Tuolla alempana oli keskustelua siitä, minkä ikäinen äiti on nuori äiti ja minkä ikäinen on vanha äiti.
Keskusteluun on vastattu jo niin paljon, että aloitan siksi uutta pohdittavaa samasta aiheesta. Siksi näin, koska siellä joku kirjoitti, ettei ymmärrä 40-v. iltatähden tekijöitä, väitti että lapsi häpeää vanhoja vanhempiaan ja että ongelmia on tulossa, koska maailmat ovat niin erilaiset sitten..¨
Minusta tuo väite on outo.
Nimittäin koko jutun idea on siinä, että AINA on olemassa sukupolvien välinen kuilu - KOSKAAN vanhemmat eivät ymmärrä teini-ikäisiä lapsiaan ja teinit ja varhaisnuoret pitävät AINA vanhempiaan ikälopuina kalkkiksina.
Ja kaikkein hauskinta on se, että tuo sukupolvien välinen kuilu KUULUUKIN OLLA.
Toki voi olla kaveri lapselleen. Mutta minusta silloin ei olla vanhempia - ei oteta vastuuta, jota vanhemmat ottavat lapsistaan. Ollaan kavereita ja sovitaan asioita tyyliin:" minä olen ollut tässä kuussa kolmena iltana kapakassa, sinulla lapseni, ikä 10 vee, on oikeus olla myös kolmena iltana diskossa tässä kuussa. "
Ja sillä perustellaa lapsi saa heilua myöhään ulkona ja olla diskoissa, joissa on oikeat järjestysmiehet ja tenit aidan ulkopuolella pussikaljoineen, koska koulun diskoja ei ole enää siihen hätään.
Minä tein lapseni nuorena. Olin ja olen edelleen nuori äiti peruskoulua päättävälle lapselle, alle 40 v.
Paitsi nuoren mielestä.
Olen tylsä, kalkkis. En ymmärrä nuoria. Vaadin kotitöitä. Vaadin hyvää koulutyötä. Kotiituloaikoja on noudatettava. Edes uutena vuotena ei saanut olla kolmeen yöllä. Alkoholia en osta enkä suvaitse alaikäiselle, tupakan kanssa samoin. Huumeista ja sen kokeilusta varmaan arvaatte mielipiteeni. Ehdoton ei. Kuin venäläinen ruletti.
Jos sääntöjä ei noudata, jos kärähtää - ja ennenmmin tai myöhemmin kärähtää - tulee sanktio. Joskus huudan ja karjun, joskus en jaksa vaan napautan sanktion päälle enkä jaksa edes keskustella.
Montaa ei ole ollut näitä uhmakohtauksia, joitakin oli ja mutta hyvin pysyy kaveri ruodussaan. Riitoja ja huutoja on. Ei, en ymmärrä nuoruutta, negatiivisuutta, velttoa ryhtiä, välinpitämättömyyttä, oikeuksien haluamista ilman velvotteita..
Mutta muistan kyllä oman nuoruuteni tosi hyvin, ei siitä niin kauhean kauaa ole..
Ja nyt, tässä kunnioitettavassa lähes 40-v. iässä - joka on hyvä ikä tuon ikäisen nuoren äidille - olen myös äiti pienelle vauvalle.
Olen paljon fiksumpi äiti nyt, kuin olin silloin teiniäitinä. Jaksan paremmin.
Kun lapsi on 15 v, minä olen vähän alle 55 v. Kamalaa!!!!
Olen aivan varma, ettei lapsi häpeä minua tai isäänsä. RAkastan lastani, kohtelen häntä hyvin. Rakastan lapseni isää, hän kohtelee lastaan hyvin.
Olen ymmärtänyt, että lapset häpeävät vanhempiaan vain silloin, kun nämä käyttäytyvät huonosti julkisella paikalla. Ovat kännissä koulun vanhempainillassa tai rippijuhlissa, riitelevät avoimesti keskenään tai jonkun toisen ihmisen kanssa julkisesti, kaupassa tai parkkihallissa. Pukeutuvat epäasiallisesti, esim. paljastaviin, pieniin teinivaatteisiin - vaikka kroppa antaisikin myöten, niin silti!
Nimittäin eräs täysi-ikäinen nuori nainen häpesi äitiään, joka istui kesäterassilla oluella hänen pienessä napapaidassa, vaikka äiti oli /on hoikka ja nuorekkaan oloinen ja tehnyt lapsen tosi nuorena, eli tuolloin oli mukavasti alle 40 v.
Omani eivät kuitenkaan ole minua hävennyt, vaikka ikää tulee joka vuosi lisää.. ja olen sen iltatähden tehnyt näillä "vanhoilla päivilläni".
Esim. kun täysi-ikäinen esikoinen on liikenteessä minun ja vauvani kanssa, ihmiset luulevat häntä äidiksi (ja minua mummoksi?). Ja joka kerta hän osoittaa sen, ettei ole lapsen äiti, vaan että minä olen äiti.
Minua hävettäisi olla mummo tämän ikäisenä - minua hävettäisi jos lapseni saisi lapsen 18-vuotiaana tai nuorempana.
vanha äiti ei jaksa ja lapsi häpeää vanhepiaan??
38
3453
Vastaukset
- ikivanha äiti
se vaan, että olen jo sen iltatähden rippijuhlia lähellä. Olen yli viisikymppinen.
Koskaan ei ole poika minullekaan sanonut että hän häpeää minua. Riitojakin on välillä, mutta ne ovat vaan sellasia pyrähdyksiä, meillä kun ei pahaa mieltä haudutella.
Hänellä on kaksi sisarta, toinen jo kolmekymppinen. Aivan nuorena en siis näitä lapsiani saanut ( 25v.) mutta nuorempana kuitenkin kuin tämän viimeisen (41v.). Samat vaiheet, itse vaan paljon lapsellisempana.
Tosiaan, nuoruus on ollut minullakin. Sen elin ilman lapsia.
Minun murkkuikäiseni ihmettelee sitä, miten olen niin viisas. Kuinka voin tietää asioista niin paljon. Nuoremmat eivät tällästä miettineet, en vissiin sitten ollut samassa vedossa silloin.
