Viittaan alempana olevaan aloitukseen "Adjektiivit koomassa". Tuli mieleeni kommentoida virhettä, joka on yleistynyt aivan liiaksi ja oudolle kielenkäyttäjätasolle.
Presidentti Mauno Koiviston äskettäisessä haastattelussa (jonka uusinta kuului viime yönä muistaakseni TV1:n tekstiuutisten taustalla) haastattelija teititteli kohdettaan, kuten toki oli aivan paikallaan, mutta käytti sitten verbiä monikossa tyyliin "mitä Te olette ajatelleet (siitä ja siitä)?" Kun on kyse yhdestä ainoasta henkilöstä (haastateltavasta), niin ehdottomasti ainoa oikea tapa on tietenkin "mitä Te olette ajatellut...?". Yhteen henkilöön viittaavan teitittelevän persoonapronominin "Te" yhteydessä verbit taipuvat yksikön taivutusmuodoissa.
Valtiomiestason henkilöiden haastattelijoiksi ei radiossa ja TV:ssä valittane aivan oppipoikatason toimittajia. Kokeneen ja ansioituneen puhetyöläisen suusta kuultuna tuollainen virhe tuntuu sitäkin karkeammalta.
Presidentti Mauno Koiviston äskettäisessä haastattelussa (jonka uusinta kuului viime yönä muistaakseni TV1:n tekstiuutisten taustalla) haastattelija teititteli kohdettaan, kuten toki oli aivan paikallaan, mutta käytti sitten verbiä monikossa tyyliin "mitä Te olette ajatelleet (siitä ja siitä)?" Kun on kyse yhdestä ainoasta henkilöstä (haastateltavasta), niin ehdottomasti ainoa oikea tapa on tietenkin "mitä Te olette ajatellut...?". Yhteen henkilöön viittaavan teitittelevän persoonapronominin "Te" yhteydessä verbit taipuvat yksikön taivutusmuodoissa.
Valtiomiestason henkilöiden haastattelijoiksi ei radiossa ja TV:ssä valittane aivan oppipoikatason toimittajia. Kokeneen ja ansioituneen puhetyöläisen suusta kuultuna tuollainen virhe tuntuu sitäkin karkeammalta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olet niin oikeassa, että kipeää tekee. Itsellänikin on jo hälyttävän monta kokemusta samasta teitittelysekasikiöstä. Puhutteluäpärät yleistyvät, koska kielemme peruskonventioiden puolesta puhuvia vastavoimia tuntuu löytyvän aivan liian vähän :(
Pahin painajaiseni esimerkiksi palveluelinkeinoihmisten kanssa asioidessani on toteutunut monta kertaa: myyjä, puhelinmyyjä tai vastaava aloittaa sinuttelulla, jatkaa monikkoteitittelyllä, palaa sinutteluun, siirtyy taas teitittelyyn ja niin edelleen. Yhtä hirveää tietämättömyyden ja epävarmuuden karusellia koko kommunikointi, mutta ikävä kyllä suomalaista todellisuutta vuonna 2004. Tämän pidemmälle emme ole human-being -sanastossamme
kehittyneet :(
Olen tehnyt opiskellessani haastatteluja kadulla ja silloin huomasin että sekosin täysin teitittelyssä. Koska en koskaan teitittele ketään en aikonut tehdä sitä silloinkaan. Kysymykset oli kuitenkin kirjoitettu teitittelymuodossa ja kun sanoin osan kysymyksisstä vapaasti sinuttelin ja toisen osan luin paperista ja siksi sinä- ja te- muodot meni ihan sekaisin, jopa samassa lauseessa.
...haastattelija viittasi Te-pronominilla ja monikkomuodolla Tähtelän Timpuriin ja hänen puolisoonsa: "Mitäpäs Te, Mauno ja Tellervo, olette ajatelleet...?"
:•)
Taimi Tellervo Koivistolla (os. Kankaanranta) muuten taitaa olla 75-vuotissynttärit juuri tänään (?) – lämpimät onnittelut!
Näin voi vaikkapa tuleva isä kysyä odottavalta vaimoltaan, ja silloin se ei edes särähdä korvaan!
:o)
Kiitos, hyvin olemme voineet, äitini ja minä. Ei särähdä verbimuoto korvaan [eikä napanuoraan].
Tulehan maailmaan putkahdettuasi taas kertomaan kuulumisiasi tälle palstalle, jotta pääsen nimeni mukaisiin hommiin!
Terkkuja kantajallesi ja tsemppiä molemmille h-hetkeä edeltäväksi loppuajaksi!
Kiitos onnitteluista, äitinikin kiittää. Putkahtelen sitten juu raportoimaan, kunhan nämä ympärysvedet putoavat pois ja pääsen ihmisten ilmoille. Salakuuntelin viimeksi ultraäänitutkimuksessa sen verran, että olen kuulemma harvinaisen verbaalinen sikiöinen ;]
Viime presidentinvaalien alla MTV3 teki ehdokashaastatteluja. Nuori miestoimittaja (en muista kuka) puhutteli presidenttiehdokasta (en muista ketä): "Tehän olette sanoneet..."
Kimpaannuin niin, että lähetin nettipalautteen tv-yhtiölle juuri tuosta taivutuksesta.
Okei. Kun seurasin maikkarin seuraavaa haastattelua, sama toimittaja oli äänessä, nyt uuden ehdokkaan (en muista kenen) juttusilla. "Te olette sanoneet - sanoNUT..." Reportteri ehti tehdä virheen, mutta korjasi mitä korjattavissa oli! Silloin ymmärsin, että inhottavaan sävyyn kirjoittamani viesti oli luettu ja ymmärretty.
Nykyään ovat elpymässä eräät kehityspsykologisesti varhaisvaiheeseen ja historiallisesti menneisyyteen sijoittuvat puhuttelumuodot.
Nuorten kuulee käyttävän itsestään puhuessaan regressiivissävyistä osoittelevaa pronominia: "Tää (=tämä = minä) ei nyt tykkää yhtään... Tää menis nyt tonne ja suostuis uskomaan ettei tästä tuu mitään..."
Vastaavasti kulin jonkun keski-ikäisen miehen teitittelevän hän-muodossa: "Mitä hän nyt on suunnitellut tekevänsä?" Tällainen ei taida olla ihan nykypolvien tapaista, mutta joskus 50-luvulla kai jokseenkin tavallista?
Tuo "mitä hän on suunnitellut" ei ole teitittelyä, vaan kolmannella persoonalla puhuttelua, joka on erittäin epäkohteliasta.
Olisiko tuo jäänne piikayhteiskunnasta, jolloin puhuttelulla osoitettiin alaiselle hänen paikkansa?