Ongelmani koskee appivanhempiani. Olemme seurustelleet mieheni kanssa noin 1,5 vuotta ja naimisissa olemme olleet kuukauden päivät. Koko ajan appivanhempani ovat haukkuneet/arvostelleet lähes kaikista asioista minua ja lähes jokainen harvoin tehty vierailuni siellä on päätynyt itkuun ja pahaan mieleen sekä riitaan! Appivanhempani syyttävät kaikesta aina minua, ei juuri koskaan miestäni ja mieheni koittaa puolustaa minua ikävissä tilanteissa vanhempiensa luona. He asuvat n. 5 km:n päässä meistä. Joskus he käyvät asunnossamme poissaolessamme avaimillaan etukäteen ilmoittamatta ja aina asunnosta löytyy jokin merkki heidän käynnistään ja se ei tunnu kivalta. Mietimmekin mieheni kanssa, että mitä tehdä tilanteelle? Ja miten pyytää avaimet hienovaraisesti heiltä pois? (Heillä on kylmäkellarissamme elintarvikkeita)
Appivanhemmat
Help me
5541
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pyytäkää avaimet pois!!! Tai vaihtakaa lukot, se on ehdoton edellytys omalle rauhalle. Pahimpia järkytyksiä ihmiselle on varkaiden käynti omassa kodissa. Vaikka appivanhemmat eivät varkaissa olekaan tunne heidän käynnistään on yhtä loukkaava, he tunkeutuvat luvatta teidän elämäänne, sukulaisuus ei ole hyväksyttävä peruste käydä kodissanne ilman teidän lupaanne. Kunnallinen oikeusavustaja voi perustella tarkemmin.
pyrähtää vanhempiensa luona ,muka hyvin kiireisenä ja omat avaimensa hukanneena/unohtaneena tms.
Kiitos vinkeistä joita olen tähän mennessä saanut. Olen ottanut kunnalliseen oikeusavustajaan yhteyttä (joka tosin ei ole vastannut vielä) ja mieheni on käynyt keskusteluja vanhempiensa kanssa, mutta mikään ei tunnu heille kelpaavan ja keskustelut eivät johda mihinkään. He ovat pettyneitä omaan lapseensa ja hänen valintoihinsa ja sukunimeni takia,(jonka mieheni sattui ottamaan omansa perään) niin sai appivanhempani laittamaan hääkuvamme piironginlaatikkoon. Appiukkoni ei löydä minusta kuin pahaa sanomista! Joulupäivä ja loput joulusta meni piloille vierailumme jälkeen mieheni vanhemmillaan, joka ei kauan kestänyt heidän haukuttuaan minut ja oman poikansa tekemiset arvosteltuaan!! Meillä menee mieheni kanssa hyvin, mutta asia hänen vanhemmistaan rassaa meitä molempia edelleen. Monet itkut on jo itketty heidän takiaan. Vanhempammekaan eivät tule toimeen keskenään!
Ai teillä noin päin? ;) Meillä mun appivanhemmat laistaa meitä; eivät ole käyneet kertaakaan meillä kylässä, vaikka pyydetty on monta kertaa. He ovat eronneet, isä asuu samalla paikkakunnalla, äiti n.100km:n päässä meistä. Todella rasittavaa, kun itse haluaisimme hiukan tiiviimpää yhteydenottoa...! Mutta teidän tapauksessa tuollainen käytös ei ole normaalia- te olette naimisissa keskenänne-> Raamatussakin sanotaan jotenkin näin:"Mies erkaantukoon vanhemmistaan ja päin vastoin, kun mennään naimisiin...". Eli miksi alentua moiseen?
...ellei käytökseen ole syytä??
Kuinka sallitte tälläista?
Olen itse anoppi, poikani perhe kyllä asuu ihan eri kaupungissa mutta ei tulisi kyllä mieleenikään että tekisin jotain tällaista rakastamalleni lapselleni ja hänen valitulleen.
Ystäväni, sinun ei tarvitse suvaita tällaista, jos appivanhempasi eivät osaa käyttäytyä omaa lastaan kohtaan paremmin, niin kuinka he osaisivat käyttäytyä sitten sinua kohtaan? Passita heidät käytöksen kultaiselle kurssille ja osta muutama kirja joka kertoo miten tulee käyttäytyä tässä yhteiskunnassa ja kuinka tulee kunnioittaa toisen ihmisen yksityisyyttä.
Ottakaa avaimet pois ja sopikaa ajoista milloin appivanhempasi voivat käydä "asioillaan" teidän luona. Miehesi kuuluu puolustaa sinua vanhemmiltaan, ja niinhän hän varmaan tulee tekemään myös vastaisuudessa.
Onnea matkaan ystäväni.