Vanhemman ei tosiaan kuulu olla lapselleen kaveri. Lapsi tarvitsee turvaa ja rajoja. Niitä ei kaveripohjalta voi asettaa.
Vanhemmuus on auktoriteetti.
Minä en ole mummo vieläkään, tuskin koskaan tulenkaan mummoksi. Tyttäret ovat päätöksensä tehneet sen suhteen, (mol. aviossa) jospa juniori sitten aikanaan. Aika näyttää löytääkö vaimoakaan.
Pääasia, että ovat kaikki onnellisia elämässään. Se ei ainakaan ole vanhan lapselta kielletty. - äiti
ajatuksin,mutta tuo loppu lauseesi että häpeäisit olla mummo ja jos lapsesi saisi lapsen 18v tai alle.Eihän se tietysti ole nuorelle välttämättä sopiva ikä varsinkaan hyvin paljon alle 18v saada lapsi,kesken opiskelujen jne,mutta en minä silti häpeäisi vaan tukisin kyllä kaikin keinoin jos näin pääsisi käymään.Samoin on otettava huomioon jos lapsi/nuori sattuisi luiskahtamaan kaikesta huolimatta niin sanotusti kaidalta polulta niin kyllä se olisi jaksettava olla tukemassa siinäkin ja työnnettävä se mahdollinen häpeä nurkkaan...
- Äiti -60
Eipä tuohon ole mitään lisättävää. Nyt tuntuu, että tässä keskustelussa on aikuisia ihmisiä. Voi olla, että minuakin jossain määrin hävettäisi, jos lapseni oikein töpeksisivät, mutta silti olisin heidän tukenaan. Ainakin parhaani yrittäisin.
- wanha äiti
No, taisinpa asetella sanani väärin . Siis tottakai tukisin lastani, olisin apuna jne mitä nyt äidin ja mummon rooliin kuuluukaan, jos hän lapsen tekisi tai olisi saanut teininä. Olenhan valmis siihen sitten yhtä kaikki, kun hän lapsensa tekee, olipa ikää miten vähän tai paljon tahansa.
"Töpeksiminen" elämäntiellä on sama juttu. Tietysti pitää auttaa. Mutta tähän en voi olla kommentoimatta, että omani on melko tohelo raha-asioittensa kanssa... toivottavasti ei menetä luottotietojaan tai vastaavaa..
Mutta ajatuksen ydin oli se, että en todellakaan toivo että lapseni tulisi äidiksi kovin nuorena - alle täysi-ikäisenä tai juuri sen kynnyksellä. En tiedä, osaisinko olla ylpeä siitä asiasta. Ja tämä ajatussikermä lähtee siitä, että juuri nuoret /nuoremmat ovat huutamassa miten lapset pitää tehdä nuorena ja vanha 4-kymppinen äiti on lapselleen häpeäksi ynnä muuta. Sillä nuorella äidillä on myös äiti, josta tulee mummo - nuorena. En halua olla mummo alle 40-vuotiaana. En olisi ylpeä siitä roolista. Sen sijaan olen ylpeä siitä, että minulla on paitsi nuo isot lapset, myös tämä pikkuinen iltatähti. Äitiys on aivan erilaista nyt. Ikään kuin "vasta nyt " olisin oivaltanut sen kokonaisuuden, jatkumon, sen kaiken mitä vanhemmuus ja äitiys ja parisuhde (lapsenkin kannalta) on.
Teini-äitinä olin kyllä mielestäni vastuuntuntoinen ja kypsä, mutta eihän minulla tätä samaa järkeä ollut silloin kuin nyt. Teini-äidiksi sanon itseäni, olin 20 v ja vähän yli 20 v kun nuo ensimmäiseni sain. - ei kaveri vaan äiti
Olin 19kun esikoinen syntyi,seuraava 5vuoden päästä,vanhempi jo 18v-eikä päivääkään että olisin katunut,sitä että tein lapset nuorena!
Sitä kadun,etten haavetta kolmannesta lapsesta toteuttanut alle 30-kymppisenä!Nyt en tällä iällä enää ala siihen.Odottelen mummoaikoja!!Mutta en suinkaan toivo sen tapahtuvan vielä vuosiin.Opiskelut,armeija ym.ensin ja elelyä omilla siivillä ennenkuin perhe.
Niin tai näin olen lapsieni äiti ja tuen heitä mitä tuleekin.
- kolmen lapsen äiti
Niin, minunkaan äitini ei halunnut tulla mummoksi 45-vuotiaana, vaan yritti kaikin keinoin painostaa minua tekemään abortin. Välimme ovat sen takia edelleen huonot eikä mummo ole edes kunnolla tutustunut lapsenlapsiinsa. Sinulle voi käydä samoin tuolla asenteella.
- ikivanha äiti
käy niin. Aloittajalla tuntuu olevan ote lapsiinsa, joka on tärkeä, yhteisten ajatusten ja päämäärien kannalta.
Kyllä siinä, että uhmaa omia vanhempiaan nuorena kärsii myös uhmaaja. Tulevasta lapsesta puhumattakaan.
Omat tyttäreni ovat valinneet lapsettomuuden, vaikka he eivät ole kumpikaan minua asiasta mitenkään konsultoineet, olen tyytyväinen näin. He ovat jo niin iällä, toinen 30 ja toinen 26v., että enää en häpeäisi jos heistä jompi kumpi äidiksi alkaa. Mutta 10 vuotta sitten - enpä mene vannomaan...
Sanoisin, että se kun lapsi alkaa oikein nuorena äidiksi tavallaan osoittaa kasvatustyössä tapahtunutta virhettä, jonka sattuneesta syystä tietävät sitten kaikki...ehkä siksi se on häpeällistä äidin silmästä.
Ymmärrät sen kun lapsesi tulee alaikäisenä kertomaan suuren uutisensa...et kyllä päivääkään ennen. - äiti
ikivanha äiti kirjoitti:
käy niin. Aloittajalla tuntuu olevan ote lapsiinsa, joka on tärkeä, yhteisten ajatusten ja päämäärien kannalta.
Kyllä siinä, että uhmaa omia vanhempiaan nuorena kärsii myös uhmaaja. Tulevasta lapsesta puhumattakaan.
