Ennen tiede oli osa filosofiaa ja filosofia pyrki eroon mystiikasta ja teologiasta. Vähitellen keskiajan jälkeen filosofia ja tiede erottuivat toisistaan, tiedemiehet tekivät suuria keksintöjä ja teorioita, mutta filosofit pohtivat vieläkin tänä pävänä ihan samoja metafyysisiä ongelmia kuin Antiikin aikoina. Metafysiikka onkin osoittautunut jonkinlaiseksi superteologiaksi tai mystiikaksi. Itse asiassa filosofiaa ei enää tarvita, tiede on korvannut filosofian ja filosofiaa voivat harjoittaa mystikot ja muut huuhaa tyypit. Tiede kykenee saavuttaamaan kaiken mikä oli ennen filosofian, teologian ja mystiikan alaa. Tiede kertoo mikä on totuus, kun nämä mystikot ja muut huuhaapellet vain kuvittlevat tietävänsä jotain, vaikka heillä ei olekaan mitään todisteita.
Filosofia on kuollut!
Tiedemies
201158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Harhakuvitelmia nuo uhosi. Mutta kovin tavallisia. Tälläkin palstalla tiedeuskovia riittää, tieteen ja uskonnon rajankäynnistä ei ei tarvitse mennä sekoilemaan Skepsis-palstalle tai Näkökulmaan.
>> ...filosofit pohtivat vieläkin tänä pävänä ihan samoja metafyysisiä ongelmia kuin Antiikin aikoina
Eivät pohdi. Voit varmistaa asian lukemalla minkä tahansa filsofian historian.
>> Metafysiikka onkin osoittautunut jonkinlaiseksi superteologiaksi tai mystiikaksi
No ei, vaan uudella ajalla tiede on noussut sellaiseen kaikenselittäjän asemaan, jonka uskonto sille pohjusti. Tiede kuitenkin voi vain kuvata ja ennustaa ilmiöitä, selittäminen on sitten jo enempi filosofinen kysymys.
>> ...filosofiaa ei enää tarvita, tiede on korvannut filosofian ja filosofiaa voivat harjoittaa mystikot ja muut huuhaa tyypit...
Kyllä vaan tiedonfilosofiaa, tietoteoriaa, logiikkaa ja matematiikkaa, jotka kaikki kietoutuvat elimellisesti tosiinsa, yhä tarvitaan. On maallikoiden yleinen harhaluulo, että jokin näistä ajattelulajeista tulisi jotenkin toimeen omillaan.
>> Tiede kertoo mikä on totuus, kun nämä mystikot ja muut huuhaapellet vain kuvittlevat tietävänsä jotain, vaikka heillä ei olekaan mitään todisteita
Käsite "totuus" on varsin ongelmallinen. Ole onnellinen, jos "tiede" kertoo sinulle "totuuden". Se on hyvin mystinen elämys, jota varmasti kukaan ei halua sinulta pois ottaa. Mitä "todisteisiin" tulee, korrespondenssiin perustava totuusteoria on yksi muiden joukossa. sen asemasta ja pätevyydestä käydään päättymätöntä debattia koko ajan.
>> ...filosofit pohtivat vieläkin tänä pävänä ihan samoja metafyysisiä ongelmia kuin Antiikin aikoina
"Eivät pohdi. Voit varmistaa asian lukemalla minkä tahansa filsofian historian."
Sanoisin, että tietyt filosofiset ongelmat ovat kyllä pysyneet samoina antiikin (ja varmaan sitäkin aikaisemmista) ajoista asti. Uusia kysymyksiä on toki keksitty, mutta suuri osa vanhoista on toistaiseksi ratkaisematta.
Kokellinen tiede on saavuttanut paljon pragmatistisia tuloksia, mutta mitä filosofiasta on jäänyt jäljelle kuin joukko höperöitä postmodernisteja, jotka pohtivat jotain Derridan täysin sekopäistä lausetta ja tulevat vielä hullumpiin johtopäätöksiin, joita kukaan toinen ihminen ei voi mitenkään ymmärtää.
Jos tahdotaan ymmärtää kokeiden tuloksia on pakko käyttää filosofiaa.
