pannareita.On oikein tutkittu juttu ja tiedän kokemuksesta.50-kymppisenä ei sitten enää tarvitse jännittää,kaikki sujuu jo rutiinilla.Hyvää jatkoa aikomallesi uralle.
juu..oonkin aika himopolttaja toden tosíaan..=)kiitos kannustavasta viestistä..pitääpi katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan!=)
Olen itse terapiatyössä toimiva psykologi. Vaikuttaa siltä, että sinulla on halua auttaa, mutta jos aiot terapiatyyppiseen työhön (psykologit tekevät paljon muutakin kuin terapiatyötä, työn kenttä on laaja!), pohdi miten pitkälle oma auttamisenhalusi on halua auttaa itseä. Joskus sellaiset ihmiset, joilla on ollut vaikeaa ja jotka ovat jääneet lohdutusta vaille, hakeutuvat läheisyydenkaipuussaan hoitoalalle tiedostamatta mistä oikeastaan on kysymys. Itsetutkiskelua kannattaa harjoittaa tässä asiassa (hyvä itsetuntemus on tässä ammatissa pakollinen edellytys, jotta osaa erottaa milloin on kysymys potilaan ongelmista ja tunteista, milloin omista) ja edetä sitten, jos edelleen tuntuu että motiivit ovat oikeat.
"Psykologisoinnin" osaaminen ei ole etu, melkein päinvastoin. Tässä ammatissa toimineena vetäydyn usein tilanteista, joissa joku rupeaa harrastamaan ns. keittiöpsykologiaa eli tekee pitkälle meneviä, omasta mielestään fiksuja analyyttisiä päätelmiä toisesta ihmisestä. Oikeat diagnoosit perustuvat tarkkaan haastatteluun, tutkimuksiin, ammatillisen osaamisen tuomaan intuitioon.
Koulutukseen pääsemiseen vaaditaan erittäin hyvä yo-pohja, pääsykoekirjojen hallinta ja pärjääminen haastattelussa. Haastattelussa suosittelisin olemaan rehellinen oma itsesi. Koulutus on pitkä ja vaativa, mieti jaksatko.
Psyykkistä hoitotyötä voit tehdä muissakin ammateissa, ihmistähän pitäisi aina hoitaa kokonaisvaltaisesti. Lähes kaikilla hoitoaloilla voit täydentää osaamistasi lukemalla psykologiaa esim. avoimessa korkeakoulussa tai kursseilla.
Onnea ammatinvalintaasi!
Mainitset että psykologiaa lukeneet voivat tehdä paljon muitakin töitä. Kiinnostaisi tietää mitä kaikkea on mahdollista tehdä? Kerro ihan kaikki psykologian maisterin/kandidaatin papereista, eli siis minne tulevaisuudessa kannattaa hakea töihin?
Kannattaako mielummin lukea psykologiaa pääaineenaan, vaiko sivuaineenaan?
Psykologien erilaisista hommista voi saada käsitystä esimerkiksi vilkaisemalla työvoimaministeriön sivuja www.mol.fi, sieltä muistaakseni avoimet työpaikat, sitten terveydenhuolto, psykologit. Psykologeja toimii terveydenhuollon lisäksi esimerkiksi konsultteina, henkilöstöhallinnossa, toimittajina, opettajina, tutkijoina... Kannattaa katsoa myös esimerkiksi Turun yliopiston opinto-opasta yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan kohdalta, löytyy netistä (www.utu.fi jne). Kirjastossa voisit selailla Psykologi-lehteä, saat vähän käsitystä tehtäväkentästä.
Psykologiaa on luettava pääaineena, jos aikoo laillistetuksi psykologiksi. Tai ainakin siitä on tehtävä syventävät opinnot, mutta näihinkin pääsemiseen taidetaan vaatia pääsykoe. Siitä, jos lukee psykologiaa sivuaineena, on etua esimerkiksi monissa kasvatus- ja sosiaalialan ammateissa. Tai missä vaan! Onnea valintaasi!
www.psykonet.fi, löydät kaiken opiskelusta ym:)
Mielestäni paras ja ytimekäs juttu psykologin erilaisista työmahdollisuksista löytyy Suomen Psykologiliiton www-sivuilta: http://www.psyli.fi/
ja valitse vasemmasta palkista "Mitä psykologi tekee?".
Tuon yllä mainitsemani sivun lisäksi mainitsisin, että psykologi voi toimia myös tutkijana ja kouluttajana. Psykologi voi erikoistua viiteen eri suuntaukseen, joilloin suoritetaan lisensiaatin tutkinto ja saadaan erikoispsykologin oikeudet. Tohtoriksi väitellyt voi toki hakeutua vaikka professoriksi. Vaihtoehtoja riittää :-)
Psykologiksi voi nykyään valmistua ainoastaan lukemalla pääaineena psykologiaa. (Yhdessä edellisessä viestissä oli vanhentunutta tietoa.) Sivuaineena psykologia on myös hyödyllinen monilla aloilla ja tarvitaanhan psykologian opettajiakin.
Kyllä voit!
Mulla on sama juttu: halu lähteä psykologiaa lukeen...Mutta mun veli potee skitsofreniaa, vaikuttaakohan se mun mahollisuuksiin? Eikö luulis, että mulla ainakin on sitä käytännön kokemusta :D