Omat tyttäreni ovat valinneet lapsettomuuden, vaikka he eivät ole kumpikaan minua asiasta mitenkään konsultoineet, olen tyytyväinen näin. He ovat jo niin iällä, toinen 30 ja toinen 26v., että enää en häpeäisi jos heistä jompi kumpi äidiksi alkaa. Mutta 10 vuotta sitten - enpä mene vannomaan...
Sanoisin, että se kun lapsi alkaa oikein nuorena äidiksi tavallaan osoittaa kasvatustyössä tapahtunutta virhettä, jonka sattuneesta syystä tietävät sitten kaikki...ehkä siksi se on häpeällistä äidin silmästä.
Ymmärrät sen kun lapsesi tulee alaikäisenä kertomaan suuren uutisensa...et kyllä päivääkään ennen.se häpeä saattaa tullakkin,mut asiahan oli että se on vaan työnnettävä taka-alalle.Tai ainakin minä olen sitä mieltä. Enkä nyt itsestäni käyttäsi silti sanaa häpeä ehkä oikea sana olisi pettymys...ja sekin enemmäm sen nuoren puolesta.Ja mitä aloittajaan tulee niin tuskin kukaan on hetkeäkään epäillyt hänen otettaan lapsiinsa vaan meidän katsomus on tässä asiassa hieman erilainen.Toi on musta juuri tosi tärkeää että lapsella on äiti äitinä ja kaverit kavereina,nuorellakin varmaan täytyy olla niitä aikuiskavereitakin,mutta se ei tietyn rajan yli voi olla vanhemmat...
- wanha äiti
ikivanha äiti kirjoitti:
käy niin. Aloittajalla tuntuu olevan ote lapsiinsa, joka on tärkeä, yhteisten ajatusten ja päämäärien kannalta.
Kyllä siinä, että uhmaa omia vanhempiaan nuorena kärsii myös uhmaaja. Tulevasta lapsesta puhumattakaan.
Omat tyttäreni ovat valinneet lapsettomuuden, vaikka he eivät ole kumpikaan minua asiasta mitenkään konsultoineet, olen tyytyväinen näin. He ovat jo niin iällä, toinen 30 ja toinen 26v., että enää en häpeäisi jos heistä jompi kumpi äidiksi alkaa. Mutta 10 vuotta sitten - enpä mene vannomaan...
Sanoisin, että se kun lapsi alkaa oikein nuorena äidiksi tavallaan osoittaa kasvatustyössä tapahtunutta virhettä, jonka sattuneesta syystä tietävät sitten kaikki...ehkä siksi se on häpeällistä äidin silmästä.
Ymmärrät sen kun lapsesi tulee alaikäisenä kertomaan suuren uutisensa...et kyllä päivääkään ennen."Sanoisin, että se kun lapsi alkaa oikein nuorena äidiksi tavallaan osoittaa kasvatustyössä tapahtunutta virhettä, jonka sattuneesta syystä tietävät sitten kaikki...ehkä siksi se on häpeällistä äidin silmästä.
"
Sinäpä sen sanoit. Juuri tätä ajattelin, en vain tohtunut sanoa sitä ääneen, en edes tuossa edellisessä vastausviestissäni.
Lapsenlapsista puheenollen: omani, tuo täysi-ikäinen on potenut vauvakuumetta jo 10-vuotiaasta lähtien. Hän toivoo saavansa lapsensa nuorena, joku ikärajakin oli joka oli, taisi olla että kaikki lapset (kaksi tai kolme) alle 26 v. No, kiire tulee kohta.. onneksi hänellä on järkevä poikakaveri ja opinnot kesken ja paljon suunnitelmia, osa on toteutunutkin - en viitsi näin nettipalstalla toitottaa minkä upean saavutuksen hän on saanut, mutta siitä olen ylpeä!! eli lapsi ei sopisi elämäntilanteeseen millään tavalla.
Sen tiedän, että jos hän vahingossa raskaaksi tuoisi, aborttia hän ei tekisi. Ja mulla on kellarissa mamma-vaatteet tallessa, enkä noita vauvan nuttuja ihan heti kirpparille laita.. jos ei oma tytär tarvitse, niin ehkä lasten serkku, mistä sen tietää... Lapsen tekemisestä ja opiskelusta on muuten puhuttu. Olen itse opiskellut vasta lasten syntymän jälkeen yksinhuoltajana, ja se oli rankkaa aikaa niin minulle kuin lapsillekin. En toivo samaa omalleni. Enkä elatusmaksu-isän osaa vävylle tai teinipojalleni. Sillä yleensä nuorena solmitut liitot päätyvät eroon. Yleensä, ei aina.
- Minä
Olen saanut nuorena lapseni. Nyt he ovat jo täysi-ikäisiä ja toisella heistä on yli vuoden vanha lapsi. Olen siis mummi. Olen kohta 42-vuotias ja poden vauvakuumetta! Miehelläni ei ole lapsia.Mitä mieltä olette? Voiko isoäiti "tehdä" lapsen? Onko luonnotonta, jos täti tai setä tai eno on nuorempi kuin sisaren lapsi?
- wanha äiti
..kyseessähän on sinun oma elämäsi. Sinä teet päätökset oman elämäsi suhteen. Jos onnistutte saamaan lapsen, saat varmaan monenlaisia kommentteja. Jos et suoraan, niin ainakin selän takana ihmettelyä ja paheksuntaa.
- äiti
elikkä olet vielä ihan hyvänikäinen saamaan vauvan vaikka oletkin jo mummi niin ei asiassa ole minusta mitään luonnotonta ja harvoinhan ne sukulaisuussuhteet tulee esille muuten kuin suvun kesken joka asian jo tietääkin...
- ikivanha äiti
suosittelee vielä jonkusen vuoden vanhenemista. Jos olet pian 42v., etkä vieläkään osaa päättää itse omista asioitasi kysymättä teinimäisesti muitten mielipidettä, ei ole aika vauvalle...