Todellista ajattelevaa konetta, koneälyä, älyllistä softwarea ei voi ohjelmoida ilman asiaan liittyvää filosofista teoriaa tieto-opin eli epistemologian alalta. Myös tietojenkäsittelyteoria on sopiva nimitys sille.
Filosofialle on kyllä käyttöä.
Ensinnäkin, ei ole mitään muuta tiedettä, joka tutkisi esim. tietoa, tiedettä ja maailmaa kokonaisuutena. Muut tieteet ovat kaikki erikoistieteitä, ne tutkivat vain jotakin spesifistä osaa maailmasta. Silti näiden erikoistieteiden tulisi olla jotenkin yhteensovitettavissa ja toisaalta tieteellisten tutkimuskeinojen on myös pohjauduttava johonkin. Erityistieteet ovat historian saatossa eriytyneet filosofiasta, jotkut aikaisemmin, jotkut myöhemmin.
Mielestäni siis filosofian tärkein tutkimuskohde on maailma, eli käytännössä maailmankuva ja kaikki mikä siihen liittyy. Siitä olen yhtä mieltä, että kaikenlainen huuhaa-filosofia on turhaa, siinä missä vaikkapa alkemia kemian saralla. Vanhentuneet käsitykset pitäisi voida hylätä, jotta uudet olisivat mahdollisia. Filosofialla tämä painolasti on ikävä kyllä harvinaisen suuri.
kantin kategorinen imperatiivi kertoo teille kuinka toimia
Kategorinen imperatiivi kuuluu jotakuinkin näin: "Toimi aina vain sellaisen maksiimin [itse itsellesi asettaman toimintasäännön] mukaisesti, jonka voisit aidosti toivoa tulevan yleiseksi laiksi jota kaikki muutkin noudattaisivat".
En ole tästä erityisen innostunut, seuraavista neljästä syystä:
1. Kategorinen-sana on kaiketi tarkoittavinaan sitä, että ohje ei viittaa mihinkään itsensä ulkopuoliseen päämäärään. Tähän pyrkimykselliseen tavoitteettomuuteen on syynä filosofiset ongelmat hyvän, etiikan, moraalin jne. määrittelemisessä. Se on kuitenkin järjetöntä. Kaikilla käyttäytymisohjeilla on jokin tavoite, elleivät ne sitten ole kulttuurin myötä kehittyneet sellaisiksi, että alkuperäinen tarkoitus on unohtunut. Alkuperäistä tarkoitusta ei ole välttämättä ikinä edes tiedostettu, mutta jokin syy käyttäytymissäännön muotoiluun on silti ollut. Kategorinen imperatiivi pyrkii esimerkiksi siihen, että maailma toimisi kuten sinä toimit, joten voisit edes hiukan ennustaa muiden toimia omiesi pohjalta. Toisin sanottuna välttää kaaosta ja anarkismia yhteiskunnassa.
2. Miksi ihmeessä kukaan toivoisi itsensä tai toisten toimivan sellaisen toimintasäännön mukaan, jolla ei ole tavoitetta? Miksi joku toivoisi kaikkien ihmisten vaikkapa koskettavan oikeaa korvalehteään nähdessään variksen? Täytyy toiminnalla olla jokin tavoite. Näin ollen myös toimintaohjeen noudattamisella tulisi olla jokin tavoite. Kategorisen imperatiivin noudattaminen olisi siis perusteltava myös kategorisella imperatiivilla: "Noudatan elämänohjettani, koska toivoisin, että muutkin noudattavat sitä." Mutta miksi toivoisin sitä, jos siitä ei seuraa mitään? Miksi itse noudattaisin sitä, jos siitä ei seuraa mitään? Kun ei ole syytä, niin ei ole syytä. Koko ohje siis raukeaa tähän tavoitteettomuuteen.
3. En antaisi Kantille kunniaa tämän säännön keksimisestä, sillä kyseinen ohje löytyy paljon paremmin muotoiltuna jo raamatusta, jota Kant itsekin lienee tutkiskellut. Se kuuluu siis seuraavasti: "Kohtele lähimmäistäsi kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan."
