Eteläisellä Pohjanmaalla on kaupunki nimeltä Lapua. Olen onnistunut yleensä kiertämään sen kaukaa (älkää lapualaiset hermostuko!), mutta reilut 20 vuotta sitten pääsi nälkä yllättämään Lapuan vaiheilla automatkalla Helsingistä Ouluun. Meitä oli kaksi kolmikymppistä miekkosta liikkeellä. Lapuan Seurahuoneelle syömään!
Listalta löytyi lupaavan niminen ja tuttukin annos: Châteaubriand (luultavasti kirjoitettuna muotoon Chateaubriand, ilman tuota väkästä a:n päällä). Tilasimme sellaisen molemmat.
Kului jonkin aikaa, ja meille tuotiin lähinnä PALAPAISTIA muistuttavat annokset: liha oli todellakin pilkottu sormenpään kokoisiksi paloiksi jonkinlaiseen kastikkeeseen!!!
Olimme niin ällikällä lyötyjä, ettemme tajunneet aluksi edes ihmetellä tarjoilijalle vääränlaisia annoksiamme. Meillä oli nälkä ja vähän kiirekin takaisin tien päälle. Annokset eivät olleet ylettömän kalliit eivätkä palapaistiksi kehnotkaan. Söimme ihan hyvällä ruokahalulla ja ihmettelimme tarjoilijalle Châteaubriandin lapualaisversiota vasta maksaessamme. Heillä annos kuulemma tosiaan oli juuri sellainen eli EMME olleet saaneet väärää annosta!
Tuosta lapualaispihvistä on riittänyt naurua vuosiksi jälkeenkin päin. Oikea Châteaubriand olisi ehtinyt unohtua jo moneen kertaan.
Onko muilla vastaavia kokemuksia tunnetun ruokalajin erikoisesta toteutuksesta?
Listalta löytyi lupaavan niminen ja tuttukin annos: Châteaubriand (luultavasti kirjoitettuna muotoon Chateaubriand, ilman tuota väkästä a:n päällä). Tilasimme sellaisen molemmat.
Kului jonkin aikaa, ja meille tuotiin lähinnä PALAPAISTIA muistuttavat annokset: liha oli todellakin pilkottu sormenpään kokoisiksi paloiksi jonkinlaiseen kastikkeeseen!!!
Olimme niin ällikällä lyötyjä, ettemme tajunneet aluksi edes ihmetellä tarjoilijalle vääränlaisia annoksiamme. Meillä oli nälkä ja vähän kiirekin takaisin tien päälle. Annokset eivät olleet ylettömän kalliit eivätkä palapaistiksi kehnotkaan. Söimme ihan hyvällä ruokahalulla ja ihmettelimme tarjoilijalle Châteaubriandin lapualaisversiota vasta maksaessamme. Heillä annos kuulemma tosiaan oli juuri sellainen eli EMME olleet saaneet väärää annosta!
Tuosta lapualaispihvistä on riittänyt naurua vuosiksi jälkeenkin päin. Oikea Châteaubriand olisi ehtinyt unohtua jo moneen kertaan.
Onko muilla vastaavia kokemuksia tunnetun ruokalajin erikoisesta toteutuksesta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Italialaisen ystäväni äiti teki uskomattoman ihanaa tiramisua. Ollessamme mieheni kanssa häämatkalla Thaimaassa yllytin häntäkin tilaamaan jälkiruuaksi kahvin kanssa ko. italialaista herkkua, kertoen ja kehuen ystäväperheeni tiramisua maasta taivaisiin.
Hihitys oli hillitöntä kun helteestä sekä kehnosta ravintolan ilmastoinnista huolimatta saimme sulatella umpijäisiä tiramisusiivujamme tovin ennenkuin lusikat upposivat niihin -taisipa siinä hieman Uri Gellerkin jäädä kakkoseksi lusikanvarsien taipuessa. Makukin oli aivan kaamea. Ilmeisesti kyseessä todella oli pakaste-eines tai sitten ravintolan kylmätiskin termostaatissa oli himpun verran vikaa.
Tiramisua en ole sen koommin tilannut missään, en edes Italiassa, vaikka todennäköisesti siellä olisi mahdollisuus saada ihan autenttista herkkua. Thaimaassa vast'edes jälkkärin virkaa tekevät paikalliset tuoreet hedelmät.
Menneina vuosina Syndeyn, King Cross alueella oli Japanilaisen miehen omistama Scandinavian Restaurant. Nimi siis tuo. Luin asiasta lehdesta ja heti ensimmaisena vapaapaivana menin tutustumaan ko. ravintolaan, koska se oli ainoa pohjoismaalainen tuohon aikaan. Interioori ravintolassa oli juuri niin kuin pitaa ollakkin ja palvelu kaikin puolin kohdallaan. Tarjoilijan viehattava aasialaistyttonen. Olin tilannut oluen alkajaisiksi ja sain ruokalistan. Menu mukaili tyypillista Scandinavia mallia, kala-alkupaloista leikkeleisiin ja niin edespain. Ja sitten osui silmiini tuo Swedish Hash de Luxe. Koska oli lounasaika niin ajattelin tilata sen ja samalla palata muistoissa vuosia taaksepain, kun soin Pyttipannua nuorena tyottomana kokkina Tukholman aseman Hyllenilla, liki viimeisilla rahoillani.
Koska tilatun annoksen superlatiivina oli tuo de Luxe, ajattelin saavani todella hyvaa "Pyttista" huolimatta sen yksinkertaisuudesta. Kuten esim. keitettysta nuoresta painonalla prassatysta vasikanlihasta leikkatuja ja paistettuja lihakuutioita, sekoittettuna samankokoisiin perunakuutioihin, sipulin kera. Ja erityisesti jannitin kuinka he tarjoavat kananmunan annoksen kanssa. Tuleeko paistettuna tai vain keltuainen kuorenpuolikkaassa asettettuna annoksen huipuksi?Niin ja tietenkin tuleeko punajuuria mukana?
No, sitten tarjoilija ilmestyi nakopiiriin ja asetti eteeni lautasen, jossa oli läjä perunamuhennosta ja seassa paistettua jauhenlihaa ja paalla paistettu kananmuna. Siis perunajauheliha laatikko. Yritin alkuhammennyksen mentya ohitse tiedustenna oliko tama nyt aivan varmasti tilaamani annos?
Vastaus tuli aivan jarkkymatta.
"Yes, this is our Spesial Dish and very popular here."
Ravintola oli toiminnassa noin vuoden paivat ja meni konkurssiin. Jalkeenpain kuulin etta paikan kokit olivat kiinalaisia ja yksi kokki oli ollut jossakin Ruotsissa tiskarina ja silta pohjalta tehnyt (kopioinut) jonkun ruotsalaisen menuun. Menu oli hieno mutta sen toteuttajilta puuttui taito.