- tarja
ikivanha äiti kirjoitti:
suosittelee vielä jonkusen vuoden vanhenemista. Jos olet pian 42v., etkä vieläkään osaa päättää itse omista asioitasi kysymättä teinimäisesti muitten mielipidettä, ei ole aika vauvalle...
ollut enemmänkin tsoukkina heitetty mites se otsikko olikaan"Mitäs tästä sanotte"tai jotain sinnepäin.Ainakin minä tulkitsin sen niin...Just varmaan tään takia että ihmiset takertuu sit siihen...Vai miten on Mitäs tästä sanotte?
- Minä
ikivanha äiti kirjoitti:
suosittelee vielä jonkusen vuoden vanhenemista. Jos olet pian 42v., etkä vieläkään osaa päättää itse omista asioitasi kysymättä teinimäisesti muitten mielipidettä, ei ole aika vauvalle...
Että tällä palstalla voi keskustella, ilman haukkuja. Mutta ei näköjään. Taidat olla itse vielä kovin nuori. Saa kai ihan mielenkiinnosta kysyä, mitä ihmiset ajattelevat. Missä kohti kysymyksessäni on , että tarvitsen toisten luvan tekemisiini????
- nuori äiti
Mä nyt annan oman näkökulmani asiaan.
Olen juuri täyttänyt 21 vuotta vuoden ensimmäisinä päivinä.
Esikoiseni syntyi helmikuussa melkein 5 vuotta sitten.
Päätös tehdä lapsi tuli kovin nuorena esiin, jo yläasteikäisenä päätin tehdä lapseni mahdollisimman nuorena.
Sitten kun olin poikaystävän kansas seurustellut puoli vuotta, lapsi tulikin vahingossa, mutta iloitsin siitä enemmän, kuin mistään muusta tässä maailmassa!
Nyt minulla on kaksi maailman ihaninta lasta, nuorempi täytti loppuvuodesta 3 vuotta.
Olen opiskellut, opiskelen edelleen, käyn töissäkin välillä, aloitan varmasti mahd. pian kunnon työt kunhan valmistun, maksan omilla rahoilla (perintö, lapsilisät, palkka) lapset ja asumisen, pärjään aivat hyvin.
Äitini oli 45 vuotias, kun synnyin. Se oli aika shokki kaikille läheisille, että niin vanhana sai vielä lapsen. Minulla on vain yksi veli, minua 24 vuotta vanhempi. En osaa edes pitää häntä veljenäni. Hänellä on minua kaksi vuotta vanhempi lapsi!
Äitini on nyt 66-vuotias, isäni kuoli 8 vuotta sitten 61-vuotiaana.
En ole ikinä ollut hyvissä väleissä äidin kanssa, joka ei jaksanut huolehtia niin "iäkkäänä" enää pienestä temmeltävästä lapsesta, vaan olin lapsuuteni enemmän veljen ja tämän vaimon hoiteissa.
Ennemmin teen omat lapset mahd. nuorena, kuin vanhana. Kaipasin läsnäoloa, ymmärrystä ja rakkautta, jota en enää väsyneiltä vanhemmilta ainakaan teini-iässä saanut, vaikka en vaikea teini ollutkaan.- sanonpa minäkin
ihmiset vanhenee myöskin eri tavalla,riippuu onko uraäiti,kotiäiti vai siltä väliltä,ja miten muuten on elämän tilanne.Väittäisin että äiti joka hoitaa perheen,elatuksen ja esim.juopon miehen ja elää vaikkapa niin sanotusti ahdingossa niin vanhenee nopeammin kuin toinen samanikäinen jolla on "parempi" elämä.Ja joku äiti panostaa kenties vain itseensä mieluummin kuin esim. niihin mummin mukeloihin,kun taas toiselle ne lastenlapset ja omatkin tietysti ovat omaa elämää tärkeämpiä,Miten sitten parempi?
- wanha äiti
sanonpa minäkin kirjoitti:
ihmiset vanhenee myöskin eri tavalla,riippuu onko uraäiti,kotiäiti vai siltä väliltä,ja miten muuten on elämän tilanne.Väittäisin että äiti joka hoitaa perheen,elatuksen ja esim.juopon miehen ja elää vaikkapa niin sanotusti ahdingossa niin vanhenee nopeammin kuin toinen samanikäinen jolla on "parempi" elämä.Ja joku äiti panostaa kenties vain itseensä mieluummin kuin esim. niihin mummin mukeloihin,kun taas toiselle ne lastenlapset ja omatkin tietysti ovat omaa elämää tärkeämpiä,Miten sitten parempi?
Tuo on muuten enemmän kuin totta: ihmiset vanhenevat niin eri tahtiin. Yksi syy on varmasti se rankka tai vaikea elämä, toinen varmaankin oma elämänkatsomus, asenteet, kyky muuttua muuttuvan yhteiskunnan mukana tai ainakin hyväksyä ne muutokset. Luulisin näin.
Tuolloin nuorena tekemieni lasten isovanhemmat olivat nuoria, 40 vuotta ja vähän yli. Työelämässä mukana. Mutta jo/vasta 50-vuotiaina he olivat kuitenkin jo hyvin vanhoja. Paitsi elämänasenne myös habitus oli/on vanhan ihmisen. Myös lapseni olivat/ovat sitä mieltä.
Iltatähdelläni on isän puolelta eri isovanhemmat. He ovat jo eläkeiässä, pappakin jo yli 70 v. Tottakai se näkyy naamasta, että vanhoja ollaan, mutta eivät he silti vanhoja ole. Paitsi että he pukeutuvat hyvin tyylikkäästi, näyttävät hyviltä (saavat todella hyvää ja kunnioittavaa palvelua liikkeessä kuin liikkeessä) he ovat hyvin ajassa mukana, valveutuneita ja maailmaa seuraavia. He myös jaksavat hyvin hoitaa lapsenlapsiaan, myös tätä vauvaa. Mutta onnekseni eivät jaa hoito-ohjeita tai jauha niitä "ennen vanhaan" -tarinoita.
Joulahjaksi saimme teatteri-liput, ja päälle vauvanhoidon :) ilmeisismmin seuraavaan päivään saakka, jotta me voimme teatterin jälkeen jatkaa illan viettoa. ;)
Edellisiltä isovanhemmilta en olisi voinut edes unissani kuvitella moista lahjaa!
Onko kyse loppujen lopuksi koulutustasosta ja asuinpaikasta - maaseutu/kaupunki, korkeasti kouloutettu/kouluttamaton tai vähäisesti kouluttautunut ??