4. Kantin muotoilussa on vielä sekin ongelma, että jos kyseisen säännön noudattaja toivoo, että kaikki juutalaiset tapettaisiin, niin hän voi toimia myös itse niin. Voi hyvinkin olla, että tämä on Kantin tarkoituskin, mutta väittäisin ettei tälläisten sääntöjen noudattamisesta koidu ainakaan onnellisuutta, sen paremmin noudattajalle kuin muillekaan. Raamatusta löytyvän säännön mukaan toimiminen taas tarkoittaisi sitä, että voit tappaa muita vain, mikäli toivot itse tulevasi tapetuksi. Tätä taas tuskin kukaan toivoo, joten tämä sääntö toimii huomattavasti paremmin. Se lisää niin noudattajansa kuin muidenkin onnellisuutta.
Onnellisuuden pitäisi olla toiminnan ja toimintasääntöjen tavoitteena, ellei joku sitten keksi parempaa tavoitetta.
Oma ohjeeni kuuluu siis seuraavasti: "Kohtele toisia, kuten he toivovat itseään kohdeltavan. Näin toimiessasi voit olettaa myös muiden kohtelevan itseäsi, kuten toivot itseäsi kohdeltavan. Mikäli et tunne muiden toiveita tai jostain syystä voi niitä noudattaa, niin kohtele heitä kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan." Siinä se, eikä ole mielestäni edes monimutkaista. En siis anna Kantille erityisemmin kunniaa omien elämänohjeideni muotoilusta.
Moraalistakin olen aivan eri mieltä Kantin kanssa, katso http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=681&posting=22000000001513214 , jos kiinnostaa.
Ei tuossa "kannanilmauksessasi" muuta vikaa ole kuin sen yhdentekevyys ja kaikki siihen liittyvä hajataitteinen tylsänäköisyys muotoa
"En ole vakuuttunut tästä Wittgensteinin argumentista. (Olen muuten 'toimitaja'.)"
WHO CARES!?
Sattumoisin vastauksena omaan aikaisempaan viestiini oli kirjoitettu, että "Kant kertoo sinulle, miten tulee toimia". Näin ollen vastasin, että ei kerro, kun ei kerran kerro. Mainitsemistani syistä. Mikähän tässä muka on ongelma?
Otit keskustelupalstaa lukiessasi tietoisen riskin altistumisesta muiden mielipiteille. Tiesit, että ne saattavat poiketa omistasi. Näin ollen et voi syyttää minua yhtään mistään, et varsinkaan omasta tyhmyydestäsi näin toimiessasi. Keskustelupalsta on keskustelua varten.
Jos taas olet itse asiasta eri mieltä kanssani, niin sen voisi kyllä paljon paremminkin ilmaista. Esimerkiksi kertomalla, että millä tavalla mielipiteeni on hajataitteisen tylsänäköinen. Tuollainen heitto ei erityisemmin vakuuta siitä, että tajuaisit asian minua paremmin.
Voin kertoa, että en ole toimittaja, mutta sanonpa myös, että henkilön ajattelukyky ei millään tavalla riipu hänen taustastaan, vaan ajattelukyky käy ilmi tekstistä. Näin ollen kirjoittajan taustalla on ihan turha spekuloida.
Jos haluat kuulla yleisesti hyväksyttyjä filosofisia mielipiteitä, niin pysyttele tunnustettujen filosofien kirjoissa, älä osallistu nettikeskusteluun. Tosin eiväthän filosofitkaan ole toistensa kanssa samaa mieltä. Toisin sanottuna asia ei ehkä olekaan niin yksinkertainen kuin kuvittelit.
Ja mitä Wittgensteiniin tulee, hänen(kin) jutuissaan on sen verran paljon ongelmia, että tuskinpa jokainen toimittaja voi niihin yhtyä. Miksi edes pitäisi? En pidä minkäänlaisesta auktoriteettiuskovaisuudesta, siitä kun ei mielestäni seuraa mitään hyvää.
Toki on puhuttava "rakkaudesta" vaikka ehkä puhummekin aivan muusta; mutta jotain rajaa.