Tätä olen ihmetellyt. - Äiti -60
Minusta on ihan sama, minkä ikäisenä lapset tekee, kun itse heistä jaksaa ja ennen kaikkea haluaa huolehtia. Loppujen lopuksi kyse ei varmaankaan ole iästä ja jaksamisesta. Tiedän monta teiniäitiä, jotka ovat jättäneet lapsensa isoäitinsä huolehdittavaksi, jopa ihan pysyvästi. Siis vanha on jaksanut, nuori ei. Tiedän myös teiniäitejä (esim. kummityttöni), jotka ovat olleet hyvin huolehtivaisia vanhempia. On selvää, että sinulla ei ole läheiset välit äitiisi, jos hän ei ole itse sinusta halunnut vastuuta kantaa. Ikävä juttu, mutta ei voi yleistää kaikkiin vanhoihin vanhempiin.
- nuori äiti jolla nuori äiti
äitini sai minut 20 vuotiaana. Nyt hän on 44 vuotias, uusissa naimisissa, kahden pienen lapsen äiti.
Vanhempani olivat oikeat esimerkkivanhemmat, rakennettiin talot, oli autot jne. Mutta he erosivat, he eivät päässeet ymmärrykseen sairaan veljeni hoidosta. Äiti jäi hoitamaan veljeä kotiin, isäni löysi uuden vaimon, sai pojan ja elää nyt tahollaan uutta elämää.
Isäni edustaa minulle ihmistyyppiä, joka pärjää aineellisesti, on järkevä ja viisas, suunnittelee asiat jne. Äitini kanssa olen enemmän tekemisissä, koska asun samalla paikkakunnalla.Hän ajattelee sitten enemmän tunnepuolta.
Kun sain esikoiseni ollessani 20- vuotias, isäni ja koko suku ihmettelivät ja surkuttelivat että kuinka se nyt tollaisen virheen tekee kun on tähän asti ollut noin fiksu. Oma päätöksemme miehen kanssa oli pitää lapsi ilman muuta, halusimme ottaa haasteen vastaan. Löysin äidistä tukijan.
Kun lapsi vähän kasvoi, aloin funtsia koulun jatkamista ja tulevaisuutemme rakentamista. Äitini hyökkäsi kimppuuni mielipiteineen, että lapsen paras paikka on koti ja että minun pitäisi jäädä kotiäidiksi."On ihan sama mitä sinä elämälläsi teet" oli lause, jonka hän sanoi kun katselin koulutusoppaita. Se jäikin ainoaksi lauseeksi, mitä äitini on ikinä sanonut minulle tulevaisuuden suunnitelmista. Tein siis väärin hänen silmissään kun "ajattelin itseäni" suunnittelemalla perheellemme parempaa tulevaisuutta. Ja arvatkaa keneltä sain tukeni silloin? No isältä!
Tänä päivänä meidän perheelle kuuluu hyvää. Kuljemme päivä päivältä kohti parempia ansiotuloja ja koulutusta, nautimme kahdesta lapsestamme täysin siemauksin. Vaikeaa on ollut. Olen välillä katunut ja itkenyt ja lyönyt päätä seinään kun tajuan miten suuri on vastuu lapsista.Mutta koen että sitä kautta on myös omat rajani tulleet selvemmiksi. Mieheni kanssa keskustelemme onneksi paljon yhdessä siitä mikä lapsille on parhaaksi.
Koulun käynti ja töissä käynti on hankalampaa järjestää, toisaalta motivaationi opiskella on kuitenkin erittäin hyvä, onhan minulla nyt todellinen syy jatkuvasti muistuttamassa minkä tähden koulua käyn.
Olen niin tietämätön raakile ja niin paljon on opittavaa koko ajan. Mitä enemmän tiedän, sen typerämmäksi itseni tunnen.Lasten kasvatus on jatkuvaa oppimista, vuorovaikutusta jossa kaikesta elämänkokemuksesta on kyllä hyötyä mutta silti tuntuu ettei mikään riitä. Tunnen huonoa omaa tuntoa äitinä aivan kaikesta!
Elämä on opettanut minut kunnioittamaan molempia vanhempiani. He molemmat ovat olleet oikeassa ja he molemmat ovat osa minua. Olen ajatellut että vaikka he ovat tahoilleen eronneet, niin minun on ikäänkuin yhdistettävä nuo ihmiset omassa elämässäni voidakseni olla kokonainen ihminen, niin mahdotonta kuin se onkin. Sillä he ovat minun vanhempani kaikesta huolimatta. Ikinä en voisi heitä hävetä.- tyttö 84
...ajattelemisen aihetta joksikin aikaa! =) Hyvä kirjoitus.
- mummo vm-38
Jännää miten erilailla ihmiset suhtautuvat mummouteen.Minusta tuli 35 vuotiaana mummo ja en hävennyt pätkääkään.Miksi olisi pitänyt???!!!Ei siinä ihminen miksikään muutu.Tyttäreni oli täysi-ikäinen.Kaikki ovat suhtautuneet asiaan kivasti ja hauskaa on ollut.Toivotan hyvää jatkoa muillekkin nuorille mummoille.
- maija
Kerron miksi täällä on käsitys, että vanha huono nuori paras.
Miettikää lapsia. Heillä on tapana pitää kaikkia omaansa maailman parhaana, maailman vahvimpana, maailman suurimpana. Eivätkä he tajua, että jollakin voisi olla parempaa, vahvempaa tai suurempaa...johtuuko se kokemuksen puutteesta (=nuoresta iästä) vaiko nuoreen ikään liittyvästä narsismista (=kaikkivoipaisuuden tunne)?
Sepä se. Nuori vastaan vanha. Musta vastaan valkoinen. Hyvä vastaan paha.
Ihan oikeesti keskustelu on outo, kuten "wanha äiti" aloituksessaan sanoi.
JOKAISESTA NUORESTA TULEE VANHA, MIKÄLI VAIN ELÄTTE KAUAN, ETTEKÄ TAPA ITSEÄNNE SYNNYTYKSIIN...halusitte tai ette, miettikää näitä. Ja kunnioittakaa vanhempianne, siis myös iältään vanhempia. Muuten maailma on hukassa.
Kaikki mitä nuori osaa, sen on joku vanhempi osannut jo ennen ja opettanut nuorelle. Muistutan, että ihmislapsi syntyy täydellisen avuttomana. Taidatte vihata itseänne kovasti, kun neljäkymppiä täytyy...Mikä sitten eteen, sillä eikös se elämä hävettävänä vanhuksena ala silloin??
Muuten sinä 20v, nuori äiti, pidätkö 10 vuotiasta lasta itseäsi älykkäämpänä ja kokeneempana?
Sepä se. Sepä se.- nuori äiti
Voihan lapsi olla hyvinkin älykäs, mutta kokemattomana ei tietenkään ole päässyt lahjaansa tuomaan ilmoille aikuisten maailmassa. Onhan sillä ympäristöllä paljon sanomista sen kanssa, mihin lapsi älyään alkaa käyttämään.Hän tarvitsee aikuisia ohjaamaan itseään.Älykkyys ei ole sama asia kuin kirjaviisaus tai elämänkokemus..
Minun mielestäni viisas on ihminen joka virheistään ottaa opiksi, tyhmä sellainen joka toistaa niitä. Siten viisas voi olla jo nuorena, tyhmä vielä vanhanakin. Riippuu tietenkin ihmisestä ja myös asiasta. Ihmisen arvo ei minun silmissäni riipu milloinkaan iästä.Haluan opettaa lapseni kunnioittamaan toisia ihmisiä ja heidän tekemäänsä työtä alkaen kaverin tekemästä lumiukosta päättyen kaikkeen siihen mistä tämä yhteiskunta on rakennettu.
Minulla on ystäviä vauvasta vaariin :) - nuori äiti
nuori äiti kirjoitti:
Voihan lapsi olla hyvinkin älykäs, mutta kokemattomana ei tietenkään ole päässyt lahjaansa tuomaan ilmoille aikuisten maailmassa. Onhan sillä ympäristöllä paljon sanomista sen kanssa, mihin lapsi älyään alkaa käyttämään.Hän tarvitsee aikuisia ohjaamaan itseään.Älykkyys ei ole sama asia kuin kirjaviisaus tai elämänkokemus..
Minun mielestäni viisas on ihminen joka virheistään ottaa opiksi, tyhmä sellainen joka toistaa niitä. Siten viisas voi olla jo nuorena, tyhmä vielä vanhanakin. Riippuu tietenkin ihmisestä ja myös asiasta. Ihmisen arvo ei minun silmissäni riipu milloinkaan iästä.Haluan opettaa lapseni kunnioittamaan toisia ihmisiä ja heidän tekemäänsä työtä alkaen kaverin tekemästä lumiukosta päättyen kaikkeen siihen mistä tämä yhteiskunta on rakennettu.
Minulla on ystäviä vauvasta vaariin :)minä olen se joka kirjoitti ton elämän kirjon.
- Päivikki
omaa perhettään? En ymmärrä miksi aikuinen häpeisi omia jälkeläisiään. Jos häpeää perhettään, niin ihmiset suhtautuvat aivan eri tavalla aivankuin olisi jotain hävettävää, peiteltävää ja jotain josta on tosi huono omatunto.
Meitä on elossa viiden sukupolven verran ja vailla minkäänlaista häpeää, päinvastoin.
Itse olen lapsenlapsi ja mummi. Se on tosi kivaa, usko pois. Ymmärrän kyllä ettei kaikilla ihmisillä ole näin valoisaa luonnetta.- Rebekka
Kyllä se niin on että jos teet lapsesi kovin nuorena eihän siinä mikään äiti vielä voi olla jos itsellä on kasvu vielä kesken. Itse tein ensinmäisen lapsen 32- vuotiaana ja sain elää nuoruuden vapaasti ja ilman lapsen hoitoa, sitten kun lapsia alkoi tekemään eipä huvita lähteä baareihin notkumaan joka viikonloppu kun sain käydä silloin kun olin nuori ja elin nuoruuttani.Huvittavaa kattoa kun samanikäiset 40-kymppiset elävät sitä nuoruutta nyt kun tuli tehdyksi niitä lapsia silloin 20-kymppisenä eikä päässyt mihinkään silloin kun oli nuori. Miehistä ollaan erottu ja haetaan sitä poikaystävää eikä
tahdo löytyä millään ja ketä noissa baareissa roikkuu, nehän on yleensä eronneita ukkoja, joilla on liuta lapsia ja elatusmaksut niskassa. - amen
Rebekka kirjoitti:
Kyllä se niin on että jos teet lapsesi kovin nuorena eihän siinä mikään äiti vielä voi olla jos itsellä on kasvu vielä kesken. Itse tein ensinmäisen lapsen 32- vuotiaana ja sain elää nuoruuden vapaasti ja ilman lapsen hoitoa, sitten kun lapsia alkoi tekemään eipä huvita lähteä baareihin notkumaan joka viikonloppu kun sain käydä silloin kun olin nuori ja elin nuoruuttani.Huvittavaa kattoa kun samanikäiset 40-kymppiset elävät sitä nuoruutta nyt kun tuli tehdyksi niitä lapsia silloin 20-kymppisenä eikä päässyt mihinkään silloin kun oli nuori. Miehistä ollaan erottu ja haetaan sitä poikaystävää eikä
tahdo löytyä millään ja ketä noissa baareissa roikkuu, nehän on yleensä eronneita ukkoja, joilla on liuta lapsia ja elatusmaksut niskassa.on olemassa myös ihmisiä jotka eivät käy baareissa vaikka taustalla olisi minkälainen menneisyys.