Jos tekstissä ei ole mitään varauksia tai ironian piirteitä, jotka osoittaisivat kirjoittajan tiedostavan "rakkaudesta" puhumisen ongelmallisuuden tai rakkauden moniäänisyyden, ei pitäisi kirjoittaa tästä RAKKAUDESTA.
trerveisin Teräsapina
Onpas vaikeaselkoista tekstiä. Mahdatkohan itsekään ymmärtää sitä?
Tulkitsen kirjoituksesi niin, että mielestäsi moraali ja rakkaus ovat tabuja, joista saavat kirjoittaa vain pari sataa vuotta sitten kuolleet filosofit. En puolestani yhdy tähän kantaan, mutta voisit ystävällisesti myös selittää, että miksi olet tätä mieltä. Sitä et kuitenkaan tee, joten perustelen oman kantani, jotta keskustelussamme olisi edes jotain sisältöä.
Moraali ja rakkaus ovat sellaisia asioita, joista jokaisella ihmisellä on henkilökohtaisia havaintoja. Näin ollen kaikilla on niistä myös tietoa. Miksi ihmeessä näistä asioista ei siis kuka tahansa voisi tai saisi tehdä päätelmiä? En ymmärrä miten esimerkiksi sinulla voisi olla näistä asioista sen parempaa tietoa kuin minulla tai kenellä tahansa muullakaan ihmisellä.
Ymmärtäisin kantasi jonkin sellaisen suhteen, mikä oikeasti vaatisi kyseisen tieteenhaaran opintoja, kokeiden suorittamista, havaintojen keräämistä jne. ollakseen millään tavalla relevanttia (kuten nyt vaikkapa teoreettinen fysiikka). En kuitenkaan ymmärrä, miten kaikki asiat voisivat kuulua tähän luokkaan. Varsinkin kun ole ikinä kuullut rakkaus- tai moraalitieteestä.
Olet oikeassa siinä ettei insinööritiede rakennu rakkauden kaltaisille monikäsitteisille ja avoimille teemoille. Mutta pointtini juuri on tämä:
FILOSOFIA ON YRITYS RAJATA INSINÖÖRITIETEEN ULKOPUOLISTA KIELTÄ; se on yritys rajata alue, jonka rajat ovat toki aina "sumeat"; siten se on joka tapauksessa insinööritieteen NEGAATIO, insinööriajattelun ULKOraja.
Jos ymmärtäisit humanististen tieteiden - tai taiteiden (if you like) - perustavaa motivaatiota edes alustavasti, et ehkä syyllistyisi noin typerryttävän yksioikoisiin arvioihin "tietämisestä", "perusteluista" jne. Tapasi "kritisoida" Kantin moraalifilosofiaa on siksi vain vaivaannuttavaa luettavaa. Toki sitä saa ja pitää kritisoida, mutta se edellyttä sitten edes alustavaa kriittistä perehtyneisyyttä filsofisen kritiikin mahdollisuuksiin ja luonteeseen kuin samalla myös itse Kantin filosofiaan. Toki useat "oikeat" "tieteelliset" "amerikkalaisfilosofitkin" tätä nykyä vetävät mutkia suoriksi omissa surkuarvioissaan, joten et ole suinkaan yksin, päinvastoin oma aihepiirin tuntemuksesi vähäisyys on lieventävä asianhaara, vai onko: ETKÖ YMMÄRRÄ OLLA HILJAA?! - sinä teinitytön nimimerkillä flirttaileva insinööriserkku. Anyway, insinööritiede leviää myös "filosofiaan", mikä on tietenkin vain näköharha KOSKA FILOSOFIA VÄISTÄÄ KUIN ALKU ---
KUIN ALKUELÄIN - insinöörin pihtiotteen, joka sopii eittämättä johtojen ja lineaariavaruuksien yhteenliittämiseen, mutta varsinaista filosofiaa ei - ikävä kyllä - rautalangasta väännetä.
Näin filosofia aina myös määrittelee itsensä TOISENA, MUUNA. Filosofia määrittelee itsensä MUUNA, ymmärrätkö? Mutta tätä henkeä eivät tämän palstan pahvipäälogaritmiaivot tietenkään voi tavoittaa.
Ja siinä taisikin olla kaikki tällä erää...
anteeksi, olin ihan unohtaa:
Kolme eläköön- huutoa Kari "kyllä fyysikko taas kerran tietää" Enqvistille!
ELÄKÖÖN! ELÄKÖÖN! ELÄKÖÖN!
(Tämä on jo melkein sarkasmia.)
Also Sprach Teräsapina.
Purat nyt kyllä tunteitasi vähän väärään henkilöön. En ole tyypillinen insinöörisi. En itse asiassa ole insinööri ollenkaan. Nimimerkkini ei ole tarkoitus näyttää insinöörin tai teinitytön nimimerkiltä, vaan omaltani. Toivon, etteivät puheenikaan vaikuta insinöörin puheilta, tosin taidat vihjata, että vaikuttavat. Haluaisin kyllä olla ihan oma itseni, jos sopii.
Filosofia ei ole humanistien yksinoikeus, vaikka sitä ainakin Helsingissä opetetaan humanistisessa tiedekunnassa. Ei se ole historiallisestikaan ollut humanistien tai kenenkään muunkaan yksityisomaisuutta. Kyllähän sitä voi kuka tahansa harrastaa omista lähtökohdistaan ja insinööri on todennäköisesti aivan yhtä hakoteillä kuin humanisti.
Muistutan vielä kerran, etten itse aloittanut keskustelua Kantista. Kun minulle vastattiin, että moraalini perustuu Kantiin, niin pakkohan minun oli sanoa, ettei perustu. En ole edes uskovainen kuten Kant oli. Jos olisin itse aloittanut keskustelun Kantista, olisin lukenut hänen juttunsa ensiksi. Ja vaikka olisitkin Kantin fani, niin ei muiden mielipiteistä tarvitse välttämättä vetää hernettä nenään, onhan ihmisillä oikeus mielipiteisiin. Ehkäpä olisi ollut rakentavampaa, jos olisit kertonut, miksi olet eri mieltä kanssani.
Mitä tulee moraaliin, rakkauteen tai vaikkapa taide-elämyksiin, en edelleenkään ymmärrä, miksei niille kaikille voisi olla ihan luonnollista selitystä. Enkä varsinkaan ymmärrä, miksi kyseinen ajatus on monien mielestä niin loukkaava. Mainitut asiat esiintyvät maapallolla ja itse maapallollekin on luonnollinen selitys. Niinpä luulisi kaikelle sen pinnalla kävelevälle ja tapahtuvalle olevan myös luonnollinen selitys. Kyse voi toki olla hyvin monimutkaisista asioista, mutta miksi niiden pitäisi olla jotenkin yliluonnollisia? Miksi lähes kaikille ihmisille tuottaa huomattavia vaikeuksia myöntää olevansa ihan tavallinen pieni karvaton elukka hyvin vähäpätöisen planeetan pinnalla?
"FILOSOFIA ON YRITYS RAJATA INSINÖÖRITIETEEN ULKOPUOLISTA KIELTÄ; se on yritys rajata alue, jonka rajat ovat toki aina "sumeat"; siten se on joka tapauksessa insinööritieteen NEGAATIO, insinööriajattelun ULKOraja."
En kyllä yhdy tuohon. Ei filosofia ole insinööritieteen negaatio. Eri asia se saattaisi olla, mutta ei negaatio. Perustat tämän ehkä siihen, että filosofia tutkii ihmistä ja insinööritiede ei. Mutta eihän sekään pidä paikkaansa. Filosofit ovat aina olleet kiinnostuneita maailmasta ympärillään, jopa sen olemassaolosta. Filosofi on toki aina itse kokijana, joten ihmisen ymmärtäminen on välttämätöntä voidakseen ymmärtää maailmaa, mutta uskoisin sen olevan monulle filosofeille vain välitavoite matkalla päämäärään, eli maailman ymmärtämiseen. Lukuisat filosofit ovat olleet luonnontieteilijöitä. Toisaalta esim. anatomia ei juurikaan eroa insiööritieteestä, vaikka ihmistä tutkiikin. Tutkia kun voi niin monelta kantilta.