- maija meikä
Rebekka kirjoitti:
Kyllä se niin on että jos teet lapsesi kovin nuorena eihän siinä mikään äiti vielä voi olla jos itsellä on kasvu vielä kesken. Itse tein ensinmäisen lapsen 32- vuotiaana ja sain elää nuoruuden vapaasti ja ilman lapsen hoitoa, sitten kun lapsia alkoi tekemään eipä huvita lähteä baareihin notkumaan joka viikonloppu kun sain käydä silloin kun olin nuori ja elin nuoruuttani.Huvittavaa kattoa kun samanikäiset 40-kymppiset elävät sitä nuoruutta nyt kun tuli tehdyksi niitä lapsia silloin 20-kymppisenä eikä päässyt mihinkään silloin kun oli nuori. Miehistä ollaan erottu ja haetaan sitä poikaystävää eikä
tahdo löytyä millään ja ketä noissa baareissa roikkuu, nehän on yleensä eronneita ukkoja, joilla on liuta lapsia ja elatusmaksut niskassa.Olen ollut 34 vuotias lapseni syntyessä. Olen aina huvittuneena kuunnellut ja täällä lukenutkin näitä juttuja miten lapset kantsii tehä nuorena jotta sitte on viel itse nuori kun "lapset" jo pärjää itse.
Totuus on kumminkin se, että sillon ollaan JO reilusti yli kolmekymppisiä ja sanoa täytyy että jos tuota nuorta elämää tarkoittaa niin se on kyllä monin verroin makeempaa kaksi kuin lähes nelikymppisenä...:))
Samaa mieltä kanssasi, tiedät selvästi mistä puhut. - koppero
maija meikä kirjoitti:
Olen ollut 34 vuotias lapseni syntyessä. Olen aina huvittuneena kuunnellut ja täällä lukenutkin näitä juttuja miten lapset kantsii tehä nuorena jotta sitte on viel itse nuori kun "lapset" jo pärjää itse.
Totuus on kumminkin se, että sillon ollaan JO reilusti yli kolmekymppisiä ja sanoa täytyy että jos tuota nuorta elämää tarkoittaa niin se on kyllä monin verroin makeempaa kaksi kuin lähes nelikymppisenä...:))
Samaa mieltä kanssasi, tiedät selvästi mistä puhut.niinkuin omastaan. Taitaa vaan korventaa kun ette itse lapsiltanne pääse Baariin. Itselläni on jo lapset isoja, olen nelikymppinen ja vapaa menemään minne lystään.Baarissa olen käynyt viimeksi 3 vuotta sitten, katsokaas nyt minulla on aikaa kehittyä työtehtävissäni ja opiskelukin on mukavaa..
- maija meikä
koppero kirjoitti:
niinkuin omastaan. Taitaa vaan korventaa kun ette itse lapsiltanne pääse Baariin. Itselläni on jo lapset isoja, olen nelikymppinen ja vapaa menemään minne lystään.Baarissa olen käynyt viimeksi 3 vuotta sitten, katsokaas nyt minulla on aikaa kehittyä työtehtävissäni ja opiskelukin on mukavaa..
selvästi on tarkoitettu loukkaamaan tai ainakin riidan haastoon, sanonpa kuitenkin mitä mieltä olen:
nelikymppisenä EN kuvittele olevani enää kaksikymppinen, oli minulla sitten lapsia huollettavana tahi ei...
Säälittäviä otuksia ovat ne, jotka eivät ymmärrä käyttäytyä ikänsä vaatimalla tavalla vaan istuvat tyttärensä pienessä napapaidassa napa paljaana ja persvako näkyen tyttären liian pienistä lantiomallin farkuista!
Kaikki siksi, että joku miestä kaukaa muistuttava on joskus "luullut" (taka-ajatuksin) tytärtä pikkusiskoksi ja voihan sitä itsekin niin kuvitella...
Taitaa itseäsi ottaa päähän, kun menit nuoruutesi tärväämään lastentekoon etkä saa niitä päiviä ikinä takaisin. - Rebekka
koppero kirjoitti:
niinkuin omastaan. Taitaa vaan korventaa kun ette itse lapsiltanne pääse Baariin. Itselläni on jo lapset isoja, olen nelikymppinen ja vapaa menemään minne lystään.Baarissa olen käynyt viimeksi 3 vuotta sitten, katsokaas nyt minulla on aikaa kehittyä työtehtävissäni ja opiskelukin on mukavaa..
No, katsoppas kun minä olen opiskellut silloin nuorempana itselleni hyvän ammatin, ja opintolainat on maksettu jo monta vuotta sitten ja työtehtävissäkin olen päässyt ihan koulutusta vastaavaan ammattiin ja töissäkin pystyy käymään kun on nuo päiväkodit ja koulut keksitty, pystymme matkustelemaan perheen kanssa kun on talous kunnossa,mikä on aika harvinaista nuorilla perheillä.Kyllä kai sinne baariin pääsee jos mieli tekis, mutta kun on nuorena kulkenu niin ei se vain huvita lähteä ja eiköhän siellä itsensä tuntis aika vanhaksi 20-kymppisten kanssa.
- koppero
maija meikä kirjoitti:
selvästi on tarkoitettu loukkaamaan tai ainakin riidan haastoon, sanonpa kuitenkin mitä mieltä olen:
nelikymppisenä EN kuvittele olevani enää kaksikymppinen, oli minulla sitten lapsia huollettavana tahi ei...
Säälittäviä otuksia ovat ne, jotka eivät ymmärrä käyttäytyä ikänsä vaatimalla tavalla vaan istuvat tyttärensä pienessä napapaidassa napa paljaana ja persvako näkyen tyttären liian pienistä lantiomallin farkuista!
Kaikki siksi, että joku miestä kaukaa muistuttava on joskus "luullut" (taka-ajatuksin) tytärtä pikkusiskoksi ja voihan sitä itsekin niin kuvitella...
Taitaa itseäsi ottaa päähän, kun menit nuoruutesi tärväämään lastentekoon etkä saa niitä päiviä ikinä takaisin.oman ristini olen kantanut ja elänyt täysillä lasteni kanssa kohta parikytä vuotta. Ja elän edelleen, olen nuoristani ylpeä. Sivistyneisiin harrastuksiin meilläkin rahat on aina mennyt ja menee vastedeskin. Onhan noita kapakkaihmisiä olemassa mutta eívät ne minua häiritse, enkä minä heitä
- Hanna
Rebekka kirjoitti:
No, katsoppas kun minä olen opiskellut silloin nuorempana itselleni hyvän ammatin, ja opintolainat on maksettu jo monta vuotta sitten ja työtehtävissäkin olen päässyt ihan koulutusta vastaavaan ammattiin ja töissäkin pystyy käymään kun on nuo päiväkodit ja koulut keksitty, pystymme matkustelemaan perheen kanssa kun on talous kunnossa,mikä on aika harvinaista nuorilla perheillä.Kyllä kai sinne baariin pääsee jos mieli tekis, mutta kun on nuorena kulkenu niin ei se vain huvita lähteä ja eiköhän siellä itsensä tuntis aika vanhaksi 20-kymppisten kanssa.