"Näin filosofia aina myös määrittelee itsensä TOISENA, MUUNA. Filosofia määrittelee itsensä MUUNA, ymmärrätkö? Mutta tätä henkeä eivät tämän palstan pahvipäälogaritmiaivot tietenkään voi tavoittaa."
Ikävä kyllä en ymmärrä ollenkaan. Muuna kuin mikä? Muuna kuin kaikki muu? Muuna kuin insinööritiede? Mitä hyötyä tuosta määrittelemisestä on ja mitä se tarkoittaa käytännössä?
Suoraan sanottuna minulla on aina ollut vaikeuksia ymmärtää käyttämäsi kaltaista ilmaisutapaa. Olen sen verran eri aallonpituudella useimpien ihmisten kanssa, etten aina kykene tuntemaan samoja tuntemuksia kuin he. Siksi toivoisin, että minulle joko perusteltaisiin asiat, tai sitten edes kuvailtaisiin tuntemuksia, jotta tietäisin mistä on kyse.
Törmään näillä palstoilla hyvin usein siihen, että keskustelukumppanini ei pysty ilmaisemaan ajatuksiaan minun ymmärtämälläni tavalla. Nähdäkseni tämä johtuu siitä, että hän ei ilmaise itseään sanoin, tai ainakaan informaatio ei sisälly hänen kirjoittamiinsa lauseisiin, vaan pikemminkin tunteisiin ja tuntemuksiin, joita niitä kirjoittaessa on koettu. Jos taas itse kirjoittaisin tunteideni pohjalta, siitä syntyisi turhan suorasukaista tekstiä tällaiselle keskustelupalstalle. Välillä kyllä tekisi mieli.
Erityisen paljon minulle tuottaa ongelmia ymmärtää ihmisiä, jotka perustavat päättelynsäkin tunteisiin. Perustan minäkin toki suurelta osin ajatteluni tunteisiin, mutta minulle tunteeni voivat olla vain tekojeni ja mielipiteideni perusteluja, eivät totuuksien (tai siis ympäröivän maailman). Ilmeisesti nämä asiat eivät kuitenkaan ole useimmille eroteltavissa.
Mitä todennäköisimmin oma ajatteluni jää aivan yhtä tavoittamattomaksi keskustelukumppanille, jos hän puolestaan yrittää vain nähdä tunteet kirjoitusteni taustalla. Valitan asiaa, mutta en voi sille mitään. Ehkäpä tämän asian tiedostaminen auttaa meitä hyväksymään toisemme, tai sitten ei...
On vain kasa paperia, jossa on tutkimus tuloksia.. Sitä on pakko jotenkin tulkita.
JA tiede ei pysty totuutta kertomaan.
Nyky tiede kulkee käsi kädessä NATURALISTISEN
FILOSOFIAN kanssa, joka on tietty filosofinen
kannanotto..ette te pääse eroon filosofiasta,
koska jokaisella on pakostikin omansa.
kun yritetään pohtia ja hahmottaa jotain perustavanlaatuista, kyse on filosofiasta.
Filosofia on muutakin kuin metafysiikkaa.Mitä tekisimme esim. ilman etiikkaa? Muistakaa keksintöjen (kuten ydinpommi) suhde todellisuuteen!
Mihin tieteellisiin tutkimustuloksiin nuo väitteesi perustuu, vai onko tuo filosofiasta jargonia?
Skientismin suomalainen johtohahmo piti vuosi sitten esitelmän Tampereella Tiede- ja filosofiatapahtumassa.
Hän sanoi, että filosofit kysyvät liian usein "miksi", kun tiedmiehet kysyvät "miten".
Mietin tätä ja kirjoitin A4:selle palan tekstiä. Se on seinälläni nyt ja katson siihen joka päivä, eli:
MITEN JA MIKSI
MITEN VALMISTAA POLTETTAVAA HEROIINIA KOTIKONSTEIN JA RAKENTAA MAHDOLLISIMMAN LAAJA JAKELUVERKOSTO?