Vanhempani olivat hyvin nuoria saadessaan minut, äiti 16 ja isä 21. Naimisiin menivät ennen syntymääni ja tekivät minulle vielä pikkuveljen ennen kuin sitten päättivät erota n.kuuden avioliittovuoden jälkeen. Elin sitten lapsuuteni ja nuoruuteni äitini kanssa, mutta koskaan en tuntenut häneen mitään "yhteyttä" vaikka ikäeroa oli niinkin vähän. Meidän henkilökemiat eivät vaan osu yhteen!
Muutinkin sitten heti peruskoulun loputtua eri paikkakunnalle opiskelemaan ja rakentamaan omaa elämääni. Löysin nykyisen avomieheni noin 1/2 vuotta yksinelämisen jälkeen ja aloimmekin rakentamaan siitä yhteistä elämää.
Ollessani 18v. muutimme kaupungista maaseudun rauhaan idylliseen maalaistaloon ja aloimme yrittämään ensimmäistä lastamme. Kuukaudet kuluivat ja sain opintoni valmiiksi eikä lasta vain kuulunut. Nyt olen melkein 20v. ja työelämässä ollut jo lähemmäs vuoden ja nyt iloksemme olen neljännellä kuulla raskaana.
Minä ja avomieheni koettiin olevamme kypsiä vanhemmuuden haasteeseen jo nuoresta iästä huolimattta ja uskomme selviävämme vaikeistakin kasvatuksellisista kysymyksistä oman uskomme ja rakkauden avulla.
Hyvä vanhemmuus ei ole iästä kiinni vaan siitä miten hyvin vanhemmuutta osaa käsitellä.
Talvisin terveisin Hanna
- äiti67
jos lapsi häpeää vanhempiaan on silloin kyllä kasvatus menny täysin perseelleen!!!!!!!!!
- 15veetyttö
Mun äiti on melkeen mun paras kaveri, mä oon 15v ja mun äiti on 35v että haistakaa vittu.
- Heh, heh hee
Hienosti kasvatettu veetyttö olet ja äidillesi kunniaksi!
- aurinkopaistaaulkona
Hei,
Olen äiti, tänään 55-vuotias. Poikani on 15-vuotias.
Olen maailman onnekkain. Lapseni on ainoa minulle ja hänen isälleen. Lapsi on saanut kasvaa tiedostaen ja kuullen olevansa ainutlaaatuinen, odotettu ja rakastettu.
Poikani on sanonut minulle, hyvin usein, miten onnekas hän on. Hän kysyy, äiti, miten voit tietää noin paljon asioista ? Miten voit suhtautua rauhallisesti asiaan kuin asiaan ?
Vastaan, että kun olet elänyt itse saman verran, olet yhtä "viisas" ja kiitollinen elämästä ja ympäröivistä ihmisistä. Elämä opettaa. Kerron, että elämään kuuluvat luonnollisina osina epävakaat asiat, muuttuvat tekijät, puutteen ajat, kärsimys - ihan yhtä kuin pysyvät, jatkuvat asiat ja hyvän ajan, onnen ajan teemat. Olen kertonut, että ihmisellä on vapaus valita, mihin sitoutuu, mihin osallistuu, mitä tekee, mistä ottaa vastuun, mitä vaikutteita omaksuu, onko hyvän vai pahan puolella. Hyvä voittaa aina pahan.
Jos olisin saanut lapsen nuorena, en näistä asioista osaisi kertoa.
Olen kertonut lapselleni, että lapsi on miracle, ihme, lahja.
Olin onnellinen jo Hänen ilmoittaessaan tulostaan. Koko odotusaika oli helppo. Mitään vaivoja ei ollut. Olin sopusuhtainen ja täysin terve. 158 cm ja 54 kg. Ei ollut verenpainetta, oksetusta, ei päänsärkyä tms. Rakkauselämäkin kukoisti.
Koen, että olen siunattu. Taivaan Isä antoi Lahjan. Mietin silloin pikkuvauvan tuhahtelua kuunnellen ja katsellen, olenko minä ?!!! tarpeeksi hyvä, käypä, osaava, saadakseni aarteen hoidettavakseni - ja sanoinkin tämän joillekin ystävilleni ääneen.
Kauttani on saanut tulla elämä, elämään, omaa elämäänsä, jota minä rakastan, arvostan ja katselen arvostavasti Hänen ainutlaatuisuuttaan kunnioittaen.
En luo lapselleni odotuksia omista lähtökohdistani. Annan lapseni valita omat ratkaisut, kannattelen ja autan parhaani mukaan.
Olen kertonut myös iänmukaisesti maailman raadollisesta puolesta, mutta en pelottele, vaan kannustan ja annan mahd. neutraalisti tietoa.
EHKÄPÄ PÄÄMÄÄRÄNI ON OLLUT KASVATTAA HÄNESTÄ ITSEOHJAUTUVA, OMIN AIVOIN AJATTELEVA, KYSEENALAISTAVAKIN KANSALAINEN, IHMINEN.
Minulla ei ole juurikaan osaa eikä arpaa - Hän on loistava itsessään. Asennettani kuvaa parhaiten, että mielenkiinnolla ja kiitollisuudella seuraan, mitä elämänpolustaan tulee. Kannustaen ja auttaen.
Oma elämänpolkuni on ollut hyvin vaatimaton aineellisesti, mutta rikas matka kokemuksellisesti
P.S. Lapseni ei häpeä minua. Jaksan hyvin. Seuraan aikaa ja tapahtumia maailmassa kaukana ja lähellä, kulttuurissa, tieteessä ja taiteessa silmät ja korvat auki
T: tavismutsi, ei mul muuta
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1404411- 902094
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap152061Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi721841Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541512Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1421512VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu1041375- 751306
- 991248
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1201099